Törmäsin improon ensimmäisen kerran joskus 80-luvulla. Telkkarissa. Ulla Tapaninen ja Nyhjää tyhjästä. Seuraava rekisteröity muistikuvani on 90-luvun lopun Imatralta, improvisaatioteatterin maailmanennätysyrityksestä. Tavallaan kiehtovaa ja aika väsynyttä. Sitten 2000-luvun alun Otaniemessä Teekkarispeksin fuksisuunnistusrastilla. Olen aina suhtautunut improon neutraalin positiivisesti, vaikka ajatus näyttelemisestä tuntuukin hirveän vieraalta, jopa vastenmieliseltä.
Päätin antaa itselleni joululahjaksi Stella Polariksen vuorovaikutuskurssin. Kurssikuvauksen perusteella pystyin aavistamaan, että kyse on pitkälti improvisaatiosta. Kurssin nimi lupasi kuitenkin käytännöllistä ensikosketusta aiheeseen - ei siis mitään liian hörhöä, mutta kuitenkin vähän jotain uutta ja virkistävää, kun tuntui, että olen lillutellut tutuilla urilla ja mukavuusalueella vähän turhan kauan.
Yllätyin kurssilla positiivisesti tosi monta kertaa. Improharjoitteissa ei ollutkaan kyse starailusta tai nokkeluuksista, vaan toisten kuuntelemisesta, herkeämättömästä läsnäolosta ja energian suuntaamisesta itsestä muihin. Ei tarvinnutkaan kosketella tuntemattomia ihmisiä. Ja että kurssilla oli myös tavallisia suomalaisia miehiä eikä vain akateemisesti koulutettuja naisia.
Monta asiaa valkeni: Kuinka vahvasti nujertava sana "ei" onkaan. Kuinka ristiriitaista viestiä "joo, mutta..." välittääkään. Ja kuinka paljon vauhtia voikaan saada sanomalla "joo, ja..." sen "joo, mutta..." sijaan. Ja kuinka tärkeää vuorovaikutuksen sujumiselle onkaan turvallisuuden tunne.
Minusta tuntuu, että sain kurssista enemmänkin kuin vain konkreettisia vuorovaikutustyökaluja. Jokin korvien välissä tai selkäytimessä (tai mikä ikinä se paikka onkaan) jäi raksuttamaan ja prosessoimaan. Tiedänkö itsekään edes murto-osassa tilanteista, mitä haluan saavuttaa? Mikä tukee sitä, mitä haluan milloinkin vuorovaikutuksella saavuttaa - mikä estää sen? Nämä ja muut päässä pörräävät kysymykset aiheuttivat sen, että a) muistan pitkästä aikaa nähneeni jotain unta ja b) en huomannut perjantaina tehdystä liian rankasta kahvakuulatreenistä aiheutunutta lihaskipua ennen kuin maanantaiaamuna, kun särky jo kaiken järjen mukaan oli jonkin verran laimentunut.
Jos aihe kiinnostaa, niin voin tämän yhden viikonlopun kokemuksella suosittella ainakin Stella Polariksen vuorovaikutuskurssia. Jos hinta hirvittää, niin pyydä vaikka tasavuotissynttärilahjaksi tai kysy, maksaisiko työnantajasi sen - vuorovaikutustaitoja kun tarvitaan lähes joka työssä. Tai jos vastaat firmasi tyky- tai koulutustoiminnasta, niin kyllähän ainakin Stella ja esimerkiksi Improvment kouluttavat firmojakin räätälöidysti. Eikä tarvitse pelätä, se ei ole mitään kiusallista jaxuhaliterapiaa. Se on kivaa ja jopa vähän katu-uskottavaakin.
25.2.13
5.2.13
Torttutesti: Eurest Metsänpoika
Ei hyvää päivää! Tai siis ei hyvää Runebergin päivää!
Meillä oli tänään töissä jälkiruuaksi Runebergin torttuja. Jotkut teistä ehkä muistavatkin parin vuoden takaisen työpaikkalounas-ruunarin. No, sehän ei ollut vielä mitään. Nyt on työpaikkaruokalassamme uusi ravintoloitsija ja uusi ruunari-reseptin - joten kyllä kelpaa!
Kuva: Jarkko Stenvall
Valmistaja: Eurest Metsänpoika
Ostopaikka: Eurest Metsänpoika
Hinta: 5,90 euroa (vai mitä se nykyisin maksaakaan, anyway, sis. lihapullat, salaatin ja juoman)
Ulkonäkö: Kääretorttulevy, jonka päällä villi hillo-sokerimassa-ilotulitus
Koostumus: Sokerikakkumainen
Kosteus: Kyllä siitä rasvaläntit jäi kertakäyttölautaseen
Maku: Ruokaöljy ja karvasmanteli
Arvosana: 5+
Tätä herkkua ei olisi ehkä heti tunnistanut Runebergin tortuksi, ellei menu olisi sitä paljastanut. 5+ tuli yrityksestä ja ravintolan sesongintajusta. Kun luottokonditoriani on ulkoistanut itsensä Kaakkois-Aasiaan, ei voi ruveta liian krantuksi. Joten söin kiltisti kaiken. Ensi vuonna uudestaan!
Meillä oli tänään töissä jälkiruuaksi Runebergin torttuja. Jotkut teistä ehkä muistavatkin parin vuoden takaisen työpaikkalounas-ruunarin. No, sehän ei ollut vielä mitään. Nyt on työpaikkaruokalassamme uusi ravintoloitsija ja uusi ruunari-reseptin - joten kyllä kelpaa!
Kuva: Jarkko Stenvall
Valmistaja: Eurest Metsänpoika
Ostopaikka: Eurest Metsänpoika
Hinta: 5,90 euroa (vai mitä se nykyisin maksaakaan, anyway, sis. lihapullat, salaatin ja juoman)
Ulkonäkö: Kääretorttulevy, jonka päällä villi hillo-sokerimassa-ilotulitus
