Tässä yksilössä takapuolestakin tuli jo sen verran siisti, että sitä kehtaa esitellä. Harjoitusta, harjoitusta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sisustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sisustus. Näytä kaikki tekstit
27.12.13
Toinenkin taulu
29.8.13
Järjestystä vaatekaappiin
Puolitoista muuttolaatikollista vaatteita ja yksi laatikollinen kenkiä sai lähteä ennen kuin sain vaatekaappini kesytettyä. Nyt vaatteeni ja kenkäni oikeasti mahtuvat omaan kaapinpuolikkaaseeni ilman, että niitä tarvitsee sulloa useaan varviin syvyyssuunnassa tai säilyttää Mount Everstin korkuisessa pinossa sängyn vieressä. Vähänkös mahtavaa!
Pisteenä iin päälle taloutemme pyykkihuollosta vastaavan taho esitti avokätisen tarjouksen: saisin puhtaalle pyykilleni kaappiinkuljetuksen, mikäli pyykkilähetin olisi helppo tunnistaa, mikä vaate kuuluu mihinkin kohtaan. Tämä oli jo sellainen porkkana, että kannatti vähän rationalisoida: nyt vaatekaapissani on nimikoidut paikat housuille, neuleille, pitkähihaisille trikoille, t-paidoille, hihattomille topeille, collareille, alusvaatteille, sukille, urheiluvaatteille sekä yöpaidoille. Ei ne vaatepinot edelleenkään mitkään supersiistit ole, mutta pääasia on, että vaatteet mahtuvat kaappiin väljästi ja että jokaiselle vaatekappaleelle on oma paikkansa.
Ensimmäinen etappi matkalla kohti järkevämpää järjestystä on nyt taklattu! Jee!
Pisteenä iin päälle taloutemme pyykkihuollosta vastaavan taho esitti avokätisen tarjouksen: saisin puhtaalle pyykilleni kaappiinkuljetuksen, mikäli pyykkilähetin olisi helppo tunnistaa, mikä vaate kuuluu mihinkin kohtaan. Tämä oli jo sellainen porkkana, että kannatti vähän rationalisoida: nyt vaatekaapissani on nimikoidut paikat housuille, neuleille, pitkähihaisille trikoille, t-paidoille, hihattomille topeille, collareille, alusvaatteille, sukille, urheiluvaatteille sekä yöpaidoille. Ei ne vaatepinot edelleenkään mitkään supersiistit ole, mutta pääasia on, että vaatteet mahtuvat kaappiin väljästi ja että jokaiselle vaatekappaleelle on oma paikkansa.
Ensimmäinen etappi matkalla kohti järkevämpää järjestystä on nyt taklattu! Jee!
18.8.13
Korkeampaa keittiömatematiikkaa
Väistykää keittiöpsykologit, on aika keittiömatematiikan!
Soveltavaa keittiömatematiikkaa
Pyysimme ja saimme häälahjaksi oransseja Origo-astioita. Tykkään niistä tosi paljon, käytämme niitä päivittäin, ne ovat reippaita ja raikkaita, hyvän muotoisia ja valkoisella pohjalla ruoka näyttää hyvälle. Mutta esimerkiksi pikkulautasia meillä on vain 4. Mikä tarkoittaa, että aina, jos kaffevieraita tulee enemmän kuin kaksi, kaivamme esiin sinkkuaikaiset keltaiset ja mustat Teemat (joita taitaa olla 8). Säilytämme siis kahdeksaa eriparista lautasta siltä varalta, että neljä kivaa lautasta ei riitä. Eiköhän tämä laskutoimitus ole selvä: vien sinkkulautaset kirpulle ja haen kaupasta 4 Origoa tilalle. Luovun siis kahdeksasta, tuon tilalle neljä, ja viivan alle jäävä vähennys aikaisempaan lautasmäärään on neljä. Tätä tarkoitin, kun sanoin ensimmäisessä muuttolaatikkokirjoituksessa, että ensisijainen tavoitteeni ei ole tavaran vähentäminen vaan järjestyksen järkeistäminen.
Keittiömatematiikan väitöstilaisuus
Kysymys: Kuinka monta piirakkaa teen/tarjoan kerralla?
Vastaus: Yleensä yhden, joskus harvoin kaksi.
Johtopäätös: Tarvitsen siis maksimissaan 2 piirakkavuokaa.
Kysymys: Kuinka monta irtopohjavuoassa leivottavaa kakkua teen kerralla?
Vastaus: Yleensä yhden, joskus ääääärimmäisen harvoin kaksi.
Johtopäätös: Tarvitsen siis yhden irtopohjavuoan.
Vastaväittäjän kysymys: Entä jos vieraita tuleekin paljon ja tarvitsisin sittenkin kaksi?
Vastaus: No ensin kysyisin, että lainaisiko naapurin Miika minulle toista vuokaa. Tai sitten leipoisin jotain sellaista, mitä ei tarvitse tehdä irtopohjavuoassa vaan voisi tehdä uunipellillä.
Vahvistus: Tarvitsen todellakin vain yhden irtopohjavuoan.
