Syvältä ja poikittain

Tänään laitepilateksessa keskityimme oleelliseen: syviin vatsoihin ja flow'hun. Onnistuin saamaan kiinni flow'n syrjästä useammassakin liikkeessä, ja se oli hienoa - mutta olen nyt aivan fiiliksissä muodostamastani (kylläkin katkonaisesta) yhteydestä syviin vatsalihaksiini!

Mulla on leikattu umpilisäke aikaa sitten. Silloin oli muotia tehdä iso haava, napsasta tulehtunut umppari veks ja harsia haava löysästi umpeen, jotta pahat veret pääsevät pois. Alavatsani oikeaa puolta koristaa siis 20-senttinen arpi, joka tikattiin kiinni vain 5 pistolla (vertailun vuoksi: nykytähystyksellä umpparihaava on ehkä 2 cm ja tikkejä on ehkä ne samat 5). Nyt joku siellä jo ajattelee, että "ei toi ole mitään sektioon verrattuna". Ei tässä nyt olekaan tarkoitus nokittaa kenenkään synnytyskokemuksia, vaan tarkoitukseni on rehellisesti tuijottaa omaan napaani ja todeta, että tuolla umppari-casella on aika todennäköisesti jotain tekemistä sen kanssa, että yhteys oikean puolen syviin vatsoihin on vielä vasentakin puolta kovin paljon puuroisempi. Marjo teki myös ihan hyvän havainnon, että selällä maatessani jalkoja ilmassa kannatellessani oikea jalkani "roikkuu", kun vasen taas on selvästi aktiivisempi.

Olen aiemmin jotekin luullut, että navan vetäminen sisään on yhtä kuin syvien vatsalihasten aktivointi, mutta nyt ymmärrän, että se ei riitä. Tässä muistilistaa itselleni, kuinka voisin jatkossakin saada yhteyden syviin vatsalihaksiin:

• Syvältä ja poikittain: se on se poikittainen alavatsalihas, jota täytyy aktivoida
• Alavatsan on tarkoitus rutistua sivuilta sisäänpäin (kavennus), alaselkään puolestaan voisi koittaa saada poikittaissuunnassa kuperuuden tunnetta (levennys)
• Häpyluun yläosasta piirretään kuvitteellinen suora linja ristiselän uloimpaan selkänikamaan. Sitten koitetaan hivuttaa alavatsan pakettia linjaa pitkin vähän ylöspäin.
• Häntä alas. Vahva häntä. Suoraan alas. Kuten kengurulla.

Kuva: Scott Calleja, Flickr / Creative Commons

Mielikuva, jonka avulla en oikein osaa aktivoida oikeita lihaksia: "kuvittele että sinulla on liian pienet farkut jalassa". Tätä olen kokeillut livenä riittävän usein, joten ajatukseni harhautuvat helposti tukalaan oloon ja jenkkakahvoihin, jotka tursuavat housun kauluksen yläpuolelle. Näihin kuviin näihin tunnelmiin.


Laitepilates 1 h
Kävely 30 min / 3 km

Vaikka kuinka oikean puolen syvät vatsat hapottaisivat nopeammin, niin ei auta muu kuin reenata!

Ryhtiryykäisy

Gymbuddyt olivat tänään joko ylikuntoisia tai estyneitä, joten en minäkään sitten jaksanut raahautua keskenäni jumppaan. Kun keli oli kerran kuiva ja kirpakka, niin lähdin lenkille. Hölkätessä koitin ottaa rauhallisesti ja pitää ryhdin hyvänä - sain nimittäin työkaveriltani lainaan Fit-lehden, jossa kerrottiin vatsan pistämisen (juostessa) johtuvan huonosta ryhdistä.

Eräs selkeimmistä marrastreeni-projektini löydöksistä on todellakin ryhtiin liittyvät asiat.

Teininä/lapsena venähdin pituutta jo varsin varhain, ja äitini teroitti minulle hyvän ryhdin merkitystä toistuvasti. En esimerkiksi saanut saanut olkalaukkua koululaukuksi, koska äidin mielestä se pilaisi ryhdin. Reppu on ergonomisempi. Kiitos äiti - teininä minulla olikin hyvä ryhti.

Lukiossa tein jo sen verran kesä- ja viikonlopputöitä, että itsenäinen nuori nainen pystyi ostamaan itse tienaamillaan rahoilla mitä ikinä lukiolainen nyt yleensä haluaakaan, kuten Marimekon olkalaukun. Porttiteoria kicks in. Sitten tuli TKK ja könötys Alvar Aallon persjalkaisille suunnittelemissa luentosaleissa, könötys tietokoneen ääressä ja työelämässä könötys työpöydän ääressä.

Ja työpöydän äärestä könöttämästä duunikaverinikin minut löysi silloinkin, kun hän toi sen Fit-lehden pistos-ryhti-jutun luettavaksi (ja hän yllätti minut itse teosta könöttämässä, vaikka mulla onkin se post-it-lappu monitorissa muistuttamassa lapaluiden asennosta).

Mutta ehkä jokin on vihdoin naksahtanut päässäni ryhdikkämpään suuntaan. Nimittäin eilen ruokajonossa toinen kollegani (jonka olen tuntenut 7 vuotta) kysyi, "miten sä oot noin pitkä?" Okei, suomalaisvirallinen meriselitykseni oli kengät, mutta oikeasti kengät eivät olleet sen korkeammat kuin muutkaan kenkäni, joten sen täytyi johtua ryhdistä. Olin nääs juuri hetkeä aikaisemmin ajatellut ryhtiä.

