Joulun tunnelmia

Joulu oli suloinen ja rentouttava.

Parasta jouluruokaa oli kylmät kalat ja riisipuuro.

Löhösin sohvalla Zlatan Ibrahimovicin ja Ville Haapasalon kanssa.



Ei tarvinnut huolehtia, pysyykö langat käsissä vai lähteekö touhu lapasesta.

Nyt on kerrassaan rentoutunut ja löhöttynyt olo - tekee ihan hyvää päästä pikku hiljaa arjen syrjään kiinni.

Kävelyreissu ruokakauppaan

Tämän päivän liikunnat menivät taas hyötyliikunnan piikkiin: normikauppareissu. Mutta onpahan huomisen ja ylihuomisen ruuat ratkaistu. Huomenna syödään kanasalaattia ja ylihuomenna lindströmin pihvejä. Kanasalaattiin tulee salaatin ja kanan lisäksi kurkkua, avokadoa, mandariinia, mangoa, manchego-juustoa ja varmaan jotain pähkinöitä tai siemeniä. Lindströmin pihvien luotto-ohje on peräisin Safkaa-keittokirjasta.

Luotto-lindströmit

Ruoka on kyllä ihana asia, vaikkakin arkisin ruuan keksiminen ja taikominen on joskus vähän tympeää. Meillä on kahden aikuisen huusholli, mutta siltikin teemme oikeaa ruokaa myös illalla töiden jälkeen -  ei siis mitään teetä ja voileipiä. Viikonloppuna syödään kunnon ruokaa kahdesti päivässä.

Luottosalaatti

Ei meidän ruokamme aina ole lämpimiä - ainakin pari-kolme kertaa viikossa syömme jotain ruokaisaa salaattia. Eikä meidän ruokamme aina ole kovin raskaita - suosimme ainakin kerran viikossa keittoja. Emme syö eineksiä, paitsi nakkeja ja makkaroita joskus. Vielä pari vuotta sitten söimme pasta bolognesea aina, kun emme keksineet mitään muuta ruokalajia, mutta nykyisin kalakeitto on syrjäyttänyt jauhelihakastikkeen no-brainer-ruokana. Vielä pari vuotta sitten saatoimme hakea take-away-pizzaa laiskamadon iskettyä, mutta nykyisin haemme sushia, mikäli kokkaus ei nappaa.

Pahe: nakkisämpylät

No entäpä muut ateriat sitten? Kuten sunnuntaina kirjoitin, en pysty poistumaan kotoa ilman aamiaista. Aamiaiseni koostuu aina kahvista ja yleensä turkkilaisesta jugurtista sekä juustovoileivästä. Joskus syön puuroa, mutta yleensä en jaksa keittää.

Normisoppa

Lounas on minulle myös ehdoton juttu. Olen ollut nykyisessä duunissani 7 vuotta ja tuona aikana olen jättänyt lounaan väliin (tai korvannut sen voileivällä) ehkä maksimissaan 5 kertaa. Tuona aikana en ole kertaakaan ottanut mukaan lounaaksi omia eväitä, kun en vain jaksa sitä askartelua ja epätasaisesti mikrotetun ruuan närppimistä - saman talon alakerrassa on kuitenkin ihan hyvä ruokala. Ruoan kanssa juon rasvaista piimää ja vettä. Jälkkäriksi otan hedelmän ja säästän sen iltapäivän välipalaksi - paitsi tänään, kun oli mustikkakukkoa.

Heikko kohta: hampparit

Syön mielestäni melko terveellisesti, en suunnittele ruokiani treenien kannalta ja repsahtelen aina silloin kun siltä tuntuu. Hampurilaiset (ei pikaruokaloiden) ovat heikko kohtani. Itse tehdystä tuoreesta pullasta en kieltäydy koskaan. Köyhät ritarit uppoavat aina. Ja kylässä syön kaikkea.


Kävely 30 min / 3,3 km
Käynti sika-nauta-metsällä

Tasoittava flavonoidishotti

Eilen ei jumpattu vaan juhlittiin vanhojen kaverien kanssa. Tai itse asiassa kävin kyllä bänditreeneissä ennen lukiokaverien kokoontumisajoja - HeiaHeiahan laskee laulamisenkin urheiluksi. Ei sillä, kyllä laulamisessakin tulee hiki ja tarvitaann vatsalihaksia. Korkeissa kohdissa joutuu usein oikein noudattamaan Timo Silakan oppeja.

Mutta enisveis, hauskaa oli koko eilisilta. Illan mittaan nautitun punaviinin jäljiltä olo oli tänäaamuna vähän hontelo. Se on jännä, miten kroppa ei kestä suurempia määriä niitä punaviinin flavonoideja kerralla, vaan uni heikkenee ja rupeaa janottamaan ja ties mitä. Tai siis oletan, että vetämätön olo johtuu niistä flavonoideista.

Päätin siis tänäaamuna ottaa pienet tasoittavat flavonoidiryypyt. Ei mitään lonkeroa tai mimosaa, ei, vaan oikeasti flavonoideja: lehtikaalismoothieta.

Edellisen lehtikaalikirjoitukseni jälkeen nääs entinen Ameriikan-kollegani Kati oli vankasti sitä mieltä, että minun pitäisi antaa lekalle, LEhtiKAalille, vielä uusi mahdollisuus. Amerikan mantereella lehtikaali (sikäläisittäin kale) on kuulemma todellisen superfoodin asemassa. No, eihän siinä auttanut Suomi-tytön muuta kuin ruveta riipimään lehtikaalin lehtiä astiaan. Ja sekaan avokadoa, banaania, basilikaa, limeä sekä "lisää vain rommi" -tyyppistä pina colada -hedelmäcocktailia. Ja sitten sauvasekottimella surrur.