Analyysi ja sukupolvikriittinen diskurssi
On arkiastioita, joita käytetään yli 300 päivänä vuodessa. Sitten on juhla-astioita, joita käytetään harvemmin. Olen ylpeä siitä, että minulla ei ole vanhempieni tavoin kaapissa pölyttyvää matalan käyttöasteen kahviastiastoa: tusinan verran liian pieniä kahvikuppeja plus saman sarjan kuusi hieman suurempaa teekuppia asettilautasineen, joita käytetään vain juhlahetkinä. Olen ollut ylpeä siitä, että minun huushollissani juodaan kahvi ja tee samankokoisista mukeista, niin arkena kuin pyhänäkin.
Ajattelin, että olisin jotenkin äitiäni vapaampi erillisten arki- ja juhla-astioiden ikeestä. Olin väärässä. Minun kaapeissani kahviastiaston tilan vievät erilaiset viinilasit: On muutama arkiskumppalasi, jotka voi huoletta roudata vaikka piknikille. On muutama arkiviinilasista tai olutlasista menevä Verna. Tähän päälle on vielä sekalaisia romanttisia kahden viinilasin pareja, joita olen ostanut ja saanut ensimmäisenä opiskeluvuonna ajatuksella "näistä laseista ryystän romanttisesti punaviiniä ihanan miehen kanssa". No, mies on nyt elämässäni, menin sen kanssa naimisiin ja saimme häälahjaksi keskenään mätsääviä laseja punaiselle, valkoiselle, kuplivalle ja väkevälle viinille - joten eiköhän ne sekalaiset parit voi heittää jo menemään.
Laatikko numero 5 tuli siis puolilleen astioista ja toinen puolikas täyttyi muusta kotisälästä kuten tunkkaisista liinavaatteista. Liinavaatteet menevät energiajakeeksi, parhaat astiat kirppikselle ja huonoimmat astiaat lasi- ja metallikeräykseen.
Laatikko numero 5 tuli siis puolilleen astioista ja toinen puolikas täyttyi muusta kotisälästä kuten tunkkaisista liinavaatteista. Liinavaatteet menevät energiajakeeksi, parhaat astiat kirppikselle ja huonoimmat astiaat lasi- ja metallikeräykseen.
18.7.13
Kaappikatsaus
Jossain vaiheessa lomaa, kun rentoutuminen on edennyt riittävän pitkälle, saan yleensä siivouskärpäsen pureman. Viime kesänä totaalinen remppa kohdistui kuiva-ainekaappeihin, minkä seurauksena a) kuiva-aineet mahtuvat yhteen kaappiin ja b) kaapin sisältö vastaa jotakuinkin kulutusta, mikä helpottaa sisällön ajan tasalla pitämistä. Sitten viime kesän kuiva-ainekaappikatsauksen olen myös kehittänyt menetelmän kuiva-aineiden menekin edistämiseksi: kaapin vasemmassa yläkulmassa pitää majaansa "haastelaatikko", jossa on seuraavan 3 kuukauden aikana vanhaksi meneviä kuiva-aineita. Haastelaatikon sisällölle on keksittävä käyttöä ennen parasta ennen -päivää.
 |
| Siivouskaappi ennen |
Reilun kahden viikon lomailun jälkeen rentoutumiseni oli saavuttanut kaappikatsauspisteen. Tällä kertaa vuorossa oli keittiön siivouskaappi. Siivouskaappi on ollut murheenkryyni pitkin kevättä, aina silityslaudan myötä sieltä on vyörynyt lattialle ties mitä sälää.
 |
| Yläkaappi ennen |
Lähtötilanne oli siis seuraava: silityslauta, kauppakasseja ja paperipusseja runtattuna isoon lokeroon. Imurin tunkeminen samaan osioon tuotti jo vaikeuksia. Puhdistusaineet ja imurin suuttimet olivat tiiviisti silitysraudan ynnä muun irtosälän takana, joten käytettyä tuli ainoastaan niitä, jotka onnenkantamoisesta olivat jääneet etualalle. Ylähyllyllä möllötti pari kertaa vuodessa käytettävä kakkukupu kera sekalaisen roinan ja aivan ylimmässä kaapissa (vaatii jakkaralle nousun) kyti keittiöpyyhepommi - tiedättehän: Kaapinovi auki! Puhtaat pyyhkeet salamana sisään! Kaapinovi kiinni! Ja kun myöhemmin haluaisi ottaa yhden pyyhkeen käyttöön, kaikki hyökkäävät niskaan.
Vetäisin koko kaapin sisällön keittiön lattialle. Lounasaikaan mennessä osa roinasta oli päätynyt roskiin ja säilytettävät kamat ryhmittyneet käyttötarkoituksen mukaisiin kasoihin: puhdistus, silitys, imurointi, pakastus, kauppakassit, essut, keittiöpyyhkeet, leivinliinat, kynttilät, kertakäyttöastiat. Totesin, että tänään lounastaisimme ulkona, sillä keittiöön ei mahtunut kokkaamaan.
 |
| Yläkaappi jälkeen: kakkukupu, kylmäkallet, kertsit |
Koitin kyseenalaistaa omia pinttyneitä tapojani, miettiä arkipäivän logistiikkaa ja suunnitella säilytyspaikat sen mukaan.
 |
| Puhdistusaineet ja keittiöpyyhkeet käden ulottuvilla |
- Miksi säilyttää pari kertaa vuodessa tarvittavaa kakkukupua käden ulottuvilla ja eristää usein tarvittavat keittiöpyyhkeet hankalasti tavoitettavaan yläkaappiin?
- Puhdistusaineita ja -välineitä ei saa laittaa liian piiloon, sillä muuten niitä ei tule käytettyä.