On minulla vielä luonnolliseen hyvään ryhtiin matkaa. Siinä matkan varrella täytyisi jotenkin saada parempi tuntuma syviin vatsalihaksiin. Vaikka kuinka yritin lenkilläkin olla ryhdikäs ja syvien vatsojen suhteen stabiili, niin ei mulla ollut kyllä minkäänlaista yhteyttä niihin. Mutta onneksi ei kyllä pahasti pistänytkään, ihan vähän vaan, ja siitäkin pääsin eroon.


Hölkkä 38 min / 4,7 km
Sykkeen keskiarvo 144, maksimi 162

Olis jaksanut enemmänkin, mutta oli vähän liian vähän päällä.

Kahvakuulakoulun tarkkiksella

Kuva: Andrew Malone, Flickr / Creative Commons

Tänään sain nauttia kahden gymbuddyn luksusseurasta: serkkujekke ja oma mies. Osuimme vahingossa hullun kahvakuulaopen tunnille. Paino sanalla ope - alkulämppärit oli nimittäin hyvinkin pitkälti mallia yläasteen liikuntatunti. Juostiin salia ympäri, hypittiin haarahyppyjä. Mutta jollain sairaalla tavalla tykkään kyllä tämän liikkamaikan kahviksista, tyyppi ohjeistaa kuitenkin ihan hyvin tekniikkaa ja kiertää porukan joukossa katsomassa ja oikaisemassa, vaikka tupa olisi ihan täynnä kuulaajia.

Tänään meikä oli jotenkin liikkamaikan silmätikku. Lähdin reteesti hauiskääntöihin 8 kg:n kuulalla, mutta maikka tuli heti korjaamaan tekniikkaongelmani ja tarjoamaan kutosen kuulaa. Etuheilautuksissa ajattelin vähän himmailla ja pistin heilutellen 10 kg kuulalla, mutta eikös haukansilmä tullut tuputtamaan 16 kg kuulaa - vältyin kuitenkin siltä, kun vapaana oli vain 12 kg, ja senkin lainasin opelta. Ja seliinmakuulta seisaalleen tehtäviä rullauksiin se vaati lisää tempoa: "vauhti on voimaa!"

Teimme myös penkkipunnerruksia steppilaudan päällä kahdella kuulalla. Kiitos voimanostokeikan, älysin nyt veivata painoja rintsikoiden alareunan korkeudella enkä olkapäiden tasolla. Plus että kahvakuulakyykyissä mun ryhti pysyi ehkä vähän paremmin kuin normaalisti, koska koitin keskittyä nimenomaan selän asentoon.

Kahvakuula 50 min
Kävely 40 min

Tarkkis kutsui, mutta kivaa oli!

Urheilu ja musiikki

Musiikki tuo parhaimmillaan lisäpotkua urheiluun. Tykkään itse kovasti 90-luvun rokista (esim. Guns'n Roses, Green Day, Offspring) kahvakuulassa ja pumpissa. Body Balancessa viimeisimmässä ohjelmassa oli mielestäni tosi hyvät musat, oli Adelea ja Of Monsters and Meniä. Juostessa en ole vielä oppinut kuuntelemaan musiikkia, homma pendaa kuulokkeista - tavalliset nappikuulokkeet eivät nimittäin pysy korvissani.

Taustamusa on urheilussa ihan ok, mutta heti kun mennään urheiluaiheisiin biiseihin, niin ollaan jo heikommilla jäillä. Ei ole helppoa tehdä musaa urheilusta ja saada sitä kuulostamaan ei-nololta. Tässä kuitenkin minusta parhaat yritykset - parhaat urheilubiisit top 3:

1. Leevi and the Leavings: Tuhannen markan seteli
2. Shakira: Waka waka (this time for Africa)
3. Kummeli: Purista perseellä normaalisti

Kunniamaininta: Röllin voimistelulaulu

Jos urheilusta kertovat biisit ovat hiipimistä heikoilla jäillä, niin urheilijoiden laulamissa kappaleissa humahdetaan jään läpi 100-prosenttisen varmasti. Voitaisko sopia, että urheilijat ei laulais?







Niin. Tänään ei siis urheilutreeniä vaan bänditreenit. Pikkujoulut ja keikka nääs lähestyy. Uskon, että meidän bändimme kuulostaa paremmalta kuin Ringa Ropo, mutta Jarska Isometsän tasolle ei ehkä ihan ylletä.

Laulaminen 2 h

Voi terve, että olin poikki tuon kaksituntisen jälkeen.

30 min kahvakuula

Kahvakuulaaja(?)-patsas kesällä Reykjavikin keskustassa 

Kovaa vauhtia marraskuun loppupuolta mennään, ja vasta nyt ehdin ekaa kertaa tässä kuussa kahvakuulaan. Olen aiemmin käynyt Esportin 50 minuutin normikahviksissa, mutta tänään 30 minuutin Kettlebell Express sopi paremmin aikatauluhin. Olen aiemmin ajatellut, etten viitsi 30 minuutin vuoksi vaivautua, mutta kyllä tässä puolituntisessa oli ihan riittävästi haastetta. Ja vielä kun yhdisti salikeikan kauppareissuun, niin kyllähän tässä ihan kivasti tulee liikuntaa tällekin päivälle.

Kettlebell Expressissä vedettiin ensin nopeat lämmittelyt, ja sitten ryykästiin tositoimiin: 4 melko lailla kokovartaloliikettä aika isoilla kuulilla (puolet liikkeistä tehtiin itse asiassa 2 kuulalla). Jokaista liikettä tehtiin 4 x 45 sekunnin sarjat, ja 15 sekkaa taukoa sarjan välissä ja minuutin tauko aina vanhan ja uuden liikkeen välissä. Löysin Expressistä uuden hapotusliikkeen nro 1: Etuheilautus, jossa mennään kyykkyyn silloin kun kuula on ylhäällä. Yhden käden tempaisut ovat mukavia, samoin kahden kuulan maastaveto, jossa hypätään vielä kuulien varaan ojentajapunnerrukseen. Loppuun tehtiin vielä yksi pidempi sarja palauttavia liikkeitä ja dynaamisia venytyksiä.

