Muuttolaatikkoleikin seuraamuksia

Muuttolaatikkoleikki on ollut todella silmiä avaava ja puhdistava kokemus. Ihan kuin olisi päässyt eroon ylipainosta. Kämpän järjestyksessä ei ole tapahtunut vielä suurta muutosta, mutta kyllä se siitä. Jotain konkreettisia tekoja ja hyviä oivalluksia materiasta on jo löytynyt:

Löydös numero 1: Lahjakortti lähipalveluun on hyvä lahja.

Elokuun lopussa herra taloudessamme sai synttärilahjaksi lahjakortin läheiseen urheilukeskukseen ja maukkaan ravintolaelämyksen. Ei siis mitään, mikä uhkaisi jäädä nurkkiin pyörimään.


Löydös numero 2: Paperi-Hesarista luopuminen ei tarkoita uutisista luopumista.

Jokapäiväinen paperisanomalehti yksityistaloudessa on aikamoista kertakäyttökamaa. Postiluukku suoltaa lehtiä tiuhemmin kuin niitä ehtii kantaa lehtiroskikseen. Päivän lehti jää helposti lojumaan keittiön lattialle. Tarvitsen kuitenkin joka-aamuiset uutiseni kirjoitetussa muodossa, joten siirryin paperilehdestä iPad-versioon.

IPad-versiossa uutiset tulee silmäiltyä tarkemmin ja tasaisemmin kuin paperilta, sillä tabletin pyyhkäisyruudulla uutiset ovat keskenään aika tasa-arvoisia. Huomaan myös, että tabletilta tulee luettua (eikä vain silmäiltyä) useampi juttu kuin tabloidilta. Ehkä syy on helpommassa zoomissa: tabletti nousee  yhdellä kädellä lähemmäs nenää, ja auttaahan se kahden sormen zoomausliikekin. Ainoa juttu, mitä kaipaan, on taitto. Joku on kuitenkin miettinyt otsikon, tekstin, kuvien ja graafien asettelun, ja sitä iPad-versio ei pysty toistamaan.

Aluksi jännitti, että mitäs jos tavitsen suojapaperia ja meille ei tule sanomalehteä - ei Hesaria, ei mainoksia, ej reklam. Mutta tuleehan meille joka viikko tabloidimuotoiset Rakennuslehti ja Tekniikka ja talous, sekä nippu aikakausilehtiä viikoittain ja kuukausittain. Kyllä niillä suojaa jo vaikka mitä.

Missähän vaiheessa älyän alkaa syödä aamiaista pöydän ääressä? Olen nauttinut sen lattialla istuen, koska lehti ei ole mahtunut pikkupöydällemme. Lihasmuisti on aika vahva navigaattori, ainakin aamuisin.


Löydös numero 3: Yltäkylläisyyteni ja nuukailuni on epätasaisesti jakautunutta.

Sisälläni on asunut Sulo Vilén jo aika pitkän aikaa. Ostan helposti alennusmyynneistä tavaraa, joka on periaatteessa käytännöllistä, mutta jota en oikeasti tarvitse. Kuten toisen harmaan pooloneuleen, neljännen mustan v-kaula-aukkoisen neuleen tai kuudennen mustavalkoisen raitapaidan. Kun halavalla sai.

Tavaraähkystä huolimatta olen kuitenkin harjoittanut ihmeellistä sniiduilua useamman kerran viikossa tarvittavien tavaroiden saralla. Kiroilen vähintään kerran viikossa, että kuorimaveitsi on pesukoneessa juuri silloin kun kuorisin perunoita. Yhtä usein stressihormonit nostavat päätään, kun olen unohtanut puhelimen laturin joko töihin tai kotiin, ja akku vetelee viimeisiään juuri siellä toisessa paikassa. Kakkoslaturi (á 14,90 euroa) ja toinen kuorimaveitsi (á 5 euroa) on tehnyt arjestani paljon sujuvampaa kuin musta alennusmyyntineule (á 19,90 euroa).

