Loppiainen

Loppiaisen kunniaksi viimeinen katsaus jouluun.

Joulunalusviikolla sain tietysti sen flunssan, jonka riivaamana (ainakin Facebookin mukaan) lähes kaikki  pärskivät joulun tienoolla. Ehdin kuitenkin parantua sen verran, että pääsin reissaamaan joulua edeltävänä viikonloppuna Lappeenrantaan, veljenpoikani ristiäisiin.



Kuutostiellä Lappeenrannan ja Imatran välillä ajellessa tuli sellainen fiilis, että ainakin pakkasukon näkökulmasta itärajan toisella puolella on ollut kilttejä lapsia.



Ristiäisten jälkeen singahdin takaisin pääkaupunkiseudulle. Tämä joulu oli ensimmäinen, jonka vietimme kotona Espoossa.



Aatonaattona kävin "ihan vaan nopskasti" noutamassa Tapiolan Stockalta etukäteen tilaamani kalat. Noutopisteelle oli 1,5 tunnin jono. Nopeammin olisi selvinnyt, jos olisi ostanut fisut normaalisti kalatiskistä. Kalareissun jälkeen lepuutin hermojani viimeistelemällä sanomalehdestä, Jallupullonkorkista ja rautalangasta kyhäämäni joulutähden (joka muuten oli ainoa askarteluidea, jonka diskasin joulukalenterista).





Mutta kyllä niitä kaloja kannatti odottaakin! Jouluaattona teimme lounaaksi hirmuisen kasan sushia - sillä kalat ja riisipuurohan ovat olennainen osa joulumenua. Sovimme, että sushilounaasta tulee meidän jouluperinteemme aina, jos/kun vietämme joulun kotona.



Illalla tonttu kävi heittämässä lahjat kuusen alle. Tai no melkein kuusen alle, lahjojen ja kuusen väliin jäi noin metri ja yksi ulkoseinä. Käytän tämän tilaisuuden hyväkseni kiittääkseni joulupukkia; en saanut mitään turhaa tai krääsää. Paketista kuoriutui muun muassa ihan oikean salamavalo kameraan - joulukalenterin kuvat räpsin itse paskartelemallani pahvi-folio-maalarinteippi-virityksellä. Valaistuskokeiluja on siis luvassa.

Välipäivät menivät rauhallisesti lepuutellessa ja Mad Menin 5. tuotantokautta tuijottaessa. Kiitos Virven, kiinnitin huomiota välillä vähän töksähtelevään käännökseen: 1960-luvulla "visa" ei varmaankaan tarkoittanut luottokorttia vaan viisumia. Samalla neuloin sukkaa (jonka purin hervottoman kantapään vuoksi) ja pyörittelin huopapalloja. Enää tartteis keksiä, mitä noilla palluroilla tekis.



Vaan nyt on joulu ohi. Joulukuusi viedään tänään pois. Vitsi, kun olisi vaan helppoa heittää se alas parvekkeelta eikä raahata sisätilojen ja rappukäytävän kautta. Mutta se ei taida olla ihan hyvien tapojen mukaista.



Loppiaisesta alkavat härkäviikot, jotka kestävät pääsiäiseen saakka. Sen kunniaksi ostin hetken mielijohteesta eilen härän häntää, joka pöhisee parhaillaan uunissa. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Ja saa nähdä, mitä tästä vuodesta tulee. Kumpaankin, härän hännän ja vuoden onnistumiseen voi onneksi itse vaikuttaa.

Oikein hyvää vuoden alkua!

Angry Birds -mobile

Joulupukki toi 1,5 kuukautta vanhalle veljenpojalleni neulahuovutetun Angry Birds -mobilen.



Ajattelin, että Angry Birds kertoo mukavasti tästä ajasta, jota hän ei itse tule muistamaan, mutta jolloin hän kuitenkin on hengannut jo mestoilla.



Ja mobilehan on kivan värikäskin, eikös pikkuskidit just tykkää killuvista värijutuista?



Kamera ei ainakaan tykännyt killuvista värijutuista; juuri yksikään kuva ei ollut tarkka.