Kahvakuula 30 min
8 kg ja 12 kg painoilla

Kävely 3 x 20 minuuttia
Kotoa salille, salilta kauppaan ja kaupasta kotiin

Tiukkaa settiä!

Kuhinaa Tapiolassa

Kävin aamulla kevyellä hölkällä. Henki kulki, asento piti, varpaat rullasivat ja ilma oli kiva, mutta jalat olivat vielä hiukan tukossa kuluneen viikon rasituksesta. Jalkojen tönkköyden lisäksi korkeat sykkeet kertoivat myös viestiä, että palautuminen kuluneesta viikosta on vielä kesken.

Aika paljon oli kävelijöitä liikkeellä Tapiolan tuntumassa. Selvisi, että siellä oli joulukauden avajaiset. Jotain joulupukkimeininkiä ja miniponiajelua. Kiva että Tapiolassakin on kuhinaa, kun tuntuu, että metrotyömaa ja väliaikaiset liikennejärjestelyt ovat kuihduttaneet keskusta jonkin verran.

Kuva: Ainoan mediatiedot

Esimerkiksi kauppakeskus Ainoa on minusta tosi tervetullut Tapiolan elävöittäjä. Olen kuullut yllättävän monen parjaavan Ainoaa ja sanovan sitä noloksi. Luin jostain kritisointia, miten kauppakeskukseen toivottiin enemmän paikallisia yrittäjiä. No, minä en jaksa marista, päinvastoin, toivotan jokaikisen palvelun lämpimästi tervetulleeksi Tapiolaan. Tein pienen surffauskierroksen Ainoan liikkeiden nettisivuilla ja päädyin laskuissani seuraavaan lopputulokseen: 15 Ainoan 30:sta liikkeestä on joko uusimaalaisten yrittäjien toimipisteitä tai franchising-yrittäjien vetämiä liikkeitä. Siis 50%, mikä minusta on kyllä aika hyvä prosentti. Että minkälaisia yrittäjiä pitäisi vielä olla? Nyt oikeesti, purnaukset pussiin.


Hölkkää 35 min / 4,9 km
Sykkeen keskiarvo 160, maksimi 170

Ryhtiräätälin kynsissä

Toinen laitepilatestunti. Marjo oli sitä mieltä, että selkäni oli maanantaina sen verran kankea, että tänään olisi hyvä idea vetreyttää sitä, erityisesti alaselkää. Ja mikäpäs siinä, kyllähän se minulle sopi, varsinkin kun keskiviikon voimailukeikan jälkeen muistin yleensäkään selkälihasten olemassaolon - maastavedot nääs kolkuttelivat vielä vähän ulkofileissä.

Koin joitakin ahaa-elämyksiä selästä, joten kirjailenpa niitä tähän muistiin:

Ahaa nro 1: Hyvä ryhti vaatii vahvoja selkälihaksia. Hyvä ryhti ei ole ainoastaan ulkonäkö- ja fiilisjuttu, vaan ryhtilihakset nostavat selkänikamia irti toisistaan, jotta hermot mahtuvat kulkemaan nikamien välistä. Tai otetaan toisinpäin: jos hermot jäävät puristuksiin selkänikamien väliin, niin se se mahtaa vasta sattuakin.

Ahaa nro 2: Alaselkäni on vähän notkollaan. Välillä on tunne, että alaselän lihakset ovat hapoilla ihan vaan normaalista olemisesta, vaikkapa pitkän kävelylenkin jälkeen. Jos normaali asento hapottaa lihaksia, niin ei se ihme ole, että alaselkä on jäykkä, enkä oikein saa pyöristettyä sitä. Kyllä minä teoriassa tiedän, että syvät vatsalihakset auttavat tukemaan alaselkää ja estämään sen ylirasittumista, mutta en selvästikään ole vielä löytänyt kaikkia syviä vatsalihaksiani. Tänään monessa liikkeessä yritin saada yhteydettä niihin (aivoni kutsuivat syviä vatsalihaksia samaan tapaan kuin yksinäinen, epätoivoinen avaruussukkula koittaisi saada signaalia Houstoniin: "Houston, do you copy?" Abs, do you copy?), mutta vasta lopun elefanttiliikkessä hoksasin (ainakin osittain), mistä kohtaa niitä liikutetaan.

Ahaa nro 3: Ihmisellähän on rintaranka! Ja sitähän voi liikuttaa!

Ahaa nro 4: Vaikka ruumiinrakenteeni onkin enemmän isäni puolelta perittyä, niin kylläpä vaan Kososen suvun kyttyrä alkaa jo näkyä meikäläisenkin yläselässä. Jos ei lapojen ympäristön lihakset jaksa yksin vetää yläselän kyttyrää sileäksi, niin rintakehän ja solisluiden huudeilla olevat lihakset voivat auttaa toiselta puolelta.

Kertakaikkiaan, tuli parempi tuntuma selkään kuin maanantaina, ja rintakehäkin aukesi jossain vaiheessa. Mutta kyllä sitä veivattiin, kierrettiin ja taivuteltiinkin. Ja Marjo on tosi hyvä tsemppaaja. Tunnin jälkeen oli sellainen olo, että voisin melkein tehdä selkärangalla aaltoliikettä. Jos selässä on kerran laitetunnin jälkeen näin liikkuvainen olo, niin tämähän on ihan oikeasti täysin varteenotettava vaihtoehto selkähieronnalle. Joutuuhan tässä tekemään itse pirun paljon enemmän hommia kuin hierojan pöydällä maatessa, mutta sehän ei oo huono.


