Vanhan vuoden viimeiset kyykytykset ja venymiset

Vuosi 2013 päättyi hyvään oloon, joista saan kiittää uuden vuoden aaton kahvakuulaa ja kuumavenyttelyä.

Kahvakuulassa tehtiin aika jalkapainotteinen setti: puolen tusinaa askelkyykky-/normikyykkyjohdannaista kuulantyrkkimisliikettä aina 50 sekuntia riehuen ja 15 sekuntia tauotellen. Jalkasarjan päätteeksi tehtiin vielä 6 minuutin tsemppiosio kaikista liikkeistä yhdistellen. Ja minä kun ehdin eilen tuuletella, että jesjes kun pumpissa skipattiin askelkyykyt, jotka eivät nyt ole varsinaisesti meikän suosikkeja. Mutta gymbuddy sai sen, mitä jäi eilen kaipaamaan, oikein korkojen kera. Kyykyttelyyn vierähti aikaa noin puoli tuntia, ja sen jälkeen minä olisin ollut jo ihan valmista kauraa loppuvenyttelyihin - mutta edessä oli vielä vartti vatsoja ja yläkroppaa.

Kahviksesta kipitimme 10 minuutin siirtymämarginaalilla hot-saliin kuumavenyttelyyn. 10 minuuttia on just sopiva aika siirtymään: vesipullon saa täytettyä, edellisen treenin lämpö ei ehdi laantua ja silti hot-salista kerkeää vielä saada ihan ok paikan omalle jumppamatolleen.

Ja oi, miten autuasta kuumavenyttely olikaan! Venyttelyssä keskityttiin myös jalkoihin aika paljon - vaikka kahvis ja venyttely olivatkin omat erilliset ohjelmansa, niin saman ohjaajan vetäminä ne painottuivat mukavasti samoihin lihasryhmiin. Venytykset eivät olleet kovin pitkiä, mikä lienee ihan hyvä juttu näin heti voimatreenin päälle tehtynä. Salin lämpö oli suloinen ja tunnin jälkeen olo oli ihanan rento.

Vuoden viimeiset tunnit vietimme serkkujekkejen kesken skumppaa kilistäen ja verbaaliakrobatiaa harjoittaen: Sanasota, Kreisi-Alias ja Scrabble ovat kaikki hauskaa aivojumppaa fyysisen treenin vastapainoksi. Illan loppua kohden yläselän lihakseni alkoivat vetää itseään juntturaan, joten lienee fiksuinta aloittaa vuosi 2014 treenitauon merkeissä.

Kahvakuula 50 min
Kuumavenyttely n. 50 min

Jotenkin sama aika kahviksessa tuntui paljon pidemmältä kuin vastaava aika kuumavenyttelyssä. Kumma juttu.

Tämä juttu on kirjoitettu yhteistyössä Esport Centerin kanssa. Lisätietoja osoitteessa www.esport.fi.

Pirteä Pikku-Pump

Pakko palata vielä hetkeksi eiliseen hot joogaan. Oli nimittäin melkoinen yö tuo viimeyö! Ohjaaja sanoi kyllä eilisen tunnin alussa, että kuumuus ja vartalonkierrot kiihdyttävät aineenvaihduntaa, ja että syvä ja huolellinen hengitys tekisi harjoituksesta oikein kunnon detox-pläjäyksen, mutta meikäläinenhän kuittasi tämän humpuukkina (enkä siis edes vaivautunut kirjoittamaan tästä detox-asiasta eilisessä postauksessa). No, epäilijää näpäytetään, ja kropan myrkyt ja nesteet lähtivät liikkeelle oikein todenteolla: juoksin koko yön vessassa, hikoilin kuin pieni sika ja näin todella sekavia unia - vähän samanlainen liskojen yö siis kuin joskus opiskeluaikoina, kun juhlinnan jäljet poistuivat kehosta, tosin tällä kertaa kuvioon liittyi ainoastaan kraanavesi ja hot jooga.

Liskojen yö väsytti
Kuva: Matthew Hine, Flickr/CC

Jaksoin levottoman yön jäljiltä painaa työpäivän, mutta kotiin tultua oli pakko ottaa power napit. Päikkäreiden jälkeen singahdin virkeänä serkkujeken kanssa salille - huomataksemme, että hartaasti odotettu GRIT Strength -tunti oli vaihdettu puolen tunnin Body Pumpiin. Harmi juttu, mutta hyvä että korvaava tunti oli kuitenkin järjestetty samantyyppisenä harjoituksena.

Puolen tunnin Pumpissa tehdään siis lämmittely, kyykyt, rintalihakset, selät, vatsat (ja olikohan siinä vielä muuta?) - anyway, kaikki inhottavat, kuten hauikset, ojentajat, hartiat ja askelkyykyt on karsittu pois. Enpä ollutkaan käynyt pitkään aikaan tässä express-pumpissa, ja enkä muistanutkaan, miten kiva ryykäisy se oli! Painoja olisi periaatteessa voinut olla joka liikkeessä vaikka pari kiloa lisääkin. No okei, rintalihaksiin riitti kyllä 10 kg.

Puolen tunnin Body Pump ei ole yhtä tiukka setti kuin se suunnittelemamme GRIT Strength, mutta jäipähän voimia vielä huomiselle - uusi vuosi vastaanotetaan kahvakuulaten ja venytellen, ou jee!

Body Pump 30 min
Kävely 40 min
Enemmänkin olis irronnut!

Tämä juttu on kirjoitettu yhteistyössä Esport Centerin kanssa. Lisätietoja osoitteessa www.esport.fi.

Kinkun sulattelua kuumassa

Urheiluhullu serkkujekkeni Papu singahti lentävällä kalakukolla Kuopiosta Espooseen noin viikoksi. Jeken oman saliketjun kinkunsulatustarjonta oli varsin rajoitettu näin juhlapyhien korvilla, joten Papu päätyi sisältöyhteistyön kautta huhkimaan minun salilleni, Esportiin, etelänlomansa ajaksi - hän tutustuu saliin ja me kirjoitamme muutaman jutun kinkunsulatustreeneistämme blogeihimme.

Ensimmäinen treenilomamme etappi oli Hot Flow Jooga, sillä kinkkuhan sulaa parhaiten kuumassa. Ohjaaja oli tosin miettinyt muitakin metodeja jouluherkkujen sulatteluun: paljon kiertoja, joilla ruuansulatuskanava laitetaan töihin.

Ja kerta kaikkiaan, mehän kierrettiin, väännettiin ja twistattiin selkärankaa kuin märkää pyyhettä olis kuivaksi kiertänyt. Ainakin vartalonkierrot aiheuttivat melkoiset hikilätäköt matolle. Minä olin odotetustikin vähän jäykempi selästäni, Papu kiertyi ketterämmin. Mutta hän onkin kiero savolainen.