- Uuden talouspaperirullan korkkaaminen ei saa räjäyttää koko hyllyn sisältöä ulos kaapista.
- Miksi kauppakasseja pitäisi säilyttää keittiössä? Eikö huonomuistisen kannattaisi säilyttää niitä pikemminkin eteisessä, kun kangaskassien olemassa olon muistaa kuitenkin vasta sitten, kun on jo naponut ulkovaatteet päälle ja kengät jalkaan kauppaan lähtöä varten. Siinä vaiheessa keittiö on aika kaukana, joten muovikasseja siunaantuu enemmän kuin niitä ehtii roskapusseina käyttää.
- Joulu on kerran vuodessa, ja toimitan joululahjoja ehkä max. kuuteen eri osoitteeseen. Napakoita ja siistejä pahvikasseja ei siis tarvitse säilyttää kymmentä enempää ajatuksella "tässä pussukassa niiden-ja-näiden joululahjat kulkevat perille nätisti, näppärästi ja lapsien katseelta salassa".
 |
| Siivouskaappi jälkeen |
Iltapäiväkahveihin mennessä tavarat löysivät paikkansa. En ole mikään hillitön siivousintoilija, mutta pakko myöntää, että hyvin järjestetty kaappi tuottaa kyllä jonkinmoista mielihyvää. Väljästi täytetyt hyllyt tuntuvat luksukselta.
 |
| Läpinäkyvät säilytyslaatikot rulaavat |
9.1.13
Asiakassuhdetta ei voi ulkoistaa, Artek
Haluaisin uskoa, että suomalainen design on ikuista. Haluaisin uskoa, että suomalainen design on laadukasta. Haluaisin nähdä, että suomalainen design menestyy maailmalla. Mutta sitä ennen haluaisin, että suomalainen design petraisi asiakassuhteen hoitamisessa.
Ihastuimme loppukesästä Artekin liikkeessä näkemäämme ruokapöytään. Ruokapöytä meillä on ollut hakusessa vuodesta 2009 saakka, ja nyt bongaamamme pöytä täytti kaikki kriteerimme. Ajattelimme, että pöytä on ikuinen ja että laadusta kannattaa maksaa.
Tilasimme pöydän samaisesta liikkeestä elokuun lopussa ja maksoimme puolet hinnasta. Pöytä toimitettiin syyskuun lopussa. Huomasimme kuitenkin saman tien, että pöydän pinnassa oli halkeama ja lakassa kiviä. Tässä vaiheessa tietysti ärsytti, sillä olin jotenkin yhdistänyt Artekista ostetun tavaran laatuun. Räpsäsimme vioista muutaman kuvan ja pyyhkäisimme takaisin liikkeeseen kuvien kanssa. Asiointi liikkeessä sujui ystävällisesti ja mutkattomasti - "tottakai hoidetaan asia kuntoon". Sovimme, että laitamme kuvat sähköpostilla myyjälle, joka hoitaa asian eteenpäin. Ja sähköpostihan lauloi saman tien kotiin päästyämme.
Kului päivä, toinen, kolmas ja melkein viikko. En saanut sähköpostiini minkäänlaista kuittausta viestin vastaanottamisesta. Soitimme perään, että onkohan sähköposti tullut perille. Liikkeestä pyysivät lähettämään postia toiselle myyjälle, joka otti asian hoitaakseen.
Kului taas viikko, vähän toista. Olin puhelimitse yhteydessä myyjään. Väliaikatietona sain kuulla, että Artekin tuotepäällikkö tutkii asiaa tehtaan kanssa ja selvittää, mikä meni pieleen. No, minuahan ei asiakkaana kiinnostanut syyllisten etsintä vaan ratkaisu: ehjä pöytä.
Kun ensimmäisestä reklamaatioyhteydenotostamme oli kulunut 3 viikkoa, laitoin myyjälle sähköpostia, jossa totesin 3 viikkoa olevan melko pitkä aika reklamaation käsittelylle. Kun 4 viikkoa oli kulunut ensikontaktista, myyjä ilmoitti, että pöydän valmistaja on minuun lähipäivinä yhteydessä ja sopii haljenneen pöydän noudosta. Olin vähän äimistynyt, sillä en ollut varautunut siihen, että tapaukseni pompautettaisiin vielä uudelle yhteyshenkilölle.
Taas kului päiviä, tehdas ei ollut minuun yhteydessä pöydän noudosta eikä minulla ollut tehtaan yhteystietoja. Ehdotin myyjälle, että minä ja Artek sopisimme pöydän noutamisesta ja että Artek ja pöydän valmistaja sumplisivat sitten keskenään, miten pöytä toimitetaan korjattavaksi. Myyjä antoi ymmärtää, että ehdottamani noutojärjestely ei käy, sillä Artek on tässä tapauksessa vain jälleenmyyjä. Minusta on outoa ohjata asiakas valmistajan pakeille; jos ostan Stockmannilta lampun, niin kyllä Stocka silloin on se, jonka kanssa minä asiakkaana reklamaatiota selvitän - ei minun tarvitse sumplia mitään lampun valmistajan kanssa.
