Langat käsissäni

Askaretelutarvikekaappi on nyt perattu. Yhdeksäs laatikko tuli täyteen langoista, kankaista, muovailuvahasta ja muusta epämääräisestä askartelusälästä. Pääfokus oli langoissa. Annoin itselleni luvan laittaa kaikki epämääräiset, ankeat ja ikäväntuntuiset langat pois. Neulon ja virkkaan niin harvoin, että silloin mulla on oikeus työstää ihania lankoja.

Nyt on sellainen fiilis, että asunnon sisällä oleva tavaramäärä on tältä erää (minun osaltani) renssattu. Jonkin verran poistoja voi irrota vielä vessasta ja kylppäristä, mutta tuskin sen merkittävämpää. Kellarikomeroista pystyy varmasti vielä vähentämään, mutta ensin täytyy vajuttaa kuormaa kellarin välivarastosta kirpparipöydälle, jotta kellarikomeroon mahtuu taas renssaamaan.

Seuraavana ohjelmassa olisi työhuoneen säilytystilojen uudelleenjärjestely. Useamman kaapin oven takana lymyää höttöisen vajaa hylly. Käytettävät tavarat eivät ole välttämättä käden ulottuvilla ja paljon irtotavaraa seilaa kaapin ovien taakse pikasiivottuna, ilman omaa paikkaa. Järkevämpi järjestys, sehän se tavoite on.

10 - Avaruusmyssy

Ystäväni sai Antti-myrskyn saattelemana pienen poikavauvan, joka taatusti kaipaa lämmikettä tässä kirjaimellisesti kylmässä maailmassa. Bongasin vähän tämäntyylisen myssyn muutama vuosi sitten Tallinnassa jonkun virolaisen taaperon päässä ja olen koittanut siitä asti vilkuilla sillä silmällä sopivaa ohjetta internetistä - ja kun sitä ei löytynyt, päätin säveltää itse. Minusta tämän täyttää ihan Neil Armstrongin avaruuskypärältä.

Tarvitset: Harmaata ja valkoista paksuhkoa lankaa, 4 mm puikot, 4 mm virkkuukoukun ja kanavaneulan. Lisäksi: Sakset ja silmukkamerkkejä tai hakaneuloja.

Virkkaa kaksi ympyrää seuraavilla ohjeilla:

Aloitus: Tee harmaalla langalla aloituslenkki ja virkkaa siihen 6 kiinteää silmukkaa. Sulje ympyrä piilosilmukalla.

1. krs, harmaa: Virkkaa 1 ketjusilmukka, jotta saat vaihdettua kerroksen sujuvasti - ja sitten itse asiaan: Virkkaa jokaiseen aloituskerroksen silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa. Kerroksen päätteeksi sinulla pitäisi olla 12 silmukkaa. Sulje kerros piilosilmukalla.

2. krs, harmaa: Tee taas 1 ketjusilmukka kerroksen vaihtamiseksi. Virkkaa 1 kiinteä silmukka, sitten 2 kiinteää silmukkaa yhteen edellisen kerroksen silmukkaan. Toista tätä kerroksen loppuun. Sulje kerros piilosilmukalla.

3. krs, valkoinen: Virkkaa 1 ketjusilmukka valkoisella. Jatka 2 kiinteällä silmukalla, jonka jälkeen 2 kiinteää yhteen. Jatka kerroksen loppuun kiinteitä ja kaksi yhteen joka kolmannella silmukalla. Sulje piilosilmukalla.

4. krs, harmaa: Vaihda lanka harmaaksi ja aloita uusi kerros 1 ketjusilmukalla. Virkkaa kiinteitä silmukoita niin, että joka neljännellä virkkaat kaksi silmukkaa yhteen (eli siis kolme kiinteää, kaksi kiinteää yhteen, kolme yksikseen, kaksi yhteen). Sulje kerros piilosilmukalla.

5. krs, harmaa: 1 ketjusilmukka, *4 kiinteää silmukkaa, kaksi kiinteää silmukkaa yhteen*. Toista **-merkkien välissä olevaa osiota kerroksen loppuun saakka. Sulje kerros piilosilmukalla.

6. krs, valkoinen: 1 ketjusilmukka, *5 kiinteää, kaksi yhteen*, sulje kerros piilosilmukalla.