Kuuman tunnin jälkeen olo kropassa oli rento ja päässä ihan pimpelipom. Tämä oli oikein mainio päätös rennolle joululomalle, huomenna menen taas takaisin töihin - tosin vain päiväksi, sitten on taas kaksi päivää lomaa. Ja huomenna kinkunsulatusohjelmassa onkin sitten tiukempaa settiä, GRIT Strength.

Hot Flow Jooga 75 min
Kävely 40 min

Tämä juttu on kirjoitettu yhteistyössä Esport Centerin kanssa. Lisätietoja osoitteesta www.esport.fi.

Syvältä ja poikittain

Tänään laitepilateksessa keskityimme oleelliseen: syviin vatsoihin ja flow'hun. Onnistuin saamaan kiinni flow'n syrjästä useammassakin liikkeessä, ja se oli hienoa - mutta olen nyt aivan fiiliksissä muodostamastani (kylläkin katkonaisesta) yhteydestä syviin vatsalihaksiini!

Mulla on leikattu umpilisäke aikaa sitten. Silloin oli muotia tehdä iso haava, napsasta tulehtunut umppari veks ja harsia haava löysästi umpeen, jotta pahat veret pääsevät pois. Alavatsani oikeaa puolta koristaa siis 20-senttinen arpi, joka tikattiin kiinni vain 5 pistolla (vertailun vuoksi: nykytähystyksellä umpparihaava on ehkä 2 cm ja tikkejä on ehkä ne samat 5). Nyt joku siellä jo ajattelee, että "ei toi ole mitään sektioon verrattuna". Ei tässä nyt olekaan tarkoitus nokittaa kenenkään synnytyskokemuksia, vaan tarkoitukseni on rehellisesti tuijottaa omaan napaani ja todeta, että tuolla umppari-casella on aika todennäköisesti jotain tekemistä sen kanssa, että yhteys oikean puolen syviin vatsoihin on vielä vasentakin puolta kovin paljon puuroisempi. Marjo teki myös ihan hyvän havainnon, että selällä maatessani jalkoja ilmassa kannatellessani oikea jalkani "roikkuu", kun vasen taas on selvästi aktiivisempi.

Olen aiemmin jotekin luullut, että navan vetäminen sisään on yhtä kuin syvien vatsalihasten aktivointi, mutta nyt ymmärrän, että se ei riitä. Tässä muistilistaa itselleni, kuinka voisin jatkossakin saada yhteyden syviin vatsalihaksiin:

• Syvältä ja poikittain: se on se poikittainen alavatsalihas, jota täytyy aktivoida
• Alavatsan on tarkoitus rutistua sivuilta sisäänpäin (kavennus), alaselkään puolestaan voisi koittaa saada poikittaissuunnassa kuperuuden tunnetta (levennys)
• Häpyluun yläosasta piirretään kuvitteellinen suora linja ristiselän uloimpaan selkänikamaan. Sitten koitetaan hivuttaa alavatsan pakettia linjaa pitkin vähän ylöspäin.
• Häntä alas. Vahva häntä. Suoraan alas. Kuten kengurulla.

Kuva: Scott Calleja, Flickr / Creative Commons

Mielikuva, jonka avulla en oikein osaa aktivoida oikeita lihaksia: "kuvittele että sinulla on liian pienet farkut jalassa". Tätä olen kokeillut livenä riittävän usein, joten ajatukseni harhautuvat helposti tukalaan oloon ja jenkkakahvoihin, jotka tursuavat housun kauluksen yläpuolelle. Näihin kuviin näihin tunnelmiin.


Laitepilates 1 h
Kävely 30 min / 3 km

Vaikka kuinka oikean puolen syvät vatsat hapottaisivat nopeammin, niin ei auta muu kuin reenata!

Ryhtiryykäisy

Gymbuddyt olivat tänään joko ylikuntoisia tai estyneitä, joten en minäkään sitten jaksanut raahautua keskenäni jumppaan. Kun keli oli kerran kuiva ja kirpakka, niin lähdin lenkille. Hölkätessä koitin ottaa rauhallisesti ja pitää ryhdin hyvänä - sain nimittäin työkaveriltani lainaan Fit-lehden, jossa kerrottiin vatsan pistämisen (juostessa) johtuvan huonosta ryhdistä.

Eräs selkeimmistä marrastreeni-projektini löydöksistä on todellakin ryhtiin liittyvät asiat.

Teininä/lapsena venähdin pituutta jo varsin varhain, ja äitini teroitti minulle hyvän ryhdin merkitystä toistuvasti. En esimerkiksi saanut saanut olkalaukkua koululaukuksi, koska äidin mielestä se pilaisi ryhdin. Reppu on ergonomisempi. Kiitos äiti - teininä minulla olikin hyvä ryhti.

Lukiossa tein jo sen verran kesä- ja viikonlopputöitä, että itsenäinen nuori nainen pystyi ostamaan itse tienaamillaan rahoilla mitä ikinä lukiolainen nyt yleensä haluaakaan, kuten Marimekon olkalaukun. Porttiteoria kicks in. Sitten tuli TKK ja könötys Alvar Aallon persjalkaisille suunnittelemissa luentosaleissa, könötys tietokoneen ääressä ja työelämässä könötys työpöydän ääressä.

Ja työpöydän äärestä könöttämästä duunikaverinikin minut löysi silloinkin, kun hän toi sen Fit-lehden pistos-ryhti-jutun luettavaksi (ja hän yllätti minut itse teosta könöttämässä, vaikka mulla onkin se post-it-lappu monitorissa muistuttamassa lapaluiden asennosta).

Mutta ehkä jokin on vihdoin naksahtanut päässäni ryhdikkämpään suuntaan. Nimittäin eilen ruokajonossa toinen kollegani (jonka olen tuntenut 7 vuotta) kysyi, "miten sä oot noin pitkä?" Okei, suomalaisvirallinen meriselitykseni oli kengät, mutta oikeasti kengät eivät olleet sen korkeammat kuin muutkaan kenkäni, joten sen täytyi johtua ryhdistä. Olin nääs juuri hetkeä aikaisemmin ajatellut ryhtiä.

On minulla vielä luonnolliseen hyvään ryhtiin matkaa. Siinä matkan varrella täytyisi jotenkin saada parempi tuntuma syviin vatsalihaksiin. Vaikka kuinka yritin lenkilläkin olla ryhdikäs ja syvien vatsojen suhteen stabiili, niin ei mulla ollut kyllä minkäänlaista yhteyttä niihin. Mutta onneksi ei kyllä pahasti pistänytkään, ihan vähän vaan, ja siitäkin pääsin eroon.


