Social food on muutaman Master Chef -kilpailijan lounasravintola Käpylässä. Ravintola on todellakin lounasmesta, se ei ole auki iltaisin. Ruoka on maukasta ja rehellistä: maksakastiketta, nyyhtöpossua ja kuukausittain vaihtuva makkara-annos. Nyyhtöpossu omppulohkoilla oli mainiota ja suussa sulavaa - "lusikalla syötävää", kuten ystäväni asian ilmaisi.
Lisukepöydän antimet kuulostivat minkä tahansa lounasruokalan tarjoomalta: vihreää salaattia, porkkanaraastetta, punajuurta, linssisalaattia ja ohraa - mutta erityisellä twistillä. Porkkanaraasteessa oli vivahde vietnamilaista makua, linssisalaatti vei kielen mennessään ja vihreät lehdetkin olivat laadukkaan rapeita. Ja leipä... taivaallista! Helsingin parasta patonkia, ehdottomasti.
Mikä tässä nyt sitten oli muka niin hämmentävää? No se interiööri! Ravintolan sisustus on nimittäin kuin vanhusten palvelutalon ruokasalista. Asiakaskunnasta iso osa olikin lähihuudien vanhuksia. Sisustus ei ollut millään lailla trendikäs, ei edes retro, vaan persoonatonta viilua lattiasta kattoon. Ja kuitenkin seinillä oli valtavan hienoja (en nyt muista kenen valokuvaajan) rakennuksista otettuja valokuvia. Mutta sisustus - tai siis sen puute - ei haitannut: ruoka oli erinomaista ja edullista. Ehdottomasti bussimatkan arvoista.
Lomapäivän ilta jatkui herkuttelun merkeissä: iltapala Eerikin pippurissa. En ikinä hyppäisi arki-iltana puoli yhdeksältä bussiin rulla-kebabin vuoksi. Mutta lomalla niin voi tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti