Toinenkin taulu

Viimeinen itse tehty joululahja oli veljen perheelle: kolmen velloksen kuvat lusikkakokoelmassa.

Tässä yksilössä takapuolestakin tuli jo sen verran siisti, että sitä kehtaa esitellä. Harjoitusta, harjoitusta.

Keittiön taulu

Mulla on ollut onnea naimakaupoissa, nimittäin miehen puolen suku tarjoaa aina tosi hyvää ruokaa ja paljon. Tietysti meillä on hyväntuulisia näkemyseroja pyhäruokien suhteen (missä kohtaa jouluaaton aterioita kuuluu syödä puuroa ja missä kohtaa jouluruokia tai kuuluvatko nakit vai sillit vappuun), mutta se kuuluu asiaan.

Niinpä teinkin pukin konttiin perhepotretin viimevuotisten herkkulusikoiden idealla. Lusikat sekalaisista jäämistöistä, taustalla decoupagetettu kangas, kehys Ikeaa. Takapuolesta tuli vähän ruma, mutta eihän sitä kuulukaan katsella.

Joulun tähti on ehdoton

Aiemmin viikolla meinasin jo ruveta stressailemaan jouluvalmisteluista: "Ääk, ääk, joulukortit pitää lähettää viimeistään 13.12. ja minä oon ensi viikon käytännössä työreissussa ja en oo vielä edes hommannut tarvikkeita saati että olis mitään ideaa kortteihin ja onko se Tiimarikin jo lopettanut toimintansa, missä täällä enää nykyisin on askartelutarvikekauppoja." Sitten jokin napakka mutta zeniläinen joulutonttu sisälläni otti tilanteen haltuun ja totesi: "Pöljä, sulla on kaapit täynnä askartelutarvikkeita, käytät niitä, kyllä sä jotain keksit." 

Ja kertakaikkiaan, paperisäläähän täältä pesee. Tämän vuoden teemaksi hahmottui joulun tähti ja överikuvioiset paperit.

Tein kaikki kortit samalla ajatuksella - pohja, tehostesuiru about kultaisen leikkauksen huudeilla alareunassa ja tähti tehostesuirun vasemmassa reunassa.

Vaikka idea oli kaikissa korteissa sama, niin kaikista tuli silti keskenään erilaisia.

Yhtäkkiä huomasin värikoodailevani papereita ajatuksella "nää on ihan Tuulan värit, tää näyttää Lauralta, tää on Terhi, nämä on Severin värisiä - saako samaan huusholliin laittaa useamman kortin jos ne kerran näyttävät vastaanottajiltaan?"

Täähän meni tänä vuonna paljon kivuttomammin kuin joinain aikaisempina vuosina! Ehkä juuri siksi, että jokaista korttia tehdessä tuli ajateltua potentiaalista vastaanottajaa. Ja näinhän sen just kuuluukin mennä: vaikka tarvikkeet olivatkin jämäkamaa, niin jalostus ja ajatus jalostuksen takana tekee taikoja.

Vielä kun joku taikoisi korttiaskartelun jäljet takaisin paikoilleen...

1920-luvun pääkoristeita

Muuttolaatikkoleikki on temmannut niin tiukasti mukaansa, etten ole muistanut raportoida muista aikaansaannoksista.

Olin reilu viikko sitten tyylikkäissä polttareissa pitämässä ohjelmanumeroa. Polttareiden teemana oli 1920-luku, joten osallistujat tekivät itselleen pääkoristeen. 1920-luvun panta oli nappivalinta askarteluohjelmaksi, sillä tekemistä pystyi justeeraamaan itse kunkin taitojen mukaan.

Pantaosaksi polttariosallistujat valitsivat joko satiinia, samettia tai brokadinauhaa. Jämäkämmät nauhat ommeltiin kiinni pannaksi, laskeutuvammat matskut solmittiin rusetille niskaan. Tämän jälkeen kukin koristeli pantansa haluamallaan tavalla.

Yhtä mallikappaleistani koristi organza-sifonki-kukka. Tästä tuli lempparini, missähän voisin pitää tätä?