Hölkkä 38 min / 4,7 km
Sykkeen keskiarvo 144, maksimi 162

Olis jaksanut enemmänkin, mutta oli vähän liian vähän päällä.

Kahvakuulakoulun tarkkiksella

Kuva: Andrew Malone, Flickr / Creative Commons

Tänään sain nauttia kahden gymbuddyn luksusseurasta: serkkujekke ja oma mies. Osuimme vahingossa hullun kahvakuulaopen tunnille. Paino sanalla ope - alkulämppärit oli nimittäin hyvinkin pitkälti mallia yläasteen liikuntatunti. Juostiin salia ympäri, hypittiin haarahyppyjä. Mutta jollain sairaalla tavalla tykkään kyllä tämän liikkamaikan kahviksista, tyyppi ohjeistaa kuitenkin ihan hyvin tekniikkaa ja kiertää porukan joukossa katsomassa ja oikaisemassa, vaikka tupa olisi ihan täynnä kuulaajia.

Tänään meikä oli jotenkin liikkamaikan silmätikku. Lähdin reteesti hauiskääntöihin 8 kg:n kuulalla, mutta maikka tuli heti korjaamaan tekniikkaongelmani ja tarjoamaan kutosen kuulaa. Etuheilautuksissa ajattelin vähän himmailla ja pistin heilutellen 10 kg kuulalla, mutta eikös haukansilmä tullut tuputtamaan 16 kg kuulaa - vältyin kuitenkin siltä, kun vapaana oli vain 12 kg, ja senkin lainasin opelta. Ja seliinmakuulta seisaalleen tehtäviä rullauksiin se vaati lisää tempoa: "vauhti on voimaa!"

Teimme myös penkkipunnerruksia steppilaudan päällä kahdella kuulalla. Kiitos voimanostokeikan, älysin nyt veivata painoja rintsikoiden alareunan korkeudella enkä olkapäiden tasolla. Plus että kahvakuulakyykyissä mun ryhti pysyi ehkä vähän paremmin kuin normaalisti, koska koitin keskittyä nimenomaan selän asentoon.

Kahvakuula 50 min
Kävely 40 min

Tarkkis kutsui, mutta kivaa oli!

30 min kahvakuula

Kahvakuulaaja(?)-patsas kesällä Reykjavikin keskustassa 

Kovaa vauhtia marraskuun loppupuolta mennään, ja vasta nyt ehdin ekaa kertaa tässä kuussa kahvakuulaan. Olen aiemmin käynyt Esportin 50 minuutin normikahviksissa, mutta tänään 30 minuutin Kettlebell Express sopi paremmin aikatauluhin. Olen aiemmin ajatellut, etten viitsi 30 minuutin vuoksi vaivautua, mutta kyllä tässä puolituntisessa oli ihan riittävästi haastetta. Ja vielä kun yhdisti salikeikan kauppareissuun, niin kyllähän tässä ihan kivasti tulee liikuntaa tällekin päivälle.

Kettlebell Expressissä vedettiin ensin nopeat lämmittelyt, ja sitten ryykästiin tositoimiin: 4 melko lailla kokovartaloliikettä aika isoilla kuulilla (puolet liikkeistä tehtiin itse asiassa 2 kuulalla). Jokaista liikettä tehtiin 4 x 45 sekunnin sarjat, ja 15 sekkaa taukoa sarjan välissä ja minuutin tauko aina vanhan ja uuden liikkeen välissä. Löysin Expressistä uuden hapotusliikkeen nro 1: Etuheilautus, jossa mennään kyykkyyn silloin kun kuula on ylhäällä. Yhden käden tempaisut ovat mukavia, samoin kahden kuulan maastaveto, jossa hypätään vielä kuulien varaan ojentajapunnerrukseen. Loppuun tehtiin vielä yksi pidempi sarja palauttavia liikkeitä ja dynaamisia venytyksiä.

Kahvakuula 30 min
8 kg ja 12 kg painoilla

Kävely 3 x 20 minuuttia
Kotoa salille, salilta kauppaan ja kaupasta kotiin

Tiukkaa settiä!

Kuhinaa Tapiolassa

Kävin aamulla kevyellä hölkällä. Henki kulki, asento piti, varpaat rullasivat ja ilma oli kiva, mutta jalat olivat vielä hiukan tukossa kuluneen viikon rasituksesta. Jalkojen tönkköyden lisäksi korkeat sykkeet kertoivat myös viestiä, että palautuminen kuluneesta viikosta on vielä kesken.

Aika paljon oli kävelijöitä liikkeellä Tapiolan tuntumassa. Selvisi, että siellä oli joulukauden avajaiset. Jotain joulupukkimeininkiä ja miniponiajelua. Kiva että Tapiolassakin on kuhinaa, kun tuntuu, että metrotyömaa ja väliaikaiset liikennejärjestelyt ovat kuihduttaneet keskusta jonkin verran.

Kuva: Ainoan mediatiedot

Esimerkiksi kauppakeskus Ainoa on minusta tosi tervetullut Tapiolan elävöittäjä. Olen kuullut yllättävän monen parjaavan Ainoaa ja sanovan sitä noloksi. Luin jostain kritisointia, miten kauppakeskukseen toivottiin enemmän paikallisia yrittäjiä. No, minä en jaksa marista, päinvastoin, toivotan jokaikisen palvelun lämpimästi tervetulleeksi Tapiolaan. Tein pienen surffauskierroksen Ainoan liikkeiden nettisivuilla ja päädyin laskuissani seuraavaan lopputulokseen: 15 Ainoan 30:sta liikkeestä on joko uusimaalaisten yrittäjien toimipisteitä tai franchising-yrittäjien vetämiä liikkeitä. Siis 50%, mikä minusta on kyllä aika hyvä prosentti. Että minkälaisia yrittäjiä pitäisi vielä olla? Nyt oikeesti, purnaukset pussiin.


Hölkkää 35 min / 4,9 km
Sykkeen keskiarvo 160, maksimi 170

Ryhtiräätälin kynsissä

Toinen laitepilatestunti. Marjo oli sitä mieltä, että selkäni oli maanantaina sen verran kankea, että tänään olisi hyvä idea vetreyttää sitä, erityisesti alaselkää. Ja mikäpäs siinä, kyllähän se minulle sopi, varsinkin kun keskiviikon voimailukeikan jälkeen muistin yleensäkään selkälihasten olemassaolon - maastavedot nääs kolkuttelivat vielä vähän ulkofileissä.

