Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sekalaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sekalaiset. Näytä kaikki tekstit

28.12.13

Joulun tunnelmia

Joulu oli suloinen ja rentouttava.


Parasta jouluruokaa oli kylmät kalat ja riisipuuro.


Löhösin sohvalla Zlatan Ibrahimovicin ja Ville Haapasalon kanssa.



Ei tarvinnut huolehtia, pysyykö langat käsissä vai lähteekö touhu lapasesta.

Nyt on kerrassaan rentoutunut ja löhöttynyt olo - tekee ihan hyvää päästä pikku hiljaa arjen syrjään kiinni.

3.10.13

Junat ja naiset

Nyt on pakko avautua: Jenni Vartiaisen Junat ja naiset -biisi. En ymmärrä. En kertakaikkiaan ymmärrä.

En ymmärtänyt biisiä ennen ekaa kuuntelukertaa. Junat ja naiset. Kummatkin tulevat ajallaan? Ei kai nyt lupaava naisartisti voi tollasta mennä laulamaan. Vai että kumpaakin saa aina odottaa? Ei pidä paikkaansa.

Sitten mielessä alkoi viilettää sanayhdistelmiä. Junat ja naiset. Junat, vessat ja naiset. Junan vessat ja naiset. Toimii kuin junan vessa. Toiminnan naiset. Ääh.

Junat ja naiset. Konduktööri. Univormu. Poliisi. Nainen, poliisi ja taksi! On siinä kolme tosi ystävää!

No sitten kuulin itse biisin. Junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan. Johan tökkäs. Ei nimittäin ole - luotu nimittäin. Ei ole junaa luotu kulkemaan. Ei voi sotkea luomisoppia juniin, ei edes taiteen nimissä. Se on höyrykone, diisseli tai sähkö, mikä junia kuljettaa, ei pyhä henki. Ei sotketa jumalaa tähän.


Lopulta katsoin musavideon. Jos ei plagiaattivitsit olis just nyt niin kovin kuluneita, niin väittäisin Taru sormusten herrasta ja Klonkku -plagiaatiksi. Minusta tällainen urbaani tanssipoppikappale ja kiemurtelua sisältävä larppausvideo eivät oikein mätsää. Ja miksi kuvata Junat ja naiset -video Islannissa, jossa ei edes ole rautatieinfraa?

18.7.13

Kaappikatsaus

Jossain vaiheessa lomaa, kun rentoutuminen on edennyt riittävän pitkälle, saan yleensä siivouskärpäsen pureman. Viime kesänä totaalinen remppa kohdistui kuiva-ainekaappeihin, minkä seurauksena a) kuiva-aineet mahtuvat yhteen kaappiin ja b) kaapin sisältö vastaa jotakuinkin kulutusta, mikä helpottaa sisällön ajan tasalla pitämistä. Sitten viime kesän kuiva-ainekaappikatsauksen olen myös kehittänyt menetelmän kuiva-aineiden menekin edistämiseksi: kaapin vasemmassa yläkulmassa pitää majaansa "haastelaatikko", jossa on seuraavan 3 kuukauden aikana vanhaksi meneviä kuiva-aineita. Haastelaatikon sisällölle on keksittävä käyttöä ennen parasta ennen -päivää.

Siivouskaappi ennen

Reilun kahden viikon lomailun jälkeen rentoutumiseni oli saavuttanut kaappikatsauspisteen. Tällä kertaa vuorossa oli keittiön siivouskaappi. Siivouskaappi on ollut murheenkryyni pitkin kevättä, aina silityslaudan myötä sieltä on vyörynyt lattialle ties mitä sälää.

Yläkaappi ennen

Lähtötilanne oli siis seuraava: silityslauta, kauppakasseja ja paperipusseja runtattuna isoon lokeroon. Imurin tunkeminen samaan osioon tuotti jo vaikeuksia. Puhdistusaineet ja imurin suuttimet olivat tiiviisti silitysraudan ynnä muun irtosälän takana, joten käytettyä tuli ainoastaan niitä, jotka onnenkantamoisesta olivat jääneet etualalle. Ylähyllyllä möllötti pari kertaa vuodessa käytettävä kakkukupu kera sekalaisen roinan ja aivan ylimmässä kaapissa (vaatii jakkaralle nousun) kyti keittiöpyyhepommi - tiedättehän: Kaapinovi auki! Puhtaat pyyhkeet salamana sisään! Kaapinovi kiinni! Ja kun myöhemmin haluaisi ottaa yhden pyyhkeen käyttöön, kaikki hyökkäävät niskaan.

Vetäisin koko kaapin sisällön keittiön lattialle. Lounasaikaan mennessä osa roinasta oli päätynyt roskiin ja säilytettävät kamat ryhmittyneet käyttötarkoituksen mukaisiin kasoihin: puhdistus, silitys, imurointi, pakastus, kauppakassit, essut, keittiöpyyhkeet, leivinliinat, kynttilät, kertakäyttöastiat. Totesin, että tänään lounastaisimme ulkona, sillä keittiöön ei mahtunut kokkaamaan.

Yläkaappi jälkeen: kakkukupu, kylmäkallet, kertsit

Koitin kyseenalaistaa omia pinttyneitä tapojani, miettiä arkipäivän logistiikkaa ja suunnitella säilytyspaikat sen mukaan.

Puhdistusaineet ja keittiöpyyhkeet käden ulottuvilla

  • Miksi säilyttää pari kertaa vuodessa tarvittavaa kakkukupua käden ulottuvilla ja eristää usein tarvittavat keittiöpyyhkeet hankalasti tavoitettavaan yläkaappiin? 
  • Puhdistusaineita ja -välineitä ei saa laittaa liian piiloon, sillä muuten niitä ei tule käytettyä.
  • Uuden talouspaperirullan korkkaaminen ei saa räjäyttää koko hyllyn sisältöä ulos kaapista. 
  • Miksi kauppakasseja pitäisi säilyttää keittiössä? Eikö huonomuistisen kannattaisi säilyttää niitä pikemminkin eteisessä, kun kangaskassien olemassa olon muistaa kuitenkin vasta sitten, kun on jo naponut ulkovaatteet päälle ja kengät jalkaan kauppaan lähtöä varten. Siinä vaiheessa keittiö on aika kaukana, joten muovikasseja siunaantuu enemmän kuin niitä ehtii roskapusseina käyttää.
  • Joulu on kerran vuodessa, ja toimitan joululahjoja ehkä max. kuuteen eri osoitteeseen. Napakoita ja siistejä pahvikasseja ei siis tarvitse säilyttää kymmentä enempää ajatuksella "tässä pussukassa niiden-ja-näiden joululahjat kulkevat perille nätisti, näppärästi ja lapsien katseelta salassa".

Siivouskaappi jälkeen

Iltapäiväkahveihin mennessä tavarat löysivät paikkansa. En ole mikään hillitön siivousintoilija, mutta pakko myöntää, että hyvin järjestetty kaappi tuottaa kyllä jonkinmoista mielihyvää. Väljästi täytetyt hyllyt tuntuvat luksukselta.