Toinen oli perinteisempi "sulkia, stimangeja ja roikkuvia hörsöjä"-tyyppinen ratkaisu.

Kolmas oli yksinkertainen helminauhoilla varusteltu versio.

Fanikamaa

Olen vähän yllättynyt, että niin moni lähipiirini vekara on ihan haltioissaan Tuomas-veturista. On se kai vähän edistyneempi kuin Teletapit, mutta silti. Tietenkin minun mielestäni skidien pitäisi tykätä Nils Holgerssonista ja Tao Taosta, koska minäkin pidin silloin kun olin pieni.

Pitivätpä lapset mistä tahansa, on fanikaman itse tekeminen tänä päivänä paljon helpompaa kuin minun lapsuudessani. Googlasin parit Tuomaksen kuvat, siirsin kankaansiirtoaineella kankaalle ja surautin kiinni pussukan kylkeen ja liimasin heijastinnapille. Paljon on tekniikka kehittynyt sitten 80-90-luvun taitteen, jolloin leikkasin taiten Suosikista New Kids On The Blockin -kuvia ja liimasin kuvia vanhojen rintanappien päälle kontaktimuovilla. Ja Tukholman-risteilyllä kannoin taskurahani Punkt Shopiin, josta sai NKOTB-kangasmerkkejä, joita hyvä jos raaski mihinkään ommella.

Loppiainen

Loppiaisen kunniaksi viimeinen katsaus jouluun.

Joulunalusviikolla sain tietysti sen flunssan, jonka riivaamana (ainakin Facebookin mukaan) lähes kaikki  pärskivät joulun tienoolla. Ehdin kuitenkin parantua sen verran, että pääsin reissaamaan joulua edeltävänä viikonloppuna Lappeenrantaan, veljenpoikani ristiäisiin.



Kuutostiellä Lappeenrannan ja Imatran välillä ajellessa tuli sellainen fiilis, että ainakin pakkasukon näkökulmasta itärajan toisella puolella on ollut kilttejä lapsia.



Ristiäisten jälkeen singahdin takaisin pääkaupunkiseudulle. Tämä joulu oli ensimmäinen, jonka vietimme kotona Espoossa.



Aatonaattona kävin "ihan vaan nopskasti" noutamassa Tapiolan Stockalta etukäteen tilaamani kalat. Noutopisteelle oli 1,5 tunnin jono. Nopeammin olisi selvinnyt, jos olisi ostanut fisut normaalisti kalatiskistä. Kalareissun jälkeen lepuutin hermojani viimeistelemällä sanomalehdestä, Jallupullonkorkista ja rautalangasta kyhäämäni joulutähden (joka muuten oli ainoa askarteluidea, jonka diskasin joulukalenterista).





Mutta kyllä niitä kaloja kannatti odottaakin! Jouluaattona teimme lounaaksi hirmuisen kasan sushia - sillä kalat ja riisipuurohan ovat olennainen osa joulumenua. Sovimme, että sushilounaasta tulee meidän jouluperinteemme aina, jos/kun vietämme joulun kotona.



Illalla tonttu kävi heittämässä lahjat kuusen alle. Tai no melkein kuusen alle, lahjojen ja kuusen väliin jäi noin metri ja yksi ulkoseinä. Käytän tämän tilaisuuden hyväkseni kiittääkseni joulupukkia; en saanut mitään turhaa tai krääsää. Paketista kuoriutui muun muassa ihan oikean salamavalo kameraan - joulukalenterin kuvat räpsin itse paskartelemallani pahvi-folio-maalarinteippi-virityksellä. Valaistuskokeiluja on siis luvassa.

Välipäivät menivät rauhallisesti lepuutellessa ja Mad Menin 5. tuotantokautta tuijottaessa. Kiitos Virven, kiinnitin huomiota välillä vähän töksähtelevään käännökseen: 1960-luvulla "visa" ei varmaankaan tarkoittanut luottokorttia vaan viisumia. Samalla neuloin sukkaa (jonka purin hervottoman kantapään vuoksi) ja pyörittelin huopapalloja. Enää tartteis keksiä, mitä noilla palluroilla tekis.