Ja ihan ookootahan siitä tuli, ainakin parempaa kuin ne sipsit. Ennen kaikkea helpompaa syödä kuin varisevat sipsit. Jotkuthan ovat ihan hurahtaneita näihin smoothieihin, surauttelevat niitä joka aamu aamiaiseksi. Minä olen tässä suhteessa enempi vanhan liiton naisia: smoothiet ovat ihan kivoja väli- tai iltapaloja silloin tällöin, mutta kyllä minusta vaan suutuntuma ja puruvastuskin ovat ruuassa aika kivoja juttuja.

Tässä vielä tarkempi resepti Hulk-juomaan:

3 reilua lehtikaalin lehteä
puolikas avokado
puolikas banaani
5 basilikan lehteä
1 limen mehu
noin puolet pina colada -hedelmäpurkista mehuineen (varmaan pari ananasrengasta ja loraus kookosmaitoa ajaisi saman asian)
1,5 dl vettä
hunajaa maun mukaan


Viime päivien "liikunnat":

Toissapäivänä kävelyä 40 min / 3,7 km
Eilen laulamista 1,5 h
Tänään hortoilua kaupungilla pari tuntia

Huomenna taas oikeaa liikuntaa

Kaalisipsejä hakemassa

Tänään hyötyliikuin itseni ruokakauppaan ja sieltä ostoskassien kanssa takaisin. Tuli siis kävelyn lisäksi treenattua käsien roikottamista. Ostin mm. lehtikaalia, sillä kaikkien itseään kunnioittavien bloggaajien tapaan päätin kokeilla (hieman aallonharjan jäkimainingeissa) lehtikaalisipsejä.

Meni kyllä vähän ohi tämän ruokalajin ylistys. Kaali kaalina ja sipsit sipsinä.


Executive summary:

Kävelyä 30 min / 3,3 km

Kaalisipsit - eikö nimikin jo kerro, että kyseessä on suuremman luokan hujestus?

Kuuden aineen jälkkärit

Less is more. Tähän tulokseen olen tullut jälkiruokien kanssa. Näillä verensokereilla ja suonikohjuilla sokeria ja valkoisia jauhoja ei voi vetää määrättömästi, joten olen jonkin verran vieraantunut herkuista. Ja samalla palannut perusasioiden ääreen. Hokasin, että hyvään jälkkäriin ei tarvita juurikaan kuutta raaka-ainetta enempää tarvikkeita.

Tässä minun top 6 alle kuuden raaka-aineen jälkkäreistä.

6. Leipäjuusto kaneli-kerma-kastikkeella

Köntti leipäjuustoa (Polven juustolan luomu&hyla on tutkimusteni mukaan parasta)

Kuohukermaa

Kanelia

Ruskeaa sokeria (muscovadoa tai fariinia)

Lakkahilloa

Täräytä leipäjuusto uunin kestävään vuokaan. Lorauta kermaa päälle ja ripottele sokeria ja kanelia sekä juustolle että kermalammikkoon. Paista 200-asteisessa uunissa kunnes kerma kiehuu eli noin 5 minuuttia. Tarjoile lakkahillon kanssa.

5. Uuniomenat ja vaniljajätski

Omppuja

Kaurahiutaleita

Kanelia

Sokeria

Voita

Vanilijajätskiä

Sulata voi kattilassa tai paistinpannulla. Heitä kaurahiutaleet, sokeri ja kaneli voin joukkoon. Pilko omenat uunin kestävään kulhoon. Levitä kauranökkerö omenien päälle. Paista uunissa kunnes omenat näyttää pehmenneiltä ja kaura saa vähän väriä. Tarjoile jätskin kanssa. Voit korvata omenat raparperillä.

4. Rahka ja marjat

Rahkaa (tai Skyriä jos satut olemaan Islannissa)

Kuohukermaa

Sokeria

Vaniljaa

Marjoja

Vaahdota kerma ja sotke rahka vaahdon joukkoon. Mausta sokerilla ja vaniljalla. Pilko ja/tai survo marjoja päälle.

3. Pavlova (neljälle)

2 kananmunan valkuaista

1,25 dl sokeria

1 tl perunajauhoja

Mansikoita

Kuohukermaa

Pari rkl lemon curdia

Vatkaa valkuaiset ja sokeri marenkivaahdoksi. Lisää perunajauho ja vatkaa vielä vähän. Levitä haluamaasi muotoon leivinpaperille. Paista 125 asteessa 1,5 tuntia. Jäähdytä pohja (vaikka seuraavaan päivään saakka). Vatkaa kerma. Mausta kermavaahto lemon curdilla. Levitä kermavaahto marengin päälle ja koristele mansikoilla.

2. Karpalot ja kinuski

Karpaloita

Kuohukermaa

Sokeria

Suolaa

Voita

Ruskista pari ruokalusikallista voita kattilassa. Lisää pari ruokalusikallista sokeria. Paahda pari minuuttia. Kaada purkki kermaa joukkoon. Kiehuttele kunnes kastike sakenee. Lisää ripaus suolaa. Kaada kuuma kastike hyisten karpalojen päälle.