Läpinäkyvät säilytyslaatikot rulaavat

27.3.13

Hemmoloma, päivä 3

Tänään matkakohteeni Helsinki aiheutti hetkellisesti sellaisen turhautumisen, että tuli ikävä Tukholmaa. Olin nimittäin pyhittänyt päivän shoppailulle. Sovitin varmaan 30 riepua ja sain ostettua yhden mustan persoonattoman neuleen. Että se siitä shoppailuparasiitista.

No, sain kyllä hommattua myös takin. Mutta siinäkin meinasi tulla hätä käteen. Olen lykännyt kevät-/syystakin ostamista jo kahdella vuodella, sillä tarjontaa on näinä kahtena vuonna ollut tasan kahden vaihtoehdon verran: joko trenssi tai nahkarotsi. Sama linja näyttää jatkuvan tänäkin vuonna, ja nyt en vaan voi kulkea villakangastakilla enää kesäkuun alussa. Pitkän kompromissimietinnän perusteella kategorisoin itseni enempi nahkatakkiseksi tytöksi kuin Charlotte York -tyyppiseksi berberibeibeksi, joten rotsi lähti mukaan. Mutta sisäänostajat hei, olis aika helppo erottautua tuomalla valikoimiin edes joku kolmas vaihtoehto.


Urheiluvälineshoppailut sen sijaan sujuivat paremmin kuin hyvin. Olen haaveillut vuoden verran ohutpohjaisista "paljasjalkakengistä" salikäyttöön, ja nyt löysin riittävän tossumaiset Barefootit. Tossut pääsivät tänään tositoimiin kahvakuulatreenissä; ja voin suositella! Tuntuma maahan oli paljon parempi kuin normitossuilla, tasapaino löytyi ihan eri tavalla ja ihan kuin keskivartalon tukikin olisi ollut helpompi pitää (tai sitten eilinen fyssarikäynti sai minut kiinnittämään enemmän huomiota vatsanseutuun).

Joo-o. Mutta eipä osoittautunut Helsinki miksikään ostosmatkailijan mekaksi. Ja vaikka shoppailu olisikin lähtenyt käsistä, niin himalomalla ei ainakaan tarvitse jännätä, mahtuuko ostokset paluumatkalla matkalaukkuun.

25.2.13

Improvisatsuunia

Törmäsin improon ensimmäisen kerran joskus 80-luvulla. Telkkarissa. Ulla Tapaninen ja Nyhjää tyhjästä. Seuraava rekisteröity muistikuvani on 90-luvun lopun Imatralta, improvisaatioteatterin maailmanennätysyrityksestä. Tavallaan kiehtovaa ja aika väsynyttä. Sitten 2000-luvun alun Otaniemessä Teekkarispeksin fuksisuunnistusrastilla. Olen aina suhtautunut improon neutraalin positiivisesti, vaikka ajatus näyttelemisestä tuntuukin hirveän vieraalta, jopa vastenmieliseltä.

Päätin antaa itselleni joululahjaksi Stella Polariksen vuorovaikutuskurssin. Kurssikuvauksen perusteella pystyin aavistamaan, että kyse on pitkälti improvisaatiosta. Kurssin nimi lupasi kuitenkin käytännöllistä ensikosketusta aiheeseen - ei siis mitään liian hörhöä, mutta kuitenkin vähän jotain uutta ja virkistävää, kun tuntui, että olen lillutellut tutuilla urilla ja mukavuusalueella vähän turhan kauan.

Yllätyin kurssilla positiivisesti tosi monta kertaa. Improharjoitteissa ei ollutkaan kyse starailusta tai nokkeluuksista, vaan toisten kuuntelemisesta, herkeämättömästä läsnäolosta ja energian suuntaamisesta itsestä muihin. Ei tarvinnutkaan kosketella tuntemattomia ihmisiä. Ja että kurssilla oli myös tavallisia suomalaisia miehiä eikä vain akateemisesti koulutettuja naisia.

Monta asiaa valkeni: Kuinka vahvasti nujertava sana "ei" onkaan. Kuinka ristiriitaista viestiä "joo, mutta..." välittääkään.  Ja kuinka paljon vauhtia voikaan saada sanomalla "joo, ja..." sen "joo, mutta..." sijaan. Ja kuinka tärkeää vuorovaikutuksen sujumiselle onkaan turvallisuuden tunne.

Minusta tuntuu, että sain kurssista enemmänkin kuin vain konkreettisia vuorovaikutustyökaluja. Jokin korvien välissä tai selkäytimessä (tai mikä ikinä se paikka onkaan) jäi raksuttamaan ja prosessoimaan. Tiedänkö itsekään edes murto-osassa tilanteista, mitä haluan saavuttaa? Mikä tukee sitä, mitä haluan milloinkin vuorovaikutuksella saavuttaa - mikä estää sen? Nämä ja muut päässä pörräävät kysymykset aiheuttivat sen, että a) muistan pitkästä aikaa nähneeni jotain unta ja b) en huomannut perjantaina tehdystä liian rankasta kahvakuulatreenistä aiheutunutta lihaskipua ennen kuin maanantaiaamuna, kun särky jo kaiken järjen mukaan oli jonkin verran laimentunut.


Jos aihe kiinnostaa, niin voin tämän yhden viikonlopun kokemuksella suosittella ainakin Stella Polariksen vuorovaikutuskurssia. Jos hinta hirvittää, niin pyydä vaikka tasavuotissynttärilahjaksi tai kysy, maksaisiko työnantajasi sen - vuorovaikutustaitoja kun tarvitaan lähes joka työssä. Tai jos vastaat firmasi tyky- tai koulutustoiminnasta, niin kyllähän ainakin Stella ja esimerkiksi Improvment kouluttavat firmojakin räätälöidysti. Eikä tarvitse pelätä, se ei ole mitään kiusallista jaxuhaliterapiaa. Se on kivaa ja jopa vähän katu-uskottavaakin.

9.1.13

Asiakassuhdetta ei voi ulkoistaa, Artek

Haluaisin uskoa, että suomalainen design on ikuista. Haluaisin uskoa, että suomalainen design on laadukasta. Haluaisin nähdä, että suomalainen design menestyy maailmalla. Mutta sitä ennen haluaisin, että suomalainen design petraisi asiakassuhteen hoitamisessa.

Ihastuimme loppukesästä Artekin liikkeessä näkemäämme ruokapöytään. Ruokapöytä meillä on ollut hakusessa vuodesta 2009 saakka, ja nyt bongaamamme pöytä täytti kaikki kriteerimme. Ajattelimme, että pöytä on ikuinen ja että laadusta kannattaa maksaa.

Tilasimme pöydän samaisesta liikkeestä elokuun lopussa ja maksoimme puolet hinnasta. Pöytä toimitettiin syyskuun lopussa. Huomasimme kuitenkin saman tien, että pöydän pinnassa oli halkeama ja lakassa kiviä. Tässä vaiheessa tietysti ärsytti, sillä olin jotenkin yhdistänyt Artekista ostetun tavaran laatuun. Räpsäsimme vioista muutaman kuvan ja pyyhkäisimme takaisin liikkeeseen kuvien kanssa. Asiointi liikkeessä sujui ystävällisesti ja mutkattomasti - "tottakai hoidetaan asia kuntoon". Sovimme, että laitamme kuvat sähköpostilla myyjälle, joka hoitaa asian eteenpäin. Ja sähköpostihan lauloi saman tien kotiin päästyämme.