Löydös numero 4: Ajatus kulkee ja luovuus kukkii

Muuttolaatikkoleikin aikana olen saanut monta hyvää ideaa askarteluihin. Kevään-kesän aikana mojo on ollut vähän hukassa. En tiedä johtuuko luovuuden kukkiminen siitä, että olen hypistellyt läpi kaikki askartelutarvikkeeni vai siitä, että nyt kun turha höhä on poissa, niin ajatus mahtuu virtaamaan paremmin. Mutta eiköhän muutama tämän harjoituksen inspiroima tuotos tule raportoitua täällä piankin.

Löydös numero 5: Kauniit kengät on tehty käytettäväksi, ei laatikossa säilöttäväksi

Korkkareita voi käyttää farkkujenkin kanssa. Vähänkös ravintolassa käynti tuntuu hienommalta, kun laittaa nätit kengät jalkaan. Lupaan itselleni, että vast'edes, kun menen teatteriin tai konserttiin (jossa ei tarvitse seisoa), laitan jalkaani kauniit kengät enkä mitään mukavia läskipohjia.

Vielä heruu

Niin vaan täyttyi vielä kymmenes ja yhdestoistakin laatikko. Osa kertyi huoneiston puolelta, valtaosa kellarikomerosta. Laatikoihin sujahti todella sekalaista kamaa, kuten:

Vanhoja meikkejä. Roskiin. Nyt kaikki kosmetiikka mahtuu vessan kaappiin ja läpinäkyvistä purnukoista ottaa vieläpä selvän, mitä missäkin on. Jee!

Koruja. Rihkamaa, kokeilen onneani kirpparilla.

Viinaa. Kuinka päästä eroon viinasta? Joku voisi kutsua tätä alkoholiongelmaksi. Ihan oikeasti, tätä määrää ei meidän taloudessa kukaan juo. Viinaa ei oikein voi myydä kirpparilla eikä trokata huuto.netissä. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päätin lahjoittaa ylimääräviinat teekkareille. Se oli mielestäni vastuullisin lahjoituskohde, plus että mulla on ehkä jotain luotettavan lahjoittajatahon habitusta jäljellä siinä porukassa. Kun en minä ainakaan keltään epämääräiseltä tyypilta pulloa ottais. Edes korkkaamatonta.

Merkkejä ja präniköitä. Lahjoitan teekkarimuseolle.

8 metriä keltaista puuvillakangasta. Käytetty valmistujaisissa pöytäliinana, sen jälkeen pesty ja unhoitettu kellarikomeroon. Kokeillaan kirpparilla.

Arkku, n. 25 l. Hommattu valmistujaisiin perunasalaattiastiaksi. Sittemmin pesty ja unhoitettu kellarikomeroon. Kirpparille.

Tunkkaisia t-paitoja. Syyskuun helteet paljasti paitojen tunkkaisuuden. Roskiin.


Nyt ei kellarikomerossakaan ole enää muuta ylimääräistä kuin vanha tietokone (odottaa ensi kevättä ja HSY:n keräysautoa) ja X määrä avattuja maalipöniköitä (sitten joskus ongelmajätteeseen). Jes!

Kirpparikokemuksia

Muistoni itsepalvelukirppareista on 1990-luvun Imatralta, Megatorilta. Siellä oli vähän hämärää ja loisteputkista johtuen kelmeää. Siellä haisi tunkkaiselta mutta sieltä saattoi löytää aarteitakin. Eniten oudoksutti, että siellä myytiin shampoopullojen ja huulipunien jämiä sekä (ymmärtääkseni ja toivoakseni) korkkaamattomia alusvaatteita.

Tätä taustaa vasten olen äärimmäisen positiivisesti yllättynyt Tapiolan Toisesta kierroksesta. Siellä on valoisaa, siellä ei haise, ja avattujen kosmetiikkatuotteiden myynti on kielletty. Henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä ja palveluhenkistä, he ovat osanneet tuotteistaa ja konseptoida kirpparin todella pitkälle. Tuotteet hinnoitellaan netissä ja viivakoodien ansioista myyntiä voi myös seurata netissä, lähes reaaliajassa. Pöytä on ehkä hieman suolaisen hintainen, mutta kahteen pekkaan ja "toinen viikko puoleen hintaan" tarjouksella pöytävuokrakaan ei tuntunut liian pahalta. Täysihintainen viikko alkaa olla takana, puolen hinnan viikko vielä edessä. Eräänlainen välitilinpäätös ja puolimatkan krouvi on siis käsillä.