Koin joitakin ahaa-elämyksiä selästä, joten kirjailenpa niitä tähän muistiin:

Ahaa nro 1: Hyvä ryhti vaatii vahvoja selkälihaksia. Hyvä ryhti ei ole ainoastaan ulkonäkö- ja fiilisjuttu, vaan ryhtilihakset nostavat selkänikamia irti toisistaan, jotta hermot mahtuvat kulkemaan nikamien välistä. Tai otetaan toisinpäin: jos hermot jäävät puristuksiin selkänikamien väliin, niin se se mahtaa vasta sattuakin.

Ahaa nro 2: Alaselkäni on vähän notkollaan. Välillä on tunne, että alaselän lihakset ovat hapoilla ihan vaan normaalista olemisesta, vaikkapa pitkän kävelylenkin jälkeen. Jos normaali asento hapottaa lihaksia, niin ei se ihme ole, että alaselkä on jäykkä, enkä oikein saa pyöristettyä sitä. Kyllä minä teoriassa tiedän, että syvät vatsalihakset auttavat tukemaan alaselkää ja estämään sen ylirasittumista, mutta en selvästikään ole vielä löytänyt kaikkia syviä vatsalihaksiani. Tänään monessa liikkeessä yritin saada yhteydettä niihin (aivoni kutsuivat syviä vatsalihaksia samaan tapaan kuin yksinäinen, epätoivoinen avaruussukkula koittaisi saada signaalia Houstoniin: "Houston, do you copy?" Abs, do you copy?), mutta vasta lopun elefanttiliikkessä hoksasin (ainakin osittain), mistä kohtaa niitä liikutetaan.

Ahaa nro 3: Ihmisellähän on rintaranka! Ja sitähän voi liikuttaa!

Ahaa nro 4: Vaikka ruumiinrakenteeni onkin enemmän isäni puolelta perittyä, niin kylläpä vaan Kososen suvun kyttyrä alkaa jo näkyä meikäläisenkin yläselässä. Jos ei lapojen ympäristön lihakset jaksa yksin vetää yläselän kyttyrää sileäksi, niin rintakehän ja solisluiden huudeilla olevat lihakset voivat auttaa toiselta puolelta.

Kertakaikkiaan, tuli parempi tuntuma selkään kuin maanantaina, ja rintakehäkin aukesi jossain vaiheessa. Mutta kyllä sitä veivattiin, kierrettiin ja taivuteltiinkin. Ja Marjo on tosi hyvä tsemppaaja. Tunnin jälkeen oli sellainen olo, että voisin melkein tehdä selkärangalla aaltoliikettä. Jos selässä on kerran laitetunnin jälkeen näin liikkuvainen olo, niin tämähän on ihan oikeasti täysin varteenotettava vaihtoehto selkähieronnalle. Joutuuhan tässä tekemään itse pirun paljon enemmän hommia kuin hierojan pöydällä maatessa, mutta sehän ei oo huono.


Laitepilates 1 h
Laulaminen 1 h 30 min
Kävely 40 min / 4 km

Voimaa!

Viikon toinen uusi lajikokeilu, ja vasta keskiviikossa mennään! Suuntasimme tänään duunikaverini kanssa työpaikan kellariin, ohjelmassa kello viiden sali ja taremmin ottaen voimanosto. Tämä kollegani on silkkaa terästä ja harjoittanut voimanostoa enemmänkin: mimmi nostaa penkistä 80 kg. Olin siis hyvässä seurassa.

Lämmittelyjen ryydittämänä aloitimme urakkamme kyykyistä. Haimme tuntumaa ensin pelkällä tangolla, sitten lisäsimme painoja pari kertaa ennen kuin sopivan kutkuttava taso löytyi. En kyllä muista paljonko sitä rautaa tangossa oli. Minä tein 5 x 5 sarjan (5. toisto oli aina aika tiukilla), kollegani veteli menemään 5 x 12. En ihan päässyt riittävän syvälle kyykkyyn, eli reidet eivät olleet lattian kanssa linjassa, mutta kyllä se silti tuntui. Ja hikkee pukkas.

Seuraavana vuorossa oli penkki, siinäkin aloitimme ilman painoja, ja lisäsimme sitten lättyjä tankoon - miten en muista tätäkään - ehkä 10 kg verran. Penkki oli tiukka. Vaikeinta oli liikerata: ylhäällä käteni hapuilivat ihan liikaa pään suunnassa ja alhaalla liikaa olkapäiden huudeilla, kun olisi pitänyt tuoda tanko alhaalla rintsikoiden alareunaan, ja nostaa se siitä suoraan yläpuolelle. Vaikhiaa.

Vikana vuorossa se, mitä olin odottanut eniten: maastaveto. Päädyimme tyrkkäämään 10 kg kiekot kumpaankin päähän tankoa ja veivasimme sillä. Homma helpottui, kun sain vinkiksi katsoa itseäni peilistä silmiin, silloin asento pysyi paremmin kurissa. Siltikin vaikeinta oli muistaa hengittää ja ryhdistää asento lopuksi. Siis ryhti ja hengitys - ihan kuin olisin taistellut näiden asioiden kanssa siellä pilateksessa ja ihan normaalisti istuessanikin.

Loppuun sain vielä kuumia vinkkejä leuan vedon harjoitteluun, kuinka oikeaa tatsia voi hakea matalalta "puolimakaavasta" asennosta ja tangossa roikkuen kuminauhan avulla.

Kiitos!


Voimanosto 1 h 10 min
Vähän piti välillä päästellä ähkimisen ääniäkin

Kävelyreissu ruokakauppaan

Tämän päivän liikunnat menivät taas hyötyliikunnan piikkiin: normikauppareissu. Mutta onpahan huomisen ja ylihuomisen ruuat ratkaistu. Huomenna syödään kanasalaattia ja ylihuomenna lindströmin pihvejä. Kanasalaattiin tulee salaatin ja kanan lisäksi kurkkua, avokadoa, mandariinia, mangoa, manchego-juustoa ja varmaan jotain pähkinöitä tai siemeniä. Lindströmin pihvien luotto-ohje on peräisin Safkaa-keittokirjasta.

Luotto-lindströmit

Ruoka on kyllä ihana asia, vaikkakin arkisin ruuan keksiminen ja taikominen on joskus vähän tympeää. Meillä on kahden aikuisen huusholli, mutta siltikin teemme oikeaa ruokaa myös illalla töiden jälkeen -  ei siis mitään teetä ja voileipiä. Viikonloppuna syödään kunnon ruokaa kahdesti päivässä.