Koostumus: Sokerikakkumainen
Kosteus: Kyllä siitä rasvaläntit jäi kertakäyttölautaseen
Maku: Ruokaöljy ja karvasmanteli
Arvosana: 5+
Tätä herkkua ei olisi ehkä heti tunnistanut Runebergin tortuksi, ellei menu olisi sitä paljastanut. 5+ tuli yrityksestä ja ravintolan sesongintajusta. Kun luottokonditoriani on ulkoistanut itsensä Kaakkois-Aasiaan, ei voi ruveta liian krantuksi. Joten söin kiltisti kaiken. Ensi vuonna uudestaan!
27.1.13
Liikennesuunnittelua
Olen tässä pitkin tammikuuta pyöritellyt mielessäni suunnitelmaa liikennematosta. Siis sellaista, jossa skidit voivat huruutella pikkuautolla menemään.
Kollegat liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelijat, tämän askarteluharjoituksen myötä arvostan työtänne ihan älyttömän paljon enemmän kuin ennen; ei nimittäin ole helppoa saada mahtumaan järkeviä reittejä, riittävän leveitä teitä, joukkoliikennettä, yksityisautoja ja parkkipaikkoja niin, että ne muodostaisivat vieläpä viihtyisän elinympäristön - vaikka kyseessä on "vain" liikenneleikkeihin tarkoitettu matto.
Kaikkein suurimman ongelman liikennemattosuunnitelmassa aiheuttaa parkkipaikat. Luulen, että otan taiteellisen vapauden, enkä tee parkkipaikkoja rakennusten pihoihin - parkkikset ovat nimittäin ihan hirveän rumia ja tylsiä. Tässä kaupungissa on ehkä sellainen linja, että parkkipaikat eivät saa viedä arvokasta tontti- ja virkistysmaata, vaan ne sijoitetaan maan alle. Ja ainoastaan autojen omistajat maksavat parkkipaikoista, eivät autottomat as oy -osakkaat.
Jotenkin tämä liikennematon taajama muistuttaa Sipoon Nikkilää. Ei ehkä ihan unelmien taajama, mutta riittävän hyvä kompromissi liikenteen, ulkonäön ja leikittävyyden kesken.
Kollegat liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelijat, tämän askarteluharjoituksen myötä arvostan työtänne ihan älyttömän paljon enemmän kuin ennen; ei nimittäin ole helppoa saada mahtumaan järkeviä reittejä, riittävän leveitä teitä, joukkoliikennettä, yksityisautoja ja parkkipaikkoja niin, että ne muodostaisivat vieläpä viihtyisän elinympäristön - vaikka kyseessä on "vain" liikenneleikkeihin tarkoitettu matto.
Kaikkein suurimman ongelman liikennemattosuunnitelmassa aiheuttaa parkkipaikat. Luulen, että otan taiteellisen vapauden, enkä tee parkkipaikkoja rakennusten pihoihin - parkkikset ovat nimittäin ihan hirveän rumia ja tylsiä. Tässä kaupungissa on ehkä sellainen linja, että parkkipaikat eivät saa viedä arvokasta tontti- ja virkistysmaata, vaan ne sijoitetaan maan alle. Ja ainoastaan autojen omistajat maksavat parkkipaikoista, eivät autottomat as oy -osakkaat.
Jotenkin tämä liikennematon taajama muistuttaa Sipoon Nikkilää. Ei ehkä ihan unelmien taajama, mutta riittävän hyvä kompromissi liikenteen, ulkonäön ja leikittävyyden kesken.
14.1.13
Fanikamaa
Olen vähän yllättynyt, että niin moni lähipiirini vekara on ihan haltioissaan Tuomas-veturista. On se kai vähän edistyneempi kuin Teletapit, mutta silti. Tietenkin minun mielestäni skidien pitäisi tykätä Nils Holgerssonista ja Tao Taosta, koska minäkin pidin silloin kun olin pieni.
Pitivätpä lapset mistä tahansa, on fanikaman itse tekeminen tänä päivänä paljon helpompaa kuin minun lapsuudessani. Googlasin parit Tuomaksen kuvat, siirsin kankaansiirtoaineella kankaalle ja surautin kiinni pussukan kylkeen ja liimasin heijastinnapille. Paljon on tekniikka kehittynyt sitten 80-90-luvun taitteen, jolloin leikkasin taiten Suosikista New Kids On The Blockin -kuvia ja liimasin kuvia vanhojen rintanappien päälle kontaktimuovilla. Ja Tukholman-risteilyllä kannoin taskurahani Punkt Shopiin, josta sai NKOTB-kangasmerkkejä, joita hyvä jos raaski mihinkään ommella.
9.1.13
Asiakassuhdetta ei voi ulkoistaa, Artek
Haluaisin uskoa, että suomalainen design on ikuista. Haluaisin uskoa, että suomalainen design on laadukasta. Haluaisin nähdä, että suomalainen design menestyy maailmalla. Mutta sitä ennen haluaisin, että suomalainen design petraisi asiakassuhteen hoitamisessa.
Ihastuimme loppukesästä Artekin liikkeessä näkemäämme ruokapöytään. Ruokapöytä meillä on ollut hakusessa vuodesta 2009 saakka, ja nyt bongaamamme pöytä täytti kaikki kriteerimme. Ajattelimme, että pöytä on ikuinen ja että laadusta kannattaa maksaa.