Olemme myyneet serkkuni kanssa vaatteita, kenkiä, laukkuja, kirjoja, lankoja, kankaita, astioita ja pelejä. Pelit hävisivät ensimmäisen vuorokauden aikana. Kässätarvikkeetkin tekivät kauppansa melko liukkaasti, samoin astiat. Vaatteita ja kirjoja on mennyt tasaiseen tahtiin koko ajan. Hieman yllättäen kengät ja laukut eivät ole oikein liikkuneet, vaikka hintaa niillä on pääosin 1-3 euroa, muutamalla hyväkuntoisella ja -laatuisella 5 euroa.

Meitä varoteltiin etukäteen, että vaatteet eivät tee kauppaansa, mutta ihmeellinen krääsä tulisi menemään kuin kuumille kiville. No, ihmeellistä krääsää meillä ei juurikaan ole, ja järkituotteet olemme hinnoitelleet maltillisesti - tavoitteena eroon pääseminen, ei niinkään nettoaminen. Hinnat ovat olleet jotakuinkin seuraavaa tasoa:

• Paidat ja housut 1-3 euroa
• Neuleet 2-7 euroa
• Mekot 2-5 euroa  
• Astiat 2-7 euroa 
• Pelit 3 euroa 
• Kirjat 1-2 euroa 
• Kankaat ja langat 2-5 euroa nyssäkältä 

Mitä kirpparipöytä sitten vaatii? No ainakin aikaa. Pitkäjänteistä valmistelua ja välivarastointia (mikäli ei halua katsella nyssäköitä nurkissaan). Pöytää on todellakin käytävä järjestelemässä joka päivä. Tavaraa on hyvä viedä myytiin vähitellen, sillä ei ole viisasta ladata pöytää/hyllykköä kaoottisen täyteen. Tunnesiteestä tavaroihin on myös päästävä irti - vaikka kyyseessä olisi itse ompelema hääpukusi, niin on mahdollista, että kukaan ei huoli sitä edes 3 eurolla, joten turha kuvitella pyytävänsä 30 euroa. Myöskin habaa touhu kysyy, varsinkin kun autoton raahaa myyntiartikkelinsa matkalaukussa ja Ikean kassissa julkisilla paikan päälle.

Keskimääräinen myyntimme on ensimmäisellä viikolla ollut 50-60 euroa per päivä. Saas nähdä kuinka bisnes kehittyy, sillä toiselle viikolle ei ole tiedossa täydennyssatseja yhtä tiuhaan. Mutta olen jo nyt positiivisesti yllättynyt saldoomme: isosta kasasta tavaroita on päästy eroon. Ja täytyy toivoa, että tavaraa ei jäisi kauheasti myymättä, ei nimittäin nappaisi raahata myymätöntä tavaraa takaisin - Ikean kassissa ja matkalaukussa.

Langat käsissäni

Askaretelutarvikekaappi on nyt perattu. Yhdeksäs laatikko tuli täyteen langoista, kankaista, muovailuvahasta ja muusta epämääräisestä askartelusälästä. Pääfokus oli langoissa. Annoin itselleni luvan laittaa kaikki epämääräiset, ankeat ja ikäväntuntuiset langat pois. Neulon ja virkkaan niin harvoin, että silloin mulla on oikeus työstää ihania lankoja.

Nyt on sellainen fiilis, että asunnon sisällä oleva tavaramäärä on tältä erää (minun osaltani) renssattu. Jonkin verran poistoja voi irrota vielä vessasta ja kylppäristä, mutta tuskin sen merkittävämpää. Kellarikomeroista pystyy varmasti vielä vähentämään, mutta ensin täytyy vajuttaa kuormaa kellarin välivarastosta kirpparipöydälle, jotta kellarikomeroon mahtuu taas renssaamaan.

Seuraavana ohjelmassa olisi työhuoneen säilytystilojen uudelleenjärjestely. Useamman kaapin oven takana lymyää höttöisen vajaa hylly. Käytettävät tavarat eivät ole välttämättä käden ulottuvilla ja paljon irtotavaraa seilaa kaapin ovien taakse pikasiivottuna, ilman omaa paikkaa. Järkevämpi järjestys, sehän se tavoite on.