Laitepilates 1 h
Laulaminen 1 h 30 min
Kävely 40 min / 4 km

Lyhyt historia lähes kaikesta liikunnastani, osa 2: aikuisuus

Olin ajatellut meneväni hölkkäämään tänään, mutta eilisen voimailun jäljiltä kroppa on aika tönkössä kunnossa. Lisäksi huomenna mulla olis toinen tunti laitepilatesta, joten ehkä tänään olis hyvä pitää välipäivä. Niinpä voinkin jatkaa tilitystä lapsuuden traumojen jälkeisestä ajasta.

--

Muutettuani pois kotikotoa myös liikuntamääräni romahtivat. Asuin Otaniemessä ja opiskelin Otaniemessä, joten minun ei tarvinnut juurikaan hyötyliikkua paikasta toiseen lukukausien aikana. Kävin silloin tällöin hutkimassa sählyä opiskelukavereiden kanssa ja viikonloppuisin tein pitkiä kävelylenkkejä, mutta siinä se sitten pääasiassa olikin. Niin, ja vastasinhan minä Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan hallituksessa liikunta-asioista - tosin sillä ei ollut oman liikunta-aktiivisuuden kanssa oikeastaan mitään tekemistä.

Opiskelujen kesäkaudet olivat liikunta-aktiivisuudessa asia erikseen. Fillaroin kesätöihin lähes säällä kuin säällä, ja koska jokainen kesätyöpaikkani oli noin kymmenen kilometrin päässä asunnostani, liikuntaa kertyi kesän mittaan ihan mukavasti. Ja vielä ihmettelin, miten olin kesän lopulla aina niin paljon sutjakammassa kunnossa kuin vappuna.

Liikuntaharhaluuloinen sohvaperuna?

Valmistumisen jälkeen, muutaman vuoden työelämässä oltuani olin jo vaarassa lipsahtaa liikuntaharhaluuloiseksi sohvaperunaksi: Uskoin vilpittömästi olevani aktiivinen liikkuja, koska kävin kerran viikossa joogassa ja kerran viikossa kolmen vartin rauhallisella kävelylenkillä. Hah! Olin myös vakaasti sitä mieltä, että vaatteeni olivat huonolaatuisia, koska ne tuntuivat kutistuvan - pesussa varmaankin. Samaan aikaan kärsin vieläpä hirveistä päänsäryistä.

Sitten koitti totuuden hetki, vedenjakaja, uuden ajanlaskun alku. Työnantajani sponssaamaan työterveysohjelmaan kuuluu "määräaikaishuollot", siis tasakymmen- ja viisvuotistarkastukset. Omassa 30-vuotistarkastuksessani terkkarin tuomio oli tyly: lievä ylipaino ja lisäksi verensokeri hilluu kakkostyypin diabeteksen rajoilla. Tuomiota ryyditti vielä lakoninen kommentti: "näillä ei ole tapana korjaantua itsestään iän myötä". Työterkkarin tuomion jälkeen liityin siltä seisomalta kuntokeskuksen jäseneksi, ja päätin käydä jumpassa vähintään kaksi kertaa viikossa. Jätin myös joksikin aikaa kaiken lisätyn sokerin, valkoiset jauhot, riisin ja perunan pois ruokavaliostani.

Nyt olen jaksanut käydä jumpassa keskimäärin kahdesti viikossa reilun kahden vuoden ajan. Ensimmäisen puolen vuoden ajan se oli yhtä tervan juontia. Ainoa motivaattorini tuolloin oli liikuntakeskuksen jäsenmaksun suoraveloitus - että pakkohan minun oli siellä käydä edes kahdesti viikossa, jotta saisin rahalleni vastinetta. Puolen vuoden jälkeen kuntoni alkoi parantua, ja rupesin käymään rankemmissa jumpissa - edelleen pääasiassa velvollisuuden tunnosta, mutta enää liikunta ei tuntunut niin tympeältä. Jossain vaiheessa tajusin, etten ollut moneen kuukauteen kärsinyt migreenistä.

Vuoden säännöllisen kuntoilun jälkeen aloin tuntea kropassani levottomuutta, jos en ollut käynyt jumpassa viikkoon. Ja nyt, reilun kahden vuoden aktiivisen liikkumisen jälkeen voin tunnustaa olevani hieman koukussa säännölliseen rääkkiin. Lisäksi tätä nykyä voin vilpittömästi vakuuttaa nauttivani treenistä jo sen aikana, en pelkästään urheilun jälkeen.

En edelleenkään ole mikään täydellisyyden tavoittelija. Tavoitteeni ei ole juosta koviten tai hypätä korkeimmalle. Minussa ei myöskään ole kilpailuhenkeä. En tavoittele täydellistä kroppaa. Liikkumismotivaationi on yksinkertaisesti hyvä olo.

Liikuntatottumuksiltani olen sporttishoppailija, joka kokeilee vähän kaikkea silloin kun huvittaa tai kun itselle sopii. En harrasta mitään tiettyä lajia, enkä käy kenenkään tietyn ohjaajan tunneilla minään tiettynä aikana - se olisi minusta stressaavaa sitoutumista. Senpä vuoksi ryhmäliikuntatunnit ja itsekseen harjoitettavat lajit sopivat minulle parhaiten - ainakin tähän elämäntilanteeseen.