1. Creme Brulee (noin 6 annosta)

2,5 dl maitoa

3,33 dl kuohukermaa

1 vaniljatanko

1,25 dl ruokosokeria

5 kananmunan keltuaista

Mittaa kerma ja maito kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemet veitsekärjellä kattilaan. Heitä tanko joukkoon. Kiehauta. Nosta jäähtymään. Erottele keltuaiset valkuaisista ja vatkaa keltuaiset sekaisin sokerin kanssa. Nouki vaniljatanko kattilasta ja yhdistä keltuais-sokeri maito-kerman kanssa. Jaa kuppeihin. Laita tarjoilukulhot uunivuokaan. Kiehauta vedenkeittimellinen vettä ja kaada vesi uunivuokaan - nyt kulhot killuvat vesihauteessa. Tyrkkäse uunivuoka vesihauteineen, kulhoineen 150-asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi. Anna jäähtyä. Ennen tarjoilua ripottele ruokosokeria pinnalle ja tohota kaasupolttimolla. Nam nam. Äläkä lintsaa vesihauteesta.

Brulee ja Pavlova ovat tosi tarkkoja mittojen mittojen kanssa, muissa ohjeissa ei niin väliä.

Nyyttikestit

Olemme kokoontuneet ystäväporukalla juhlistamaan syksyä hyvän ruuan ääreen milloin milläkin teemalla. Ensimmäisen kekkerit olivat pinkit, niin pukukoodiltaan kuin ruokalistaltaan. Viime vuonna brunsseilimme sadonkorjuuhenkeen - linkosimme muun muassa mehuja. Tänä syksynä teemana oli nyyttikestit: kaikki toivat jotain mukanaan, ja sen lisäksi ruuat olivat "nyyttiruokia", siis leipätaskuun piilotettua nyhtöpossua, vatruskoita, tortellineja, brie-baklavaa ja omenanyyttejä. Ja kyytipojaksi herkkuleipää, salaattia ja Ruosniemen panimon Piirimyyjää.

Tortellineihin ei tarvittu pastakonetta, vaan lihasvoima ja kaulin ajoivat asian. Sisään sujahti ihanaa pinaatti-ricotta-sitruuna-täytettä.

Baklava oli rankka muunnelma alkuperäisestä ja naurettavan helppo tehdä: pakastealtaasta filo-taikinaa, taikinasuirulle voisulaa, nokare brietä, t-lusikallinen lakkahilloa, nyytti rullaten kiinni ja 250-asteiseen uuniin noin 5 minuutiksi. Tarjoilu vaahterasiirapin kera.

Vatruskat aiheuttivat viikonloppuna Huippuhomman Facebook-sivulla hämmennystä, joten tässä maailman oikeaoppisin vatruskaohje (älkääkä uskoko kaikkea, mitä Wikipediassa lukee):

Kuori

1,5 kg puikulaperunaa
150 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

Täyte

1 dl puuroriisiä
1 dl vettä
5 dl kulutusmaitoa
0,5 tl suolaa
2 keitettyä kananmunaa

Kuori ja keitä perunat. Kun perunat ovat kypsiä, kaada keitinvesi pois, heitä voi ja suola kattilaan ja muussaa perunat. Sotke vehnäjauhot perunamuussin sekaan.

Kiehauta vesi, lisää riisit ja anna porista, kunnes vesi on imeytynyt. Lisää maito ja suola. Keitä välillä sekoittaen 15 minuuttia, ja käännä levy nollalle. Anna puuron hautua jälkilämmöllä kannen alla 45 minuuttia. Murskaa kananmunat haarukalla ja sotke puuron sekaan.

Levitä puolet muussista noin 7 cm halkaisijaltaan oleviksi pylpyröiksi. Annostele nokare muna-riisi-seosta pylpyrän päälle. Tee muussista kansi.

Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes pinta alkaa ruskistua. Ota vatruskat uunista ja silaa voisulalla. Nam nam.

Suklaamousse (melkein) Rachel Khoon tapaan

Pieni keittiö Pariisissa on tällä haavaa ainoa telkkariohjelma, jota seuraan. Rachel Khoo on ihana ja ruuat mainioita yksinkertaistuksia klassikoista. Minua viehättää myös se, että hän kokkaa pikkuruisessa keittiössä ihan tavallisilla välineillä. Puolessa tunnissa tykitetään aika monta reseptiä, mutta ohjelmasta ei siltikään tule kiireinen fiilis.

Kokeilin tänään suklaamoussea Rachelin ohjeella. Skaalasin ohjetta 2/3, koska jääkaapissa oli vain 2 munaa ja koska "ei makeaa mahan täydeltä". Skaalaus onnistui helposti, kyllähän kolmen kertotaulu kolmilapsisen perheen esikoiselta sujuu. Vaan taisinpa tehdä taas cocoronit, kun en malttanut kuitenkaan seurata ohjetta. Tosin lopputuloksesta sitä ei juurikaan huomaa. 

Kaikki sujui siis hyvin kiisselin tekemiseen saakka. Tai siis kiisselihän oli tosiaan ensimmäiseksi valmistettava komponentti. Mutta kun en malttanut pysyä ohjeessa. Korvasin maissijauhot yksi-yhteen perunajauhoilla. Ajattelin, että tärkkelys kuin tärkkelys, vaikka tiedän varsin hyvin, että maissijauho, maissitärkkelys ja perunajauho ovat eri asioita. Jo siinä vaiheessa, kun otin kiisselin liedeltä, oli selvää, että tässä on nyt puhdasoppinen jankki kattilassa. Ja kun Rachel neuvoi ottamaan kiisselin jääkaapista ja vatkaamaan sitä klimppien rikkomiseksi, meinasi iskeä epätoivo: koko kiisseli oli yhtä isoa klimppiä. Onneksi on tullut heiluttua kahvakuulan kanssa, niin jaksoin vatkata klimpin rikki - stydiksi liisteriksi. Vertailuna mainittakoon, että Rachel kuvaili kiisseliään tässä kohden sanoilla silky-smooth.