7. krs, harmaa: 1 ketjusilmukka, *6 kiinteää, kaksi yhteen*, sulje kerros piilosilmukalla.

8. krs, harmaa: 1 ketjusilmukka, *7 kiinteää, kaksi yhteen*, sulje kerros piilosilmukalla.

9. krs, valkoinen: 1 ketjusilmukka, *8 kiinteää, kaksi yhteen*, sulje kerros piilosilmukalla.

10. krs, harmaa: 1 ketjusilmukka, *9 kiinteää, kaksi yhteen*, sulje kerros piilosilmukalla.

11. krs, harmaa: 1 ketjusilmukka, *10 kiinteää, kaksi yhteen*, sulje kerros piilosilmukalla.

12. krs, valkoinen: 1 ketjusilmukka, *11 kiinteää, kaksi yhteen*, sulje kerros piilosilmukalla.

13. krs, harmaa: 1 ketjusilmukka, *12 kiinteää, kaksi yhteen*, sulje kerros piilosilmukalla.

14. krs, harmaa: 1 ketjusilmukka, *13 kiinteää, kaksi yhteen*, sulje kerros piilosilmukalla. Katkaise lanka ja vedä lanka piilosilmukan läpi.

Neulo suorakaiteen muotoinen suikula seuraavasti: Luo 23 silmukkaa. Neulo 1 oikein, 1 nurin - yhteensä 75 kerrosta. Päättele.

Merkkaa silmukkamerkeillä (tai hakaneuloilla) 50 virkkaussilmukan mittainen kaari pyörylän ulkoreunaan.

Ompele suorakaiteen ja pyörylän reunat yhteen niin, että yhdistät joka toiseen virkattuun silmukkaan kaksi neulottua silmukkaa, ja joka toiseen virkattuun normaalisti yhden neulotun silmukan. Tämä siksi, että neulekerros ei ole aivan yhtä korkea kuin mitä virkattu silmukka on leveä - eli lopun viimein 75 neulottua kerrosta mätsää 50 virkattuun silmukkaan.



Virkkaa 40 ketjusilmukkaa ja tee nauhaan yksi kerros kiinteitä silmukoita. Tarvitset tällaisia pötkylöitä kaksin kappalein. Ompele suirut ympyräisten korvaläppien alareunaan leuanalusnauhoiksi.



Nyt ei Buddha-patsaan päätä palele!

Erilaisilla värivaihtoehdoilla myssyyn saa vaihtelua: Star Wars -fani voisi nirkuttaa ruskean-mustan variaation ja saada prinsessa Leian hiuslaitetta muistuttavan myssyn. Vihreä-keltainen versio tuo mieleen etanan tai toukan.

Parempi kuin 100 jänistä

Se mies, joka asuu meillä, täytti taas hiljattain vuosia. Hommasin hänelle synttärilahjaksi hianot Hai-saappaat, jotka olivat tietystikin liian isot. No, mittojen arviointi ei ole koskaan ollut meikäläisen ydinosaamista.



Mutta se, mikä meni nappiin, oli saappaan sisään tungettu ylläri: U900-jänis. Ja siitä on ollut iloa jo moneen kertaan. Jänö on ihan mahtava, kun sen laittaa soittamaan ilmakitaraa, ilmabongoja, ilmapianoa tai vaikka mitä ilmasoitinta.

Pannumyssy

Äidilleni tein yhdeksi lahjan osaksi pannumyssyn. Virkkasin kerällisen vihreää Huopasta isolla virkkuukoukulla jättimäiseksi rastapipoksi, johon olisi mennyt kaksi omaa päätäni.



Ja ei muuta kuin froteepyyhkeen sisään ja kuudenkympin kirjopesuun pyörimään.

No, mutta eihän se siellä juuri mihinkään kutistunut. Pesukoneesta tuli meikäläiselle aavistuksen liian suuri vihreä tonttuhattu, jossa oli jokaisen kavennuksen kohdalla karsea reikä. Ei muuta kuin lankaa käteen ja reikiä paikkaamaan. Ja sen jälkeen huovutusta käsin niin kuumalla vedellä kuin pikkukätöset antoivat myöten.

Ja uusi yritys. 90 asteen pesu pesupussissa.