Luottosalaatti

Ei meidän ruokamme aina ole lämpimiä - ainakin pari-kolme kertaa viikossa syömme jotain ruokaisaa salaattia. Eikä meidän ruokamme aina ole kovin raskaita - suosimme ainakin kerran viikossa keittoja. Emme syö eineksiä, paitsi nakkeja ja makkaroita joskus. Vielä pari vuotta sitten söimme pasta bolognesea aina, kun emme keksineet mitään muuta ruokalajia, mutta nykyisin kalakeitto on syrjäyttänyt jauhelihakastikkeen no-brainer-ruokana. Vielä pari vuotta sitten saatoimme hakea take-away-pizzaa laiskamadon iskettyä, mutta nykyisin haemme sushia, mikäli kokkaus ei nappaa.

Pahe: nakkisämpylät

No entäpä muut ateriat sitten? Kuten sunnuntaina kirjoitin, en pysty poistumaan kotoa ilman aamiaista. Aamiaiseni koostuu aina kahvista ja yleensä turkkilaisesta jugurtista sekä juustovoileivästä. Joskus syön puuroa, mutta yleensä en jaksa keittää.

Normisoppa

Lounas on minulle myös ehdoton juttu. Olen ollut nykyisessä duunissani 7 vuotta ja tuona aikana olen jättänyt lounaan väliin (tai korvannut sen voileivällä) ehkä maksimissaan 5 kertaa. Tuona aikana en ole kertaakaan ottanut mukaan lounaaksi omia eväitä, kun en vain jaksa sitä askartelua ja epätasaisesti mikrotetun ruuan närppimistä - saman talon alakerrassa on kuitenkin ihan hyvä ruokala. Ruoan kanssa juon rasvaista piimää ja vettä. Jälkkäriksi otan hedelmän ja säästän sen iltapäivän välipalaksi - paitsi tänään, kun oli mustikkakukkoa.

Heikko kohta: hampparit

Syön mielestäni melko terveellisesti, en suunnittele ruokiani treenien kannalta ja repsahtelen aina silloin kun siltä tuntuu. Hampurilaiset (ei pikaruokaloiden) ovat heikko kohtani. Itse tehdystä tuoreesta pullasta en kieltäydy koskaan. Köyhät ritarit uppoavat aina. Ja kylässä syön kaikkea.


Kävely 30 min / 3,3 km
Käynti sika-nauta-metsällä

Laitepilates, halleluja!

Internetissä kun huutelee, niin kannattaa olla vähän varovainen, sillä toivehuuteluthan voivat käydä toteen. Taannoisen Flow-jooga-postauksessa valitin, että flow oli vähän hukassa ja että tykkään kyllä rankemmista joogamuodoista mutta en siitä hörhöpuolesta. Postauksen jälkiliukkailla Facebookissa työkaverini, pilatesohjaaja Marjo suositteli minulle laitepilatesta: "hengitys, flow ja hikirankkuus ilman aatteellista hörpellystä". Tällainen myyntipuhe uppoaa minuun, joten tänään löysin itseni lyömästä liikuntaseteleitä Pilates Studio Haagan tiskiin.

Reformeri

Laitepilates on siis osa pilatesta, ei mikään spin-off tai jälkikäteen keksitty hifistelyversio - laitteet olivat herra Pilateksen agendalla ihan alusta lähtien. Ymmärrettävästi kuntokeskus- ja ryhmäliikuntamaailmassa matto on laajimmalle levinnyt pilatesväline, mutta Haagan studion varustuksiin kuuluvat isoista laitteista reformeri ja wunderchair. Pelottavannäköisiä härveleitä, mutta tekevät hyvää.

Alkuun Marjo kertoili hieman pilateksen ja laitepilateksen taustoista. Laitepilates on tietyllä tapaa "alkupilatesta", eli sitä ei ole muokattu mihinkään tiettyyn suuntaan (kuten vaikkapa Marja Putkiston MP Pilates) tai tarkoitukseen (keskivartalotreeniin keskittyvä moderni pilates). Eli siinä missä usein ryhmäliikunnan pilatestunneilla rääkätään pääosin korsetin lihaksia, on laitepilates kokovartalotreeniä.

Vaunun alla olevat jousivastukset

Lyhyen alustuksen jälkeen kävimme tositoimiin. Asetuin makaamaan selälleni "vaunun" päälle ja siitä se sitten lähti. Jalkojen liikkeitä, selkä- ja vatsaliikkeitä, lantiota, käsiä ja niskaa. Vaihdoin asentoa milloin selältä päinmakuulle, milloin istumaan ja jopa seisomaan. Välillä otin käsillä taljoista, välillä sujautin jalat taljan lenkkeihin. Liikkeet olivat rankkoja. Siis r-a-n-k-k-o-j-a. Hiki virtasi. Liikkeisiin oli pakko keskittyä ihan satasella, ja hengitys tuli oikeastaan itsestään mukaan, sillä sen avulla oli paljon helpompi pysyä liikkeissä mukana.

Tunnin jälkeen oli valtavan hyvä olo: rento ja kuitenkin voimakas, ei sellainen tillintallin. Liikkeet kuulemma ovat samaan aikaan sekä venyttäviä että voimistavia, ja ehkä se selittää oloakin. Sulava flow ei ehkä ihan löytynyt näin ensimmäisellä kerralla, mutta vaunun soljuva liike ja vain ja ainoastaan minun hengitykseni tahtiin kulkevat harjoitteet olivat kyllä luksusta. Ja mulla on vielä kaksi kertaa jäljellä, joten varo vaan flow, kyllä minä sinut vielä nappaan!

Jouset, ketjut ja vyöt

Loppuun vielä pari käytännön juttua tai kysymystä, jotka saattavat nousta jonkun mieleen:

Missä tätä voi harjottaa? Hyvin varustelluilla pilatesstudioilla. Pääkaupunkiseudulla on muutama paikka, mutta ei tämä niin kovin yleistä ole.

Onko tätä ryhmäliikuntaversiona? Ymmärtääkseni ei, vaan pikaisen googlauksen tuloksena laitepilatestunnit ovat aina joko yksityis- tai paritunteja, jossa ohjaaja keskittyy vain sinuun.

Vai yksityistunteja, mahtaa olla kallista? No, onhan se vähän suolaisen hintaista. Varsinkin jos vertaa verovaroin tuetun uimahallin kertalippuun tai kuntokeskuksen kymppikortilla jakosummaksi jäävään hintaan. Mutta minä kyllä vertaisin tätä ennemminkin hierojan velotukseen, jonka kanssa liikutaan aika lailla samassa hintaluokassa - ja olo tunnin jälkeen oli hyvinkin samantuntuinen. Ja ehdottomasti tämä on paljon enempi hintansa väärti kuin jokin höpöhöpö kuumakivihoito.