Kasilaatikko

Seitsemännen laatikon roinat kupeksivat vielä laatikossa, kun mieheni osoitti makuuhuoneen lattialle kasattua vaatepinoa (hänen vaatteitaan): "nämä olis lähdössä". Vau! Ei muuta kuin edellistä laatikkoa tyhjentämään ja herran vaatteita tilalle. Hän totesi, että neljä vuotta sitten täysin rempatussa kodissa ei tarvita viisiä remppafarkkuja. Ja että hirveän montaa huppariakaan ei tarvita, kun ei niitäkään oikein voi töissäkään pitää.

Loppuilta kulunee armottoman pakkaamisen tiimoilla, sillä huomisiltana täytyy käydä rakentamassa kirpparipöytä Tapiolan Toinen kierros -kirpparille. Tarjolla hyvää kamaa esim. koulunsa aloittavalle opiskelijalle.

Seitsemän veljestä, seitsemäs laatikko

Alun perin ajattelin, että 7 muuttolaatikollista olisi varmaankin sopiva ja realistinen määrä tavaran vähentämiselle. Sen seitsemän laatikkoa kamaa on nyt kasassa, ja tuntuu, että vielä irtoaa pari lootaa.

Tämän laatikon täyttämiseksi tein muun muassa uuden saneerauskäynnin vaatekaappiin ja nakkasin vanhentunutta kosmetiikkaa menemään.

Heitin seitsemännen laatikon sekaan myös jonkin verran lisää kirjoja: kertakäyttöisiä hömppäromaaneja, Ilkka Remeksiä, Tuntemattoman sotilaan, Aleksis Kiven Kootut teokset. Muita klassikoita, kuten Vänrikki Stoolin tarinat ja Romeon ja Julian olin heittänyt pois jo aiemmin. Luovuin myös kasasta ammattikirjallisuutta - kiertoon lähti talvibetonointiopas, AutoCAD-opas sekä Hirsitalo-käsikirja.

Kirjat ovat herättäneet tähän mennessä ristiriitaisimpia luopumisen tunteita. Minut on kasvatettu kunnioittamaan kirjoja, joten niistä luopuminen tuntui aluksi sivistyksen häväistykseltä. Mutta mitä tekee sivistyksellä hyllyssä, eikö sen pitäisi olla päässä tai sielussa tai missä se nyt sitten fyysisesti sijaitseekaan? Valtaosa omistamistani kirjallisuuden klassikoista sai siis lähteä - järkeilin, että ne saa lainattua kirjastosta, jos niitä haluaa lukea. Ainoat hyllyyn jääneet klassikot olivat Sinuhe (siitä pidän oikeasti) ja Kalevala (se vaan on niin friikin hieno).

Mitä hyllyyn sitten jäi?

• Lohtukirjoja, esim.
• Vihervaaran Annat 
• Runotytöt 
• Erlend Loet 
• Miika Nousiaiset 
• Kulttuureista kertovia kirjoja, kuten 
• Opas Venäläisyyteen 
• Äiti Venäjän ABC 
• Mad Manners
• Populaaritiedettä, mm. 
• Bill Brysonit 
• Jared Diamondit 
• Historiaa, pääasiassa
• Suomen 
• Helsingin
• Eri yhteisöjen historiikkejä 
• Enempi tai vähempi yhteiskunnallisia teoksia, esim.
• Markkinat ja demokratia
• Kuinka humpuukki valloitti maailman
• Matkaoppaat

Suurin säilytettävien kirjojen kategoria oli kuitenkin inspiraatio-ja harrastuskirjat. Niitä on vaikeinta lainata kirjastosta tai tutuilta. Niiden on oltava käsillä kun inspiraatio iskee (ja juuri siksi niiden on todella oltava myös näkyvissä, ei missään peittävien kaapinovien takana). Toki harrastuskirjoistakin osa sai mennä - tällaisia olivat esim. Stitch and Bitch -oppaat. Koin, että ne ovat tehtävänsä tehneet - herättäneet kässäintoni ruususen unesta vuonna 2006 - mutta tässä ja nyt aika on ajanut minun osaltani niiden ohi.