Tällä kertaa ulos tuli jo oikeamman kokoinen ja tiivis... pipo. Miten onkin niin, että aina kun koittaa virkata pipoa, siitä tulee pannumyssy, mutta kun koittaa virkata pannumyssyä, niin pipoa pukkaa. Koitin karistaa liian pipomaisuuden keltaisella reunuksella. Ja kyllähän se siitä. Ehkäpä teepannu ja pussillinen Théhuoneen ihanaa sencha nro 8:a johdattelee mielikuvia enemmän pannumyssyn kuin pipon puolelle.

Ei nää hommat aina mee niinku Strömsössä. Mutta sinnikkäällä säätämisellä voi päästä kunnialliseen lopputulokseen. Ai niin. Kuvissa esiintyvä piparkakku on vain viaton ohikulkija, jonka tarkoitus oli konkretisoida mittasuhteita. Rauha hänen muistolleen.

Korkatut Virut

En ole ollut Tallinnassa Viru Valgeaa tempomassa vaan työväenopiston Virkatut korut -kurssilla.



Ensimmäisenä työnä harjoittelimme kuparilangalla virkkausta ihan vaan ketjusilmukoilla ja väliin sujautettavilla helmillä.



Seuraavaksi uskaltauduin kiinteiden silmukoiden kimppuun. Tein kolmen silmukan levyistä "kaulaliinaa", sujautin siemenhelmiä aina kerroksen vaihteeseen ja sekalaisia helmiä sojottamaan kierteisiin "sarviin".



Välityönä tein pienen pitsikukan puuvillalangasta. Kukka tärkättiin, ja ajattelin kiinnittää sen napakkaan huopaan ja tehdä rintarossin.



Viimeisenä kokeiluna päällystimme helmen virkkaamalla. Tästä vois joskus tulla avaimenperä.

Mitä opin?

• Metallilangan virkkaaminen on kinkkisempää kuin luulin. 
• Kuparilanka on metallilangoista helpointa työstää, hopeoitu kupari voisi olla hyvä valinta ulkonakönsä puolesta.
• Tarvitsen ulkoisen kimmokkeen kokeillakseni sellaista, joka ei ensiajatukselta kuulosta omalta jutultani.

Jättiläissöpöläinen

Kuka sanoi, että amigurumien pitäis olla pieniä ja söpöjä? Tää näyttäis jo olevan aika iso verrattuna Roskapankin tulitikkuaskiin.


Ja vielä isommaksi se toivottavasti muuttuu!

Hyvä viikonloppu

Viikonloppu vierähti tosi sutjakkaasti, tosin niinhän viikonloput yleensä nykyisin. Pidimme äiti-lapsi-tapaamisen Helsingissä Kädentaidot-messuilla, kun äitini ja siskoni saapuivat idoiden hakuun. Muutama tunti äiti-lapsi-tärskyjemme jälkeen vuorossa oli kässäkerhon ihastelukahvit, jossa ihastelimme toistemme messuhankintoja.


Ihastelukahveilta taas matka jatkui siskon kanssa pienen shoppailun jälkeen Tennispalatsin Disney-näyttelyyn. Näyttely oli aika perus-Tennarisettiä, mutta ihan hyvällä tavalla. Mukavasti pastelli- ja guassitöitä sekä hauskoja poimintoja "oikeista" maalauksista ja kirjankuvituksista.

Lainasin Lauralta japanilaisen amigurumi-kirjan, ja oli pakko päästä kokeilemaan messusaaliina saatua ergonomista virkkuukoukkua. Japanintaidoista olis kieltämättä hyötyä mutta nyt on vaan pakko pärjätä kaavioilla.

Hippipipo

Viime viikolla ehdin jo hetken aikaa luulla, että sään ja varusteiden käänteisvaikutus osoittautuu jälleen kerran todeksi. Tiedättehän, aurinko paistaa, kun sinulla on villapaita ja sadetakki. Kun pynttäydyt valkoiseen hellepaitaan ja ihkuihin kesäkenkiin, vettä tulee kuin Esterin pepasta. Ja partioretkillä sade lakkaa aina vasta, kun saat kaivettua sadevaatteet rinkastasi.

Virkattu pipo
Fritidsgarn, noin 100 g
Kaulaliina on taiteilijan varhaisempaa tuotantoa

Tämän pipon kanssa meinas käydä samoin. Viikolla aurinko rätkötti ja lämmintä oli liki kymmenen astetta. Mutta eilen äänestysreissulla pipo oli taas tarpeen, kun maisema muistutti enempi perinteistä joulu- kuin pääsiäiskorttia.