Tilasimme pöydän samaisesta liikkeestä elokuun lopussa ja maksoimme puolet hinnasta. Pöytä toimitettiin syyskuun lopussa. Huomasimme kuitenkin saman tien, että pöydän pinnassa oli halkeama ja lakassa kiviä. Tässä vaiheessa tietysti ärsytti, sillä olin jotenkin yhdistänyt Artekista ostetun tavaran laatuun. Räpsäsimme vioista muutaman kuvan ja pyyhkäisimme takaisin liikkeeseen kuvien kanssa. Asiointi liikkeessä sujui ystävällisesti ja mutkattomasti - "tottakai hoidetaan asia kuntoon". Sovimme, että laitamme kuvat sähköpostilla myyjälle, joka hoitaa asian eteenpäin. Ja sähköpostihan lauloi saman tien kotiin päästyämme.
Kului päivä, toinen, kolmas ja melkein viikko. En saanut sähköpostiini minkäänlaista kuittausta viestin vastaanottamisesta. Soitimme perään, että onkohan sähköposti tullut perille. Liikkeestä pyysivät lähettämään postia toiselle myyjälle, joka otti asian hoitaakseen.
Kului taas viikko, vähän toista. Olin puhelimitse yhteydessä myyjään. Väliaikatietona sain kuulla, että Artekin tuotepäällikkö tutkii asiaa tehtaan kanssa ja selvittää, mikä meni pieleen. No, minuahan ei asiakkaana kiinnostanut syyllisten etsintä vaan ratkaisu: ehjä pöytä.
Kun ensimmäisestä reklamaatioyhteydenotostamme oli kulunut 3 viikkoa, laitoin myyjälle sähköpostia, jossa totesin 3 viikkoa olevan melko pitkä aika reklamaation käsittelylle. Kun 4 viikkoa oli kulunut ensikontaktista, myyjä ilmoitti, että pöydän valmistaja on minuun lähipäivinä yhteydessä ja sopii haljenneen pöydän noudosta. Olin vähän äimistynyt, sillä en ollut varautunut siihen, että tapaukseni pompautettaisiin vielä uudelle yhteyshenkilölle.
Taas kului päiviä, tehdas ei ollut minuun yhteydessä pöydän noudosta eikä minulla ollut tehtaan yhteystietoja. Ehdotin myyjälle, että minä ja Artek sopisimme pöydän noutamisesta ja että Artek ja pöydän valmistaja sumplisivat sitten keskenään, miten pöytä toimitetaan korjattavaksi. Myyjä antoi ymmärtää, että ehdottamani noutojärjestely ei käy, sillä Artek on tässä tapauksessa vain jälleenmyyjä. Minusta on outoa ohjata asiakas valmistajan pakeille; jos ostan Stockmannilta lampun, niin kyllä Stocka silloin on se, jonka kanssa minä asiakkaana reklamaatiota selvitän - ei minun tarvitse sumplia mitään lampun valmistajan kanssa.
Seuraavien päivien sisään sain sovittua valmistajan kanssa pöydän noudon, ja valmistajan edustaja arvioi, että saamme pöydän seuraavana päivänä takaisin. Noutopäivä tuli ja valmistajan yhteyshenkilö sanoi, että menee kuitenkin ylihuomiseen. Olin varautunut ylihuomenna jäämään töistä kotiin, kun yhteyshenkilö soitti aamulla, että meneekin perjantaihin. Torstaina tämä soitti, että meneekin seuraavaan maanantaihin. Milloin syynä oli sairastapaus pintakäsittelylinjalla, milloin työn vaativuus. Loppujen lopuksi ehjän pöydän toimitus vei arvioidun yhden päivän sijasta 3 viikkoa, jonka ajan söimme japanilaisittain lattialla. Vian korjaamiseen käytetty 3 viikkoa ei minusta ole kovin paha juttu, ymmärrän että puun työstäminen kestää, mutta olisi ollut reilumpaa sanoa saman tien, että kestää ja että puhutaan ennemmin viikoista kuin päivistä, niin olisin haalinut jostain korvaavan pöydän.
Nyt elettiin siis joulukuun alkua. Kuittasin myyjälle, että olemme saaneet pöydän ja olemme siihen tyytyväisiä, mutta kerroin myös, etten pitänyt kohtuullisena maksaa jäljellä olevaa summaa täysimääräisenä, joten ehdotin tuntuvaa hyvitystä. Myyjän vastatarjous oli -15%, jota hän perusteli sillä, että tehdas oli kuitenkin tehnyt meille korvaavan pöydän, ja että vasta toinen korvaava pöytä meni läpi heidän laadunvarmistuksestaan - eli he olivat joutuneet tekemään meille yhteensä kolme pöytää. Konsultoin kuluttajaneuvojaa, punnitsin vaihtoehtojani ja suostuin tarjoukseen; vaikkakin tarina korvaavan pöydän laatureputuksesta ei minusta ole mikään tapa perustella hyvitysprosenttia - se kertoo ainoastaan tehtaan kyvystä tuottaa kuranttia tavaraa.
Pyysin myyjää vielä postittamaan minulle korjatun laskun, ja muutaman päivän kuluttua se tipahtikin postiluukusta: lasku oli ns. hyvityslasku, johon oli siis laskettu, mitä 15% pöydän kokonaissummasta on. Siinä ei siis ollut merkattuna summaa, joka meidän tulisi maksaa hyvityksen jälkeen. Siinä ei myöskään ollut oikeaa viitenumeroa, jolla lasku voidaan yhdistää oikeaan maksutapahtumaan. Järjestelmä, josta Artek tulostaa laskunsa, on selvästikin kirjanpitolähtöinen, ei asiakaslähtöinen.