Seuraavien päivien sisään sain sovittua valmistajan kanssa pöydän noudon, ja valmistajan edustaja arvioi, että saamme pöydän seuraavana päivänä takaisin. Noutopäivä tuli ja valmistajan yhteyshenkilö sanoi, että menee kuitenkin ylihuomiseen. Olin varautunut ylihuomenna jäämään töistä kotiin, kun yhteyshenkilö soitti aamulla, että meneekin perjantaihin. Torstaina tämä soitti, että meneekin seuraavaan maanantaihin. Milloin syynä oli sairastapaus pintakäsittelylinjalla, milloin työn vaativuus. Loppujen lopuksi ehjän pöydän toimitus vei arvioidun yhden päivän sijasta 3 viikkoa, jonka ajan söimme japanilaisittain lattialla. Vian korjaamiseen käytetty 3 viikkoa ei minusta ole kovin paha juttu, ymmärrän että puun työstäminen kestää, mutta olisi ollut reilumpaa sanoa saman tien, että kestää ja että puhutaan ennemmin viikoista kuin päivistä, niin olisin haalinut jostain korvaavan pöydän.
Nyt elettiin siis joulukuun alkua. Kuittasin myyjälle, että olemme saaneet pöydän ja olemme siihen tyytyväisiä, mutta kerroin myös, etten pitänyt kohtuullisena maksaa jäljellä olevaa summaa täysimääräisenä, joten ehdotin tuntuvaa hyvitystä. Myyjän vastatarjous oli -15%, jota hän perusteli sillä, että tehdas oli kuitenkin tehnyt meille korvaavan pöydän, ja että vasta toinen korvaava pöytä meni läpi heidän laadunvarmistuksestaan - eli he olivat joutuneet tekemään meille yhteensä kolme pöytää. Konsultoin kuluttajaneuvojaa, punnitsin vaihtoehtojani ja suostuin tarjoukseen; vaikkakin tarina korvaavan pöydän laatureputuksesta ei minusta ole mikään tapa perustella hyvitysprosenttia - se kertoo ainoastaan tehtaan kyvystä tuottaa kuranttia tavaraa.
Pyysin myyjää vielä postittamaan minulle korjatun laskun, ja muutaman päivän kuluttua se tipahtikin postiluukusta: lasku oli ns. hyvityslasku, johon oli siis laskettu, mitä 15% pöydän kokonaissummasta on. Siinä ei siis ollut merkattuna summaa, joka meidän tulisi maksaa hyvityksen jälkeen. Siinä ei myöskään ollut oikeaa viitenumeroa, jolla lasku voidaan yhdistää oikeaan maksutapahtumaan. Järjestelmä, josta Artek tulostaa laskunsa, on selvästikin kirjanpitolähtöinen, ei asiakaslähtöinen.
Laskun maksettuani ehdin jo ajatella, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Joulukuun aikana pöytämme ääressä istui enemmän ystäviä kuin koko syksynä yhteensä - mikä oli ihanaa! Joululounasta syödessämme aloimme kuitenkin ihmetellä, miten lautasemme klenkkaavat pöydällä. Ajattelin ensin, että lautasemme ovat kieroja; mutta mitenkäs posliini nyt yht'äkkiä muutaman vuoden käytön jälkeen kieroontuisi. Tarkempi syynäys ja vatupassaus osoitti, että pöytälevy oli alkanut vetäytyä kieroon tämän noin kuukauden aikana, jonka pöytä oli meillä ollut. Puun kuivatuksessa tai varastoinnissa oli täytynyt tapahtua jokin virhe, sillä eihän kuivan massiivipuun kuuluisi vääntyä propelliksi normaalissa huoneenlämmössä.
Tässä vaiheessa emme nähneet enää muuta vaihtoehtoa kuin kaupan purku. Harmi, sillä pöytä oli todella kiva. Rahojen palautus ja pöydän nouto sujuivat ystävällisesti ja jouhevasti joulun välipäivistä huolimatta - siitä kiitos.
Toivon vilpittömästi, että Artek ja suomalainen design menestyisivät maailmalla. Maailmanmaineen niittämiseksi muutama asia olisi kyllä laitettava paremmalle tolalle. Ne asiat on lihavoitu yllä olevassa tekstissä. Aloittaaa voi vaikkapa siitä, että myyjän edustaja hoitaa asiakassuhteen - niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
--
Lähetin ensimmäisen version tästä blogikirjoituksesta Artekiin ennen joulua, sillä halusin antaa heille mahdollisuuden kommentoida tapahtunutta ennen kuin julkaisen tekstin. Toimitusjohtaja Mirkku Kullberg olikin minuun saman tien yhteydessä. Kullberg pahoitteli syvästi tapahtunutta ja sitä, etteivät Artekin asiakaspalvelun periaatteet toteutuneet tässä casessa.
Puhelun jälkeen minulle jäi parempi fiilis kuin mitä tunnelmat olivat ennen puhelua. Sellainen fiilis, että ehkä tästä jumpasta jäi Artekillekin jokunen oppi ihan oikeasti lihasmuistiin. Ainakin toivon niin. Olenko menettänyt uskoni Suomi-designiin? En kokonaan. Mutta lisäkolauksiinkaan ei ole liiemmälti varaa.
Ihastuimme loppukesästä Artekin liikkeessä näkemäämme ruokapöytään. Ruokapöytä meillä on ollut hakusessa vuodesta 2009 saakka, ja nyt bongaamamme pöytä täytti kaikki kriteerimme. Ajattelimme, että pöytä on ikuinen ja että laadusta kannattaa maksaa.