Saumuri, lapaset ja Patarouva

...eli keräilyeräpostaus kuluneelta viikolta

Kävin Itä-Suomessa investoimassa tulevaisuuteeni ja saavuin takaisin miltei keväiseen Helsinkiin muutamaa satasta köyhempänä mutta pitkään himoitsemaani saumuria rikkaampana. Pikku-äitini oli järkännyt houkuttelevan hyvän diilin, joten kannatti lähteä hakemaan masiina kauempaa. Saumurin tuotoksista lisää taatusti piakkoin.

Matkalla Korvikseen onnistuin taas hävittämään lapaset. Tai siis yhden. Ja sekin oli kyllä eri paria jäljelle jääneen kanssa, sillä olin hävittänyt kummastakin parin jo aiemmin. Tartteisin ehdottomasti jotkut turvanipsut. Ja oonhan minä kyllä niitä lapasia suoltanut tässä tänä talvena aika monet, mutta on niin tylsä tehdä niitä itselle. Nyt on varmaan pakko tehdä vielä yhdet.

Keskiviikkona annoin yhdet pitkään muhineet lapaset kaimalleni valmistumisen johdostoa sekä tervemeniäiseksi Norjaan, jotta passaa sitten vuonojen reunoilla hiihdellä.

Taas yhdet vaaleanpunaiset lapaset...
Ehkei ihan minun tyyliä mutta lahjan saajan tyyliä.

Rukkasten (tai siis lapasten) antaminen ei ollut tapaamisemme pääasiallinen syy. Kävimme nimittäin harrastamassa kyldyyria oopperassa. Saimme valmistujaislahjaksi hallituskavereiltamme liput Patarouvaan, joka oli kyllä hieno mutta myös hiukka outo pätkä. Tai pätkä ja pätkä (~3,5 h). Musikki oli tosi hienoa, vaikkakin venäläiseen tapaan aika raskasta. Lavastus ja puvustus olivat huikeita, tosi moderneja ja ehkä myös jotenkin futuristisiakin.

En tiedä, johtuiko outo fiilis verrattain perinteisen musiikin ja modernihkon puvustuksen yhdeistelmästä, ympärillämme istuvien rouvien parfyymilöyhkästä vai venäläisen taiteen olemuksesta yleensä. Vaikka esitys oli hieno, minulle jäi kuitenkin jotenkin levoton ja kummallinen olo. Fiilis oli yhtä outo kuin Rikoksen ja rangaistuksen lukemisen jälkeen. Ehkä kroppani ei oikein osaa sulattaa venäläistä taidetta.

Joululahjakatsaus

Sinä aikana, jonka vietin Korvatunturin työsiirtolassa, sain aikaan muun muassa seuraavaa:

Samettinen apinalaukku

Kahvat rottinkia tai jotain
Apina askarteluhuopaa

Apinan rusetti on suoraan Wienistä, hotelli Sacherin aulakahvilasta ostetun mini-sacher-tortun pakettikääreestä. Kakku piti ottaa mukaan, koska emme olleet pukeutuneet varsinaisen kahvilan sisäänpääsyyn oikeuttamalla tavalla. Turkoosi takki, raidallinen kaulaliina ja limenvihreä pipo olivat siis itävaltalaisille liikaa.

Froteinen hirvipyyhe
Kangasvärit

Tölkkihirvi, oluttölkinlämmitin
Novita Aino
3 mm virkkuukoukku (kun ei sopivampaa ollut)

Näitä hirviaiheisia juttuja tulee suollettua ainakin joka toinen vuosi... Pyyhkeen painaminen oli yllättävän kivaa. Sai lätsyttää väreillä oikein koko kämmenten mitalla.

Onnenlehti-huivi, ohje Mielityltä
Stahlsche Wolle Serenade Kid Mohair, n. 170 g
5,5 mm puikot

Onnenlehdestä tuli aika kiva. Lanka oli Kuopiosta hommattua vuosikertamohairia. Made in West Germany. Vyötteen mukaan 25 g kerä oli maksanut City Sokoksella joskus 13 markkaa, mutta minä pelastin jonkun hylkäämät (lähes historialliset) 4 kerää hieman edullisemmalla hinnalla. Onko Länsi-Saksasta, City Sokoksesta ja markasta todellakin niin kauan, että sanat ovat jo alkaneet kuulostaa vierailta ja hassuilta?