Onko minulla sitten jotain tavoitetta? Maratoni tai puolikas? Ei. Lyhyen tähtäimen tavoite on voida hyvin kuukauden jokaisena päivänä. Pitkän tähtäimen tavoitteeni on päästä kuusikymppisenä omin avuin kyykkyyn ja ylös.

Mallia kuusikymppisille

Voimaa!

Viikon toinen uusi lajikokeilu, ja vasta keskiviikossa mennään! Suuntasimme tänään duunikaverini kanssa työpaikan kellariin, ohjelmassa kello viiden sali ja taremmin ottaen voimanosto. Tämä kollegani on silkkaa terästä ja harjoittanut voimanostoa enemmänkin: mimmi nostaa penkistä 80 kg. Olin siis hyvässä seurassa.

Lämmittelyjen ryydittämänä aloitimme urakkamme kyykyistä. Haimme tuntumaa ensin pelkällä tangolla, sitten lisäsimme painoja pari kertaa ennen kuin sopivan kutkuttava taso löytyi. En kyllä muista paljonko sitä rautaa tangossa oli. Minä tein 5 x 5 sarjan (5. toisto oli aina aika tiukilla), kollegani veteli menemään 5 x 12. En ihan päässyt riittävän syvälle kyykkyyn, eli reidet eivät olleet lattian kanssa linjassa, mutta kyllä se silti tuntui. Ja hikkee pukkas.

Seuraavana vuorossa oli penkki, siinäkin aloitimme ilman painoja, ja lisäsimme sitten lättyjä tankoon - miten en muista tätäkään - ehkä 10 kg verran. Penkki oli tiukka. Vaikeinta oli liikerata: ylhäällä käteni hapuilivat ihan liikaa pään suunnassa ja alhaalla liikaa olkapäiden huudeilla, kun olisi pitänyt tuoda tanko alhaalla rintsikoiden alareunaan, ja nostaa se siitä suoraan yläpuolelle. Vaikhiaa.

Vikana vuorossa se, mitä olin odottanut eniten: maastaveto. Päädyimme tyrkkäämään 10 kg kiekot kumpaankin päähän tankoa ja veivasimme sillä. Homma helpottui, kun sain vinkiksi katsoa itseäni peilistä silmiin, silloin asento pysyi paremmin kurissa. Siltikin vaikeinta oli muistaa hengittää ja ryhdistää asento lopuksi. Siis ryhti ja hengitys - ihan kuin olisin taistellut näiden asioiden kanssa siellä pilateksessa ja ihan normaalisti istuessanikin.

Loppuun sain vielä kuumia vinkkejä leuan vedon harjoitteluun, kuinka oikeaa tatsia voi hakea matalalta "puolimakaavasta" asennosta ja tangossa roikkuen kuminauhan avulla.

Kiitos!


Voimanosto 1 h 10 min
Vähän piti välillä päästellä ähkimisen ääniäkin

Kävelyreissu ruokakauppaan

Tämän päivän liikunnat menivät taas hyötyliikunnan piikkiin: normikauppareissu. Mutta onpahan huomisen ja ylihuomisen ruuat ratkaistu. Huomenna syödään kanasalaattia ja ylihuomenna lindströmin pihvejä. Kanasalaattiin tulee salaatin ja kanan lisäksi kurkkua, avokadoa, mandariinia, mangoa, manchego-juustoa ja varmaan jotain pähkinöitä tai siemeniä. Lindströmin pihvien luotto-ohje on peräisin Safkaa-keittokirjasta.

Luotto-lindströmit

Ruoka on kyllä ihana asia, vaikkakin arkisin ruuan keksiminen ja taikominen on joskus vähän tympeää. Meillä on kahden aikuisen huusholli, mutta siltikin teemme oikeaa ruokaa myös illalla töiden jälkeen -  ei siis mitään teetä ja voileipiä. Viikonloppuna syödään kunnon ruokaa kahdesti päivässä.

Luottosalaatti

Ei meidän ruokamme aina ole lämpimiä - ainakin pari-kolme kertaa viikossa syömme jotain ruokaisaa salaattia. Eikä meidän ruokamme aina ole kovin raskaita - suosimme ainakin kerran viikossa keittoja. Emme syö eineksiä, paitsi nakkeja ja makkaroita joskus. Vielä pari vuotta sitten söimme pasta bolognesea aina, kun emme keksineet mitään muuta ruokalajia, mutta nykyisin kalakeitto on syrjäyttänyt jauhelihakastikkeen no-brainer-ruokana. Vielä pari vuotta sitten saatoimme hakea take-away-pizzaa laiskamadon iskettyä, mutta nykyisin haemme sushia, mikäli kokkaus ei nappaa.

Pahe: nakkisämpylät

No entäpä muut ateriat sitten? Kuten sunnuntaina kirjoitin, en pysty poistumaan kotoa ilman aamiaista. Aamiaiseni koostuu aina kahvista ja yleensä turkkilaisesta jugurtista sekä juustovoileivästä. Joskus syön puuroa, mutta yleensä en jaksa keittää.

Normisoppa

Lounas on minulle myös ehdoton juttu. Olen ollut nykyisessä duunissani 7 vuotta ja tuona aikana olen jättänyt lounaan väliin (tai korvannut sen voileivällä) ehkä maksimissaan 5 kertaa. Tuona aikana en ole kertaakaan ottanut mukaan lounaaksi omia eväitä, kun en vain jaksa sitä askartelua ja epätasaisesti mikrotetun ruuan närppimistä - saman talon alakerrassa on kuitenkin ihan hyvä ruokala. Ruoan kanssa juon rasvaista piimää ja vettä. Jälkkäriksi otan hedelmän ja säästän sen iltapäivän välipalaksi - paitsi tänään, kun oli mustikkakukkoa.