Laskun maksettuani ehdin jo ajatella, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Joulukuun aikana pöytämme ääressä istui enemmän ystäviä kuin koko syksynä yhteensä - mikä oli ihanaa! Joululounasta syödessämme aloimme kuitenkin ihmetellä, miten lautasemme klenkkaavat pöydällä. Ajattelin ensin, että lautasemme ovat kieroja; mutta mitenkäs posliini nyt yht'äkkiä muutaman vuoden käytön jälkeen kieroontuisi. Tarkempi syynäys ja vatupassaus osoitti, että pöytälevy oli alkanut vetäytyä kieroon tämän noin kuukauden aikana, jonka pöytä oli meillä ollut. Puun kuivatuksessa tai varastoinnissa oli täytynyt tapahtua jokin virhe, sillä eihän kuivan massiivipuun kuuluisi vääntyä propelliksi normaalissa huoneenlämmössä.
Tässä vaiheessa emme nähneet enää muuta vaihtoehtoa kuin kaupan purku. Harmi, sillä pöytä oli todella kiva. Rahojen palautus ja pöydän nouto sujuivat ystävällisesti ja jouhevasti joulun välipäivistä huolimatta - siitä kiitos.
Toivon vilpittömästi, että Artek ja suomalainen design menestyisivät maailmalla. Maailmanmaineen niittämiseksi muutama asia olisi kyllä laitettava paremmalle tolalle. Ne asiat on lihavoitu yllä olevassa tekstissä. Aloittaaa voi vaikkapa siitä, että myyjän edustaja hoitaa asiakassuhteen - niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
--
Lähetin ensimmäisen version tästä blogikirjoituksesta Artekiin ennen joulua, sillä halusin antaa heille mahdollisuuden kommentoida tapahtunutta ennen kuin julkaisen tekstin. Toimitusjohtaja Mirkku Kullberg olikin minuun saman tien yhteydessä. Kullberg pahoitteli syvästi tapahtunutta ja sitä, etteivät Artekin asiakaspalvelun periaatteet toteutuneet tässä casessa.
Puhelun jälkeen minulle jäi parempi fiilis kuin mitä tunnelmat olivat ennen puhelua. Sellainen fiilis, että ehkä tästä jumpasta jäi Artekillekin jokunen oppi ihan oikeasti lihasmuistiin. Ainakin toivon niin. Olenko menettänyt uskoni Suomi-designiin? En kokonaan. Mutta lisäkolauksiinkaan ei ole liiemmälti varaa.
Ihastuimme loppukesästä Artekin liikkeessä näkemäämme ruokapöytään. Ruokapöytä meillä on ollut hakusessa vuodesta 2009 saakka, ja nyt bongaamamme pöytä täytti kaikki kriteerimme. Ajattelimme, että pöytä on ikuinen ja että laadusta kannattaa maksaa.
Tilasimme pöydän samaisesta liikkeestä elokuun lopussa ja maksoimme puolet hinnasta. Pöytä toimitettiin syyskuun lopussa. Huomasimme kuitenkin saman tien, että pöydän pinnassa oli halkeama ja lakassa kiviä. Tässä vaiheessa tietysti ärsytti, sillä olin jotenkin yhdistänyt Artekista ostetun tavaran laatuun. Räpsäsimme vioista muutaman kuvan ja pyyhkäisimme takaisin liikkeeseen kuvien kanssa. Asiointi liikkeessä sujui ystävällisesti ja mutkattomasti - "tottakai hoidetaan asia kuntoon". Sovimme, että laitamme kuvat sähköpostilla myyjälle, joka hoitaa asian eteenpäin. Ja sähköpostihan lauloi saman tien kotiin päästyämme.
Kului päivä, toinen, kolmas ja melkein viikko. En saanut sähköpostiini minkäänlaista kuittausta viestin vastaanottamisesta. Soitimme perään, että onkohan sähköposti tullut perille. Liikkeestä pyysivät lähettämään postia toiselle myyjälle, joka otti asian hoitaakseen.
Kului taas viikko, vähän toista. Olin puhelimitse yhteydessä myyjään. Väliaikatietona sain kuulla, että Artekin tuotepäällikkö tutkii asiaa tehtaan kanssa ja selvittää, mikä meni pieleen. No, minuahan ei asiakkaana kiinnostanut syyllisten etsintä vaan ratkaisu: ehjä pöytä.
Kun ensimmäisestä reklamaatioyhteydenotostamme oli kulunut 3 viikkoa, laitoin myyjälle sähköpostia, jossa totesin 3 viikkoa olevan melko pitkä aika reklamaation käsittelylle. Kun 4 viikkoa oli kulunut ensikontaktista, myyjä ilmoitti, että pöydän valmistaja on minuun lähipäivinä yhteydessä ja sopii haljenneen pöydän noudosta. Olin vähän äimistynyt, sillä en ollut varautunut siihen, että tapaukseni pompautettaisiin vielä uudelle yhteyshenkilölle.
Taas kului päiviä, tehdas ei ollut minuun yhteydessä pöydän noudosta eikä minulla ollut tehtaan yhteystietoja. Ehdotin myyjälle, että minä ja Artek sopisimme pöydän noutamisesta ja että Artek ja pöydän valmistaja sumplisivat sitten keskenään, miten pöytä toimitetaan korjattavaksi. Myyjä antoi ymmärtää, että ehdottamani noutojärjestely ei käy, sillä Artek on tässä tapauksessa vain jälleenmyyjä. Minusta on outoa ohjata asiakas valmistajan pakeille; jos ostan Stockmannilta lampun, niin kyllä Stocka silloin on se, jonka kanssa minä asiakkaana reklamaatiota selvitän - ei minun tarvitse sumplia mitään lampun valmistajan kanssa.