Näiden lisäksi pukin konttiin sujahti muun muassa muutama Uuno-paita, heijastin ja taulu mutta niistä en ehtinyt nappailla erikseen kuvia. Muutenkin ärsyttää noi kuvat, koska ikinä ei tunnu olevan tarpeeksi valoa. Kevättä odotellessa...

Perhe on paras

Meikäläinen on epäilemättä onnistunut kiilaamaan jonossa aika kärkeen silloin, kun huippuja sisaruksia jaettiin. Sekä pikkusiskoni että -veljeni ovat nimittäin ehkä maailman nohevimpia tyyppejä. Ja muutenkin ihan parhaita sisaruksia.


Tein viikonloppuna jo vähän jouluaskartelupaskarteluja. Tuon yllä olevan idean lainasin siskoltani. Se on vielä toistaiseksi hys-hys-juttu, sillä en halua paljastaa ideaa kokonaan, jos siskollani on vaikka tarkoitus lahjoa joku tämän blogin lukija. Mutta laitan kyllä kokonaisen kuvan sitten joulun jälkeen, koska tuo on niin hyvä, helppo ja ennen muuta kaunis juttu.

Veljeäni oli kuulemma haastateltu johonkin uutisiin. Kylläkin johonkin Tampereen uutisiin, mutta näköradio mikä näköradio. Ja hän oli luonnollisestikin kommentoinut jotain nokkelaa. En kyllä tiedä mitä, koska meillä ei näy Tampereen telkkari, mutta luotan sen olleen nokkelaa. Hänen isosiskollaan on aina välillä tapana kompastua omaan nokkeluuteensa, mutta eihän meillä nyt sentään kaikki geenit ihan samoja ole.


Virkkasin viikonloppuna myös toisen tontun. Vaikka tontuillahan ei sinänsä ole mitään tekemistä minun sisarusteni kanssa. Joskus olen tietenkin toivonut, että olisi. Tai että ne edes joskus pitäisivät kirjaa pikkusisarusten riiviöteoista. Niin kuin vaikka siitä kokeellisesta tutkimuksesta, jossa testattiin, piirtääkö minun Hymytyttö-patsaani liitutauluun. Voin kertoa: piirtää. Meni kyllä vuosia tajuta, miksi patsaan nenänpää on kummallisesti typistetty.

Pullotonttu - tollopunttu

Lähdemme huomenna remppaamaan kummityttömme vanhempien uutta kämppää. Nää viimiset viikot ovat olleet yhtä haipakkaa ja hullunmyllyä koulujuttujen puolesta, joten tapettien repiminen ja maalitelalla suhailu voi olla varsin hyvää paineiden päästöä.

Uuteen tupaan kuuluisi kai viedä suolaa ja leipää, mutta se on jotenkin hirveen tylsää. Ajattelimme viedä sipsipussin ja muutaman oluen - suola- ja viljatuotteitahan nekin ovat. Koska talo tarvitsee myös kotitontun, ajattelin pakata tupaantuliaiset tonttukassiin, sikälis kun muistan, mihin oikein jemmasin ylimääräiset (toivottavasti valmiit) versiot keväällä.


Kotitonttuhengessä täräytin eilisiltana myös kaljapullonlämmittimen. Tai kuka nyt haluis kaljapulloa lämmittää, oikeampi sana olis kai lämmöneriste, joka estää lämmön siirtymistä kädestä mallasjuomaan (kylläpä insinöörikieli saa kaiken kuulostamaan niin sairaan hauskalta ja lennokkaalta). Mutta olkoon tää nyt kuitenkin pullonlämmitin.

Malli: Oma
Lanka: Fritidsgarn, Huopanen ja huovutusvilla,
kevyesti käsin huovutettuna
Koukku: 5
Kommentti: Yhden illan juttu. Menis kai pikkujoululahjanakin.

Pupun pukukoodi

Sain vihdoin viimeisteltyä kaverini vauvalle (en tiedä onko se jo syntynyt - laskettu aika meni jo, mutta mitään ei oo kuulunu) tekemäni pupun. Virkkasin jänistä muistuttavan retaleen Huopasesta nelosen koukulla. Tällaisena se meni 40 asteen lakanapyykkiin (Nipuli antaa vinkkiä mittasuhteista)...