Tymäkän suklaaliisterinkiisselin vastapainoksi jätin kerman määrän skaalaamatta, jotta mousse vähän notkistuisi. Ja hyväähän siitä loppujen lopuksi tuli.

Mitä tästä opimme: jos ohje sanoo "maissijauho", sitä ei pidä korvata yksi-yhteen-määrällä perunajauhoa.

Seuraavana listallani ovat:

Munakupit

Suklaa-laava-kakkuset

Kanamykykeitto

Korkeampaa keittiömatematiikkaa

Väistykää keittiöpsykologit, on aika keittiömatematiikan!

Soveltavaa keittiömatematiikkaa

Pyysimme ja saimme häälahjaksi oransseja Origo-astioita. Tykkään niistä tosi paljon, käytämme niitä päivittäin, ne ovat reippaita ja raikkaita, hyvän muotoisia ja valkoisella pohjalla ruoka näyttää hyvälle. Mutta esimerkiksi pikkulautasia meillä on vain 4. Mikä tarkoittaa, että aina, jos kaffevieraita tulee enemmän kuin kaksi, kaivamme esiin sinkkuaikaiset keltaiset ja mustat Teemat (joita taitaa olla 8). Säilytämme siis kahdeksaa eriparista lautasta siltä varalta, että neljä kivaa lautasta ei riitä. Eiköhän tämä laskutoimitus ole selvä: vien sinkkulautaset kirpulle ja haen kaupasta 4 Origoa tilalle. Luovun siis kahdeksasta, tuon tilalle neljä, ja viivan alle jäävä vähennys aikaisempaan lautasmäärään on neljä. Tätä tarkoitin, kun sanoin ensimmäisessä muuttolaatikkokirjoituksessa, että ensisijainen tavoitteeni ei ole tavaran vähentäminen vaan järjestyksen järkeistäminen.

Keittiömatematiikan väitöstilaisuus

Kysymys: Kuinka monta piirakkaa teen/tarjoan kerralla?

Vastaus: Yleensä yhden, joskus harvoin kaksi.

Johtopäätös: Tarvitsen siis maksimissaan 2 piirakkavuokaa.

Kysymys: Kuinka monta irtopohjavuoassa leivottavaa kakkua teen kerralla?

Vastaus: Yleensä yhden, joskus ääääärimmäisen harvoin kaksi.

Johtopäätös: Tarvitsen siis yhden irtopohjavuoan.

Vastaväittäjän kysymys: Entä jos vieraita tuleekin paljon ja tarvitsisin sittenkin kaksi?

Vastaus: No ensin kysyisin, että lainaisiko naapurin Miika minulle toista vuokaa. Tai sitten leipoisin jotain sellaista, mitä ei tarvitse tehdä irtopohjavuoassa vaan voisi tehdä uunipellillä.

Vahvistus: Tarvitsen todellakin vain yhden irtopohjavuoan.

Analyysi ja sukupolvikriittinen diskurssi

On arkiastioita, joita käytetään yli 300 päivänä vuodessa. Sitten on juhla-astioita, joita käytetään harvemmin. Olen ylpeä siitä, että minulla ei ole vanhempieni tavoin kaapissa pölyttyvää matalan käyttöasteen kahviastiastoa: tusinan verran liian pieniä kahvikuppeja plus saman sarjan kuusi hieman suurempaa teekuppia asettilautasineen, joita käytetään vain juhlahetkinä. Olen ollut ylpeä siitä, että minun huushollissani juodaan kahvi ja tee samankokoisista mukeista, niin arkena kuin pyhänäkin.

Ajattelin, että olisin jotenkin äitiäni vapaampi erillisten arki- ja juhla-astioiden ikeestä. Olin väärässä. Minun kaapeissani kahviastiaston tilan vievät erilaiset viinilasit: On muutama arkiskumppalasi, jotka voi huoletta roudata vaikka piknikille. On muutama arkiviinilasista tai olutlasista menevä Verna. Tähän päälle on vielä sekalaisia romanttisia kahden viinilasin pareja, joita olen ostanut ja saanut ensimmäisenä opiskeluvuonna ajatuksella "näistä laseista ryystän romanttisesti punaviiniä ihanan miehen kanssa". No, mies on nyt elämässäni, menin sen kanssa naimisiin ja saimme häälahjaksi keskenään mätsääviä laseja punaiselle, valkoiselle, kuplivalle ja väkevälle viinille - joten eiköhän ne sekalaiset parit voi heittää jo menemään.

Laatikko numero 5 tuli siis puolilleen astioista ja toinen puolikas täyttyi muusta kotisälästä kuten tunkkaisista liinavaatteista. Liinavaatteet menevät energiajakeeksi, parhaat astiat kirppikselle ja huonoimmat astiaat lasi- ja metallikeräykseen.

Hauskaa Wappua!

Ämpärin kyljessä lukee "Herra Kiljusen parempi kilju". Ämpärissä putputtaa sima - käymistuote sekin. Itte tein, ekaa kertaa ikinä. Siitä fariinisokeripussin kyljestä. Paitsi että höläytin liikaa fariinisokeria, joten jätin tavan sokerin pois. Eli tein tummaa simaa. Rusinat ovat nousseet pintaan. Hauskaa vappua!