Sanottakoon vielä loppuun se, että minä pidän pokkareista! En siksi, että niistä olisi muka jotenkin helpompi luopua (minusta pokkarit ovat aivan yhtä arvokkaita kuin kovakantisetkin), vaan siksi, että standardimittaisina ne on helpompi säilyttää. Plus että ne istuvat meikäläisen käteen paremmin kuin kovakantiset. Niin, ja vihaan äänikirjoja - lukemaansa pystyy kuvittamaan mielessään, kuulemaansa ei.

Kankahia

Urakka kussoo! Muuttolaatikkoleikin pullonkaulaksi alkaa muodostua välivarastointi kirpparivuoroa odotellessa. Periaatteeni on, että uutta laatikkoa ei saa aloittaa ennen kuin edellinen on purettu joko roskiin, kierrätykseen tai kirpparia odottamaan. Keittiöroinan varastointi kellariin ei tullut kysymykseen, joten täytyi järjestellä välivarastotilaa huoneiston puolelta. Vapautin välivarastohyllyjä työhuoneesta raivaamalla kangasvarastoani. Kuudes muuttolaatikko täyttyi siis kankaista ja keskeneräisistä töistä. Ja kumpiakin jäi siis vielä läpikäytäväksi.

Keskeneräiset työt nakkasin surutta menemään, kun en enää edes muista, millaisista visioista oli kyse.

Lajittelin keskenään samantyyppisiä kankaita myytäviksi paketeiksi jätti-minigrippeihin. Kirpparipöydältäni tulee löytymään ainakin seuraavat ompelusetit uloskantohintaan:

• Mari-trikoo-kit - reilun kokoisia raitatrikoopaloja suoraan Herttoniemestä sinulle, joka pidät vihreistä raidoista.
• College-paloja sateenkaaren väreissä - näistä surauttaa monet vauvannutut ja -pöksyt.
• Silkkiä ja samettia - mainio starttipaketti pikku-designerille, joka haluaa kokeilla siipiään Barbien vaatesuunnittelijana.

Korkeampaa keittiömatematiikkaa

Väistykää keittiöpsykologit, on aika keittiömatematiikan!

Soveltavaa keittiömatematiikkaa

Pyysimme ja saimme häälahjaksi oransseja Origo-astioita. Tykkään niistä tosi paljon, käytämme niitä päivittäin, ne ovat reippaita ja raikkaita, hyvän muotoisia ja valkoisella pohjalla ruoka näyttää hyvälle. Mutta esimerkiksi pikkulautasia meillä on vain 4. Mikä tarkoittaa, että aina, jos kaffevieraita tulee enemmän kuin kaksi, kaivamme esiin sinkkuaikaiset keltaiset ja mustat Teemat (joita taitaa olla 8). Säilytämme siis kahdeksaa eriparista lautasta siltä varalta, että neljä kivaa lautasta ei riitä. Eiköhän tämä laskutoimitus ole selvä: vien sinkkulautaset kirpulle ja haen kaupasta 4 Origoa tilalle. Luovun siis kahdeksasta, tuon tilalle neljä, ja viivan alle jäävä vähennys aikaisempaan lautasmäärään on neljä. Tätä tarkoitin, kun sanoin ensimmäisessä muuttolaatikkokirjoituksessa, että ensisijainen tavoitteeni ei ole tavaran vähentäminen vaan järjestyksen järkeistäminen.

Keittiömatematiikan väitöstilaisuus

Kysymys: Kuinka monta piirakkaa teen/tarjoan kerralla?

Vastaus: Yleensä yhden, joskus harvoin kaksi.

Johtopäätös: Tarvitsen siis maksimissaan 2 piirakkavuokaa.

Kysymys: Kuinka monta irtopohjavuoassa leivottavaa kakkua teen kerralla?

Vastaus: Yleensä yhden, joskus ääääärimmäisen harvoin kaksi.

Johtopäätös: Tarvitsen siis yhden irtopohjavuoan.

Vastaväittäjän kysymys: Entä jos vieraita tuleekin paljon ja tarvitsisin sittenkin kaksi?