Kului päivä, toinen, kolmas ja melkein viikko. En saanut sähköpostiini minkäänlaista kuittausta viestin vastaanottamisesta. Soitimme perään, että onkohan sähköposti tullut perille. Liikkeestä pyysivät lähettämään postia toiselle myyjälle, joka otti asian hoitaakseen.

Kului taas viikko, vähän toista. Olin puhelimitse yhteydessä myyjään. Väliaikatietona sain kuulla, että Artekin tuotepäällikkö tutkii asiaa tehtaan kanssa ja selvittää, mikä meni pieleen. No, minuahan ei asiakkaana kiinnostanut syyllisten etsintä vaan ratkaisu: ehjä pöytä.

Kun ensimmäisestä reklamaatioyhteydenotostamme oli kulunut 3 viikkoa, laitoin myyjälle sähköpostia, jossa totesin 3 viikkoa olevan melko pitkä aika reklamaation käsittelylle. Kun 4 viikkoa oli kulunut ensikontaktista, myyjä ilmoitti, että pöydän valmistaja on minuun lähipäivinä yhteydessä ja sopii haljenneen pöydän noudosta. Olin vähän äimistynyt, sillä en ollut varautunut siihen, että tapaukseni pompautettaisiin vielä uudelle yhteyshenkilölle.

Taas kului päiviä, tehdas ei ollut minuun yhteydessä pöydän noudosta eikä minulla ollut tehtaan yhteystietoja. Ehdotin myyjälle, että minä ja Artek sopisimme pöydän noutamisesta ja että Artek ja pöydän valmistaja sumplisivat sitten keskenään, miten pöytä toimitetaan korjattavaksi. Myyjä antoi ymmärtää, että ehdottamani noutojärjestely ei käy, sillä Artek on tässä tapauksessa vain jälleenmyyjä. Minusta on outoa ohjata asiakas valmistajan pakeille; jos ostan Stockmannilta lampun, niin kyllä Stocka silloin on se, jonka kanssa minä asiakkaana reklamaatiota selvitän - ei minun tarvitse sumplia mitään lampun valmistajan kanssa.

Seuraavien päivien sisään sain sovittua valmistajan kanssa pöydän noudon, ja valmistajan edustaja arvioi, että saamme pöydän seuraavana päivänä takaisin. Noutopäivä tuli ja valmistajan yhteyshenkilö sanoi, että menee kuitenkin ylihuomiseen. Olin varautunut ylihuomenna jäämään töistä kotiin, kun yhteyshenkilö soitti aamulla, että meneekin perjantaihin. Torstaina tämä soitti, että meneekin seuraavaan maanantaihin. Milloin syynä oli sairastapaus pintakäsittelylinjalla, milloin työn vaativuus. Loppujen lopuksi ehjän pöydän toimitus vei arvioidun yhden päivän sijasta 3 viikkoa, jonka ajan söimme japanilaisittain lattialla. Vian korjaamiseen käytetty 3 viikkoa ei minusta ole kovin paha juttu, ymmärrän että puun työstäminen kestää, mutta olisi ollut reilumpaa sanoa saman tien, että kestää ja että puhutaan ennemmin viikoista kuin päivistä, niin olisin haalinut jostain korvaavan pöydän.

Nyt elettiin siis joulukuun alkua. Kuittasin myyjälle, että olemme saaneet pöydän ja olemme siihen tyytyväisiä, mutta kerroin myös, etten pitänyt kohtuullisena maksaa jäljellä olevaa summaa täysimääräisenä, joten ehdotin tuntuvaa hyvitystä. Myyjän vastatarjous oli -15%, jota hän perusteli sillä, että tehdas oli kuitenkin tehnyt meille korvaavan pöydän, ja että vasta toinen korvaava pöytä meni läpi heidän laadunvarmistuksestaan - eli he olivat joutuneet tekemään meille yhteensä kolme pöytää. Konsultoin kuluttajaneuvojaa, punnitsin vaihtoehtojani ja suostuin tarjoukseen; vaikkakin tarina korvaavan pöydän laatureputuksesta ei minusta ole mikään tapa perustella hyvitysprosenttia - se kertoo ainoastaan tehtaan kyvystä tuottaa kuranttia tavaraa.


Pyysin myyjää vielä postittamaan minulle korjatun laskun, ja muutaman päivän kuluttua se tipahtikin postiluukusta: lasku oli ns. hyvityslasku, johon oli siis laskettu, mitä 15% pöydän kokonaissummasta on. Siinä ei siis ollut merkattuna summaa, joka meidän tulisi maksaa hyvityksen jälkeen. Siinä ei myöskään ollut oikeaa viitenumeroa, jolla lasku voidaan yhdistää oikeaan maksutapahtumaan. Järjestelmä, josta Artek tulostaa laskunsa, on selvästikin kirjanpitolähtöinen, ei asiakaslähtöinen.

Laskun maksettuani ehdin jo ajatella, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Joulukuun aikana pöytämme ääressä istui enemmän ystäviä kuin koko syksynä yhteensä - mikä oli ihanaa! Joululounasta syödessämme aloimme kuitenkin ihmetellä, miten lautasemme klenkkaavat pöydällä. Ajattelin ensin, että lautasemme ovat kieroja; mutta mitenkäs posliini nyt yht'äkkiä muutaman vuoden käytön jälkeen kieroontuisi. Tarkempi syynäys ja vatupassaus osoitti, että pöytälevy oli alkanut vetäytyä kieroon tämän noin kuukauden aikana, jonka pöytä oli meillä ollut. Puun kuivatuksessa tai varastoinnissa oli täytynyt tapahtua jokin virhe, sillä eihän kuivan massiivipuun kuuluisi vääntyä propelliksi normaalissa huoneenlämmössä.



Tässä vaiheessa emme nähneet enää muuta vaihtoehtoa kuin kaupan purku. Harmi, sillä pöytä oli todella kiva. Rahojen palautus ja pöydän nouto sujuivat ystävällisesti ja jouhevasti joulun välipäivistä huolimatta - siitä kiitos.

Toivon vilpittömästi, että Artek ja suomalainen design menestyisivät maailmalla. Maailmanmaineen niittämiseksi muutama asia olisi kyllä laitettava paremmalle tolalle. Ne asiat on lihavoitu yllä olevassa tekstissä. Aloittaaa voi vaikkapa siitä, että myyjän edustaja hoitaa asiakassuhteen - niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

--

Lähetin ensimmäisen version tästä blogikirjoituksesta Artekiin ennen joulua, sillä halusin antaa heille mahdollisuuden kommentoida tapahtunutta ennen kuin julkaisen tekstin. Toimitusjohtaja Mirkku Kullberg olikin minuun saman tien yhteydessä. Kullberg pahoitteli syvästi tapahtunutta ja sitä, etteivät Artekin asiakaspalvelun periaatteet toteutuneet tässä casessa.