Suosittelisinko? Kyllä! Tämä voisi olla esimerkiksi oiva joululahja ihmiselle, joka ei tarvitse tavaraa nurkkiinsa. Jos hierojaa suositellaan jäykkäselkäiselle tai -harteiselle, niin minä suosittelisin tätä sellaiselle, jolla on jaloissa huono verenkierto - minulla on kroonisesti kylmät varpaat ja suonikohjuja kaksikymppisestä saakka, ja tuntuu, ettei mulla ole varpaissa kiertänyt veri näin vilkkaasti pitkään pitkään aikaan.


Summary:

Laitepilates 1 h

Ehannaa!

Pumpis eka (not), pumpis vika

Tämän päivän liikunta-asioiden teema on ollut "muutoksia suunnitelmiin". Kroppa janosi lihasrääkkiä, joten olin ajatellut meneväni aamulla 9.30 Body Pumpiin. Yleensä herään viikonloppuisinkin kahdeksan maissa, mutta jostain syystä tänäaamuna avasin silmät vasta 8.50. Kelailin hetken, että jos vetäisin jumppavaatteet niskaan ja säntäisin saman tien ulos, ehtisin juuri ja juuri - mutta en vaan yksinkertaisesti tule toimeen ilman aamiaista, joten se siitä.

Aamiaisen myötä päässä muhi Plan B: lämmittelevä kävely myrskyisellä Silkkiniityllä ja sitten taloyhtiön salille nostamaan rautaa. En ole normaalisti mikään punttisfani, suosin mieluummin ohjattuja tunteja (koska jos teen jotain itsekseni, niin lintsaan kuitenkin), mutta ajattelin, että kestäisin salilla yksin lusimisen näin marrastreenin kunniaksi. Vaan lenkin paremmalla puolen törmäsimmekin ystäviimme, ja suunnitelmiin tuli yllättävä positiivinen muutos: lähdimmekin tarkastamaan heidän työmaansa. Hyvältä näytti, läpäisi ainakin tämän tarkastajan seulan. Kotiin hilppastuamme nälkä kurni jo sen veran pahasti, että punttis sai jäädä ja iltapäivän riennot odottivat.

Tällä kertaa taloyhtiön punttiksen ovi pysyi kiinni

Iltapäivän synttärikahvittelun jälkeen ehdinkin kotiin niin, että sain vaihdettua pikaisesti vaatteet ja kipitin 19.15 Body Pumpiin (äidilleni tiedoksi, kyse on sellaisesta painonnostelujumpasta). Ja voi veljet että teki hyvää! Varsinkin kyykyissä, askelkyykyissä, rintalihaksissa ja hauiksissa poltteli tosi mukavasti. Tähän on hyvä päättää viikko.

Mikäli suunnitelmat pitävät, ensiviikolla on luvassa kaksi uutta lajikokeilua - jänskää!


Aamukävely 1 h
Kävely jumppaan 40 min
Body Pump 1 h

Jos yrittää päivän ekaan jumppaan, niin ehkä on tsäänssit ehtiä vikaan :)

Lyhyt historia lähes kaikesta liikunnastani, osa 1: lapsuus

Meitsi oikealla.
Olisin kyllä ollut hyvä palkintopallilla poseeraaja,
jos vain olisin voittanut muutakin kuin äidin askartelemia mitaleja.

Tänään ei urheilla, vaan tänään juhlitaan, joten tiedossa on ajastettu postaus lapsuuden traumoista.

Lapsuuteni ei ollut mitenkään erityisen liikunnallinen. Osallistuin Hippo-kisoihin, mutta enpä tainnut juurikaan yltää mitaleille. Kävin yhden kerran oravanpolkukoulussa. Osoitin jo lapsena voimakkaampaa taipumusta askarteluun kuin urheiluun.

Vaikka en lapsena harrastanut mitään urheilulajia tosissaan, kävin välillä yleisurheiluharjoituksissa. Kikateltiin korkeushyppypaikan patjoilla, etsittiin täydellisiä askelmerkkejä pituushyppyyn ja työnnettiin kuulaa. Käytiin kaverin kanssa kerran Lappeenrannassa piirinmestaruuskisoissakin. Kaveri pärjäsi, minä taisin tulla kiekossa kahdeksanneksi. Muistan ajatelleeni, että "kannattais opetella ensi vuodeksi edes vähän kilpakävelytekniikkaa, kun siinä ei ole meidän ikäsarjassa kuin yksi osallistuja", mutta sekin unohtui paluumatkalla, kun oli tärkeämpää pohdittavaa: kuten että mitä Mr. Vain -kappaleen sanat oikein tarkoittaa, as if sitä biisiä olisi sanoman syvyydellä pilattu.

Ainoa urheilu, jota harrastin enemmän, oli pesäpallo. En ollut mikään erityisen nopea etenijä, mutta ihan perusvarma lyöjä ja kolmospolttaja. Pääsin yhtenä kesänä IPV:n tyttöjen ykkösjoukkueeseen ja pesisleirille Poriin. Se on kirkkaasti lapsuuteni mukavin urheilumuisto. Pesisleiriä seuraavana kesänä ykkösjoukkueeseen pääsyn kriteerinä olikin sitten jo oikea sukunimi tai sydänystävyys valmentajan lapsiin, joten meikä tippui heittämällä kakkosjoukkueeseen. No, palkittiin minut pari kertaa kakkosjoukkueen parhaana pelaajana, eivätkä palkinnotkaan olleet mitään vähäpätöisiä: mm. kipsinen jänis ja ensiapupakkaus, joka sisälsi käytetyn ja uudelleen rullatun sideharsorullan.

Lapsuuteni ja nuoruuteni rakkain harrastus oli partio. Se oli niin mukaansa tempaavaa, monipuolista ja aikaa vievää, että mieleeni ei yksinkertaisesti juolahtanut harrastaa urheilua enää siihen päälle. Mutta kilpaurheilun puute ei tarkottanut arkiliikunnan puutetta. Syrjäkylillähän kaikki fillaroivat joka paikkaan, koska julkista liikennettä ei yksinkertaisesti ole, joten paikasta toiseen siirtyminen takasi ihan mukavan määrän liikuntaa päivittäin. En siis koe, että lapsuuteni olisi ollut mitenkään epäaktiivinen liikuntaharrastuksen puutteen vuoksi.

En ole koskaan ollut kovin kilpailuhenkinen eikä minulle ole millään lailla tärkeää tavoitella täydellisyyttä jossain tietyssä asiassa. Ehkäpä nämä ovat olleet merkittävimmät tekijät, jotka pitivät minua lapsena poissa aktiivisesta urheilusta.