20 - Joulupallot

Oliko se viime- vai toissajouluna, kun ne kahden ruotsalaismiehen neulomat joulupallot nousivat tosi koviksi hiteiksi? En silloin oikein ehtinyt villitykseen mukaan, joten otan vahingon nyt takaisin. Ruotsalaisukkeleiden villaisia palloja kehuttiin helpoiksi ja nopeiksi tehdä, mutta nämä ovat vielä helpompia - eikä tarvitse neuloa.

Tarvitset: Valkoista ja punaista huovuttuvaa lankaa (100% villaa, 7 veljestä ei siis käy), silkkinauhaa, vanua, rihmaa, ruskeaa tai mustaa puuvillalankaa, vihreää huopaa, siro silmäneula ja isosilmäisempi parsinneula. Lisäksi: Sakset, pesupussi, pesukone.



Ota pieni tuppo vanua. Kieputa huovuttuvaa lankaa vanun ympärille - tavoitteena on pieni lankakerä. Päättele pallo tökkäämällä langanpää pallon sisälle parsinneulan avulla. Kieputtele palloja sekä punaisesta että valkoisesta langasta.



Heitä keskenään samanväriset kerät pesupussiin ja 60-asteiseen pesuun vaikkapa pyyhkeiden seuraksi. Pese kuitenkin punaiset omassa satsissaan ja valkoiset omassa (punaiset tummien pyykkien kanssa). Pallot kutistuvat pesussa jonkin verran mutta ei paljoa.



Leikkaa silkkinauhasta noin 30 cm pitkiä pätkiä. Solmi nauha lenkiksi merimiessolmulla ja kiepauta nauhan päät rusetille.



Ompele rusetti kiinni valkoiseen palloon.



Plop.



Leikkaa vihreästä huovasta lehtiä. Leikkaa puuvillalangasta pätkä, tee päähän solmu ja sujauta parsinneulan silmästä läpi. Tökkää lanka punaisen pallon läpi ja seivästä lehti neulalla. Sujauta neula taas sille puolelle, mistä alotit eli missä solmukin on. Vedä lanka kireälle, niin omena saa hieman muotoa. Sujauta lanka vielä kertaalleen lehden puolelle, jätä lanka lenkille ja sujauta taas takaisin pallon alapuolelle. Päättele solmulla ja napsauta ylimääräinen lanka poikki.



Plop plop.



P.S. Tämä idea jo valmiiksi mietittynä päässäni, kun luin joulukuun alussa Outin huopapalloista. Mutta kaikesta huolimatta päätin silti pitää kiinni tästä postauksesta ja ohjeesta. Ympäri mennään, yhteen tullaan - ja samoja ideoita pompsahtelee ihmisten mieliin toisistaan riippumatta.

Pannumyssy

Äidilleni tein yhdeksi lahjan osaksi pannumyssyn. Virkkasin kerällisen vihreää Huopasta isolla virkkuukoukulla jättimäiseksi rastapipoksi, johon olisi mennyt kaksi omaa päätäni.



Ja ei muuta kuin froteepyyhkeen sisään ja kuudenkympin kirjopesuun pyörimään.

No, mutta eihän se siellä juuri mihinkään kutistunut. Pesukoneesta tuli meikäläiselle aavistuksen liian suuri vihreä tonttuhattu, jossa oli jokaisen kavennuksen kohdalla karsea reikä. Ei muuta kuin lankaa käteen ja reikiä paikkaamaan. Ja sen jälkeen huovutusta käsin niin kuumalla vedellä kuin pikkukätöset antoivat myöten.

Ja uusi yritys. 90 asteen pesu pesupussissa.



Tällä kertaa ulos tuli jo oikeamman kokoinen ja tiivis... pipo. Miten onkin niin, että aina kun koittaa virkata pipoa, siitä tulee pannumyssy, mutta kun koittaa virkata pannumyssyä, niin pipoa pukkaa. Koitin karistaa liian pipomaisuuden keltaisella reunuksella. Ja kyllähän se siitä. Ehkäpä teepannu ja pussillinen Théhuoneen ihanaa sencha nro 8:a johdattelee mielikuvia enemmän pannumyssyn kuin pipon puolelle.

Ei nää hommat aina mee niinku Strömsössä. Mutta sinnikkäällä säätämisellä voi päästä kunnialliseen lopputulokseen. Ai niin. Kuvissa esiintyvä piparkakku on vain viaton ohikulkija, jonka tarkoitus oli konkretisoida mittasuhteita. Rauha hänen muistolleen.