Puhelun jälkeen minulle jäi parempi fiilis kuin mitä tunnelmat olivat ennen puhelua. Sellainen fiilis, että ehkä tästä jumpasta jäi Artekillekin jokunen oppi ihan oikeasti lihasmuistiin. Ainakin toivon niin. Olenko menettänyt uskoni Suomi-designiin? En kokonaan. Mutta lisäkolauksiinkaan ei ole liiemmälti varaa.

29.11.12

Vedetään naamat


Halleluja, nyt se on tapahtunut! Kuten itseään kunnioittavien blogien keskuudessa tapana on, Huippuhommakin on nyt siirtynyt Facebook-aikaan. Voit siis likettää Huippuhommaa Facessa ja saada tiedon joulukalenterin luukuista, muista blogipostauksista ja muista kertakaikkisista laifstail-jutskista heti tuoreeltaan.

13.10.12

Barbara

Ystäväni muuttivat ulkomaille, joten heidän oli hankkiuduttava eroon valtavasta määrästä kamaa. He antoivatkin paljon käyttötavaraa pitkään väliaikaislainaan ystäville ja sukulaisille - käyttötavaraahan kuuluu käytää eikä säilöä mihinkään kalliiseen varastokoppiin tai lapsuudenkodin kellariin.

     Barbara lähettää terveisiä! 
     Terkkuja täältä -postikortteja on odotettavissa jatkossakin.

Osallistuin talkoisiin antamalla väliaikaiskodin sovitusnukelle. Olen harkinnut sovitusnuken ostamista jo jonkin aikaa, mutta en ole ollut ihan varma, olisiko mulla sille kuitenkaan käyttöä näillä ompelumäärillä. Vai johtuuko vaateompeluintoni vähyys juuri sovitusnuken puutteesta, tiedä häntä. Nythän se nähdään: saan kokeilla yhteiseloa sovitusnuken kanssa parin vuoden ajan, mikä sopii minulle mainiosti. Ja jos jään kaipaamaan nukkea ystävien paluumuuton ja nuken palautuksen jälkeenkin, niin voin sitten hommata itselleni vastaavanlaisen. Kutsuisin tätä win-win-tilanteeksi.

5.10.12

Laifstailia, kertakaikkiaan

Uusi Musta on kaiketi tullut tiensä päähän, joten myös kirjoittamani As Oy Betonilähiö -blogi lakkaa olemasta. Harmi, sillä aiheita olis ollut vielä vaikka kuinka ja paljon.

No miksi sitten ruodin toisen blogin loppua täällä? No siksi, että voipi olla, että puran asumis- ja kaupunkikuvapatoutumia joskus tänne Huippiksenkin puolelle. Ehkä. Ja ehkä nekin jutut istuvat tällekin puolelle, kun en ole koskaan oikein ajatellut, että tämä olisi mikään puhdasverinen kässäblogi - vaikka kässäily kaikissa muodoissa onkin eittämättä Huippuhomman kantavin teema. Niin. Ni tää ois vähän niinku laifstail-blogi, kun laifstailin allehan voi niputtaa melkein mitä vaan. Kuten piirrustuksia kaupunkikuvasta (kyllä, Espoo on kaupunki, ja toi sketsi on tehty kuvasta, siis valokuvasta).


19.9.12

Kaksi kivaa kampaajakokemusta

Pari kuukautta on kulunut kipeästä kampaajatilityksestäni, ja kampaajarintamalla elämäni on mullistunut täysin. Taannoisen tilitykseni jälkeen sain huikean määrän kampaajavinkkejä ystäviltä ja tutuilta sekä tervetulotoivotuksia kampaamoyrittäjiltä itseltään - kiitos niistä.


Nyt olen kokeillut kahta loistavaa kampaamoa. Koska aiempi kirjoitukseni tuntui osuneen johonkin kulutusyhteiskuntamme kipupisteeseen, niin minusta velvollisuuteni on jakaa nämä hyvät kokemukset - tässä siis kaksi huippuhyvää, toisiinsa nähden erilaista kampaamoa, joita voin suositella lämpimästi, olkaa hyvät:

Helsinki Hairdressers
Kasarmikatu 28, Helsinki
Hiukseni leikkasi Anna
  • "Siellä kaikki rakastavat työtään, eikä sinne oteta ketä tahansa töihin." Näin sanoi työkaverini, jolla on aina hienot hiukset. 
  • Salonki on moderni ja raikkaan valkoinen. 
  • "Teenkö sulle maailman parhaan latten?" Mikä ettei.
  • Yleisfiilis: Ammattimainen. Trendikäs muttei pelottava. Freesi. Tosi mukavat ja asialleen omistautuneet kampaajat.
  • Jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan: Jos oma kampaaja sairastuu, niin asiakkaalle soitetaan ja tarjotaan aikaa mahdollisimman pian jollekin toiselle tai sitten myöhemmäksi samalle kampaajalle, kunhan tämä on tervehtynyt. Kohdalleni sattuis siis sairaustapaus, mutta se hoidettiin hienosti.
  • Mitä opin: hiuspuuterin käytön (että sitä ei pidä tupsuttaa suoraan purkista) ja syksyn uutuusväreistä (viileistä vaaleista Illumina-sarjan uutuuksista).
  • Lopputulos: huippukiva rakenteellisesti leikattu, helposti muotoiltava leikkaus, joka oli kiva vielä 5 viikon jälkeenkin (vähän sojottavia niskahiuksia lukuunottamatta, mutta ne nyt vaan kasvavat 5 viikossa).
  • Menisin uudestaan. Ehdottomasti.

Sydämen pohjasta
Forumin Yrjönkäytävä, Helsinki
Hiukseni leikkasi Kati
  • "Ainoa paikka, mihin olen uskaltautunut jätettyäni tukka-uran." Näin sanoi 10 vuotta hiusmallin hommia tehnyt kaverini.
  • Salonki on moderni ja voimakkaan värinen.
  • "Haluatko, että muotoillaan kulmakarvat tässä samalla?" Mikä ettei. Ja kahvia ja pähkinöitä oli tarjolla myös.
  • Yleisfiilis: Ammattimainen. Trendikäs ja voimakas, mutta silti sydämellinen. Tosi mukavat kampaajat, joilla ammattiylpeys on oikealla tavalla kohdallaan. 
  • Jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan: Jos varattu aika menee yliajalle, asiakkaalle annetaan arvio, että vielä menisi vartti ja että onko tämä ok vai onko kiire jonnekin. Minulla on kuulemma normisuomalaista enemmän hiuksia, joten siksi vähän venähti, mutta eihän mulla mihinkään ollut kiire. Ja onneksi olin kampaajallekin päivän viimeinen asiakas.
  • Mitä opin: föönaamisesta (että kun harjalla suihkii päätä mukaillen puolelta toiselle, niin silloin lopputulos on kuohkea muttei tätimäinen) ja kiiltovahan käytöstä.
  • Lopputulos: huippukiva Sassoon-leikkaus, jossa leikkaus on se juttu (eli että sitä ei tarvitse hirveästi muotoilla). Leikkauksesta mulla on vasta viikon kokemus, joten nähtäväksi jää millainen pääni on neljän viikon päästä.
  • Menisin uudestaan. Ehdottomasti.