Aikuisena urheilu on rennompaa kuin lapsena, ei tarvitse kilpailla, ja se on ihanaa se. Mutta aikuselon urheilutottumuksista lisää tuonnempana ihan omassa postauksessaan.

Höyryjen päästelyä ja hikoilua

En ollut suunnitellut urheilevani tänään lainkaan. Mutta sitten ajauduin työpäivän päätteeksi tekemään itsearviointiharjoitusta omasta esimiestyöskentelystäni, ja siinä analysoinnin vilakassa pää rupesi kuumenemaan niin paljon, että oli vain pakko lähteä pikkuspurtille.

Jos lenkki viilensikin ylikuumenneita ajatuksia, niin ilmeisesti se lämpö siirtyi muualle kroppaan - tuli nimittäin ihan hirveä hiki. En tiedä oliko minulla jotenkin hikoilematonta hikeä jemmassa flunssan jäljiltä, ja nyt ne padot sitten aukesivat, vai oliko syy liiallisessa varustautumisessa. Tätä kirjoittaessa tsekkasin ulkolämpömittarin: +5 C. Eli syy oli selkeästikin liiallisessa varustautumisessa. Siispä note to self:

Kun ulkolämpötila on +2...+7 C, sopiva vaatetus on

• Kuoritakki
• Kauluri
• Pitkähihainen paita
• Talvitrikoot

Kun ulkolämpötila on -3...+2 C, niin sopiva vaatetus on edellä mainittujen lisäksi

• Sukkikset tai pitkikset
• Hihaton paita
• Pipo
• Hanskat

Juoksua 35 min / 4,7 km
Sykkeen keskiarvo 150, maksimi 168

Kyllä helpotti!

Hot Body Balance ja positiivinen ryhmäpaine

Tiistain Hot Body Balance on ehkäpä Esport centerin paras yksittäinen tunti! Body Balance on vähän tylsää kylmässä salissa, ja toisaalta esim. pilates on vähän turhan tiukkaa kuumaan saliin - mutta Body Balance kuumassa salissa on ihan huippua. Nyt vuorossa oli miksattu ohjelma, jossa oli aika paljon pilates-vaikutteita (hullut vatsat ja selät), mukavat alku-taijit ja joogasta tuttuja aurinkotervehdyksiä oli varioitu jotenkin mielenkiintoisemmiksi. Tunnin jälkeen hiki virtasi ja olo oli ihan pimpelipom.

Vasemmalta: meitsi, gym buddy Ritva ja Paula, täysin urheiluhullu serkkuni

Pitkästä aikaa kanssani huhki myös gym buddyni Ritva, joka on meikäläisen serkkujekke. Olimme lapsena ja teinarina paljon tekemisissä, mutta sitten yhteydenpitoon tuli noin kymmenen vuoden tauko. Noin vuosi sitten huomasimme olevamme saman kuntokeskuksen jäseniä, joten nykyään tapaamme säännöllisesti tervehenkisissä merkeissä.

Salille lähtiessäni holotti vettä ja tuuli piiskasi niin, ettei sateenvarjostakaan ollut mitään hyötyä. Jos olisin ollut yksin liikenteessä, olisin saattanut luistaa jumpasta, mutta kaveria ei jätetä, joten positiivinen ryhmäpaine sai minut taivaltamaan salille asti säästä huolimatta. Onni on gym buddy, joka auttaa ottamaan niskasta kiinni.


Hot Body Balance 60 min
Kävely 40 min

Kerrassaan hottia!

Flowssa

Rennon viikonlopun päätteeksi päätin suunnata vielä joogaan, tarkemmin Hot Flow -joogaan. Tunti oli siis hot eli se pidettiin kuumassa salissa. Flow-joogasta minulla ei ollut etukäteen mitään tietoa, ja tunnin jälkeen luin, että kyse on dynaamisista liikkeistä, joita hengitys vie soljuvasti eteenpäin. No, soljuva hengitys sai meikäläisen osalta kehnon startin, nimittäin nielaisin sylkeä väärään kurkkuun heti alkuverryttelyn ensimmäisessä liikkeessä, joten tunnin alku meni osaltani kakomisessa. Tällaista se vaan on, tukehdun omaan sylkeeni ja kompastun omiin varpaisiini - ja siksipä mikään hieno tai sulava ei oikein istu minulle.

Viime kesänä Flow'ssa. Sielläkin oli lämmintä.

Liikkeet olivat rankkuudeltaan ihan ok, varsinkin kylkilankkujohdannaiset asanat olivat oikein makoisia. Mutta virtaavuus oli kyllä vähän hakusessa, eikä pelkästään alun köhimiseni vuoksi. Liikkeet tehtiin jotenkin aika nopeasti, kun minun hengitystahtini olisi vaatinut vähän rauhallisempaa ja keskittyvämpää tahtia. Mutta ohjaajalle täytyy antaa propsit, hän oli jotenkin tosi reipas mutta kuitenkin levollinen.

Olen kokeillut jonkin verran erilaisia joogatyylejä, ja astangasta olen tykännyt kaikkein eniten. Astangassa kivointa on se, että liikkeet ovat riittävän rankkoja ja kaikkia liikkeitä tehdään hengityksen tahdissa, riittävän pitkään ja huolellisesti. Se mistä en astangassa niin välitä, on hihhulipuoli: mantrat, guru-systeemi ja kuun kiertoon liittyvät harjoitussäännöt.


Executive summary:

Hot Flow -jooga 1 h 15 min
Kävely 50 min

Ei kovin flow, mutta ihan jees

Just hanging around

Flunssan jälkeen sitä koittaa kuunnella kehoaan kaksin verroin tarkemmin: "olenko jo riittävän terve" ja "en kai rehki liikaa liian aikaisin". Toipumisen jälkimainingeissa asteittainen rasituksen lisääminen on minusta ihan järkevää, ja niinpä ajattelinkin, että venyttelyn ja kävelylenkin jatkumossa seuraava steppi on sauvakävely. Perinteinen Silkkiniityn pyörähdys reippaasti lykkien, näin alkoi lauantaiaamuni.

Kotiin päin kävellessäni opin jotain uutta lähiympäristöstäni - huomasin ekaa kertaa, että läheisen leikkipuiston laidalla onkin sellaiset tangot, joissa voi roikkua (mikähän näiden oikea nimi on?). Olemme työkaverini Raaka-Arskan kanssa puhuneet leuanvedosta ja tangossa roikkumisesta pitkin syksyä. Minähän en ole koko elämäni aikana vetänyt yhtään leukaa, enkä jaksanut kouluaikana roikkua tangossa (kädet 90 asteen kumassa) sekuntiakaan. Raaka-Arska suositteli, että kannattaisi edes kokeilla vaikka vain kädet suorina roikkumista. No, Arska hajoilee tällä hetkellä kotona polvileikkauksesta toipuen, joten ajattelin, että voin hänen toipumisensa kunniaksi koittaa roikkumista, kun kerran tuollaisen tankoviritelmän bongasin. Olihan se melko kauheaa, jaksoin 45 sekuntia. Homma ei käynyt niinkään hartioihin tai käsivarsiin, tuntui vain, että sormet katkeaa.