Hemmoloma, päivät 4 ja 5

Sain viikko sitten idean osallistua Jolien henkilökohtaiselle meikkikurssille osana hemmottelulomaani, ja ihanteelliseksi päiväksi ajattelin kiirastorstaita. No, eihän se enää tällä varoitusajalla onnistunut, vaan kurssi olisi pitänyt varata 3-4 viikkoa etukäteen. Jatkan siis samoilla teini-ikäisenä opituilla meikkivinkeillä kuin tähänkin asti ja jätän luonnonkosmetiikkavalaistumisen jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Kiirastorstain kohokohta oli kuitenkin illallinen Gaijinissa. Jos pääsiäisenä kuuluu nautiskella ruuasta, niin tämä oli juuri sitä. En ole riittävän hipsteri, että olisin malttanut katkaista maistelunautintoani annosten valokuvaamisella, mutta voin suusanallisesti vakuuttaa, että menu Suginami oli todella hyvä. Ehkä viimeinen lämmin ruoka, possu tonkatsu oli snadi - ei nyt pettymys mutta - lässähdys muuten niin nousujohteisessa annosilotulituksessa, mutta yhtä kaikki, herkkuaherkkuaherkkua!

Ilta jatkui vielä drinkkien merkeissä, ja maistoin muun muassa elämäni ensimmäisen dry martinin. Odotin jokaisella siemaisulla, että muuttuisin Mad Menin ihanaksi 60-luvun naiseksi - mutta turhaan.

Pitkäperjantain aamu valkeni kirkkaana ja kuosittava aamiainen tuli tarpeeseen. En ikinä jätä arkenakaan aamiaista väliin, mutta loman ja olemisen sietämättömän keveyden kunniaksi päätin duunailla vähän ekstraa: uppomuna [nyt tähän joku munavitsi], avokadoa, herkkujuustoa ja appelsiinia. Ja telkkarista ihanan hypnoottista junarataa.

Hemmoloma, päivä 1

Hemmottelulomani ensimmäinen päivä oli pyhitetty lounastamiselle ja päiväkahvittelulle ystävien ja heidän pikkumiestensä kanssa. Lounasta nautimme hämmentävimmässä ravintolassa, missä olen käynyt pitkään pitkään aikaan: Social food.

Social food on muutaman Master Chef -kilpailijan lounasravintola Käpylässä. Ravintola on todellakin lounasmesta, se ei ole auki iltaisin. Ruoka on maukasta ja rehellistä: maksakastiketta, nyyhtöpossua ja kuukausittain vaihtuva makkara-annos. Nyyhtöpossu omppulohkoilla oli mainiota ja suussa sulavaa - "lusikalla syötävää", kuten ystäväni asian ilmaisi.

Lisukepöydän antimet kuulostivat minkä tahansa lounasruokalan tarjoomalta: vihreää salaattia, porkkanaraastetta, punajuurta, linssisalaattia ja ohraa - mutta erityisellä twistillä. Porkkanaraasteessa oli vivahde vietnamilaista makua, linssisalaatti vei kielen mennessään ja vihreät lehdetkin olivat laadukkaan rapeita. Ja leipä... taivaallista! Helsingin parasta patonkia, ehdottomasti.

Mikä tässä nyt sitten oli muka niin hämmentävää? No se interiööri! Ravintolan sisustus on nimittäin kuin vanhusten palvelutalon ruokasalista. Asiakaskunnasta iso osa olikin lähihuudien vanhuksia. Sisustus ei ollut millään lailla trendikäs, ei edes retro, vaan persoonatonta viilua lattiasta kattoon. Ja kuitenkin seinillä oli valtavan  hienoja (en nyt muista kenen valokuvaajan) rakennuksista otettuja valokuvia. Mutta sisustus - tai siis sen puute - ei haitannut: ruoka oli erinomaista ja edullista. Ehdottomasti bussimatkan arvoista.

Lomapäivän ilta jatkui herkuttelun merkeissä: iltapala Eerikin pippurissa. En ikinä hyppäisi arki-iltana puoli yhdeksältä bussiin rulla-kebabin vuoksi. Mutta lomalla niin voi tehdä.

Hemmotteluloma Helsingissä, päivät -1 ja 0

Hurraa! Alkava viikko on talvilomaviikkoni. Suunnittelimme ensin lähtevämme muutamaksi päiväksi lähilomalle Tukholmaan, mutta päätimmekin sitten jäädä kotiin. Lupasin itselleni, että käytän Tukholman reissusta säästyneet rahat itseni hemmotteluun täällä kotikulmilla. Pysyy raha Suomessa ja kansantalouden pylpyrät pyörimässä.

Jos totta puhutaan, niin minua ällöttää sana "hemmottelu". Tulee mieleen jokin tyhjänpäiväinen kuumakivihoito tai muu kiusallinen löllyminen jossain mutakylvyssä. Lisäksi olen kuitenkin aika nuuka, joten en osaisi nauttia esimerkiksi jalkahoidosta, vaan pitäisin sitä rahan haaskauksena. Mutta aion tehdä hemmottelun omalla tavallani: asioilla, joita en arkena tekisi.

Vaikka tämä viikonloppu ei vielä lomapäiviä kuluttanutkaan, virittäydyin hemmolomatunnelmaan lauantaina vierailemalla Petri's Chocolate'n juuri avatussa liikkeessä Eirassa. Heräteherkuttelin mustaherukka-suklaa-kakkupalalla ja ostin kotiin vietäväksi pari praliinia ja macaron-leivosta (jostain syystä Petrin listoilta ei vielä löydy cocoroneja).