Kummatkin paikat olivat siis aivan loistavia. Kummassakin paikassa kampaajajoukko vaikutti todella taidokkaalta ja asialleen vihkiytyneeltä, ja fiilis oli tosi positiivinen. Paikkojen erot tulivat esille hiustenleikkausfilosofiassa: Sydämen pohjasta suosii geometrista, päänmuotoja mukailevaa leikkaustyyliä ja saksilla leikattua jälkeä. Helsinki Hairdressersillä puolestaan leikkauksella hiuksiin tuotiin kerroksellisuutta, rakennetta ja muotoiltavuutta. Vaikka kaksi viimeisintä leikkausta ovat olleet toisiinsa verrattuna tosi erilaiset, niin yhtäläisyyksiäkin löytyy: hiusten taltuttamiseen vaadittavien muotoilutuotteiden määrä on vähentynyt roimasti, enkä ole joutunut kärsimään yhdestäkään bad hair day'sta.

Kummatkin mestat täyttävät kirkkaasti aiemmin listaamani kriteerit, joten tulen varmasti palaamaan kumpaankin - riippuen siitä, mitä milloinkin leikkaukseltani haen. Mutta lupasin itselleni, että testaan nyt useampaa kampaamoa, joten tyyppaus jatkuu vielä ainakin parin kampaamon verran. Harmi että hiukset kasvavat niin hitaasti.

6.8.12

Etsitään tositarkoituksella: kampaaja

Minut on jätetty. Katalasti ja katkerasti. Eikä ole ensimmäinen kerta. Ihmissuhdeasiani ovat ihan kunnossa, kyse on kampaajasta.

Minulla on aikuiselämäni aikana ollut kaksi vakkarikampaajaa ja useita... kutsutaan heitä nyt vaikka irtokampaajiksi - siis sellaisia, jotka hoitavat homman (siis hiustenleikkuun) kun tarve on suurin mutta jotka eivät vakuuttaneet niin paljoa, että siitä olisi seurannut pidempiaikaista suhdetta.

Kummatkin exäni ovat olleet kiistatta taitavia lyhyiden hiusten leikkaajia. Heillä on ollut muodon tajua, näkemystä ja nuorekas tyyli. Heillä itsellään on ollut lyhyet hiukset, ja he ovat leikanneet hiuksiani kuten olisivat halunneet omia hiuksiaan leikattavan.

Mutta asiakassuhteeni aikana olen saanut myös todistaa ihmeellistä kiukuttelua: työnantajan manailu, työvuorojen pitkällinen ja äänekäs neuvottelu kesken hiustenleikkuun, selkeä puhevälien puute kollegoihin, tiuhat työpaikan vaihdokset sekä asiakassuhteen päättäneet lapselliset bänksit.

Kerran on kampaajasuhteeni päättynyt niin, että irtisanoutunut kampaaja kumitti tilauskirjan omalta kohdaltaan tyhjäksi - ja kun saavuin varaamalleni ajalle, minulla ei ollutkaan aikaa kenellekään. Toisten bänksien kohdalla nimeni oli kyllä jäänyt varauskirjaan, mutta yhteystietoni olivat lähteneet kampaajan mukana - ja hänen kollegansa tavoitteli minua numeropalvelun kautta pelastaakseen sen mitä pelastettavissa oli.

Vaikuttaa siltä, että lyhyttukkaisen kolmekymppisen naisen on helpompi löytää mies, vakituinen työpaikka ja kohtuuhintainen asunto kivalta paikalta - kuin hyvä kampaaja. En käy manikyyrissä, pedikyyrissä, kasvohoidoissa tai kylpylöissä, minulla ei ole säännöllisesti huollettavia ripsiä eikä geelikynsiä; sen vuoksi olen valmis laittamaan kampaajaan vaikka hieman enemmän rahaa, mutta haluan myös vastinetta. Enkä jaksa enää olla irtokampaajalta toiselle siirtyvä kiertolainen. Siispä:


Kolmikymppinen vaalea silmälasipäinen nainen etsii tositarkoituksella kampaajaa. Sinulla on kokemusta ja näkemystä lyhyiden hiusten leikkaamisesta. Osaat bongata tyylistäni ja persoonastani olennaisen, ja loihtimasi leikkaus tuo habitukseeni pisteen iin päälle. Työskentelet pääkaupunkiseudulla hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. 
Olet pitkäjänteinen - et hyppää salongista toiseen parin kuukauden välein. Voit olla yksityisyrittäjä, vuokratuolilainen tai kokonaan toisen leivissä, pienessä tai isossa kampaamossa - pääasia, että pidät työstäsi, seuraat alasi kehitystä ja olet ylpeä omasta työstäsi. 
Muistat, mitä teit minulle edellisellä kerralla ja ehdotat oma-aloitteisesti erilaisia malleja, sävyjä ja tuotteita. Olet myös aktiivinen näkemään minua uudelleen ja ehdotat seuraavaa tapaamista 5 viikon päähän, joko varhaiseen aamuun tai virka-ajan jälkeen.

Kampaamojen omistajille ja esimiehille puolestaan haluaisin antaa seuraavat bisnesvinkit:
Hommatkaa sähköinen ajanvaraussysteemi. Ei mitään epämääräistä kalenterikirjaa ja lyijykynää. Työvuorot ja lomat ajan tasalle samaan systeemiin. Ajanvaraussysteemi voi olla naitettu webbisivuillenne niin, että sieltäkin voi varata ajan, mutta tämä ei ole mitenkään pakollista. Ja huolehtikaa, että teillä pyörii automaattiset, ajastetut back-upit ja ne tallentuvat sellaiseen paikkaan, josta kyrsiintynyt kampaaja ei niitä ihan heti deletoi. 
Hommatkaa sähköinen asiakasrekisteri. Kaikkien vakkariasiakkaiden yhteystiedot (puhelinnumero nyt ainakin) on löydyttävä täältä, oli kyseessä sitten kenen kampaajan vakioasiakas tahansa. Ja ne back-upit, ks. edellinen kohta. Kannustakaa kampaajianne kirjaamaan tänne muutamalla sanalla muistiinpanoja siitä, miten minkäkin asiakkaan hiukset leikattiin, millä tekniikalla, mitä värejä ja sävyjä käytettiin ja mitä hoito- ja muotoilutuotteita asiakas osti. Ja jos kampaajalle jää aikaa asiakkaiden välillä, he voivat tsekata viimekerran speksit täältä ja kysyä "oletko pitänyt siitä viimeksi hommaamastasi shampoosta?" Ja jos joku lähtee tallistanne sillat savuten, teidän tehtävänne on olla yhteydessä asiakkaaseen ja tarjota hänelle aikaa joltain toiselta kampaajaltanne.
Laatikaa kampaamoonne sisäiset pelisäännöt. Tehkää niistä konkreettiset. Käykää ne yhdessä läpi. Toistakaa niitä sisäisissä palavereissanne ja koulutuksissanne. Sisällyttäkää ne perehdytykseen. Antakaa alaisillenne palautetta näiden pelisääntöjen pohjalta. Pelisäännöt voisivat olla esimerkiksi tällaisia (nämä nyt liittyvät lähinnä myyntiin ja asiakaspalveluun, kun minulla ei ole kompetenssia esittää mitään hiusten hoitoon liittyvää):