Seuraavien päivien sisään sain sovittua valmistajan kanssa pöydän noudon, ja valmistajan edustaja arvioi, että saamme pöydän seuraavana päivänä takaisin. Noutopäivä tuli ja valmistajan yhteyshenkilö sanoi, että menee kuitenkin ylihuomiseen. Olin varautunut ylihuomenna jäämään töistä kotiin, kun yhteyshenkilö soitti aamulla, että meneekin perjantaihin. Torstaina tämä soitti, että meneekin seuraavaan maanantaihin. Milloin syynä oli sairastapaus pintakäsittelylinjalla, milloin työn vaativuus. Loppujen lopuksi ehjän pöydän toimitus vei arvioidun yhden päivän sijasta 3 viikkoa, jonka ajan söimme japanilaisittain lattialla. Vian korjaamiseen käytetty 3 viikkoa ei minusta ole kovin paha juttu, ymmärrän että puun työstäminen kestää, mutta olisi ollut reilumpaa sanoa saman tien, että kestää ja että puhutaan ennemmin viikoista kuin päivistä, niin olisin haalinut jostain korvaavan pöydän.
Nyt elettiin siis joulukuun alkua. Kuittasin myyjälle, että olemme saaneet pöydän ja olemme siihen tyytyväisiä, mutta kerroin myös, etten pitänyt kohtuullisena maksaa jäljellä olevaa summaa täysimääräisenä, joten ehdotin tuntuvaa hyvitystä. Myyjän vastatarjous oli -15%, jota hän perusteli sillä, että tehdas oli kuitenkin tehnyt meille korvaavan pöydän, ja että vasta toinen korvaava pöytä meni läpi heidän laadunvarmistuksestaan - eli he olivat joutuneet tekemään meille yhteensä kolme pöytää. Konsultoin kuluttajaneuvojaa, punnitsin vaihtoehtojani ja suostuin tarjoukseen; vaikkakin tarina korvaavan pöydän laatureputuksesta ei minusta ole mikään tapa perustella hyvitysprosenttia - se kertoo ainoastaan tehtaan kyvystä tuottaa kuranttia tavaraa.
Pyysin myyjää vielä postittamaan minulle korjatun laskun, ja muutaman päivän kuluttua se tipahtikin postiluukusta: lasku oli ns. hyvityslasku, johon oli siis laskettu, mitä 15% pöydän kokonaissummasta on. Siinä ei siis ollut merkattuna summaa, joka meidän tulisi maksaa hyvityksen jälkeen. Siinä ei myöskään ollut oikeaa viitenumeroa, jolla lasku voidaan yhdistää oikeaan maksutapahtumaan. Järjestelmä, josta Artek tulostaa laskunsa, on selvästikin kirjanpitolähtöinen, ei asiakaslähtöinen.
Laskun maksettuani ehdin jo ajatella, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Joulukuun aikana pöytämme ääressä istui enemmän ystäviä kuin koko syksynä yhteensä - mikä oli ihanaa! Joululounasta syödessämme aloimme kuitenkin ihmetellä, miten lautasemme klenkkaavat pöydällä. Ajattelin ensin, että lautasemme ovat kieroja; mutta mitenkäs posliini nyt yht'äkkiä muutaman vuoden käytön jälkeen kieroontuisi. Tarkempi syynäys ja vatupassaus osoitti, että pöytälevy oli alkanut vetäytyä kieroon tämän noin kuukauden aikana, jonka pöytä oli meillä ollut. Puun kuivatuksessa tai varastoinnissa oli täytynyt tapahtua jokin virhe, sillä eihän kuivan massiivipuun kuuluisi vääntyä propelliksi normaalissa huoneenlämmössä.
Toivon vilpittömästi, että Artek ja suomalainen design menestyisivät maailmalla. Maailmanmaineen niittämiseksi muutama asia olisi kyllä laitettava paremmalle tolalle. Ne asiat on lihavoitu yllä olevassa tekstissä. Aloittaaa voi vaikkapa siitä, että myyjän edustaja hoitaa asiakassuhteen - niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
--
Lähetin ensimmäisen version tästä blogikirjoituksesta Artekiin ennen joulua, sillä halusin antaa heille mahdollisuuden kommentoida tapahtunutta ennen kuin julkaisen tekstin. Toimitusjohtaja Mirkku Kullberg olikin minuun saman tien yhteydessä. Kullberg pahoitteli syvästi tapahtunutta ja sitä, etteivät Artekin asiakaspalvelun periaatteet toteutuneet tässä casessa.
Puhelun jälkeen minulle jäi parempi fiilis kuin mitä tunnelmat olivat ennen puhelua. Sellainen fiilis, että ehkä tästä jumpasta jäi Artekillekin jokunen oppi ihan oikeasti lihasmuistiin. Ainakin toivon niin. Olenko menettänyt uskoni Suomi-designiin? En kokonaan. Mutta lisäkolauksiinkaan ei ole liiemmälti varaa.
6.1.13
Loppiainen
Loppiaisen kunniaksi viimeinen katsaus jouluun.
Joulunalusviikolla sain tietysti sen flunssan, jonka riivaamana (ainakin Facebookin mukaan) lähes kaikki pärskivät joulun tienoolla. Ehdin kuitenkin parantua sen verran, että pääsin reissaamaan joulua edeltävänä viikonloppuna Lappeenrantaan, veljenpoikani ristiäisiin.