Petrin suklaat ja kakut ovat siitä hyviä, että niitä ei ole kyllästetty sokerilla, vaan ne maistuvat oikeasti suklaalta ja marjoilta. Monet herkuista on myös täysin laktoosittomia ja gluteenittomia. Petri tekee suklaansa Fiskarsissa, ja kahvila-myymälä hänellä on ollut pari vuotta Töölössä - ja nyt siis myös Eirassa. Samalla keikalla huomasin, että Théhuone oli avannut toisen liikkeen samoille huudeille. Hienoa, että pienet, laadukasta tavaraa myyvät kivijalkakaupat ovat saaneet tuulta alleen ja laajentavat!

Tämän päivän arjen poikkeama oli virpomakahvit kera itse leivottujen pullien: aikuiskahvittelijoille rahkapullaa ja virpojille hiiripullia. Jouduin lahjomaan vieraitakin virpojia hiiripullilla, kun suklaamunat loppuivat kesken ja eräskin trulli rupesi vääntämään itkua. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin - lopulta noitalauma kilpaili, kuka saa hiiripullan ja kenen on tyytyminen Kinderiin.

Lisää huomenna!

Trippi sushirajalle

Ruuanlaitossa määrien arviointi on hankalaa. Ei ole kiva, jos ruokaa jää hirveesti yli, mutta karjalainen minussa kantaa huolta myös siitä, että eihän ruoka lopu kesken. Määrien arviointi on helpointa normiarkena, kun ruokaa väsätään kahdelle. Partioleirien keittiöstä selkäytimeen on iskostunut määrät ja nyrkkisäännöt, joilla 50 leiriläistä ruokitaan ilman suurempaa näläntunnetta tai jämäruokaongelmaa. Vaikeinta on mitoittaa ruoka 6-10 hengelle.

Taka-alalla avosuhsia, keskirivissä käänteistä sushia ja etualalla kierresushia. Keskellä mustalla lautasella myös pisarasushia.

Harjoittelin mitoitusta kuudelle, kun emännöin sushi-iltaa työkavereilleni. Määrissä ei menty pahasti pieleen, joten kirjailen niitä tänne muistiin, jotta voin luntata jatkossa:

• 1 kg riisiä (keitettiin kahdessa erässä)
• 12 rkl riisiviinaetikkaa
• 12 tl sokeria*
• 3 tl suolaa*
• Käsien huljutusveteen reilu loraus riisiviinaetikka ja vähän suolaa ja sokrua.
• 700 g lohta oli aika reilu mutta bueno määrä. Ei tarvinnut kitsastella. Osasta duunattiin grillilohta, osasta tosi reiluja nigirejä ja liistesuiruista tuli vielä makeja.
• 2 avokadoa on hyvä määrä. Ja siitäkin saa jo mukavasti rullia ja nigirejä.
• 1 kurkku on riittävä, 2 oli liiottelua.
• Ravunpyrstöjen määrää en tarkkaillut. Niitä ei todennäköisesti tarvitse kuin muutaman.
• Tamago-munakkaaseen hyvä nyrkkisääntö on 2/3 munaa per henkilö. 4 munaa ja 0,4 dl sokeria.

Kyse oli siis todella reiluista annoksista.

Teimme myös kielitoimistolle palveluksen ja kokosimme suomenkielisen sushisanaston:

• nigiri = avosushi
• maki = kierresushi
• kaliforniarulla = käänteinen sushi
• tamago = muna 
• tamagotchi = pikkumunanen
• epämuodostunut maki = pisarasushi, kyynelsushi 

Ja kuulkaa, tämä oli oivallinen jälkkäri. Oi sitä mitoituksen helppoutta, kun kyseessä on annoskupit.


* virhe korjattu 24.3.2013: Alunperin olin listannut vain puolikkaan annoksen suolaa ja sokeria, nyt listauksessa on korjattu määrä.

Torttutesti: Eurest Metsänpoika

Ei hyvää päivää! Tai siis ei hyvää Runebergin päivää!

Meillä oli tänään töissä jälkiruuaksi Runebergin torttuja. Jotkut teistä ehkä muistavatkin parin vuoden takaisen työpaikkalounas-ruunarin. No, sehän ei ollut vielä mitään. Nyt on työpaikkaruokalassamme uusi ravintoloitsija ja uusi ruunari-reseptin - joten kyllä kelpaa!

Kuva: Jarkko Stenvall

Valmistaja: Eurest Metsänpoika
Ostopaikka: Eurest Metsänpoika
Hinta: 5,90 euroa (vai mitä se nykyisin maksaakaan, anyway, sis. lihapullat, salaatin ja juoman)
Ulkonäkö: Kääretorttulevy, jonka päällä villi hillo-sokerimassa-ilotulitus
Koostumus: Sokerikakkumainen
Kosteus: Kyllä siitä rasvaläntit jäi kertakäyttölautaseen
Maku: Ruokaöljy ja karvasmanteli
Arvosana: 5+

Tätä herkkua ei olisi ehkä heti tunnistanut Runebergin tortuksi, ellei menu olisi sitä paljastanut. 5+ tuli yrityksestä ja ravintolan sesongintajusta. Kun luottokonditoriani on ulkoistanut itsensä Kaakkois-Aasiaan, ei voi ruveta liian krantuksi. Joten söin kiltisti kaiken. Ensi vuonna uudestaan!

Loppiainen

Loppiaisen kunniaksi viimeinen katsaus jouluun.

Joulunalusviikolla sain tietysti sen flunssan, jonka riivaamana (ainakin Facebookin mukaan) lähes kaikki  pärskivät joulun tienoolla. Ehdin kuitenkin parantua sen verran, että pääsin reissaamaan joulua edeltävänä viikonloppuna Lappeenrantaan, veljenpoikani ristiäisiin.