Tilasimme pöydän samaisesta liikkeestä elokuun lopussa ja maksoimme puolet hinnasta. Pöytä toimitettiin syyskuun lopussa. Huomasimme kuitenkin saman tien, että pöydän pinnassa oli halkeama ja lakassa kiviä. Tässä vaiheessa tietysti ärsytti, sillä olin jotenkin yhdistänyt Artekista ostetun tavaran laatuun. Räpsäsimme vioista muutaman kuvan ja pyyhkäisimme takaisin liikkeeseen kuvien kanssa. Asiointi liikkeessä sujui ystävällisesti ja mutkattomasti - "tottakai hoidetaan asia kuntoon". Sovimme, että laitamme kuvat sähköpostilla myyjälle, joka hoitaa asian eteenpäin. Ja sähköpostihan lauloi saman tien kotiin päästyämme.
Kului päivä, toinen, kolmas ja melkein viikko. En saanut sähköpostiini minkäänlaista kuittausta viestin vastaanottamisesta. Soitimme perään, että onkohan sähköposti tullut perille. Liikkeestä pyysivät lähettämään postia toiselle myyjälle, joka otti asian hoitaakseen.
Kului taas viikko, vähän toista. Olin puhelimitse yhteydessä myyjään. Väliaikatietona sain kuulla, että Artekin tuotepäällikkö tutkii asiaa tehtaan kanssa ja selvittää, mikä meni pieleen. No, minuahan ei asiakkaana kiinnostanut syyllisten etsintä vaan ratkaisu: ehjä pöytä.
Kun ensimmäisestä reklamaatioyhteydenotostamme oli kulunut 3 viikkoa, laitoin myyjälle sähköpostia, jossa totesin 3 viikkoa olevan melko pitkä aika reklamaation käsittelylle. Kun 4 viikkoa oli kulunut ensikontaktista, myyjä ilmoitti, että pöydän valmistaja on minuun lähipäivinä yhteydessä ja sopii haljenneen pöydän noudosta. Olin vähän äimistynyt, sillä en ollut varautunut siihen, että tapaukseni pompautettaisiin vielä uudelle yhteyshenkilölle.
Taas kului päiviä, tehdas ei ollut minuun yhteydessä pöydän noudosta eikä minulla ollut tehtaan yhteystietoja. Ehdotin myyjälle, että minä ja Artek sopisimme pöydän noutamisesta ja että Artek ja pöydän valmistaja sumplisivat sitten keskenään, miten pöytä toimitetaan korjattavaksi. Myyjä antoi ymmärtää, että ehdottamani noutojärjestely ei käy, sillä Artek on tässä tapauksessa vain jälleenmyyjä. Minusta on outoa ohjata asiakas valmistajan pakeille; jos ostan Stockmannilta lampun, niin kyllä Stocka silloin on se, jonka kanssa minä asiakkaana reklamaatiota selvitän - ei minun tarvitse sumplia mitään lampun valmistajan kanssa.
Seuraavien päivien sisään sain sovittua valmistajan kanssa pöydän noudon, ja valmistajan edustaja arvioi, että saamme pöydän seuraavana päivänä takaisin. Noutopäivä tuli ja valmistajan yhteyshenkilö sanoi, että menee kuitenkin ylihuomiseen. Olin varautunut ylihuomenna jäämään töistä kotiin, kun yhteyshenkilö soitti aamulla, että meneekin perjantaihin. Torstaina tämä soitti, että meneekin seuraavaan maanantaihin. Milloin syynä oli sairastapaus pintakäsittelylinjalla, milloin työn vaativuus. Loppujen lopuksi ehjän pöydän toimitus vei arvioidun yhden päivän sijasta 3 viikkoa, jonka ajan söimme japanilaisittain lattialla. Vian korjaamiseen käytetty 3 viikkoa ei minusta ole kovin paha juttu, ymmärrän että puun työstäminen kestää, mutta olisi ollut reilumpaa sanoa saman tien, että kestää ja että puhutaan ennemmin viikoista kuin päivistä, niin olisin haalinut jostain korvaavan pöydän.
Nyt elettiin siis joulukuun alkua. Kuittasin myyjälle, että olemme saaneet pöydän ja olemme siihen tyytyväisiä, mutta kerroin myös, etten pitänyt kohtuullisena maksaa jäljellä olevaa summaa täysimääräisenä, joten ehdotin tuntuvaa hyvitystä. Myyjän vastatarjous oli -15%, jota hän perusteli sillä, että tehdas oli kuitenkin tehnyt meille korvaavan pöydän, ja että vasta toinen korvaava pöytä meni läpi heidän laadunvarmistuksestaan - eli he olivat joutuneet tekemään meille yhteensä kolme pöytää. Konsultoin kuluttajaneuvojaa, punnitsin vaihtoehtojani ja suostuin tarjoukseen; vaikkakin tarina korvaavan pöydän laatureputuksesta ei minusta ole mikään tapa perustella hyvitysprosenttia - se kertoo ainoastaan tehtaan kyvystä tuottaa kuranttia tavaraa.
Pyysin myyjää vielä postittamaan minulle korjatun laskun, ja muutaman päivän kuluttua se tipahtikin postiluukusta: lasku oli ns. hyvityslasku, johon oli siis laskettu, mitä 15% pöydän kokonaissummasta on. Siinä ei siis ollut merkattuna summaa, joka meidän tulisi maksaa hyvityksen jälkeen. Siinä ei myöskään ollut oikeaa viitenumeroa, jolla lasku voidaan yhdistää oikeaan maksutapahtumaan. Järjestelmä, josta Artek tulostaa laskunsa, on selvästikin kirjanpitolähtöinen, ei asiakaslähtöinen.