Kuutostiellä Lappeenrannan ja Imatran välillä ajellessa tuli sellainen fiilis, että ainakin pakkasukon näkökulmasta itärajan toisella puolella on ollut kilttejä lapsia.

Ristiäisten jälkeen singahdin takaisin pääkaupunkiseudulle. Tämä joulu oli ensimmäinen, jonka vietimme kotona Espoossa.

Aatonaattona kävin "ihan vaan nopskasti" noutamassa Tapiolan Stockalta etukäteen tilaamani kalat. Noutopisteelle oli 1,5 tunnin jono. Nopeammin olisi selvinnyt, jos olisi ostanut fisut normaalisti kalatiskistä. Kalareissun jälkeen lepuutin hermojani viimeistelemällä sanomalehdestä, Jallupullonkorkista ja rautalangasta kyhäämäni joulutähden (joka muuten oli ainoa askarteluidea, jonka diskasin joulukalenterista).


Mutta kyllä niitä kaloja kannatti odottaakin! Jouluaattona teimme lounaaksi hirmuisen kasan sushia - sillä kalat ja riisipuurohan ovat olennainen osa joulumenua. Sovimme, että sushilounaasta tulee meidän jouluperinteemme aina, jos/kun vietämme joulun kotona.

Illalla tonttu kävi heittämässä lahjat kuusen alle. Tai no melkein kuusen alle, lahjojen ja kuusen väliin jäi noin metri ja yksi ulkoseinä. Käytän tämän tilaisuuden hyväkseni kiittääkseni joulupukkia; en saanut mitään turhaa tai krääsää. Paketista kuoriutui muun muassa ihan oikean salamavalo kameraan - joulukalenterin kuvat räpsin itse paskartelemallani pahvi-folio-maalarinteippi-virityksellä. Valaistuskokeiluja on siis luvassa.
Välipäivät menivät rauhallisesti lepuutellessa ja Mad Menin 5. tuotantokautta tuijottaessa. Kiitos Virven, kiinnitin huomiota välillä vähän töksähtelevään käännökseen: 1960-luvulla "visa" ei varmaankaan tarkoittanut luottokorttia vaan viisumia. Samalla neuloin sukkaa (jonka purin hervottoman kantapään vuoksi) ja pyörittelin huopapalloja. Enää tartteis keksiä, mitä noilla palluroilla tekis.

Vaan nyt on joulu ohi. Joulukuusi viedään tänään pois. Vitsi, kun olisi vaan helppoa heittää se alas parvekkeelta eikä raahata sisätilojen ja rappukäytävän kautta. Mutta se ei taida olla ihan hyvien tapojen mukaista.

Loppiaisesta alkavat härkäviikot, jotka kestävät pääsiäiseen saakka. Sen kunniaksi ostin hetken mielijohteesta eilen härän häntää, joka pöhisee parhaillaan uunissa. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Ja saa nähdä, mitä tästä vuodesta tulee. Kumpaankin, härän hännän ja vuoden onnistumiseen voi onneksi itse vaikuttaa.
Oikein hyvää vuoden alkua!
Joulunalusviikolla sain tietysti sen flunssan, jonka riivaamana (ainakin Facebookin mukaan) lähes kaikki pärskivät joulun tienoolla. Ehdin kuitenkin parantua sen verran, että pääsin reissaamaan joulua edeltävänä viikonloppuna Lappeenrantaan, veljenpoikani ristiäisiin.

Kuutostiellä Lappeenrannan ja Imatran välillä ajellessa tuli sellainen fiilis, että ainakin pakkasukon näkökulmasta itärajan toisella puolella on ollut kilttejä lapsia.

Ristiäisten jälkeen singahdin takaisin pääkaupunkiseudulle. Tämä joulu oli ensimmäinen, jonka vietimme kotona Espoossa.

Aatonaattona kävin "ihan vaan nopskasti" noutamassa Tapiolan Stockalta etukäteen tilaamani kalat. Noutopisteelle oli 1,5 tunnin jono. Nopeammin olisi selvinnyt, jos olisi ostanut fisut normaalisti kalatiskistä. Kalareissun jälkeen lepuutin hermojani viimeistelemällä sanomalehdestä, Jallupullonkorkista ja rautalangasta kyhäämäni joulutähden (joka muuten oli ainoa askarteluidea, jonka diskasin joulukalenterista).


Mutta kyllä niitä kaloja kannatti odottaakin! Jouluaattona teimme lounaaksi hirmuisen kasan sushia - sillä kalat ja riisipuurohan ovat olennainen osa joulumenua. Sovimme, että sushilounaasta tulee meidän jouluperinteemme aina, jos/kun vietämme joulun kotona.

Illalla tonttu kävi heittämässä lahjat kuusen alle. Tai no melkein kuusen alle, lahjojen ja kuusen väliin jäi noin metri ja yksi ulkoseinä. Käytän tämän tilaisuuden hyväkseni kiittääkseni joulupukkia; en saanut mitään turhaa tai krääsää. Paketista kuoriutui muun muassa ihan oikean salamavalo kameraan - joulukalenterin kuvat räpsin itse paskartelemallani pahvi-folio-maalarinteippi-virityksellä. Valaistuskokeiluja on siis luvassa.
Välipäivät menivät rauhallisesti lepuutellessa ja Mad Menin 5. tuotantokautta tuijottaessa. Kiitos Virven, kiinnitin huomiota välillä vähän töksähtelevään käännökseen: 1960-luvulla "visa" ei varmaankaan tarkoittanut luottokorttia vaan viisumia. Samalla neuloin sukkaa (jonka purin hervottoman kantapään vuoksi) ja pyörittelin huopapalloja. Enää tartteis keksiä, mitä noilla palluroilla tekis.

Vaan nyt on joulu ohi. Joulukuusi viedään tänään pois. Vitsi, kun olisi vaan helppoa heittää se alas parvekkeelta eikä raahata sisätilojen ja rappukäytävän kautta. Mutta se ei taida olla ihan hyvien tapojen mukaista.