Vastaus: No ensin kysyisin, että lainaisiko naapurin Miika minulle toista vuokaa. Tai sitten leipoisin jotain sellaista, mitä ei tarvitse tehdä irtopohjavuoassa vaan voisi tehdä uunipellillä.

Vahvistus: Tarvitsen todellakin vain yhden irtopohjavuoan.

Analyysi ja sukupolvikriittinen diskurssi

On arkiastioita, joita käytetään yli 300 päivänä vuodessa. Sitten on juhla-astioita, joita käytetään harvemmin. Olen ylpeä siitä, että minulla ei ole vanhempieni tavoin kaapissa pölyttyvää matalan käyttöasteen kahviastiastoa: tusinan verran liian pieniä kahvikuppeja plus saman sarjan kuusi hieman suurempaa teekuppia asettilautasineen, joita käytetään vain juhlahetkinä. Olen ollut ylpeä siitä, että minun huushollissani juodaan kahvi ja tee samankokoisista mukeista, niin arkena kuin pyhänäkin.

Ajattelin, että olisin jotenkin äitiäni vapaampi erillisten arki- ja juhla-astioiden ikeestä. Olin väärässä. Minun kaapeissani kahviastiaston tilan vievät erilaiset viinilasit: On muutama arkiskumppalasi, jotka voi huoletta roudata vaikka piknikille. On muutama arkiviinilasista tai olutlasista menevä Verna. Tähän päälle on vielä sekalaisia romanttisia kahden viinilasin pareja, joita olen ostanut ja saanut ensimmäisenä opiskeluvuonna ajatuksella "näistä laseista ryystän romanttisesti punaviiniä ihanan miehen kanssa". No, mies on nyt elämässäni, menin sen kanssa naimisiin ja saimme häälahjaksi keskenään mätsääviä laseja punaiselle, valkoiselle, kuplivalle ja väkevälle viinille - joten eiköhän ne sekalaiset parit voi heittää jo menemään.

Laatikko numero 5 tuli siis puolilleen astioista ja toinen puolikas täyttyi muusta kotisälästä kuten tunkkaisista liinavaatteista. Liinavaatteet menevät energiajakeeksi, parhaat astiat kirppikselle ja huonoimmat astiaat lasi- ja metallikeräykseen.

Rätei vaan ei lumpui

Kuten aiemmin mainitsin, laitoin viime kevään kiertoon noin kolmasosan vaatevarastostani. Luulin, että operaation jäljiltä saisin vaatteista täyteen hikisesti puoli laatikkoa. Luulin väärin; laatikon reunat tulivat vastaan melko sukkelaan. Koitin havainnoida poistovaatteitani objektiivisesti:

Huomio 1: Suurin syy tiettyjen vaatteiden säilyttämiselle on ollut niiden kunto tai laatu: mielestäni ne ovat olleet liian hyviä UFFin laatikkoon. Olen siis mielessäni jo luopunut vaatteesta, mutta en ole vaan koskaan laittanut kirpparikandidaatteja pois käyttövaatteiden joukosta.

Huomio 2: Monella on vaatteita, joista ajattelee "sitten kun laihdun, niin pidän tätä". Löysin kaapistani muutaman vaateparren, josta ajattelin päinvaistaista: "säilytän tämän siltä varalta, jos lihon". Aivan yhtä pöljää, jos ei jopa hölmömpääkin.

Huomio 3: Marimekko tuntuu olevan heikko kohtani. Marimekon värit ja kuosit ovat ihania - mutta valtaosa Mari-vaatteista ei sovi minulle mitoituksensa puolesta. Helmat ovat lähes poikkeuksetta liian lyhyitä, ja selkäosat ja miehustat on suunniteltu myös minua selvästi lyhyemmille. Siltikin koitan sitkesti onneani aina silloin tällöin.