Vaan nyt on joulu ohi. Joulukuusi viedään tänään pois. Vitsi, kun olisi vaan helppoa heittää se alas parvekkeelta eikä raahata sisätilojen ja rappukäytävän kautta. Mutta se ei taida olla ihan hyvien tapojen mukaista.



Loppiaisesta alkavat härkäviikot, jotka kestävät pääsiäiseen saakka. Sen kunniaksi ostin hetken mielijohteesta eilen härän häntää, joka pöhisee parhaillaan uunissa. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Ja saa nähdä, mitä tästä vuodesta tulee. Kumpaankin, härän hännän ja vuoden onnistumiseen voi onneksi itse vaikuttaa.

Oikein hyvää vuoden alkua!

Joululahjahilut

Tämän vuoden joululahjat (joulukalenterissa nähtyjen lisäksi) koostuivat paljolti koruista, avaimenperistä ja heijastimista. Syy siihen on työväenopiston korukurssi, jonka kävin marraskuussa, siis parhaaseen mahdolliseen joululahja-askarteluaikaan. Kurssin parasta antia oli kuvansiirto, jota teimme metallin lisäksi kankaalle.

Tässä siis virallinen katsaus joulupukin konttiin:

Heijastimet äidilleni ja tädilleni: Lappeenrannan vesitornin kuva siirrettynä puuvillakankaalle. Kangas kuvineen on sittemmin liimattu ja lakattu muovimaton palaselle, minkä jälkeen liimasin muovimaton toiselle puolelle heijastimen. Reikä, naru ja hakaneula.

Ransu Karvakuono -rintanapit veljenpojilleni: Ransun kuva siirrettynä puuvillakankaalle, kangas liimattu puunapille, lakkaa pintaan, vanha partiomerkkinauha kehykseksi ja koruneula liimalla taakse.

Avaimenperät sisaruksilleni: Kuvansiirto kankaalle, kangas muovimatolle, lakkaa, reikä ja lenkki.

Rintarossi:  Kuten Ransut, mutta pitsiä reunoille.

Kuvansiirto prikalle. Tästäkin tuli avaimenperä, lisäsin nauhan ja avainlenkin.

Varisrintarossi äidilleni (ja toinen samanlainen itselleni): Lasimosaiikkitippa, varisprintti, ohutta vaneria, prikka ja koruneula.

Pannunalunen isälleni: Seinäkaakeli, kuvansiirto kankaalle, lakkaa, softista pohjalla.

Ranneketju veljen vaimolle. Luonnon kiviä ja hopeaa. Lätkissä lasten nimet.

24 - Nörttien ovikranssi

On viimeisen luukun aika! Sen kunniaksi toivotetaan joulu tervetulleeksi huusholliin ovikranssilla. Ovikranssit ovat kovin usein kovin imeliä tai sitten ihan tusinakamaa - joko havuja tai risuja. Vielä kuukausi sitten ajattelin, etten koskaan laita kranssia ulko-oveeni. Vaan toisin kävi. Mutta tämähän ei kyllä teknisesti ottaen ole kranssi, koska kyseessä ei ole reikäleivänmuotoinen viritys.

Tarvitset: Hama-helmiä, hama-helmialustan, leivinpaperia, vanhan tietokoneen grafiikkakortin, vanhan näppäimistön näppäimiä, kulkusia, rautalankaa, softista ja kuumaliimapistoolin tai jotain muuta pitävää liimaa. Lisäksi: Silitysrauta ja -lauta, sivuleikkurit tai huonot sakset rautalangan leikkaamiseen.

Muotoile hama-helmistä 8-bittistä tietokonegrafiikkaa muistuttavia kuvatuksia. Aiheet saavat olla jouluisia. Kiinnitä hama-helmi-kuviot leivinpaperin läpi silittäen.

Pese näppäimet rasvasta ja liasta, ja muotoile niistä jouluinen tervehdys. Leikkaa softiksesta sopivia suiruja ja tee rei-ittimellä reikiä säännöllisten välien päähän toisistaan. Töki näppäimet softiksen läpi.

Liimaa tervehdystekstit näppäinten tapeista kiinni grafiikkakorttiin.