Kuutostiellä Lappeenrannan ja Imatran välillä ajellessa tuli sellainen fiilis, että ainakin pakkasukon näkökulmasta itärajan toisella puolella on ollut kilttejä lapsia.



Ristiäisten jälkeen singahdin takaisin pääkaupunkiseudulle. Tämä joulu oli ensimmäinen, jonka vietimme kotona Espoossa.



Aatonaattona kävin "ihan vaan nopskasti" noutamassa Tapiolan Stockalta etukäteen tilaamani kalat. Noutopisteelle oli 1,5 tunnin jono. Nopeammin olisi selvinnyt, jos olisi ostanut fisut normaalisti kalatiskistä. Kalareissun jälkeen lepuutin hermojani viimeistelemällä sanomalehdestä, Jallupullonkorkista ja rautalangasta kyhäämäni joulutähden (joka muuten oli ainoa askarteluidea, jonka diskasin joulukalenterista).





Mutta kyllä niitä kaloja kannatti odottaakin! Jouluaattona teimme lounaaksi hirmuisen kasan sushia - sillä kalat ja riisipuurohan ovat olennainen osa joulumenua. Sovimme, että sushilounaasta tulee meidän jouluperinteemme aina, jos/kun vietämme joulun kotona.



Illalla tonttu kävi heittämässä lahjat kuusen alle. Tai no melkein kuusen alle, lahjojen ja kuusen väliin jäi noin metri ja yksi ulkoseinä. Käytän tämän tilaisuuden hyväkseni kiittääkseni joulupukkia; en saanut mitään turhaa tai krääsää. Paketista kuoriutui muun muassa ihan oikean salamavalo kameraan - joulukalenterin kuvat räpsin itse paskartelemallani pahvi-folio-maalarinteippi-virityksellä. Valaistuskokeiluja on siis luvassa.

Välipäivät menivät rauhallisesti lepuutellessa ja Mad Menin 5. tuotantokautta tuijottaessa. Kiitos Virven, kiinnitin huomiota välillä vähän töksähtelevään käännökseen: 1960-luvulla "visa" ei varmaankaan tarkoittanut luottokorttia vaan viisumia. Samalla neuloin sukkaa (jonka purin hervottoman kantapään vuoksi) ja pyörittelin huopapalloja. Enää tartteis keksiä, mitä noilla palluroilla tekis.



Vaan nyt on joulu ohi. Joulukuusi viedään tänään pois. Vitsi, kun olisi vaan helppoa heittää se alas parvekkeelta eikä raahata sisätilojen ja rappukäytävän kautta. Mutta se ei taida olla ihan hyvien tapojen mukaista.



Loppiaisesta alkavat härkäviikot, jotka kestävät pääsiäiseen saakka. Sen kunniaksi ostin hetken mielijohteesta eilen härän häntää, joka pöhisee parhaillaan uunissa. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Ja saa nähdä, mitä tästä vuodesta tulee. Kumpaankin, härän hännän ja vuoden onnistumiseen voi onneksi itse vaikuttaa.

Oikein hyvää vuoden alkua!

Pikkuisen paremmat perunapiirakat

En tiedä ketään, joka ei pitäisi karjalan piirakoista - siis niistä riisisistä. Mutta aika moni nyrpistää nenäänsä perunapiirakoille. Tosin minä uskon, että syynä perunapiirakkakammoon on monen kohdalla jompikumpi seuraavista: joko he ovat syöneet huonoja teollisia perunapiirakoita (siis sellaisia muussijauheesta tehtyjä) tai sitten he ovat maistaneet perunapiirakoita kerran lapsena, eivätkä silloin pitäneet niistä (mutta hei, kuinka moni lapsi tykkää oliiveista, homejuustosta, punaviinistä tai yleensäkään mistään kovin maukkaasta).

Nämä perunapiirakat ovat mukaelmia edesmenneen Vuoksen Leivän peruna-smetana-piirakoista. Hieman työläitä mutta mainioita johonkin spessumpaan tilanteeseen. Ohjeesta tulee 20 pientä piirakkaa.

Täytteeseen tarvitset:

n. 900 g puikulaperunoita

2 pientä purkkia smetanaa

1 valkosipulin kynsi

nippu ruohosipulia

suolaa

Ja kuoreen:

2 dl ruisjauhoja

0,5 dl vehnäjauhoja

1 dl vettä

0,5 tl suolaa

Voiteluun:

Voita ja vettä

Tee näin:

Kuori ja keitä perunat. Kaada vesi pois (ota vähän keitinvettä talteen notkistimeksi) ja muussaa perunat. Sotke joukkoon murskattu valkosipuli, silputtu ruohosipuli, smetana ja sen verran keitinvettä, että muussi vähän notkistuu. Lisää suolaa maun mukaan (itse laitoin vajaan puoli teelusikallista, mutta olisi saanut olla toinen mokoma lisää). Anna muussin jäähtyä ja valmista sillä aikaa kuoret.

Sekoita kuoritaikinan aineet keskenään, ei tarvitse ihmeemmin vaivailla. Pyörittele taikina noin pari senttiä halkaisijaltaan olevaksi tangoksi ja leikkaa tangosta 20 palasta. Kauli jokainen taikinanöttönen ohueksi, n. 15 cm halkaisijaltaan olevaksi lätkäksi. Varaudu käyttämään reilusti jauhoa. Pinoa kaulitut lätkät toistensa päälle pariin pinoon odottamaan täyttövaihetta.