Laskun maksettuani ehdin jo ajatella, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Joulukuun aikana pöytämme ääressä istui enemmän ystäviä kuin koko syksynä yhteensä - mikä oli ihanaa! Joululounasta syödessämme aloimme kuitenkin ihmetellä, miten lautasemme klenkkaavat pöydällä. Ajattelin ensin, että lautasemme ovat kieroja; mutta mitenkäs posliini nyt yht'äkkiä muutaman vuoden käytön jälkeen kieroontuisi. Tarkempi syynäys ja vatupassaus osoitti, että pöytälevy oli alkanut vetäytyä kieroon tämän noin kuukauden aikana, jonka pöytä oli meillä ollut. Puun kuivatuksessa tai varastoinnissa oli täytynyt tapahtua jokin virhe, sillä eihän kuivan massiivipuun kuuluisi vääntyä propelliksi normaalissa huoneenlämmössä.
Toivon vilpittömästi, että Artek ja suomalainen design menestyisivät maailmalla. Maailmanmaineen niittämiseksi muutama asia olisi kyllä laitettava paremmalle tolalle. Ne asiat on lihavoitu yllä olevassa tekstissä. Aloittaaa voi vaikkapa siitä, että myyjän edustaja hoitaa asiakassuhteen - niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
--
Lähetin ensimmäisen version tästä blogikirjoituksesta Artekiin ennen joulua, sillä halusin antaa heille mahdollisuuden kommentoida tapahtunutta ennen kuin julkaisen tekstin. Toimitusjohtaja Mirkku Kullberg olikin minuun saman tien yhteydessä. Kullberg pahoitteli syvästi tapahtunutta ja sitä, etteivät Artekin asiakaspalvelun periaatteet toteutuneet tässä casessa.
Puhelun jälkeen minulle jäi parempi fiilis kuin mitä tunnelmat olivat ennen puhelua. Sellainen fiilis, että ehkä tästä jumpasta jäi Artekillekin jokunen oppi ihan oikeasti lihasmuistiin. Ainakin toivon niin. Olenko menettänyt uskoni Suomi-designiin? En kokonaan. Mutta lisäkolauksiinkaan ei ole liiemmälti varaa.
24.12.12
24 - Nörttien ovikranssi
On viimeisen luukun aika! Sen kunniaksi toivotetaan joulu tervetulleeksi huusholliin ovikranssilla. Ovikranssit ovat kovin usein kovin imeliä tai sitten ihan tusinakamaa - joko havuja tai risuja. Vielä kuukausi sitten ajattelin, etten koskaan laita kranssia ulko-oveeni. Vaan toisin kävi. Mutta tämähän ei kyllä teknisesti ottaen ole kranssi, koska kyseessä ei ole reikäleivänmuotoinen viritys.
Tarvitset: Hama-helmiä, hama-helmialustan, leivinpaperia, vanhan tietokoneen grafiikkakortin, vanhan näppäimistön näppäimiä, kulkusia, rautalankaa, softista ja kuumaliimapistoolin tai jotain muuta pitävää liimaa. Lisäksi: Silitysrauta ja -lauta, sivuleikkurit tai huonot sakset rautalangan leikkaamiseen.
Muotoile hama-helmistä 8-bittistä tietokonegrafiikkaa muistuttavia kuvatuksia. Aiheet saavat olla jouluisia. Kiinnitä hama-helmi-kuviot leivinpaperin läpi silittäen.
Pese näppäimet rasvasta ja liasta, ja muotoile niistä jouluinen tervehdys. Leikkaa softiksesta sopivia suiruja ja tee rei-ittimellä reikiä säännöllisten välien päähän toisistaan. Töki näppäimet softiksen läpi.
Liimaa tervehdystekstit näppäinten tapeista kiinni grafiikkakorttiin.
Liimaa hama-helmi-koristeet paikoilleen. Kiinnitä kulkuset ja loput hama-helmi-korsteet rautalangalla. Tee rautalangasta hihna, jolla koko hökötyksen voi kiinnittää naulaan ja oveen.
Oikein huippua joulua!
Suuri kiitos kaikille joulukalenteria seuranneille - tätä on ollut aivan hulvattoman hauskaa tehdä. Huippuhomma pitää nyt pienen ja ansaitun joulutauon. Blogi ja Facebook jatkavat päivittymistä pyhien jälkeen - ensin joululahjatuotoksilla, ja sitten vähän verkkaisemmalla normitahdilla kuin nyt joulukuussa.
23.12.12
23 - Tulppaaniasetelma
Meidän suvussa hortonomiset lahjat ovat keskittyneet floristi-siskolleni. Minulla on viherpeukalo töröttänyt aina melkoisen keskellä kämmentä; kuivien risujen kasaaminen kimpuksi oli pitkään ainoa kukkia & sidontaa -osaston taidonnäyte, mihin pystyin. Tämän siskoni innoittaman tulppaaniasetelman myötä ainakin minun kukka-asetelmani singahtavat nextille levelille.
Leikkaa veitsellä oasis-sienestä kulhoon sopiva pala. Töki lyijykynällä reiät tulppaaneille.