Liimaa hama-helmi-koristeet paikoilleen. Kiinnitä kulkuset ja loput hama-helmi-korsteet rautalangalla. Tee rautalangasta hihna, jolla koko hökötyksen voi kiinnittää naulaan ja oveen.

Oikein huippua joulua!

Suuri kiitos kaikille joulukalenteria seuranneille - tätä on ollut aivan hulvattoman hauskaa tehdä. Huippuhomma pitää nyt pienen ja ansaitun joulutauon. Blogi ja Facebook jatkavat päivittymistä pyhien jälkeen - ensin joululahjatuotoksilla, ja sitten vähän verkkaisemmalla normitahdilla kuin nyt joulukuussa.

22 - Sorminuket

Lahjakortti on aivan oivallinen joululahja - oli kyseessä sitten kulttuuririento, kirja- tai urheilukaupan lahjakortti tai vaikka vapaudut vankilasta -tyyppinen kortti, jolla voi lunastaa yhdeksi illaksi lapsenvahdin. Lahjakortin syvin olemus on turhan krääsän välttäminen; niinpä lahjakortti ei vaadi lisäkseen mitään ihmeellistä. Jotain persoonallisuutta lahjakorttiin on kuitenkin kiva tuoda, esimerkiksi itse tehty kortti tai sorminukke. Tänään askarrellaanpaskarrellaan balettilippujen oheen balleriina ja leffalippujen kylkeen Groucho Marxin näköinen sorminukke.



Tarvitset: Askarteluhuopaa eri väreissä, tylliä, geelimäistä liimaa, puuvillalankaa, rihmaa ja ompeluneula. Lisäksi: Sakset.

Leikkaa huovasta nallen ja jäniksen muotoiset palat; sekä etu- että takakappale. Leikkaa muun värisistä huovista silmät, nenät ja muut naama-asusteet. Liimaa kaikki pikkusälät oikeisiin kohtiin sorminuken kasvoiksi.

Ompele etu- ja takakappale yhteen puuvillalangalla. Groucho-jänö on valmis jo näine hyvineen, mutta nalle-balleriina tarvitsee vielä tutun.

Leikkaa tyllistä noin 3 cm leveä ja 50 cm pitkä suiru. Taita suiru kahtia pituussuunnassa. Harsi rypytyslanka tyllin taitereunaan noin 1 cm mittaisilla pistoilla. Kiristä rypytyslanka nallen ympärysmitan pituiseksi ja tasaa tyllipoimut sopiville kohdille.

Ompele tylliunelma rihmalla nallen alahelmaan.

Jos lahjakortilla lunastettu kulttuurielämys osoittautuu pitkäpiimäiseksi, niin sorminukke tuo viihdykettä.

19 - Paketointi

Lahjojen paketointi aiheuttaa ainakin minulle päänvaivaa. Jotenkin se paperi aina ryttääntyy ja paketista tulee epämääräinen möhkäle vaikka lähtökohta olisi kuinka symmetrinen pakkaus tahansa. Tänä vuonna koitin tsempata pakettien kanssa.

Tarvitset: Lahjapaperia, kakkupaperia, nauhaa, teippiä, nitojan, korsitelävistäjän ja sakset. Lisäksi: Paperiliimaa.

Tehdään ensin pieni paketti. Rei'itä koristelävistäjällä lahjapaperin reuna.

Taita rei'itetty reuna.

Mallaile paperin taittelua. Kiinnitä sisimmäiseksi jäävä reuna varovasti teipillä paketoitavaan esineeseen ja liimaa (taitettu ja rei'itetty) reuna. Kääri paketti loppuun saakka.

Taittele päädyt teipin avulla. Siitähän tuli nätti. Siirry sitten isompien pakettien pariin.

Paketoi lahja normaalisti paperiin. Isot lahjat ja jäykkä voimapaperi ovat niin kömpelö yhdistelmä, että itse suosin nitojaa päätyjen kesyttämisessä, mutta pelkällä teipilläkin pärjää. Kun lahja on kääritty paperiin, asettele kakkupaperi lahjan päälle ja kiinnitä kakkupaperi oikealle kohdalle pienellä liimasipaisulla. Kieputa naru. Solmi rusetti.