Loppiaisesta alkavat härkäviikot, jotka kestävät pääsiäiseen saakka. Sen kunniaksi ostin hetken mielijohteesta eilen härän häntää, joka pöhisee parhaillaan uunissa. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Ja saa nähdä, mitä tästä vuodesta tulee. Kumpaankin, härän hännän ja vuoden onnistumiseen voi onneksi itse vaikuttaa.
Oikein hyvää vuoden alkua!
5.1.13
Kameran kätköistä
Kappas, olihan näitä joululahjoja vielä pari, mutta kun olin tehnyt nämä jo lokakuussa, niin meinasivat unohtua kameran syövereihin.
Viimevuotinen kärmes aiheutti 2-3-vuotiaissa lahjan saajissa sellaisia riemun kiljahduksia, että päätin uusiokäyttää idean tänä jouluna 2-3-vuotiaille veljenpojilleni. Tosin tällä kertaa käärmeestä tuli hieman kapeampi ja pidempi, yli kolmemetrinen.
Siskoni lahjan teemana oli "teetä ja sympatiaa". Siskoni inhoaa pöllöjä, joten huuhkajakuosinen läppäripussukka toi lahjaan aimo annoksen sitä sympatiaa.
Viimevuotinen kärmes aiheutti 2-3-vuotiaissa lahjan saajissa sellaisia riemun kiljahduksia, että päätin uusiokäyttää idean tänä jouluna 2-3-vuotiaille veljenpojilleni. Tosin tällä kertaa käärmeestä tuli hieman kapeampi ja pidempi, yli kolmemetrinen.
Siskoni lahjan teemana oli "teetä ja sympatiaa". Siskoni inhoaa pöllöjä, joten huuhkajakuosinen läppäripussukka toi lahjaan aimo annoksen sitä sympatiaa.
30.12.12
Pikkuisen paremmat perunapiirakat
En tiedä ketään, joka ei pitäisi karjalan piirakoista - siis niistä riisisistä. Mutta aika moni nyrpistää nenäänsä perunapiirakoille. Tosin minä uskon, että syynä perunapiirakkakammoon on monen kohdalla jompikumpi seuraavista: joko he ovat syöneet huonoja teollisia perunapiirakoita (siis sellaisia muussijauheesta tehtyjä) tai sitten he ovat maistaneet perunapiirakoita kerran lapsena, eivätkä silloin pitäneet niistä (mutta hei, kuinka moni lapsi tykkää oliiveista, homejuustosta, punaviinistä tai yleensäkään mistään kovin maukkaasta).
Nämä perunapiirakat ovat mukaelmia edesmenneen Vuoksen Leivän peruna-smetana-piirakoista. Hieman työläitä mutta mainioita johonkin spessumpaan tilanteeseen. Ohjeesta tulee 20 pientä piirakkaa.
Täytteeseen tarvitset:
n. 900 g puikulaperunoita
2 pientä purkkia smetanaa
1 valkosipulin kynsi
nippu ruohosipulia
suolaa
Ja kuoreen:
2 dl ruisjauhoja
0,5 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä
0,5 tl suolaa
Voiteluun:
Voita ja vettä
Tee näin:
Kuori ja keitä perunat. Kaada vesi pois (ota vähän keitinvettä talteen notkistimeksi) ja muussaa perunat. Sotke joukkoon murskattu valkosipuli, silputtu ruohosipuli, smetana ja sen verran keitinvettä, että muussi vähän notkistuu. Lisää suolaa maun mukaan (itse laitoin vajaan puoli teelusikallista, mutta olisi saanut olla toinen mokoma lisää). Anna muussin jäähtyä ja valmista sillä aikaa kuoret.
Sekoita kuoritaikinan aineet keskenään, ei tarvitse ihmeemmin vaivailla. Pyörittele taikina noin pari senttiä halkaisijaltaan olevaksi tangoksi ja leikkaa tangosta 20 palasta. Kauli jokainen taikinanöttönen ohueksi, n. 15 cm halkaisijaltaan olevaksi lätkäksi. Varaudu käyttämään reilusti jauhoa. Pinoa kaulitut lätkät toistensa päälle pariin pinoon odottamaan täyttövaihetta.
Levitä reilu ruokalusikallinen muussia taikinalätkän päälle, parin sentin päähän reunoista. Rypytä (tai siis mummoni sanoisi "ummista") pyöryläksi. Perunapiirakan kuuluisi olla pyöreä kakkara, ei siis suikula kuten riisipiirakka on. Paista 230-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes pinta saa vähän väriä. Voitele voisula-vesi-seoksella ja anna vetäytyä leivinpaperin ja liinan alla. Anna jäähtyä ja nauti. Perunapiirakat ovat melkein parempia vasta seuraavana päivänä uudelleen lämmitettyinä. Ihan täydellistä sienisalaatin ja savuporon kanssa.
Vinkki: mummovainaani tapasi tehdä perunakakkaroita aina ison satsin kerrallaan. Hän pakasti ne raakoina ja paistoi aina tarpeen mukaan: latoi jäiset piirakat pellille, voiteli kermaviilillä ja paistoi noin puoli tuntia. Raakana pakastetut piirakat säilyttävät rakenteensa paljon paremmin kuin kypsänä pakastetut piirakat - oli kyse sitten peruna- tai riisipiirakoista.
27.12.12
Angry Birds -mobile
Joulupukki toi 1,5 kuukautta vanhalle veljenpojalleni neulahuovutetun Angry Birds -mobilen.

Ajattelin, että Angry Birds kertoo mukavasti tästä ajasta, jota hän ei itse tule muistamaan, mutta jolloin hän kuitenkin on hengannut jo mestoilla.

Ja mobilehan on kivan värikäskin, eikös pikkuskidit just tykkää killuvista värijutuista?