...ja tällaisena tuli ulos.


Tai no melkein. Pesin pupun kaksi kertaa, minkä jälkeen huovutin neulalla nenän ja silmät. Yhdenkin silmukan kavennukset näkyvät valmiissa ja huovutetussa pupussa pikku vekkeinä, mutta eipä se haittaa. Niiden ansiosta pepusta ja takakäpälistä tuli aika hauskat plumpsaukset.


Kaularusetin voi solmia lopullisesti sitten kun tietää, onko vauva tyttö...


...vai poika.


Ostin varmuudeksi kummankinväristä nauhaa, koska nää etikettijutut ja pukeutumissäännöt voi olla yllättävän tärkeitä juttuja toisille, vaikka oma estetiikantaju sanois mitä. Esimerkiks viime viikolla kävimme kokeilemassa ekaa kertaa frisbee-golfia. Meikäläiselle hiipi jo pelonsekaisesti mieleen, että onkohan frisbee-golfissa yhtä tiukka pukukoodi kuin tavallisessa golfissa. Saako varpaat näkyä sandaaleista? En omista yhtään kauluspaitaa! Pääsenkö yleensäkään koko frisbee-golfkentälle vai joudunko jäämään country clubin terassille litkimään valkkaria? Sittemmin kyllä selvis, että frisbee-golfissa asu on kyllä pakollinen mutta erittäin vapaa. Eikä sen "country clubin" terassin antimienkaan varaan olisivoinut hirveesti laskea.

Susi lampaiden vaatteissa

Onko se susi lampaiden vaatteissa? Ei. Käärinliinoihin pukeutunut muumio? Ei. Sika jänisten vaatteissa? Bingo!


Tarkoituksenani ei ole rakentaa pehmoeläimille garderobia, vaan ajattelin virkata pikku välityönä jäniksen Huopasesta. Luulen nimittäin, että haikara vierailee hetkenä minä hyvänsä yhden kaverini luona. Idean sain Lauran pitkäkoipipupusta, jonka ohjeen hän oli bongannut täältä. Saa nähdä tuleeko tälle vemmelsäärelle pitkiä raajoja vaiko eikö. Mutta ajattelin kuitenkin vähän lihottaa pupua vanulla ja heittää sen pesukoneeseen vanuttumaan.

On tässä hommassa toinenkin motiivi taustalla. Kävin nimittäin tässä päivänä eräänä Lauttasaaressa Novitan tehtaanmyymälässä ja voi morjens! Luulen, että sain auringonpistoksen matkalla sinne. Vointi oli loistava, mutta lankoja tarttui mukaan ihan hervottomasti. Piirrettyjen Reginan ja Nipulin pehmoeläinesikuvat saavat nyt luvan vahtia, että teen vanhoista langoista jotakin ennen kuin investoin taas uusiin.

Kukkapipo Suomen kesään

Sommaren är här, kuten Het Potatis yläasteen ruotsinkirjassa lauloi. Ja kyllähän sen arvata saattoikin, että hellettä pukkaa, kun sain just valmiiks viileän kesäsään pipon kummitytöllemme. Tää on ihan samaa käänteistä meteorologiaa kuin partioretkillä, että just kun saat sadetakin, kurahousut ja kumpparit rinkasta, niin eiköhän pilvet häivy ja aurinko alkaa helottaa. Tai kun saat ostettua elämäsi aurinkolasit, niin niitä ei todellakaan tarvita. Ja seuraavana kesänä ne näyttääkin jo vähän tyhmiltä.


Mutta takaisin pipoon. Se on virkattu kolmosen puikolla ja samalla vadelmanpunaisella Limonella kuin stimangilaukkukin. Lankaa kului aika tarkalleen 50 g, joten nyt sitä ei ole enää kuin pari metriä jäljellä.


Sekä pipon että kukan mallit ovat syntyneet työn edetessä, vähän piti välillä purkaa. Kukka on tehty vaaleanpunaisesta Novitan Jasminista, joka tuntuu soveltuvan virkkauslangaksi tasan yhtä hyvin kuin kaimansa Mäntylä laulajaksi (meillä nimittäin oli työhuoneessamme TKY:llä Jasmin Mäntylän promolevy - ihan hirveetä shittii. Tai ainakin toivon, että se oli promolevy eikä sellanen, josta joku ois maksanu jotain).