    • Toivota asiakas aina tervetulleeksi.
    • Kysy mitä asiakas piti edellisen kerran leikkauksesta / väristä / viimeksi ostetusta hoitotuotteesta. Suosittele tämän pohjalta uusia juttuja.
    • Asiakkaalle varattu aika on tarkoitettu asiakkaalle, älä käytä sitä työpaikan sisäisten asioiden puimiseen.
    • Mikäli asiakas on myöhässä, kerro hänelle selvästi heti alussa, miten uusi aikataulu vaikuttaa varattuun aikaan, esimerkiksi:
      • "Ei se (myöhästyminen) mitään, mulla on seuraava varaus vasta yhdeltä" tai
      • "Skipataanko pesu / muotoon föönaus / raidat tällä kertaa, niin ei tarvitse tinkiä leikkaukseen käytettävästä ajasta?"
    • Esittele tuotteita sujuvasti. Kerro, mitä tuotetta käytät pesussa ja muotoilussa, mikä niissä on hyvää ja miksi valitsit juuri sen tuotteen tämän asiakkaan hiuksille.
    • Kysy asiakkaalta, haluaako hän varata seuraavan ajan saman tien.
    • Työpaikan sisäiset asiat sumplitaan takahuoneessa tai sisäisissä viikkopalavereissa, ei asiakkaan kuullen.
    • Omat henkilökohtaiset puhelut soitetaan takahuoneesta, ei asiakkaan kuullen.
    • Etukäteistoiveet seuraavan kuukauden vapaapäivistä esitetään kuluvan kuukauden X. päivään mennessä.

Ei tämän pitäisi olla mitään ruudin keksimistä.

1.1.12

Vähän summeerausta ja silleen

2011 oli ihan hyvä vuosi. Yllättävän hyvä. Töissä puhalsi uudet tuulet ja sen myötä uudet mielenkiintoiset haasteet, mutta siviilielämän ja harrastusten puolellakin tapahtui ihan kiitettävästi kaikenlaista kivaa.

Maaliskuussa, päivä omien synttärieni jälkeen, neljäs kummilapseni putkahti maailmaan.

Loppukeväästä sain liikuntakärpäsen pureman, joka on jatkunut koko loppuvuoden - ei tosin Method Putkiston parissa vaan ihan vaan peruskuntokeskuksen asiakkaana. Mutta voi vitsi että zumbaus ja kahvakuulaus voikin olla kivaa!

Liikunnan lisäämisen ohella kävin kesällä läpi pienoisen ruokaremontin, koskapa verensokerini hillui aikuisdiabeteksen riskirajoilla. Ei minusta mikään täysiverinen karppaaja ole tullut, mutta jätin ruokavaliostani pois vaalean leivän, pastan ja riisin, lopetin rasvasta nipistämisen ja syön herkkuja vain jos siihen on erittäin hyvä syy. Hyvähiilarista ruokaa siis.



Vuonna 2011 opin paljon muotokuvien piirtämisestä. Toivottavasti saamme muotokuvakurssille riittävästi osallistujia keväälläkin. Niin ja temperaakin kokeilin. Kaikessa työläydessään temperamaalauksesta ei tullut pysyvää harrastusta, mutta ihan siisti kokemus silti. Yllä temperakurssin lopputulos: perusinsinööri, jonka katse seuraa, vaikka katsoja siirtyilisikin maalauksen sivusta eteen taikka jatkaisi toiselle sivulle. Tausta ja paita jäivät kesken, mutta täytyyhän sitä ihmisellä keskeneräisiäkin rojekteja olla.

Muuten on nypertelyrintamalla ollut melko normaalia. Ihan semi-tuottelias vuosi. Ei mitään elämää suurempia neronleimauksia, mutta taattua synttäri- ja joululahjalaatua kuitenkin.

Joulukuussa sain vielä päähänpistoksena idean toiseen blogiin. Sen kirjoittaminen onkin ollut ihan hauskaa. On tietysti odotettavissa, että kirjoitustahti t(as)aantuu paljonkin, mutta toistaiseksi on ollut mukavaa kirjoittaa englanniksi muutakin kuin Power Point -kalvoja ja bisnessähköposteja. Ja Suomesta kirjoittamisessa on tietysti aina se haaste, että kuinka kirjoittaa kuulostamatta Kuukausiliitteen Ilkka Malmbergilta.

Mitään uuden vuoden lupauksia en tee, eikä minulla oikein ole odotuksiakaan alkavalle vuodelle. Elämä tuo mitä tuo. Tärkeintä on elää täysillä tässä päivässä, ja ehkä vähän pohjustaa huomista. Ja vaikka uusi vuosi alkoikin omalla kohdallani tylsästi räkäflunssaisissa merkeissä, niin en ota tätä minään enteenä koko vuoden kulusta.

Hyvää kakstuhattakakstoistasta!

13.12.11

Nut Island's Peace

No nyt minun oli jotenkin pakko perustaa tämmönen rojekti. Saapi nähä kauanko jaksan innostua. Mutta senhän näkee kokeilemalla.

5.11.11

Temperakurssilla

Vietin pyhäinpäivän tutustuen temperamaalauksen saloihin. Kurssi on kaksipäiväinen, ja tarkoituksena ei siis ole saada aikaiseksi valmista taideteosta vaan tutustua uuteen tekniikkaan. Tämä päivä meni lähes kokonaan touhun valmisteluun, ja maalaamaan päästiin vasta viimeisen tunnin aikana. Näin se homma eteni:

IMG_3219
Mukana kurssille piti tuoda kananmunia, lasipurkkeja, pellavaöljyä, tislattua vettä, 6- ja 8-koon suippokärkiset siveltimet, lasilevy tai posliinilautanen, öljyvärimaalauksesta tuttu sekoitusveitsi ja lasipullo. Muu rekvisiitta tuli kurssin puolesta.

IMG_3221
Käytimme pohjana MDF-levyä. Ope oli tehnyt esivalmisteluja sen verran, että hän oli sivellyt levyn pariin kertaan liivatteella.

IMG_3225
Liivate oli kuulemma ihan tavallisista liivatelehdistä tehtyä.

Ensimmäinen tehtävämme oli pohjustaa levy. Teimme sitä varten itse gessoa. Opettajamme ei suosi valmiin gesson käyttöä, ero itse tehtyyn on kuulemma samanlainen kuin einesruuan ja gourmet-aterian ero.

IMG_3222
Pohjusteeseen tarvitaan sinkkivalkoista jauhetta ja liitujauhetta.