Heikko kohta: hampparit

Syön mielestäni melko terveellisesti, en suunnittele ruokiani treenien kannalta ja repsahtelen aina silloin kun siltä tuntuu. Hampurilaiset (ei pikaruokaloiden) ovat heikko kohtani. Itse tehdystä tuoreesta pullasta en kieltäydy koskaan. Köyhät ritarit uppoavat aina. Ja kylässä syön kaikkea.


Kävely 30 min / 3,3 km
Käynti sika-nauta-metsällä

Laitepilates, halleluja!

Internetissä kun huutelee, niin kannattaa olla vähän varovainen, sillä toivehuuteluthan voivat käydä toteen. Taannoisen Flow-jooga-postauksessa valitin, että flow oli vähän hukassa ja että tykkään kyllä rankemmista joogamuodoista mutta en siitä hörhöpuolesta. Postauksen jälkiliukkailla Facebookissa työkaverini, pilatesohjaaja Marjo suositteli minulle laitepilatesta: "hengitys, flow ja hikirankkuus ilman aatteellista hörpellystä". Tällainen myyntipuhe uppoaa minuun, joten tänään löysin itseni lyömästä liikuntaseteleitä Pilates Studio Haagan tiskiin.

Reformeri

Laitepilates on siis osa pilatesta, ei mikään spin-off tai jälkikäteen keksitty hifistelyversio - laitteet olivat herra Pilateksen agendalla ihan alusta lähtien. Ymmärrettävästi kuntokeskus- ja ryhmäliikuntamaailmassa matto on laajimmalle levinnyt pilatesväline, mutta Haagan studion varustuksiin kuuluvat isoista laitteista reformeri ja wunderchair. Pelottavannäköisiä härveleitä, mutta tekevät hyvää.

Alkuun Marjo kertoili hieman pilateksen ja laitepilateksen taustoista. Laitepilates on tietyllä tapaa "alkupilatesta", eli sitä ei ole muokattu mihinkään tiettyyn suuntaan (kuten vaikkapa Marja Putkiston MP Pilates) tai tarkoitukseen (keskivartalotreeniin keskittyvä moderni pilates). Eli siinä missä usein ryhmäliikunnan pilatestunneilla rääkätään pääosin korsetin lihaksia, on laitepilates kokovartalotreeniä.

Vaunun alla olevat jousivastukset

Lyhyen alustuksen jälkeen kävimme tositoimiin. Asetuin makaamaan selälleni "vaunun" päälle ja siitä se sitten lähti. Jalkojen liikkeitä, selkä- ja vatsaliikkeitä, lantiota, käsiä ja niskaa. Vaihdoin asentoa milloin selältä päinmakuulle, milloin istumaan ja jopa seisomaan. Välillä otin käsillä taljoista, välillä sujautin jalat taljan lenkkeihin. Liikkeet olivat rankkoja. Siis r-a-n-k-k-o-j-a. Hiki virtasi. Liikkeisiin oli pakko keskittyä ihan satasella, ja hengitys tuli oikeastaan itsestään mukaan, sillä sen avulla oli paljon helpompi pysyä liikkeissä mukana.

Tunnin jälkeen oli valtavan hyvä olo: rento ja kuitenkin voimakas, ei sellainen tillintallin. Liikkeet kuulemma ovat samaan aikaan sekä venyttäviä että voimistavia, ja ehkä se selittää oloakin. Sulava flow ei ehkä ihan löytynyt näin ensimmäisellä kerralla, mutta vaunun soljuva liike ja vain ja ainoastaan minun hengitykseni tahtiin kulkevat harjoitteet olivat kyllä luksusta. Ja mulla on vielä kaksi kertaa jäljellä, joten varo vaan flow, kyllä minä sinut vielä nappaan!

Jouset, ketjut ja vyöt

Loppuun vielä pari käytännön juttua tai kysymystä, jotka saattavat nousta jonkun mieleen:

Missä tätä voi harjottaa? Hyvin varustelluilla pilatesstudioilla. Pääkaupunkiseudulla on muutama paikka, mutta ei tämä niin kovin yleistä ole.

Onko tätä ryhmäliikuntaversiona? Ymmärtääkseni ei, vaan pikaisen googlauksen tuloksena laitepilatestunnit ovat aina joko yksityis- tai paritunteja, jossa ohjaaja keskittyy vain sinuun.

Vai yksityistunteja, mahtaa olla kallista? No, onhan se vähän suolaisen hintaista. Varsinkin jos vertaa verovaroin tuetun uimahallin kertalippuun tai kuntokeskuksen kymppikortilla jakosummaksi jäävään hintaan. Mutta minä kyllä vertaisin tätä ennemminkin hierojan velotukseen, jonka kanssa liikutaan aika lailla samassa hintaluokassa - ja olo tunnin jälkeen oli hyvinkin samantuntuinen. Ja ehdottomasti tämä on paljon enempi hintansa väärti kuin jokin höpöhöpö kuumakivihoito.

Suosittelisinko? Kyllä! Tämä voisi olla esimerkiksi oiva joululahja ihmiselle, joka ei tarvitse tavaraa nurkkiinsa. Jos hierojaa suositellaan jäykkäselkäiselle tai -harteiselle, niin minä suosittelisin tätä sellaiselle, jolla on jaloissa huono verenkierto - minulla on kroonisesti kylmät varpaat ja suonikohjuja kaksikymppisestä saakka, ja tuntuu, ettei mulla ole varpaissa kiertänyt veri näin vilkkaasti pitkään pitkään aikaan.