Katkaise tulppaanien varret noin 10 cm mittaisiksi ja riivi liiat lehdet pois. Tökkää yksi tulppaani jokaiseen sienen reikään. Kaada tässä vaiheessa kulhoon vettä. Sieni imee vettä aika paljon, joten sitä on lisättävä useaan otteeseen. On hyvä aloittaa kastelu jo tässä vaiheessa, kun veden imeytymisen ja lisäystarpeen pystyy näkemään.
Riivi havuista yksittäisiä oksia ja pujota ne tulppaanisarkojen väliin pitkälleen. Havut sujahtavat helpommin, jos ujutat niitä "myötäkarvaan" tulppaanien väliin.
Taittele rautalangasta hengettömän näköisiä pinnejä ja tökkäise sinne tänne ankkuroimaan havuja. Lisää havuja vielä reunoille sikin sokin niin, että oasis-sieni peittyy.
Söpö! Muista kastella päivittäin.
Ja tässä vielä kuva kahden päivän päästä, kun kukat ovat jo auenneet.
Tarvitset: Kimpun tulppaaneja, kuusen havuja, oasis-sienen, rautalankaa ja kulhon. Lisäksi: Lyijykynän, huonot sakset ja veitsen.
Leikkaa veitsellä oasis-sienestä kulhoon sopiva pala. Töki lyijykynällä reiät tulppaaneille.
Katkaise tulppaanien varret noin 10 cm mittaisiksi ja riivi liiat lehdet pois. Tökkää yksi tulppaani jokaiseen sienen reikään. Kaada tässä vaiheessa kulhoon vettä. Sieni imee vettä aika paljon, joten sitä on lisättävä useaan otteeseen. On hyvä aloittaa kastelu jo tässä vaiheessa, kun veden imeytymisen ja lisäystarpeen pystyy näkemään.
Riivi havuista yksittäisiä oksia ja pujota ne tulppaanisarkojen väliin pitkälleen. Havut sujahtavat helpommin, jos ujutat niitä "myötäkarvaan" tulppaanien väliin.
Taittele rautalangasta hengettömän näköisiä pinnejä ja tökkäise sinne tänne ankkuroimaan havuja. Lisää havuja vielä reunoille sikin sokin niin, että oasis-sieni peittyy.
Söpö! Muista kastella päivittäin.
Ja tässä vielä kuva kahden päivän päästä, kun kukat ovat jo auenneet.
17.12.12
17 - Hiutalenauha
Yksi ensimmäisistä askarteluista, jossa käytin muutakin kuin paperia ja liimaa ja jonka muistan, on ikkunaan ripustettava lumihiutalenauha. Se askarreltiin kerhossa, siis alle kouluikäisenä, valkoisesta puuvillalangasta ja postilähetysten pehmusteina ja täyteaineina olleista valkoisista, kevyistä muovinaksuista - siis sellaisista maissinaksun näköisistä. Tässä vähän hienostuneempi versio naksuhiutalenauhasta.
Tarvitset: Veteen liukenevaa kangasta, koruvaijeria, sivuleikkurit vaijerin katkaisuun, valkoista rihmaa ja erilaisia valkoisia lankoja. Lisäksi: Ompelukone, sakset, vesiastia, talouspaperia.
Veteen liukenevaa kangasta saa Hobby Pointista ja koruvaijeria korutarvikekaupoista, kuten Sinellistä. Koruvaijerin voi kyllä korvata puuvillalangallakin - silloin tarvitset myös neulan.
Leikkaa veteen liukenevasta kankaasta noin 4 x 8 cm palasia. Söhrystele langoista erilaisia kasoja kasoja kankaalle. Söhrykasan halkaisija saa olla noin kahden euron kolikon luokkaa.
Taita kangas kahtia niin, että lankasöhry jää taitteen sisään. Ajele villisti ompelukoneella eri suuntiin lankasöhryn päältä. Tässä touhussa ei tarvita edes ompelukoneajokorttia.
Upota ommeltu kangas-lanka-tasku kädenlämpöiseen veteen.
Anna paketin lillua vedessä noin 15 sekuntia...
...ja huomaat, kuinka kangas liukenee veteen ihan silmissä.
Ongi lankasöhry vesiastian pohjalta. Voit vielä vähän litsiä hiutaletta, jotta viimeisetkin sulaneen kankaan klöntit liukenevat. Jos haluat pehmeitä, ei-tärkättyjä hiutaleita, niin huuhtele hiutaletta vielä hanan alla. Tärkätyt, jämäkät hiutaleet käyvät myös oikein mainiosti, ne ovat ryhdikkäämpiä.
Asettele talouspaperille kuivumaan.
Pujottele hiutaleet koruvaijeriin. Pätkäise vaijeri sopivanoloisesta kohdasta poikki.
Kieputtele hiutalenauha vaikkapa risukimppuun tai asettele joulukuusen oksille.
Risukimppu herättää kunnioitusta näin joulun alla ainakin niissä lapsissa, joilla on jotain omallatunnollaan.
14.12.12
14 - Herkkulusikat
Riisipuuro on herkullista mutta ihan sairaan vaikeaa keittää. Aina se kärähtää pohjaan vaikka kuinka sekottaisi, ja sitten niitä ruskeita hiutaleita leijailee kattilassa kuin rauskuja valtameressä. Jos joku näkee vaivaa keittääkseen ison satsin herkullista joulupuuroa hiljalleen ja hartaasti, niin minä voin tuoda lusikat.