IMG_3228
Kumpaakin jauhetta annostellaan yhtä paljon sekoituslevyn/-lautasen päälle.

IMG_3229
Ja sitten jauheet sekoitetaan kuiviltaan. Mahdolliset paakut rikotaan.

IMG_3230
Jauhekasaan lusikoidaan muutama lusikallinen jänisliimaa, ja taas sekoitetaan.

IMG_3226
Ai mitä on jänisliima? No, jäniksestä keitettyä ja kuivatettua "liemivalmistetta".

IMG_3223
70 g jänisliimaa liotetaan litraan lämmintä vettä. Mikäli jänisliimaseos pääsee jäähtymään, niin sen saa uudestaan juoksevaksi lämmittämällä (ei keittämällä) vesihauteessa.

IMG_3231
Pohjusteeseen voi laittaa vähän pellavaöljyäkin (1/4 jänisliiman määrästä). Lopulta jauhe-liimaseoksen tulee olla yhtä juoksevaa kuin kerma.

IMG_3232
Pohjustetta sivellään levellä sudilla 2-4 kerrosta MDF-levyn päälle.

Pohjusteen täytyy antaa kuivua noin tunnin-parin verran. Pohjustetun levyn kuivuessa on toki yhtä jos toista tekemistä. Ensinnäkin tempera-emulsio:

IMG_3235
Emulsioon tarvitaan kananmunan keltuainen. Kaikki valkuainen olisi hyvä saada pois, siksi kuivasimme keltuaista talouspaperin päällä.

IMG_3236
Kuivailtu keltuainen holautetaan lasipulloon. Ja perään keltuaisen verran pellavaöljyä ja kahden keltuaisen verran tislattua vettä. Ai mistä tietää keltuaisen tilavuuden? No, kananmunan kuoren puolikas on riittävän hyvä mitta.

IMG_3237
Tämä emulsio (joka muuten näyttää ihan samalta mitä tuo pullon etiketti sanoo, siis ananas-kookos-smoothielta) on siis temperamaalauksessa maalin ohennetta. Se säilyy lasipullossa jääkaapissa vajaan kuukauden.

Jahas, ja vielä tarvitaan värejä.

IMG_3238
Värit sotketaan pigmenttijauheista, joita saadaan maasta, kotiloista, humuksesta, metalleista - tosin ei ehkä ihan näillä leveysasteilla.

IMG_3240
Pigmentit sotketaan tislatun veden kanssa taikinaksi. Taikinanokare pudotetaan lasipurkkiin, ja perään tipautetaan vielä muutama tippa vettä. Siellä se pigmenttitahna sitten voi möllöttää vaikka useamman kuukauden.

Ookoo, valmistelut olivat jotakuinkin tässä. Sitten vaan käyttämään värejä ja maalaamaan. Tässä kohtaa olin jo niin tohkeissani, etten muistanut enää kuvata. Mutta siis sitä pigmenttitahnaa otetaan ihan miniminipikkuinen nokare, ja se sotketaan kananmunaemulsion kanssa levyn taikka lautasen päällä sellaiseksi kevytmaidon tai kulutusmaidon paksuiseksi litkuksi. Ja sitten vaan sivellään pohjustetulle levylle.

IMG_3241
Pohjamaalikerros tehtdään "negatiivina" eli vastaväreillä. Toisin sanoen ne kohdat, jotka halutaan työssä ihonväiseksi, pohjamaalattiinkin vihreällä terra verdellä. Tämän pidemmäs en kuudessa tunnissa ehtinyt, mutta toisella kerralla ruvetaan sitten lisäämään okran ja ruskean sävyisiä kerroksia vihreän naaman päälle - siitä se maalaus sitten kerros kerrokselta rakentuu.

Mitkäs on fiilikset ekan päivän jälkeen? No aika kivat. Ensimmäinen pohjamaalikerros on aivan uskomattoman kaunis pohjustetun levyn päällä. Lopputuloksessa on vesivärin kuulautta ja öljyvärin rakennetta ja kiiltoa. Kärsivällisyyttä tämä tulee vaatimaan, joten tiedän jo nyt, että tästä ei tule minulle mitään vakkariharrastusta - mutta kokemuksiahan tässä ollaankin hakemassa.

Jatkuu ensi viikolla.

24.7.11

Älä kokeile tätä kotona: kookosöljy aurinkovoiteena

Törmäsin ensi kertaa ajatukseen käyttää kookosöljyä aurinkorasvana pari vuotta sitten Kemikaalicocktailissa. Viime kesänä siitä kirjoitti Uusi Musta. Kun äskettäin umpijuppi Avaruusasemakin hehkutti kookosöljyn erinomaisuutta ihovoiteena, niin kyseessä ei voinut olla enää pelkkä hippien höyryäminen. Niinpä minäkin päätin kokeilla. Ostin purkin kookosöljyä, annostelin aurinkorasva-annoksen pikkupurkkiin ja jätin ison purkin keittiön kaappiin ruuanlaittoa varten.

IMG_3126

Männäviikon torstaina ohjelmaksi oli suunniteltu Korkeasaarta. Ajattelin, että nyt olisi oiva hetki testata kookosöljyä aurinkovoiteena. Jäin suihkun jälkeen tuhertamaan kylppäriin öljypurkin kanssa. Näillä keleillä öljy oli varsin juoksevaista, joten se levittyi helposti - liiankin helposti. Öljyä sormiin tarttui vain pieni määrä kerralla ja siitäkin osa pisaroi sormenpäistä suoraan lattialle. Aikani tuherrettua sain kuin sainkin lihakseni öljyttyä. Tulos: Liukas kroppa, liukas lattia, öljytahraiset alusvaatteet ja imelä aasialaisen ruuan ällöhaju iholla. Not exactly my cup of tea. Painelin takaisin suihkuun ja jynssäsin saippualla öljyt pois iholtani.

Kurkkasin vielä yltä päältä niljakkaaseen "kosmetiikkaöljypurkkiini". Siellä kellui ällöttävää nukkaa ja vaaleita ihon kappaleita kuin lumisadekuvussa. Tämä siis yhden ainoan rasvauskerran jälkeen, millainenkohan purkki olisi useamman kerran jälkeen. Purkki sai lähteä saman tien autaammille öljymaille. Pysyttelen tästä lähtien tavallisissa aurinkorasvoissa ja käytän kookosöljyä vain ruuanlaitossa.

Jos ekohippituotteiden käyttöliittymä on näin surkea, niin maailma jää kyllä pelastumatta.

27.7.10

Kesäkissa

On ollut niin kuuma, ettei kässäjutut oo oikein maistuneet. Ideoita kyllä olis, mut toteutus jääköön viileempiin aikoihin.

Sen sijaan aloitin toisenkin blogin - aiheina kerrostaloasuminen ja taloyhtiön asioiden hoito. Tervemenoa :)

6.6.10

On taas se aika kuukaudesta

Eilen luukusta kolahti taas Hesarin Kuukasiliite. Mielestäni Kuukausiliite on ihan kiva lehti, vaikka onhan se vähän keski-ikäinen. En ole vielä ehtinyt lukea tuoreinta numeroa kokonaan, mutta minusta on huvittavaa, miten sama kaava toistuu numerosta toiseen.