Levitä reilu ruokalusikallinen muussia taikinalätkän päälle, parin sentin päähän reunoista. Rypytä (tai siis mummoni sanoisi "ummista") pyöryläksi. Perunapiirakan kuuluisi olla pyöreä kakkara, ei siis suikula kuten riisipiirakka on. Paista 230-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes pinta saa vähän väriä. Voitele voisula-vesi-seoksella ja anna vetäytyä leivinpaperin ja liinan alla. Anna jäähtyä ja nauti. Perunapiirakat ovat melkein parempia vasta seuraavana päivänä uudelleen lämmitettyinä. Ihan täydellistä sienisalaatin ja savuporon kanssa.

Vinkki: mummovainaani tapasi tehdä perunakakkaroita aina ison satsin kerrallaan. Hän pakasti ne raakoina ja paistoi aina tarpeen mukaan: latoi jäiset piirakat pellille, voiteli kermaviilillä ja paistoi noin puoli tuntia. Raakana pakastetut piirakat säilyttävät rakenteensa paljon paremmin kuin kypsänä pakastetut piirakat - oli kyse sitten peruna- tai riisipiirakoista.

21 - Puolukkajugurttikakku

Tykkään kirpeästä ja happamasta sekä piparkakun mausta. Niinpä olen hekumoinut jo lokakuusta lähtien piparkakkupohjaan tehdyllä puolukkakakulla. Hanke meinasi kaatua puolukoiden puutteeseen (fiksumpi olisi ehkä tarkistanut ennen leivontaurakan alkua, onko pakastimessa puolukoita), mutta pakkasen pohjalla jemmassa ollut ylivuotinen puolukkasose ja karpalot pelastivat tilanteen.

Tarvitset: 70 g voita, 200 g pipareita, 2 dl vispikermaa, 1 prk creme fraichea, hyppysellinen vaniljaa, 1 dl fariinisokeria, 2 dl jäisiä karpaloita, 3 dl kevyesti sokeroitua puolukkasurvosta, 400 g turkkilaista jugurttia, 7 liivatelehteä ja 1 dl glögitiivistettä. Lisäksi: 1 dl vettä glögin lantraamiseen.

Laita liivatelehdet lillumaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Lisää joukkoon jugurtti, creme fraiche, fariinisokeri, 2 dl puolukkasurvosta ja hieman vaniljaa. Voit korvata puolukkasurvoksen kokonaisilla puolukoilla - silloin fariinisokerin määrää voi joutua lisäämään - maistamalla se selviää. Kiehauta 0,5 dl glögitiivistettä ja 0,5 dl vettä. Liuota 5 liivatelehteä glögiin. Kaada liivateglögi pienissä erissä vaahdon joukkoon välillä sekoittaen.

Murskaa piparit. Sulata voi ja sotke voisula piparimurujen joukkoon. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja taputtele pipari-voi-töhnä vuoan pohjalle.

Kaada vaahto vuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa noin 20-30 minuuttia. Keitä sillä aikaa 0,5 dl glögitiivistettä ja 0,5 dl vettä. Sulata 2 liivatelehteä glögiin. Sekoita glögi-liivateseos ja 1 dl puolukkasurvosta. Heittele karpalot hieman hyytyneen vaahdon pinnalle. Lusikoi liivate-puolukkasurvos-glögiseos karpaloiden päälle. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Voit korvata karpalot esim. 3-4 desillä puolukoita - silloin et tarvitse päällyshyytelöön enää puolukkasurvosta, vaan voit tuplata glögi-vesiseoksen määrän ja lisätä yhden liivatelehden.

Itse asiassa tässä karpalo-puolukkasose-versiossa oli ehkä jopa mukavampi suutuntuma kuin alkuperäisissä ajatuksissani olleessa täyspuolukkaversiossa.

15 - Kaunis ja maukas kasvispiirakka

Jouluherkut (siis sellaiset pienimuotoisemmat mussutteluherkut) ovat usein kovin makeita: glögiä, pipareita, joulutorttuja, suklaata, vihreitä kuulia, riisipuuroa kanelilla ja sokerilla tai luumukiisselillä. Tässä mainio suolainen piirakka, joka tuo mukavasti balanssia sokeriövereihin, on helppo valmistaa, maistuu erinomaiselta jäähtyneenäkin, näyttää lämpimän aurinkoiselta ja uppoaa sekä lihan ystäviin että lihaa välttäviin.

Tarvitset: 2 porkkanaa, 3 sipulia, 1 prk kermaviiliä, 1 dl ruokakermaa, 2 kananmunaa, 0,5-1 tl kuivattua rosmariinia, nippu persiljaa, 150 g emmentalia raasteena, 1/2 prk rahkaa, 100 g voita, 2 dl jauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Lisäksi: 0,5 tl suolaa, mustaa pippuria myllystä ja öljyä paistamiseen.

Pilko sipuli ja kuullota se pannulla öljyssä rosmariinin kera. Raasta porkkanat karkealla terällä ja lisää pannulle. Anna hautua pannulla noin 15 minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Kun vihannekset hautuvat pannulla, valmista sillä aikaa piirakan pohja: sekoita jauhot ja leivinjauhe, lisää puolipurkillista rahkaa ja nypi huoneenlämpöinen voi joukkoon. Levitä taikina vuokaan.

Sekoita täyte: haudutetut vihannekset, persiljasilppu, purkillinen kermaviiliä, suola, pippuri, kananmunat, kerma ja juustoraaste. Möyhi sekaisin ja levitä pohjan päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 35-40 minuuttia.

Anna vetäytyä vähintään 15 minuuttia ennen tarjoilua. Närpi piirakan jämät huoneenlämpöisenä. Yllättävän täyteläistä kasvisruuaksi.