Tarvitset: Taulunkehykset, hienoa paperia, kuvansiirtoainetta, decoupage-lakkaa, lusikoita, siveltimen, herkullisia kuvia (esim. Jon Bon Jovi, Daniel Craig ja Jordan Knight) ja rautalankaa. Lisäksi: Sakset, neula, lyijykynä ja huonot sakset tai sivuleikkurit rautalangan leikkaamiseen.
Leikkaa kuvat ääriviivojaan myöten. Sivele kuvansiirtoainetta kuvien päälle.
Asettele kuvat lusikan kuperalle puolelle. Varo, ettei kuva jää ryttyyn ja ettei kuvan ja metallin väliin jää ilmakuplia. Pyyhi lusikan pinnalle tursuvat kuvansiirtoaineet pois kostealla rätillä. Anna kuivua yön yli.
Hierrä kopiopaperi pois veden avulla. Kuivaa lusikat talouspaperilla. Sivele kaksi ohutta kerrosta decoupagea kuvien päälle koko lusikan pesän alalta. Anna kuivua 20 minuuttia kerrosten välillä.
Asettele lusikat sopiviin kohtiin hienon paperin päälle paspartuun avulla. Pienikuvioinen paperi on ystävä, se auttaa lusioiden kohdistamisessa.
Tee hienoon paperiin pienet merkit rautalangan reikiä varten. Rei'itä paperi nuppineulan avulla. Jäljennä reiän paikat myös taulun taustapahviin ja survo nuppineula läpi.
Kiinnitä lusikat taustaan rautalangalla.
Kieputa rautalangan päät toisiinsa kiinni ja asettele siivosti taulun takapuolelle. Päällystä teipillä, jos et halua rautalankojen hilluvan vapaana.
Nauti. Puurosta.
Herkkulusikat ovat tietysti mitä mainioin puurojuhlavieminen. Lisäksi voisin kuvitella antavani näitä vaikkapa urheilukilpailuiden palkintona, kuten kaveriporukassa juostun maratonin tai Finlandia-hiihdon päätteeksi. Jollain toisella kuva-aiheella ideasta saisi jalostettua myös persoonallisen kummilusikan.
11.12.12
11 - Jääkukkamagneetit
Jouluna saa syödä yölläkin. Kun jouluyönä hiippailee kuusen valojen loisteessa jääkaapille, on vähintäänkin kohtuullista, että jääkaapin ovikin on puettu jouluisen juhla-asuun - riemunkirjavat muovihedelmämagneetit voi siivota pois silmistä ja mielestä, ja tilalle saa hyvällä omalla tunnolla tuoda jotain tyylikkäämpää. Lumihiutaleen tai jääkiteen näköiset ovikoristeet ovat hyviä myös muistuttamaan, ettei jääkaapinovenraossa sovi notkua liian kauaa, ettei kylmyys karkaa harakoille.
Mallaile lasipisaroiden avulla lehtikuvista sopivia valkoisia yksityiskohtia. Piirrä lyijykynällä pisaran ääriviivat haluamasi kohdan ympärille. Leikkaa ääriviivojen sisältä.
Levitä ohuen ohut kerros Erikeeperiä ympyräiseksi leikatun kuvan päälle. Paina Erikeeperöity kuva lasipisaran pohjaan. Anna kuivua vartti. Levitä kontaktiliimaa pisaraan liimatun kuvan taustapuolelle sekä magneetin toiselle puolelle (sille puolelle, missä on painauma keskellä - muuten magneetti hylkii jääkaapinovea). Anna kuivua vartti erillään ja paina sitten magneetin ja pisaran liimapinnat vastakkain. Anna kuivua yön yli.
Miten monta valkoisen sävyä onkaan olemassa! Koko kirjo loskakiekuroista puuterimaiseen pakkasvalkoiseen.
Samalla periaatteella voit tehdä myös vaikkapa sormuksen, kunhan korvaat magneetin valmiilla sormuspohjalla. Muista ottaa sormus pois sormesta käsien pesun ajaksi.
Tarvitset: Visuaalisesti korkeatasoisia lehtiä, Erikeeperiä, kontaktiliimaa, lasimosaiikkipisaroita ja magneettinappeja. Lisäksi: Sakset, cocktail-tikkuja ja lyijykynä.
Mallaile lasipisaroiden avulla lehtikuvista sopivia valkoisia yksityiskohtia. Piirrä lyijykynällä pisaran ääriviivat haluamasi kohdan ympärille. Leikkaa ääriviivojen sisältä.
Levitä ohuen ohut kerros Erikeeperiä ympyräiseksi leikatun kuvan päälle. Paina Erikeeperöity kuva lasipisaran pohjaan. Anna kuivua vartti. Levitä kontaktiliimaa pisaraan liimatun kuvan taustapuolelle sekä magneetin toiselle puolelle (sille puolelle, missä on painauma keskellä - muuten magneetti hylkii jääkaapinovea). Anna kuivua vartti erillään ja paina sitten magneetin ja pisaran liimapinnat vastakkain. Anna kuivua yön yli.
Miten monta valkoisen sävyä onkaan olemassa! Koko kirjo loskakiekuroista puuterimaiseen pakkasvalkoiseen.
Samalla periaatteella voit tehdä myös vaikkapa sormuksen, kunhan korvaat magneetin valmiilla sormuspohjalla. Muista ottaa sormus pois sormesta käsien pesun ajaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)