Summary:

Laitepilates 1 h

Ehannaa!

Pumpis eka (not), pumpis vika

Tämän päivän liikunta-asioiden teema on ollut "muutoksia suunnitelmiin". Kroppa janosi lihasrääkkiä, joten olin ajatellut meneväni aamulla 9.30 Body Pumpiin. Yleensä herään viikonloppuisinkin kahdeksan maissa, mutta jostain syystä tänäaamuna avasin silmät vasta 8.50. Kelailin hetken, että jos vetäisin jumppavaatteet niskaan ja säntäisin saman tien ulos, ehtisin juuri ja juuri - mutta en vaan yksinkertaisesti tule toimeen ilman aamiaista, joten se siitä.

Aamiaisen myötä päässä muhi Plan B: lämmittelevä kävely myrskyisellä Silkkiniityllä ja sitten taloyhtiön salille nostamaan rautaa. En ole normaalisti mikään punttisfani, suosin mieluummin ohjattuja tunteja (koska jos teen jotain itsekseni, niin lintsaan kuitenkin), mutta ajattelin, että kestäisin salilla yksin lusimisen näin marrastreenin kunniaksi. Vaan lenkin paremmalla puolen törmäsimmekin ystäviimme, ja suunnitelmiin tuli yllättävä positiivinen muutos: lähdimmekin tarkastamaan heidän työmaansa. Hyvältä näytti, läpäisi ainakin tämän tarkastajan seulan. Kotiin hilppastuamme nälkä kurni jo sen veran pahasti, että punttis sai jäädä ja iltapäivän riennot odottivat.

Tällä kertaa taloyhtiön punttiksen ovi pysyi kiinni

Iltapäivän synttärikahvittelun jälkeen ehdinkin kotiin niin, että sain vaihdettua pikaisesti vaatteet ja kipitin 19.15 Body Pumpiin (äidilleni tiedoksi, kyse on sellaisesta painonnostelujumpasta). Ja voi veljet että teki hyvää! Varsinkin kyykyissä, askelkyykyissä, rintalihaksissa ja hauiksissa poltteli tosi mukavasti. Tähän on hyvä päättää viikko.

Mikäli suunnitelmat pitävät, ensiviikolla on luvassa kaksi uutta lajikokeilua - jänskää!


Aamukävely 1 h
Kävely jumppaan 40 min
Body Pump 1 h

Jos yrittää päivän ekaan jumppaan, niin ehkä on tsäänssit ehtiä vikaan :)

Tasoittava flavonoidishotti

Eilen ei jumpattu vaan juhlittiin vanhojen kaverien kanssa. Tai itse asiassa kävin kyllä bänditreeneissä ennen lukiokaverien kokoontumisajoja - HeiaHeiahan laskee laulamisenkin urheiluksi. Ei sillä, kyllä laulamisessakin tulee hiki ja tarvitaann vatsalihaksia. Korkeissa kohdissa joutuu usein oikein noudattamaan Timo Silakan oppeja.

Mutta enisveis, hauskaa oli koko eilisilta. Illan mittaan nautitun punaviinin jäljiltä olo oli tänäaamuna vähän hontelo. Se on jännä, miten kroppa ei kestä suurempia määriä niitä punaviinin flavonoideja kerralla, vaan uni heikkenee ja rupeaa janottamaan ja ties mitä. Tai siis oletan, että vetämätön olo johtuu niistä flavonoideista.

Päätin siis tänäaamuna ottaa pienet tasoittavat flavonoidiryypyt. Ei mitään lonkeroa tai mimosaa, ei, vaan oikeasti flavonoideja: lehtikaalismoothieta.

Edellisen lehtikaalikirjoitukseni jälkeen nääs entinen Ameriikan-kollegani Kati oli vankasti sitä mieltä, että minun pitäisi antaa lekalle, LEhtiKAalille, vielä uusi mahdollisuus. Amerikan mantereella lehtikaali (sikäläisittäin kale) on kuulemma todellisen superfoodin asemassa. No, eihän siinä auttanut Suomi-tytön muuta kuin ruveta riipimään lehtikaalin lehtiä astiaan. Ja sekaan avokadoa, banaania, basilikaa, limeä sekä "lisää vain rommi" -tyyppistä pina colada -hedelmäcocktailia. Ja sitten sauvasekottimella surrur.

Ja ihan ookootahan siitä tuli, ainakin parempaa kuin ne sipsit. Ennen kaikkea helpompaa syödä kuin varisevat sipsit. Jotkuthan ovat ihan hurahtaneita näihin smoothieihin, surauttelevat niitä joka aamu aamiaiseksi. Minä olen tässä suhteessa enempi vanhan liiton naisia: smoothiet ovat ihan kivoja väli- tai iltapaloja silloin tällöin, mutta kyllä minusta vaan suutuntuma ja puruvastuskin ovat ruuassa aika kivoja juttuja.

Tässä vielä tarkempi resepti Hulk-juomaan:

3 reilua lehtikaalin lehteä
puolikas avokado
puolikas banaani
5 basilikan lehteä
1 limen mehu
noin puolet pina colada -hedelmäpurkista mehuineen (varmaan pari ananasrengasta ja loraus kookosmaitoa ajaisi saman asian)
1,5 dl vettä
hunajaa maun mukaan


Viime päivien "liikunnat":

Toissapäivänä kävelyä 40 min / 3,7 km
Eilen laulamista 1,5 h
Tänään hortoilua kaupungilla pari tuntia

Huomenna taas oikeaa liikuntaa

Lyhyt historia lähes kaikesta liikunnastani, osa 1: lapsuus

Meitsi oikealla.
Olisin kyllä ollut hyvä palkintopallilla poseeraaja,
jos vain olisin voittanut muutakin kuin äidin askartelemia mitaleja.