Piposta tuli kyllä ihan hyvä, ympärysmitta (46 cm) ja syvyys (niin syvä kuin yhdestä kerästä tuli) olivat melko ok ja pipo yltää vähän korvillekin. Voisin melkein harkita itselleni samanlaista talviversiota.

Keltaruusuhuivi

Tein äidilleni äitienpäivä- ja synttärilahjaksi huivin. Nyt tämän ehkä uskaltaa jo laittaa näytille, sillä lähden kohti koti-Korvista ihan pian.

Ostin jo aikapäiviä sitten Menitan Outletistä vyyhdin havunvihreää villalankaa, joka oli melko edullista bulkkitavaraa (sillä ei ollut merkkiä, nimeä eikä vyötettä). Lankaa mainostettiin huovuttuvana ja se oli paksuudeltaan jotakuinkin Novita Florican tapaista. Virkkasin kutosen koukulla tarkoituksella löysän 25*220 cm suorakaiteen kaksinkertaisilla pylväillä. Ajattelin, että onpahan sitten kutistumisvaraa, kun ajattelin sen kuitenkin huovuttaa.

Käytin huivia kaksi kertaa pesukoneessa, ekana 40 ja sitten 60 asteessa, kumpanakin kertana lakanaan käärittynä. Olin oikein jemmannut lakanapyykkiä tätä varten. Toisen pesun jälkeen tekele oli kyllä jo vähän huopunut, mutta ei todellakaan kutistunut. En tietenkään olettanut, että lanka käyttäytyis ihan samalla tavalla kuin Huopanen, joka kutistuu 40 %, mutta oisin kyllä jonkinmoista pienentymistä odottanut.

Kaiketi olin katsellut tekelettä jo liikaa, sillä toisen pesun jälkeen olin jo ihan kyllästynyt koko lumppuun. Niinpä päätinkin tehdä huovutusvillasta jotain epämääräisiä koristeita vähän piristeeksi. Niistä tuli sitten keltaisia ruusuja.



Ja ne siis todella ovat keltaisia ruusuja eivätkä Dallas-pullia, vaikka etenkin tuossa ylemmässä kuvassa ne vähän nisuilta näyttävätkin. Ei muuta kuin taas lakanan sisään ja koneeseen. Onneksi pyykkiä riitti.

Kolmas kerta toden sanoo. Tällä kertaa tulos oli jo ihan tyydyttävä. Kaksi ruusua (mytyn sisimmäiset) eivät olleet huopuneet kiinni, mutta tikutin ne huovutusneulalla takaisin paikoilleen. Silitin huivin puuvillakankaan läpi kuivaksi, jolloin pinnasta tuli tosi sileä, paikoin lähes silkkinen. Lopputulos on aika ohut mutta kuitenkin napakka ja hyvin laskeutuva.


Lopun viimein oon ihan tyytyväinen huiviin, ainut vaan että se on tosi pitkä, reilusti yli kaksimetrinen. Ja meidän äiti on aika pieni. Mutta saapahan useamman kierroksen kaulan ympäri.


Langan väri (puhdas ja syvä havun vihreä, joka ei taittanut yhtään harmaaseen) ei oikein tuu enää tuosta huovutetusta versiosta niin hehkuvasti esille, mikä nyt tietysti oli ihan arvattavissakin. Tai väri itsessään säilyi hyvin, mutta kun langasta katoaa huovuttuessaan kiilto, niin se tekee aika paljon. Voi olla, että jätän nää lankahuovuttelut vähäksi aikaa ja keskityn ihan vaan tavallisen neuletekstuurin ihailuun.

Stimanginen laukku

Oijjoi, barokkiparodialaukkuni on vihdoin valmis! Ja siitä tuli ihana! Vadelmanpunaista, kultaa ja aitoa rihkamaa! Vapiskaa Longchamp ja Louis Vuitton!