Executive summary

Sauvakävely 30 min / 3,7 km

Sykkeen keskiarvo 129 ja maksimi 150 

Roikkuminen 45 s

Kädet suorana, myötäotteella

Reipasta menoa ja roikkumista

Kävelylenkki Silkkiniityllä

Päivä päivältä kohti parempaa, niin sitä mennään. Tänään tein jo 40 minuutin kävelylenkin Silkkiniityllä ja hoidin samalla ruoka-asiat kuntoon poikkeamalla LN-Sushi Artissa. Reippailusta itsessään ei ole treenimielessä juuri mitään sanottavaa, pistäisin ennemminkin hyötyliikunnan ja istumisen vastaisen manifestin piikkiin. Mutta flunssan jälkeen jokainen askel kohti parempaa on merkittävä.

Silkkiniitty sushimestan suuntaan

Silkkiniitty sushimestan suunnasta

Jos kävelylenkki olikin hieiman mitäänsanomaton, niin Silkkiniitystä minulla sitä vastoin on paljonkin sanottavaa! Silkkiniitty on mielestäni yksi niistä oleellisista asioista, jotka tekevät Tapiolasta Tapiolan. Vaikka niitty onkin kaupunkisuunnittelun näkökulmasta arvokas ja leimallinen juttu, niin minusta Silkkiniitty on myös mitä mainioin pöhinän mahdollistaja: se on kiva yhteinen tila, jossa ihmiset voivat tehdä mitä milloinkin lystää.

Niityn laidan kirsikkapuut

Niityn laidan rivitalot

Avataanpa Silkkiniityn ydintä vähän ulkopaikkakuntalaisille. Kyseessä on siis kaunis, hoidettu nurminiitty, jonka reunoilla ja poikki menee hiekkateitä. Laitamilla on istutuksia, puita, pientaloja ja puutarhapalstoja. Niitty rajautuu vain parissa pienessä kohdassa autoteihin (todella hiljaisiin sellaisiin). Kesäisin porukka pelaa niityllä jalkapalloa, ultimatea ja ties mitä höntsäpalloa, ulkoiluttaa koiria, lenkkeilee, fillaroi ja pitää piknikkiä. Ja iltaisin teinit juovat pussikaljaa. Talvisin niitylle ajetaan ladut.

Niityn laidan puutarhapalstat

Take-away-piknik

Höntsäpalloilijoita

Syksyn sumua

Ensilumi meiltä niitylle johtavassa mäessä

Silkkiniitty on minulle helppo vakkarilenkki. Jos lähden reilun puolen tunnin iltakävelylle, kierrän niityn kertaalleen vastapäivään. Jos haluan tehdä puolen tunnin juoksulenkin, juoksen niityn ympäri kahdesti - voi kuulostaa tylsältä, mutta ei se minusta sitä ole.  Talvella mukavan tunnin hiihtolenkin saa kiertämällä Silkkiniityn ladun kolmesti. Olisi ehkä liioittelua tituleerata Silkkiniittyä sielunmaisemakseni, mutta kyllä se vaan on yksi niistä asioista, joiden vuoksi viihdyn näillä huudeilla.

Nyt voivat Punavuoren hipsterit tuhista partaansa, että siellä se espoolainen insinööri lenkkeilee hengittävässä kuoripuvussaan ja laukoo noloja ylistyspuheita puutarhakaupungistaan. Juu-u. Mutta Silkkiniittyhän on mesta paikka, omalla tavallansa kaupunkilaisten olohuone, joten kyllä sitä kelpaa hehkuttaakin. Ja kaupunkilaisia ne ovat espoolaisetkin.


Executive summary:

Kävelyä
40 min
3,3 km
Liikuntaa se on hyötyliikuntakin

Istuminen on myrkkyä

Mjääh, olis jo ohi tämä typerä flunssa... Urvotin kotona maanantain ja tiistain. Eilen uskaltauduin jo toimistolle, mutta en tiedä, olinko paljoakaan hyödyksi. No, tuskin myöskään haitaksi. Tänään alkoi hetkittäin jopa aivotyöskentely luistaa. Mutta puuduttaa kyllä pahasti toi istuminen, kun ei vielä uskalla vastapainoksi oikein liikkuakaan.

Meillä töissä tällä viikolla porraspäivät: kannustetaan ihmisiä käyttämään portaita hissin sijaan. Portaisiin on liimattu kaikenlaisia tsemppiviestejä, kuten:

• Tästä on suunta vain ylöspäin.
• Tekee hyvää sikariportaallekin.
• Stairway to heaven...
• Hengästyttääkö? Vielä jaksaa, anna mennä!

Portaiden suosiminen on minusta mainio tapa saada vähän veri kiertämään kesken päivän. Istun itse 3. kerroksessa, ja olen laittanut oletusprintterikseni 4. kerroksen tulostimen, jotta joudun hakemaan paperini vähän kauempaa. Lisäksi välipala-automaattimme on neloskerroksessa, joten snäksin perässäkin tulee harpottua portaita. Ja oikeasti, siinä toimistosiivessä, jossa minä istun, hissi on mallia tavarahissi - hidas ja raskastekoinen - joten hissin tilaamiseen menee enemmän aikaa kuin portaita pitkin. Kävellen olisit jo perillä.

Huomasin kesälomalta töihin palattuani, miten tukala olo päivän istumisesta tulee. Niinpä olen pitänyt elokuusta lähtien ohjenuoranani, että joka työpäivä täytyy vähintään kävellä vähintään 30 minuuttia, jotta istuminen ei ihan myrkyttäisi kroppaa. Olen onnistunut pitämään lupaukseni melko hyvin. Aina ei tule käveltyä 30 minuuttia putkeen, mutta usein kyllä. Kauppareissu, pieni jalottelu illan päätteeksi tai bussista hyppääminen ennen Tapiolaa riittää tuohon puolituntiseen.

Tänä iltana en vielä tohtinut lähteä reippailemaan. Kroppa kuitenkin vihotteli jo liikkumattomuudesta, joten päätin ottaa hengästymättömän version istumisen vastaisesta taistostani: 40 minuutin sessio 2 -3 minuutin syviä venytyksiä Method Putkiston opeilla. Kyllä teki hyvää!