Merimobile

Kummityttömme pikkuveli kastettiin tänään. Pitkän ja hartaan lahjamietinnän jälkeen päädyin tekemään hänelle merihenkisen mobilen, jossa seikkailivat lokki, ahven ja hummeri.




Olen aiemminkin manaillut, että mobile on aika hankala kuvattava. Aina ne mobiloitavat otukset kääntävät selkänsä tai sitten tuulenpuuska tarttuu koko häkkyrään just väärällä hetkellä.



Loppuun vielä joukosta hyllytetty sammakonraakile. Jossain vaiheessa tämä alkoi näyttää enemmän alienilta kuin sammakolta, joten päätin diskata otuksen.


Sammakon diskaamisesta huolimatta (tai ehkä juuri sen ansiosta) olen eritäin tyytyväinen mobileen. Ja taisi tämä häkkyrä tulla ihan tarpeeseenkin, sillä kummityttö ei ole välillä antanut pikkuveljensä edes katsoa pari vuotta sitten tekemääni viidakkomobilea, joten on ehkä hyvä että kummallakin on nyt omansa.

Frutti di mare

Hihii! En muistanutkaan, miten kivaa neulahuovuttaminen on! Nääkin on vielä kesken, mutta lisää pukkaa jo...

Pehmeät paketit

Jollain näyttäis olevan vähän ylimääräistä aikaa, kun se roikkuu täällä koko ajan kirjottelemassa. No se hyvä puoli lomassa just onkin! Tässä vähän joulupukinpajan tuotoksia, aloitetaan pehmeästä päästä (öh... eli omasta päästä?).

Mummolleni ja tädilleni koitan keksiä joulutervehdykseksi yleensä jotain kirjekuoreen mahtuvaa. Tänä vuonna neulahuovutin lumitähdet, joihin kiinnitin hopeoidusta kuparilangasta väännetyt lumihiutaleet. Teki melkein mieli alkaa leikellä silkkipaperista lumihiutaleita ikkunaan!


Veljelleni ja hänen vaimolleen tuhrasin siveltimellä koristetyynyt heidän kissoistaan. Oikealla Allu ja vasemmallla Tätä.


Isälleni painoin sabluunalla hirvi t-paidan. Paita oli vain toinen osa lahjasta, sillä kuvassa olevat numerot viittaasivat reseptivihkosen hirviohjeisiin. Koitin haalia sellaisia reseptejä, joita isäni ei ehkä normaalisti tekisi, mutta jotka kuitenkin olisivat tarpeeksi suoraviivaisia. Kuulemma muut osat (niska, sisä-/ulkofile ja paisti) menivät melko lailla kohdilleen mutta nelonen eli maksa oli piirretty erehdyttävästi keuhkojen kohdalle. No, biologia ei ole koskaan ollut vahvimpia alueitani.


Herra taloudessamme löysi paketistaan muun muassa kelefantti t-paidan. Kelefantti ei ole mikään halpa kopio/suurennus kiroilevasta siilistä eikä keletapeista, vaan joskus mielikuvituksessa syntynyt risteytys elefantista ja kirahvista. Kuviosta tuli aika hauskan retrohenkinen kaikessa rosoisuudessaan.



Niin ja tein minä vielä äidilleni huovutetun patalapun, joka näytti vähän yhteenliimautuneilta englanninlakuilta. Niiltä keltaisilta kookoshässäköiltä, joissa on laku keskellä.

Lahjoja

Gifts

On tämäkin blogi, kun ei osaa päivittää itseään! Nyperrystä on valmistunut alkuvuodesta vaikka kuinka, mutta mikään tuotoksista ei ole päätynyt tänne. Uuden vuoden lupauksena ajattelin kokeilla myös enklanniksi bloggausta, saapi nähdä kuinka kauan tämä lupaus kestää.

Bad blog - why can't you update yourself! I've done lots of things but for some reason they haven’t ended up in here. But I did make a new year’s promise: I’ll try blogging in English also. We’ll see how long I’m able to keep this promise.