Laukku on siis tehty Schoellerin Limone-puuvillalangalla ja kolmosen virkkuukoukulla. Se on virkattu kiinteillä silmukoilla yhtenä tuubina ylhäältä alas. Levennykset ja kavennukset on tehty pääosin aina pussukan reunoissa, minkä vuoksi laukku on päältä ja pohjalta katsottuna ovaalinmuotoinen. Bambukahvat on kiinnitetty ketjusilmukoilla ja reunaan koukkusin pienen harjakuvion. Kruunu on ommeltu päälle saman valmistaja X-tra No 10 -kultalangalla. Briljantit ja smiragdiitit on Hobby Pointista. Vuori on lähes samanväristä raakasilkinnäköistä tekokuitua. Malli on omasta päästä, kruunu valitettavasti ei.


Oli pakko tusata laukku tänään valmiiks, sillä oli vain saatava aikaiseksi jotain kaunista. Nimittäin Otaniemen metropysäkistä ei tullut kovin kaunista. Valitettavasti. Eilen oli jo tiedossa, että kolmemetrinen (yhtenäinen) tulee muuttumaan kolmeksi metriseksi (palasista kootuksi) seinäksi, mutta se nyt oli pientä. Mutta kun pysäkin rungon mitat olivat nikkaroinnin aikana kasvaneet suunnitelmiin nähden 1-1,5 metrillä, oli (alkuperäisten suunnitelmien mukaan tehtyjen) seinälevyjen asentaminen aikamoista tuskaa. Siinä vaiheessa ei oikein voinut muuta kuin pelastaa mitä pelastettavissa oli. Ja esteettiseen silmääni sattui. Mutta onneksi metropysäkki ei ollut häppeningin ainoa juttu, vaan muita vetonauloja oli mm. oranssiksi metroksi teipattu bussi. Ja toivottavasti makkara maistui ja oli mukavaa.

Sorminukke-monsteri

Olimme eilen yksien kaverien häissä. Teimme häälahjaksi sellaset mökö-hali-lakanat, joita kääntelemällä voi viestittää unikaverille, onko hyvällä vai huonolla tuulella. En kyllä ehtinyt napata kuvaa lakanoista, sen verran väsyneenä ja viimetingassa ne valmistuivat.

Häistä kotiin ajellessa kuuntelimme radiosta tietty Euroviisuja (menomatkalla kuuntelimme ruotsinkielistä Antiikkia, antiikkia -tyyppistä radio-show'ta, joka oli melkein pahempi kuin Kansanradio). Kotiin ehdimme just pisteidenantoon, ja vaikka jääkaappiin oli varattu vety- ja atomiainekset, ei oikein pystynyt nauttimaan lihiksillä, kun oli niiiiin jännät paikat.

Mutta ihan loistavaa! Lordi on just hyvä Euroviisuvoittaja Suomelle! Sen kerran kun Suomi voittaa maailman kitcheimmän ja huipuimman laulukisan, niin oishan se ollu ihan kauheeta jos se once-in-a-life-time-voittaja oiskin ollu joku lauravoutilainen. Ja ansaittiinpahan ensi vuoden kisaisännöinti ainakin tyylillä, vaikka Ylen talous menee varmaan entistä enempi kuralle tästä.

Ja sitä paitsi, meikäläinen saa tästä nyt uuden tiskihoilausviisun. Meidän alakerran tyyppi nimittäin "laulaa" HIMiä aika ahkerasti (eikä oo kehittyny yhtään, vaikka melkein joka päivä harjoittelee). Oon yrittäny aina yksin tiskatessa lauleskella kovaa ja korkealta Lapponiaa vähän niinku vastaiskuksi. Mutta korkeat äänet ei kulkeudu rakenteiden läpi niin helposti kuin matalat (tämänkin olen oppinut kuuden vuoden opiskelujen aikana), joten tässäpä on nyt sitten uusi, matalampi viisu meikäläiselle hoilattavaksi.

Jännitysten yöstä huolimatta heräsin aamulla melko aikaisin ja ehdin virkata sorminukke-monsterin, jonka vein kummityttömme vanhemmille kiitokseksi hääreissun autonlainasta. Virkkasin ensin kymmenkunta kerrosta kiinteää. Pään tein pylväillä, lisäsin "kuonoa" varten puolentusinaa silmukkaa ja parin kerroksen jälkeen kavensin pään kokonaan umpeen. Sitten vaan ompelin sarvet, silmät, suun ja hiukset. Kummitytölle näytettiin myös monsteri-sorminukkea, ja kysyttiin, mitä mieltä hän on Lordista. Surkea bändi kaiketi, sillä hän kakkasi välittömästi vaippaansa.