Tämä viikonloppu kului kaverien häissä Raumalla. Olin luvannut jo keväällä tehdä heille kakunkoristeeksi kaksi apinaa. Pitkän tilaus-toimitusajan kuluessa likainen mielikuvitus tuotti useita vaihtoehtoja apinoiden asennoiksi, ja jossain vaiheessa hurtti hääpari toppuutteli jo, että "sinne tulee sitten sukulaisiakin, eikä heille tarvitse aiheuttaa sydäriä kakunkoristeella".
No, päädyin tekemään kaksi erillistä apinaa, jotka saattoi sitten asetella kakun päälle miten päin vaan. Matskuna Cernit-massa toimi tosi hyvin, apinat selviytyivät jopa ehjänä kakun päälle saakka. Tarina ei kerro, missä asennoissa apina käväisivät hääparin lautasilla ja olivat ne ehjiä kahvittelun jälkeen.
26.7.09
14.7.09
Laattaa, laattaa, laattaa vaan...
...huomenna on sulla kylppäri.
Tänään tuli kyllä taas toteutettua varsinainen neronleimaus. Hölmöstä päästä kärsii koko kroppa, ja se kyllä konkretisoitui taas tänään oikein kunnolla. Milloinkohan opin, että jossain 10 kilon kohdalla menee raja siinä, millaisia tavaramääriä kannattaa raahata julkisissa kulkuvälineissä.
Käytiin siis viime viikolla autokyydillä hommaamassa laattoja kylppärin oven ummistamiseen. Kaikki meni muuten ihan hyvin, mutta tuli hommattua liian tummaa lattialaattaa - antrasiitti kun voi näemmä olla tummaa tai vaaleaa harmaata.
No, minä reippaana tyttönä hakemaan bussilla uutta, vaaleampaa pakettia. Köröttelin ekana tunnin verran melkein Hämeenlinnaan saakka, kävin pyörähtämässä Laattapisteen keskusmyymälässä kymmenen minuutin verran, ja sain ostokseni tehtyä.
Kun varastopoika sitten kurvasi trukilla parkkikselle yhden säälittävän laattapakettini kanssa, hän kysyi, että "mihis nämä laitetaan" ja hamusi jo katseellaan parkkiksen farmariautoja. "Tähän reppuun" vastasin, ja osoitin jalkojeni juureen. Varastopoika varmisti vielä, että oli kuullut oikein, nielaisi kerran, ja auttoi minua änkemään laattapaketin reppuun. Kiitin häntä ja koitin heittää repun olalle mahdollisimman kevyennäköisesti ja edes jonkinlaisella arvokkuudella.
Mutta täytyy kyllä todeta, että 1,44 neliötä laattaa painaa ihan kiitettävästi, varmaan jotain parikymmentä kiloa. Ja varsinkin kun tarvitsemme 126 laatan paketista ehkä 12 laataa... No, ottaen huomioon, että saimme ensin rikkinäisen vääränvärisen paketin, sitten ehjän vääränvärisen paketin ja lopulta oikeanvärisen paketin, jossa on noin 100 ylimääräistä laattaa, niin voipi olla, että joulupukki tuo ensi jouluna mosaiikkitöitä aika monelle.
Tänään tuli kyllä taas toteutettua varsinainen neronleimaus. Hölmöstä päästä kärsii koko kroppa, ja se kyllä konkretisoitui taas tänään oikein kunnolla. Milloinkohan opin, että jossain 10 kilon kohdalla menee raja siinä, millaisia tavaramääriä kannattaa raahata julkisissa kulkuvälineissä.
Käytiin siis viime viikolla autokyydillä hommaamassa laattoja kylppärin oven ummistamiseen. Kaikki meni muuten ihan hyvin, mutta tuli hommattua liian tummaa lattialaattaa - antrasiitti kun voi näemmä olla tummaa tai vaaleaa harmaata.
No, minä reippaana tyttönä hakemaan bussilla uutta, vaaleampaa pakettia. Köröttelin ekana tunnin verran melkein Hämeenlinnaan saakka, kävin pyörähtämässä Laattapisteen keskusmyymälässä kymmenen minuutin verran, ja sain ostokseni tehtyä.
Kun varastopoika sitten kurvasi trukilla parkkikselle yhden säälittävän laattapakettini kanssa, hän kysyi, että "mihis nämä laitetaan" ja hamusi jo katseellaan parkkiksen farmariautoja. "Tähän reppuun" vastasin, ja osoitin jalkojeni juureen. Varastopoika varmisti vielä, että oli kuullut oikein, nielaisi kerran, ja auttoi minua änkemään laattapaketin reppuun. Kiitin häntä ja koitin heittää repun olalle mahdollisimman kevyennäköisesti ja edes jonkinlaisella arvokkuudella.
Mutta täytyy kyllä todeta, että 1,44 neliötä laattaa painaa ihan kiitettävästi, varmaan jotain parikymmentä kiloa. Ja varsinkin kun tarvitsemme 126 laatan paketista ehkä 12 laataa... No, ottaen huomioon, että saimme ensin rikkinäisen vääränvärisen paketin, sitten ehjän vääränvärisen paketin ja lopulta oikeanvärisen paketin, jossa on noin 100 ylimääräistä laattaa, niin voipi olla, että joulupukki tuo ensi jouluna mosaiikkitöitä aika monelle.
11.7.09
Lää lää - vaiettu viides teletappi
Vauvanvaateblogista, hei. Taas pukkaa pikkusten bodeja, tällä kertaa body veljen vauvalle, jonka näin vihdoin livenä. Kaksiviikkoisen sanavarasto on vielä hieman suppea, pääviesti oli oikeastaan "lää lää" vaativan itkuisella sävelellä. Siksipä tein hänelle oman versioni teletapista, tällä kertaa ihan vain mustavalkoisesti.
Viikko sitten moikkasimme puolivuotiasta kummitytön pikkuveljeä, jolle valmistui "hieman" pikaisesti Suomi-verkkari hengessä sutaistu "en finne igen" body&pöksy-setti. Kummityttö pikkuveljineen asuu tätä nykyä muilla mailla vierahilla, joten pikkuveli voi sitten rauhassa tötöillä kunnon finnjävlan tapaan.
Joo, mutta tää saa nyt olla vähään aikaan vika lastenvaatepostaus...
Viikko sitten moikkasimme puolivuotiasta kummitytön pikkuveljeä, jolle valmistui "hieman" pikaisesti Suomi-verkkari hengessä sutaistu "en finne igen" body&pöksy-setti. Kummityttö pikkuveljineen asuu tätä nykyä muilla mailla vierahilla, joten pikkuveli voi sitten rauhassa tötöillä kunnon finnjävlan tapaan.
Joo, mutta tää saa nyt olla vähään aikaan vika lastenvaatepostaus...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)