Huomio 4: Minulla on tosi monta tosi samanlaista vaatetta, joista kuluneemmat duplikaatit saivat mennä:

• 2 pikimustat farkut
• 2 harmaata neuletta muhkealla poolokauluksella 
• 2 mustaa neuletta muhkealla poolokauluksella
• 3 mustaa v-aukkoista puuvillaneuletta
• 2 samankuosista mutta eriväristä iltapukua
• 6 valkoisella pohjalla ohuita mustia raitoja -trikoopaitoja 

Jos nyt pitäisi tehdä jokin lupaus vaatteiden suhteen, niin se olisi tämä: en enää osta "toista samanlaista", vaikka kyseessä olisi kuinka lempivaate. Duplikaatti vähentää vaatteen mielenkiintoisuutta ja niinpä yhden lempivaatteen sijaan kaapissa lojuu helposti kaksi semitylsää riepua.

Siro 41

Imelda Marcos tässä hei.

Pitkänhuiskeana ihmisenä minun on vaikea löytää kivoja vaatteita valmiina. Niinpä olen jo pitkän aikaa kompensoinut vaatteideni tylsyyttä asusteilla. Kuten kengillä. Ei niitäkään nyt ole mitenkään älyttömän helppo löytää koossa 41-42, mutta ihan kiitettävästi olen onnistunut tästä kokohaasteesta huolimatta. Laatikko numero 3 täyttyi 10 parista kenkiä ja puolesta tusinasta laukusta.

Lakkiaiskengät punaista lakeria

Kirkkaanpunaiset Wondersit

T-remmit 20-luvun henkeen

Solkibuutsit (mulle) liian korkealla korolla

Avaruusaikaa metsästämässä 

Perus-Wondersit 

Mainiot jalassa ja siksi mulla onkin lähes samanlaiset toisetkin

Havunvihreät lakeri-Muxartit

Ihanat muuten, mutta ei oo mun väri kuitenkaan 

Jokapaikan Muxartit

Klassikko-Camperit

Mustat saapikkaat

Laadukasta ja hyväkuntoista kamaa siis, kaikki aitoa nahkaa. Kysymys kuuluu: kuinka hankkiutua eroon näistä? Syyskuun alkuun varattu kirpparipöytä on yksi horisontissa siintävä ratkaisu. Luettuani työkaverini rohkaisevan kirjoituksen menestyksekkäästä teemakirppiksestä ajattelin kuitenkin kokeilla onneani Siivouspäivänä: teemani olisi "siro 41" ja möisin siis ainoastaan koon 41-42 kenkiä ja pikkuisen muitakin asusteita (pääasiassa laukkuja).

No more games

Laatikko numero 2 täyttyi kirpparille menevistä kirjoista ja peleistä. Kirjat oli kova paikka, pakko myöntää, mutta sain kuin sainkin niistä kasaan puoli laatikollista. Toinen puoli laatikosta täyttyi peleistä:

• Kimpassa
• Skybridge
• Tactico
• 5 kpl 1000 palan palapelejä

Pelejä on ihan kiva pelata silloin tällöin, mutta rajansa kaikella, ei kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa mitenkään määrättömästi pelata. Niinpä puolet sai lähteä, puolet jäädä. Käytin kahta karsimisperustetta:

• jos peliä ei ole pelattu kuin kerran, se saa mennä
• jos peliä ei ole pelattu tässä asunnossa (= 4 vuoteen), se saa mennä

Eli jäädä sai klassikot Kimble, Scrabble, Uno, Huojuva torni, Neljä riviin, Othello, Carcassonne ja Musta Pekka. Tilaa tuli yksi hyllyllinen askartelukaapin ylänurkkaan. Kirjavarastot väljenivät noin yhden hyllyn verran.

Kellarikomero - roinan saattohoito

Muuttolaatikkoleikkini alkoi leikiten. Tein 15 minuutin vierailun kellarikomeroon, ja ensimmäinen laatikko täyttyi vanhoista sohvatyynyistä, rumista pastellinvärisiä lakanoista ja epämääräisistä vihreistä kangaspaloista. Tämä roina lähti kylmästi roskiin, ja niinpä sain kellariin tilaa 1,5 hyllyn verran. Tuon hyllytilan täytän väliaikaisesti syyskuun alussa kirpparille menevällä kamalla.