Kuukausiliitteen toistuvista juttukaavoista ärsyttävimpiä on luettelojutut, joita julkaistaan ainakin kymmenessä numerossa per vuosi. Luettelojutuilla tarkoitan sitä, että kerätään lista jostain aiheesta tai tarvittaessa useammastakin. Sitten vaan pudotellaan niitä listattuja asioita juttuun vähintään joka toisen virkkeen frekvenssillä, ja koitetaan sitoa virkkeet jotenkin toisiinsa. Tuloksena on yleensä puuduttava artikkeli, joka lukukokemuksena muistuttaa palstanmittaista otetta puhelinluettelosta. Seija Sartti on luettelojuttujen kruunaamaton kuningatar, mutta kyllä muutkin Kuukausiliitteen toimittajat tämän lajin taitavat. Ihan puhtaimman tyylin luettelojuttua ei 6/2010 liitteessä ollut, mutta edellisen numeron Isoäitini äiti -muistelo käy oivallisesta esimerkistä.

Toinen usein toistuva kategoria on jälkijunan vitsikkäät ilmiöt. Tuoreimmassa numerossa tätä lajityyppiä edusti sivun 17 Digihissi. Kamoon Ilkka Malmberg, digiboxien käytettävyydessä olisi kyllä kehitettävää, mutta tuon aihepiirin vitsit vanhenivat viisi vuotta sitten. Seuraavaksi voimme kai odottaa toimittajan itsensä mielestä hauskaa pikkujuttua siitä, millaista olisi, jos talot alkaisivat tahmata käytössä yhtä nopeasti kuin Windows-asennus tai huolestunutta arviota siitä, milloin kännyköistä poistetaan soittotoiminnallisuus.

Kolmas juttutyyppi, joka on Kuukausiliitteessä yliedustettuna, on kierretään Suomea (mieluiten ilmasta käsin, jos mahdollista). Tämän tyypin jutuissa voi olla potentiaalia jopa mielenkiintoiseenkin artikkeliin, mutta tämän kuukauden Suursaari-juttu vaikutti enemmän parin vuoden takaisen Suomi ilmasta -jutun uudelleen lämmittelyltä.

On Kuukausiliitteessä ollut ihan hyviäkin juttuja. Esimerkiksi eilisessä numerossa Vanhasen takinkäännöistä kertova juttu oli minusta ihan hyvin kasattu ja taustoitettu. Muistan myös positiivisena yllärinä jokunen vuosi takaperin julkaistun Mervi Tapolan henkilökuvan, joka oli virkistävä vastakohta peruslööppien kännipuukkosekoiluille.

Kaipa se on niin, että Hesarin silmissä edustan juuri sitä porukkaa, jolle ei kannata kirjoittaa juttuja - liian vanha NYT-liitteelle mutta liian nuori Kuukausiliitteelle. Emo-Hesaria luen edelleen uskollisesti päivittäin, vaikka siinäkin minua häiritsee eräs maneeri: viikottain jonkin jutun yhteydessä mainitaan, että Facebookiin on perustettu ryhmä siitä ja tästä aiheesta. Facebookiin kuka vain voi perustaa minkä tahansa ryhmän! Facebookiin perustetaan varmaan kymmeniä ellei satoja suomalaisiakin ryhmiä joka viikko harrastusten, bisneksen, kaverien, ärsytyksen, häröilyn ja vitsien tiimoille. Miten Facebook-ryhmän perustaminen voi viikosta toiseen ryydittää milloin mitäkin uutista? Ehkä viiden vuoden kuluttua Kuukausiliite keksii tehdä hassunhauskan ja tuoreen luettelojutun suomalaisista Facebook-ryhmistä. Ilmasta käsin.

Edit: Saaret menivät sekaisin. Kyseessä ei siis ollut Kaunissaari vaan Suursaari. Korjattu.

15.11.09

Eräs messumatka

7 päivää ennen messuja
Pakottava tarve virkata.
Pakottava tarve ostaa ergonominen kolmosen virkkuukoukku matkalle mukaan.
Aikaa koukun ostamiseen 10 minuuttia (sis. siirtymät).
Olen ledivalaistun virkkuukoukun omistaja. Muuta ei ollut tarjolla.
Tämän rinnalla pahimmatkin messuhairahdusostokset tuntuvat varmasti järkeviltä.



12 tuntia ennen messuille lähtöä
Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa.
Stroganoff on ihanaa mutta aliarvostettua, kiitos työpaikkaruokaloiden - Sodexhon nakkistrogari toteuttaa ehkä ruuan kirjainta muttei henkeä.
No jos nyt vielä vähän lisää. Ja kiitos, viiniä myös.

5 tuntia ennen herätystä
Miten kello voi olla näin paljon?
Oonko ollut tänään töissäkin?
Miten minä olen näin tuiterissa?
Kömpiminen toiselta puolelta kaupunkia kotiin.
Toivottavasti ulkoilma selvitti päätä.

4 tuntia ennen herätystä
Tekstiviesti messukuskille: "Ei kai haittaa että haisen huomenna valkosipulille ja vanhalle Matinkylälle?"
Ei kuulemma haittaa, ja kuskikin on vielä hereillä.
Luontoni ei tule antamaan periksi nukkumista autossa - kaveria ei jätetä, ei sodassa eikä käsityömatkalla.
Kokovartalopuudutus.

6.30
Kello soi.
Kampean itseni ylös ja suihkuun ympäristöystävällisyyden nimissä.
Uusi asuntomme ei olekaan aiemmin pyörinyt näin paljoa.

7.30
Bussipysäkillä.
Ehdin yhtä aikaisempaan bussiin.
Kylmä. Hiki. Jano.

Joskus yhdeksän jälkeen
Huoltoasema!
Nakkeja, munakasta, pekonia, appelsiinimehua ja kahvia.
Kyllä tää tästä.

Kymmenen jälkeen
Henkilöautoja ja busseja silmänkantamattomiin.
Efektilankapipoinen mummo viittilöi pellon perukoilla: "Tänne mahtuu".
Viisi naista purkautuu ulos pelkääjänpuolisista ovista.

Messuhallin pihalla
Seuralaiseni hierovat kauppoja mustan pörssin lippukauppiaan kanssa.
Diilerillä on itsetehdyt asusteet ja muutama sikaflunssan peruma messulippu.
Tässäkin harrastuksessa on siis pimeä ja vaarallinen puoli.

Messuilla
Huikea vilinä.
Hyviä kauppoja.
Bongauksia.
Lisää onnistuneita ostoksia.
Hyvinhän tässä jaksellaan, tätähän sitä on koko opiskeluaika harjoiteltu.
Napsahdus: Kirkuvan värikkäitä muovailumaissinaksuja.
Eväitä.
Viimeiset hankinnat.



Kotimatkalla
Muovailumaissinaksuja.
Olisiko sittenkin pitänyt nukkua enemmän edellisenä yönä?