Kummitytsä täytti 2 vuotta. Vastuuntuntoisina kummeina halusimme antaa lahjaksi jotain verrattain sukupuolineutraalia, joten hommasimme työkalusetin porakoneineen ja vasaroineen. Oheen tuhrustin sekä reippaan remppapaidan että stimangi-koristeisen rimpsrenssapaidan. Tosin meikäläisellä oli vain karu aavistus, että kaksivuotiaat ovat ehkä noin metrin mittaisia (kuten varmaan kolme-, neljä- ja viisivuotiaatkin), joten kasvuvaraa noissa paidoissa kyllä on.

Our goddaughter turned two years. Wise and responsible as we are, we decided to give her a tool set including screwdriver and hammer. I also painted her two t-shirts: one for construction work and one for princess purposes. My guess was that all the kids are about one meter tall, which means that in terms of size she’s now well prepared for the future.

Mummini puolestaan täytti 90. Mummi on vielä ihan oikeasti sitä ikäpolvea, että hänen "toinen nimensä" on Xenian tytär. Rock! Sitten kun minä olen mummeli, niin haluan samanlaiset vitivalkoiset hiukset. Mummille huovutin taulun, joka ei ehkä ole ihan minuntyyliseni mutta hänen tyyliään kylläkin.

My grand mother celebrated her 90^th birthday and she rocks! When I get old I want to have as white hair as she has. I gave a felted angel to grandma. Maybe not exactly my style but definitely her style.

Joululahjoja ja Kimbleä

Pussukkahuumassa unohdin melkein, että olinhan toki tehnyt muitakin lahjoja, osan jo marraskuun puolella!

Lähisuvun naiset saivat lasikoruja. Tein korut kurssilla, josta olikin jo aiemminkin puhetta. Näpersin koruille vielä pikkurasiat pahvista ja pehmustin ne huovutusvillalla.


Koska koruja oli varsin rajoitettu määrä, jatkoin teemaa neulahuovutetuilla rintakoruilla, joihin ompelin lehtiruodot koneella.



Herra taloudessamme sai Nenäjänis-twin-setin, siis lyhythihaisen ja pitkähihaisen t-paidan.



Joulu meni rauhallisesti syödessä ja Kimbleä pelatessa. Ja Kimble on kyllä taitopeli. Ihmettelen, miksei missään dekkarissa tai poliisisarjassa ole vielä hyödynnetty Kimblen loistavia juoniteknisiä mahdollisuuksia: murhaaja olisi ollut muuten tosi nerokas ja ovela, mutta lopulta Kimben muovikuvusta löytyvät sormenjäljet paljastaisivat hänet. Siis tässähän olis aihetta esim. CSI:hin. Tai jos CSI:stä tehtäis leffa, niin jopa siihen. Ja jos minä saisin päättää, niin CSI:n Kimble-murhaaja-leffassa Horatiota näyttelis Russell Crow. Luutnantti Dan saisi edelleen näytellä Mac Tayloria, mutta Gil Grissomin parrakasta versiota esittäis yhtä luonnollisen tumman parran omaava Juhani Palmu. Ja Kimble-murhaajan uhriksi tarvittais kyllä joku hiukan enempi luonnenäyttelijä kuin Peter Franzén.

Karkkihelmet

Tein kummitytölleni asialliset huopahelmet:

Helmet
Huopa ja muoviset "lasihelmet"

Kummityttö laittoi helmet kaulaan ja alkoi välittömästi keimailla peilin edessä. Neidillä on siis ikää vuosi ja kymmenen kuukautta. Samainen neiti lähettelee kuulemma lentosuukkoja päiväkotiryhmänsä pojille. Onkohan flirttailu myötäsyntyistä vai opittua?

Tuunausta

Tämä on toistaiseksi viimeinen kerta, kun tämä lapanen kummittelee kuvissa.


Neulahuovutin kämmenselkään kukan, ja lopputulos onkin mielestäni ihan kiva. Ainut vaan, että minulla tosiaan on näitä lapasia tämä yksi. Ja kaksi isompaa vailla peukaloita. Ja lanka loppu.

Kaksi päivää neljän seinän sisällä supistaa näköjään elinpiiriä jo niin rankasti, että puheenaiheita tulee revittyä vain yhdestä ja samasta asiasta - ja sekin aihe on tumppu. Huokaus.