Tänään ei urheilla, vaan tänään juhlitaan, joten tiedossa on ajastettu postaus lapsuuden traumoista.

Lapsuuteni ei ollut mitenkään erityisen liikunnallinen. Osallistuin Hippo-kisoihin, mutta enpä tainnut juurikaan yltää mitaleille. Kävin yhden kerran oravanpolkukoulussa. Osoitin jo lapsena voimakkaampaa taipumusta askarteluun kuin urheiluun.

Vaikka en lapsena harrastanut mitään urheilulajia tosissaan, kävin välillä yleisurheiluharjoituksissa. Kikateltiin korkeushyppypaikan patjoilla, etsittiin täydellisiä askelmerkkejä pituushyppyyn ja työnnettiin kuulaa. Käytiin kaverin kanssa kerran Lappeenrannassa piirinmestaruuskisoissakin. Kaveri pärjäsi, minä taisin tulla kiekossa kahdeksanneksi. Muistan ajatelleeni, että "kannattais opetella ensi vuodeksi edes vähän kilpakävelytekniikkaa, kun siinä ei ole meidän ikäsarjassa kuin yksi osallistuja", mutta sekin unohtui paluumatkalla, kun oli tärkeämpää pohdittavaa: kuten että mitä Mr. Vain -kappaleen sanat oikein tarkoittaa, as if sitä biisiä olisi sanoman syvyydellä pilattu.

Ainoa urheilu, jota harrastin enemmän, oli pesäpallo. En ollut mikään erityisen nopea etenijä, mutta ihan perusvarma lyöjä ja kolmospolttaja. Pääsin yhtenä kesänä IPV:n tyttöjen ykkösjoukkueeseen ja pesisleirille Poriin. Se on kirkkaasti lapsuuteni mukavin urheilumuisto. Pesisleiriä seuraavana kesänä ykkösjoukkueeseen pääsyn kriteerinä olikin sitten jo oikea sukunimi tai sydänystävyys valmentajan lapsiin, joten meikä tippui heittämällä kakkosjoukkueeseen. No, palkittiin minut pari kertaa kakkosjoukkueen parhaana pelaajana, eivätkä palkinnotkaan olleet mitään vähäpätöisiä: mm. kipsinen jänis ja ensiapupakkaus, joka sisälsi käytetyn ja uudelleen rullatun sideharsorullan.

Lapsuuteni ja nuoruuteni rakkain harrastus oli partio. Se oli niin mukaansa tempaavaa, monipuolista ja aikaa vievää, että mieleeni ei yksinkertaisesti juolahtanut harrastaa urheilua enää siihen päälle. Mutta kilpaurheilun puute ei tarkottanut arkiliikunnan puutetta. Syrjäkylillähän kaikki fillaroivat joka paikkaan, koska julkista liikennettä ei yksinkertaisesti ole, joten paikasta toiseen siirtyminen takasi ihan mukavan määrän liikuntaa päivittäin. En siis koe, että lapsuuteni olisi ollut mitenkään epäaktiivinen liikuntaharrastuksen puutteen vuoksi.

En ole koskaan ollut kovin kilpailuhenkinen eikä minulle ole millään lailla tärkeää tavoitella täydellisyyttä jossain tietyssä asiassa. Ehkäpä nämä ovat olleet merkittävimmät tekijät, jotka pitivät minua lapsena poissa aktiivisesta urheilusta.

Aikuisena urheilu on rennompaa kuin lapsena, ei tarvitse kilpailla, ja se on ihanaa se. Mutta aikuselon urheilutottumuksista lisää tuonnempana ihan omassa postauksessaan.

Ergocheck

Nyt ei ole varsinaista liikunta-asiaa (menen kyllä vielä illemmalla ulkoiluttamaan miestä), mutta liippaa kyllä aihepiiriä, nimittäin ryhtiä ja istumista. Meillä vieraili tänään töissä fysioterapeutti, joka tsekkasi myös meikäläisen työpisteen ergonomian. Ja tuli kyllä kylmää kyytiä.

Ensinnäkin fyssari tuli työpisteelleni hieman etuajassa, joten hän pääsi yllättämään minut itse teossa: hartiat lysyssä, selkä kyttyrässä ja pää etukenossa. Aivan ensimmäiseksi hän riuhtaisi näyttöäni liki puoli metriä taaksepäin ja nosti sitä noin 20 sentillä. Sopersin, että mulle on aina neuvottu, että pitäisi katsoa vähän alaviistoon niin, että silmät osuvat näytön yläreunaan. Siihen fyssari totesi, että "sä oot kato sen verran vanha, että sulle on opetettu vanhanaikaisten pikkunäyttöjen mukaan noi säädöt - nykyisin on ihan eri suositukset". Auts.

Sitten tuolin istuinosaa laskettiin ja tuotiin eteenpäin, selkänojaa nostettiin, käsinojat laskettiin ja niskatuki käännettiin ympäri. Näppistä tyrkättiin 30 cm eteenpäin. Ja viimeiset ohjeet olivat "napa pöydänreunaan kiinni" ja "lavat tuolin selkänojaan kiinni". Huh!

Askartelin-paskartelin itselleni vielä askelmerkit näppiksen etureunalle ja näytön jalan etureunalle, koska pelkään, että nykäisen niitä ajatuksissani lähemmäs. Ja näytön reunaan kirjoitin post-it-lapulle "lapaluut", jotta muistaisin pitää ne tuolin selkämyksessä kiinni.

Jouluna mulla on uusi uljas ryhti. Että voi olla, että ette tunnista minua silloin.