Duunikaverini, jolla on kuulemma keittiön kaapeissa tyhjiä hyllyjä, sanoi, että kellarikomero on tavaran saattohoitopaikka - ja niinhän se taitaa olla. Jos kellarissa hautuneita tavaroita ei vuoden (tai neljän) aikana kaipaa, niin eihän niitä silloin oikeasti tarvitse. Senpä vuoksi tämä ensimmäinen laatikollinen oli helppo nakki. Pinta on nyt raapaistu, kellarikomeroon palaamme vielä.

Loppuun vielä kootut selitykset: Miksi olinkaan säästänyt näitä?

• Koska sohvatyynyt olivat mieheni siskon tekemät
• Koska rumista lakanoista saa kankaanpainantaan harjoitustilkkuja
• Koska vihreistä kankaista saa tehtyä keppilohikäärmeen
• Koska ihmisellä on hyvä olla fillariin vaihtosatula (viis siitä, etten omista polkupyörää)
• Koska kellarikomerossa roina on poissa silmistä, poissa mielestä

Näin aukikirjoitettuna kaikki muut syyt kuulostavat enemmän tai vähemmän absurdeilta, paitsi tuo viimeinen.

Muuttolaatikkoleikki

Olin eilen istumassa iltaa ystävien luona. Illan vilakassa kävi ilmi, että ystävälläni on ollut kevään ajan käynnissä projekti: hankkiutua eroon ylimääräisestä tavarasta muuttolaatikko kerrallaan. Hän on onnistunut vähentämään tavaraa kevään aikana 28 muuttolaatikollista. Siis 28!

Innostuin ajatuksesta. Säilytystilaahan on olevinaan aina liian vähän, vaikka vikahan voi olla siinä, että tavaraa vaan on liikaa. No tämä ei varsinaisesti ollut vielä mikään uusi oivallus - onhan Tavarataivaasta, kuuden vaatteen haasteesta ynnä muusta ollut parina viime vuonna paljonkin puhetta. Mutta nerokasta on mielestäni käyttää yksikkönä muuttolaatikkoa:

• Muuttolaatikko on aika iso, joten sen täyteen saaminen on jo selkeästi saavutus ja vähennetyn tavaran määrä tuntuu. 
• Muuttolaatikko on kompakti - jos vähennettävää tavaraa tarvitsee säilyttää hetken aikaa esim. kirpparipöytää odottaessa, niin se sujuu melko kivuttomasti.
• Muuttolaatikko on hyvä välitavoite - elefanttikin on syötävä paloissa.
• Muuttolaatikko on konkreettinen: jos edessäsi olisi muutto (kuten ystävilläni oli), jokainen luopumislaatikollinen on pois oikeasta muuttokuormastasi.

Ystäväni on pitänyt projektistaan blogiakin. Mutta varoitan, muuttolaatikkoleikki voi olla tarttuvaa.

Minä ainakin sain tartunnan, sillä tänään kaupungista kotiin tullessani oli pakko koukata Clas Ohlsonin kautta. Muokkaan kuitenkin haastetta itselleni sopivaksi: ensisijainen päätavoitteeni ei ole vähentää tavaraa vaan järkeistää kotimme järjestystä. Haluan säilyttää tavarani hieman väljemmin ja hieman fiksummin kuin nyt, sillä nyt joudun aina purkamaan nyssäköitä hyllyltä ennen kuin saan sen kaipaamani laatikon, purkin tai tavaran esiin. Koska en ole muuttamassa, en halua asettaa itselleni mitään tiukkaa tavoitemäärää tavarasta luopumiselle - kyllä sen sitten tietää. Eli muuttolaatikkoleikki on ikään kuin väline järkevämpään järjestykseen.

Tästä se lähtee!

Viime keväänä luovuin noin kolmasosasta vaatevarastoani, ja sen jälkeen tuntui, että on paljon enemmän päälle pantavaa kuin aiemmin. Luovuin myös valtaosasta CD-levyjäni, puolet koruista sai mennä, ja jonkin verran keittiöhärveleitäkin löysi uuden kodin tai tiensä pään. Tiedän, että turhasta tavarasta luopuminen on vapauttavaa. Tuoreena mielessä on myös siivouskaapin järjestäminen ja piirrustuspaperien uusi ordnunki - hirveän palkitsevia ponnistuksia nekin. Tästä ei voi seurata kuin hyvää!