Lapanen, joka meni käteen

Varokaa vaaleanpunaista tulitikunsyöjää! Olkaa iloisia, että se syö vain rikittömiä tulitikkuja, muuten sen rikinlöyhkäinen haju tainnuttaisi kaikki!


Niin. Olen siis toista päivää flunssanuhjuisena kotona (mikä varmaan näkyy jutun tasostakin) enkä jaksais tätä potemista enää hetkeäkään! Onneks tänään on jo hiukan parempi olo. Huomenna ois paree olla sellanen vointi, että vois jatkaa hommia normaalisti. Onneksi oon kipeänä aika harvoin.

Mutta lapanen tuli pesukoneesta jotakuinkin huopuneena ja hallitusti kutistuneena. Kuten ounastelinkin, kärkiosa ja peukku jäivät hiukan nafteiksi. Lapanen on niukin naukin ok miun kädessä, mutta kun sen pitäis mennä hiukan isompaan käteen. Onneksi ryssin ensin vain yhden lapasen, nyt on pienet mahdollisuudet, että lanka riittäis vielä isompaan pariin. Elämme jännittäviä aikoja.

Enkeleitä ja piruja

Tämän vuoden juhlanaiheiden ykkönen on meikäläisen kaveripiirissä varmasti valmistujaiset. Ja mikäs siinä, miusta valmistuminen on erittäin hyvä syy juhlia. Ja kyllä tässä itselläkin alkaa olla jo pientä valmistumisen poltetta - sen verran täysillä on tullut vietettyä opiskeluaika, että alkaa olla jo korkea aika siirtyä muihin kuvioihin. Varsinkin kun tein mielessäni pienen (ja erittäin valaisevan) laskutoimituksen: suuri osa tänä syksynä yliopisto-opiskelunsa aloittavista fukseista oli vielä ala-asteella siinä vaiheessa, kun meikäläinen jo vietti täysillä railakasta opiskelijaelämää. Onpa hyvä että dippani etenee...

Eilisilta meni juhliessa Lauran valmistujaisia. Oli aivan loistavan kivat kekkerit! Enpäs ollutkaan taas vähään aikaan sitsannut ja keksinyt huteria aasinsiltoja teekkarilauluihin. Ruoka oli hyvää, seura mukavaa ja tunnelma kaikin puolin lämpöinen. Vein lahjaksi Lesley Stanfieldin ja Melody Griffithsin Neulojan käsikirjan sekä itse huovuttamani enkeli-piru-mobilen.


Hahmot huovutin hyväksi havaitulla tavalla neulalla piipunrassiluurankoon. (Kuva on hieman psykedeelinen, ilmeisesti hyvä ja paha kävivät outona valoilmiönä ilmentyvää taistoaan jo tässä vaiheessa.)


Sitten näkyi vain tähtiä...


...ja piff-puff! Niin Katri oli tikuttanut enkelin ja pirun.


Pahoittelut tuon kuvan epätarkkuudesta - jotenkin tämän työn kuvaaminen ei tuntunut onnistuvan sitten millään, vaikka koitin räpsiä kuvia sisällä ja ulkona, aamulla, päivällä ja illalla, mutta onnistumisprosentti oli siltikin jotakuinkin yksinumeroinen.

Tässä vielä enkeli edestä pahan peittäneenä/peitonneena (jotenkin noi enkelin kiharat olivat miusta niin ihanat)...


...ja piru takaa. Älkää kysykö, mitä kuvassa tapahtuu.


Piru ei pysynyt pystyssä omin voimin, joten se oli siis tuettava tähteen. Yritin ottaa enkelistäkin kuvan takaapäin, jotta sen herttaiset, virkatut pitsisiivet olisivat näkyneet, mutta tämä oli ainoa suurinpiirtein onnistunut kuva, jossa ne näkyvät edes jotensakin.


Loppuillasta (alkuyöstä) piipahdimme vielä yksillä synttäreillä, jonne vein tummanharmaa-fuxianpunaisen, puukeppiin huovutetun kukan. Siitä en ehtinyt enkä edes yrittänyt ottaa kuvaa näiden aiempien kuvaksellisten vastoinkäymisten jälkeen.