Kamera ei ainakaan tykännyt killuvista värijutuista; juuri yksikään kuva ei ollut tarkka.
26.12.12
Joululahjahilut
Tämän vuoden joululahjat (joulukalenterissa nähtyjen lisäksi) koostuivat paljolti koruista, avaimenperistä ja heijastimista. Syy siihen on työväenopiston korukurssi, jonka kävin marraskuussa, siis parhaaseen mahdolliseen joululahja-askarteluaikaan. Kurssin parasta antia oli kuvansiirto, jota teimme metallin lisäksi kankaalle.
Tässä siis virallinen katsaus joulupukin konttiin:
Tässä siis virallinen katsaus joulupukin konttiin:
Heijastimet äidilleni ja tädilleni: Lappeenrannan vesitornin kuva siirrettynä puuvillakankaalle. Kangas kuvineen on sittemmin liimattu ja lakattu muovimaton palaselle, minkä jälkeen liimasin muovimaton toiselle puolelle heijastimen. Reikä, naru ja hakaneula.
Ransu Karvakuono -rintanapit veljenpojilleni: Ransun kuva siirrettynä puuvillakankaalle, kangas liimattu puunapille, lakkaa pintaan, vanha partiomerkkinauha kehykseksi ja koruneula liimalla taakse.
Avaimenperät sisaruksilleni: Kuvansiirto kankaalle, kangas muovimatolle, lakkaa, reikä ja lenkki.
Rintarossi: Kuten Ransut, mutta pitsiä reunoille.
Kuvansiirto prikalle. Tästäkin tuli avaimenperä, lisäsin nauhan ja avainlenkin.
Varisrintarossi äidilleni (ja toinen samanlainen itselleni): Lasimosaiikkitippa, varisprintti, ohutta vaneria, prikka ja koruneula.
Pannunalunen isälleni: Seinäkaakeli, kuvansiirto kankaalle, lakkaa, softista pohjalla.
Ranneketju veljen vaimolle. Luonnon kiviä ja hopeaa. Lätkissä lasten nimet.
24.12.12
24 - Nörttien ovikranssi
On viimeisen luukun aika! Sen kunniaksi toivotetaan joulu tervetulleeksi huusholliin ovikranssilla. Ovikranssit ovat kovin usein kovin imeliä tai sitten ihan tusinakamaa - joko havuja tai risuja. Vielä kuukausi sitten ajattelin, etten koskaan laita kranssia ulko-oveeni. Vaan toisin kävi. Mutta tämähän ei kyllä teknisesti ottaen ole kranssi, koska kyseessä ei ole reikäleivänmuotoinen viritys.
Tarvitset: Hama-helmiä, hama-helmialustan, leivinpaperia, vanhan tietokoneen grafiikkakortin, vanhan näppäimistön näppäimiä, kulkusia, rautalankaa, softista ja kuumaliimapistoolin tai jotain muuta pitävää liimaa. Lisäksi: Silitysrauta ja -lauta, sivuleikkurit tai huonot sakset rautalangan leikkaamiseen.
Muotoile hama-helmistä 8-bittistä tietokonegrafiikkaa muistuttavia kuvatuksia. Aiheet saavat olla jouluisia. Kiinnitä hama-helmi-kuviot leivinpaperin läpi silittäen.
Pese näppäimet rasvasta ja liasta, ja muotoile niistä jouluinen tervehdys. Leikkaa softiksesta sopivia suiruja ja tee rei-ittimellä reikiä säännöllisten välien päähän toisistaan. Töki näppäimet softiksen läpi.
Liimaa tervehdystekstit näppäinten tapeista kiinni grafiikkakorttiin.
Liimaa hama-helmi-koristeet paikoilleen. Kiinnitä kulkuset ja loput hama-helmi-korsteet rautalangalla. Tee rautalangasta hihna, jolla koko hökötyksen voi kiinnittää naulaan ja oveen.
Oikein huippua joulua!
Suuri kiitos kaikille joulukalenteria seuranneille - tätä on ollut aivan hulvattoman hauskaa tehdä. Huippuhomma pitää nyt pienen ja ansaitun joulutauon. Blogi ja Facebook jatkavat päivittymistä pyhien jälkeen - ensin joululahjatuotoksilla, ja sitten vähän verkkaisemmalla normitahdilla kuin nyt joulukuussa.
23.12.12
23 - Tulppaaniasetelma
Meidän suvussa hortonomiset lahjat ovat keskittyneet floristi-siskolleni. Minulla on viherpeukalo töröttänyt aina melkoisen keskellä kämmentä; kuivien risujen kasaaminen kimpuksi oli pitkään ainoa kukkia & sidontaa -osaston taidonnäyte, mihin pystyin. Tämän siskoni innoittaman tulppaaniasetelman myötä ainakin minun kukka-asetelmani singahtavat nextille levelille.

Leikkaa veitsellä oasis-sienestä kulhoon sopiva pala. Töki lyijykynällä reiät tulppaaneille.

Katkaise tulppaanien varret noin 10 cm mittaisiksi ja riivi liiat lehdet pois. Tökkää yksi tulppaani jokaiseen sienen reikään. Kaada tässä vaiheessa kulhoon vettä. Sieni imee vettä aika paljon, joten sitä on lisättävä useaan otteeseen. On hyvä aloittaa kastelu jo tässä vaiheessa, kun veden imeytymisen ja lisäystarpeen pystyy näkemään.

Riivi havuista yksittäisiä oksia ja pujota ne tulppaanisarkojen väliin pitkälleen. Havut sujahtavat helpommin, jos ujutat niitä "myötäkarvaan" tulppaanien väliin.

Taittele rautalangasta hengettömän näköisiä pinnejä ja tökkäise sinne tänne ankkuroimaan havuja. Lisää havuja vielä reunoille sikin sokin niin, että oasis-sieni peittyy.

Söpö! Muista kastella päivittäin.

Ja tässä vielä kuva kahden päivän päästä, kun kukat ovat jo auenneet.
Tarvitset: Kimpun tulppaaneja, kuusen havuja, oasis-sienen, rautalankaa ja kulhon. Lisäksi: Lyijykynän, huonot sakset ja veitsen.

Leikkaa veitsellä oasis-sienestä kulhoon sopiva pala. Töki lyijykynällä reiät tulppaaneille.

Katkaise tulppaanien varret noin 10 cm mittaisiksi ja riivi liiat lehdet pois. Tökkää yksi tulppaani jokaiseen sienen reikään. Kaada tässä vaiheessa kulhoon vettä. Sieni imee vettä aika paljon, joten sitä on lisättävä useaan otteeseen. On hyvä aloittaa kastelu jo tässä vaiheessa, kun veden imeytymisen ja lisäystarpeen pystyy näkemään.

Riivi havuista yksittäisiä oksia ja pujota ne tulppaanisarkojen väliin pitkälleen. Havut sujahtavat helpommin, jos ujutat niitä "myötäkarvaan" tulppaanien väliin.

Taittele rautalangasta hengettömän näköisiä pinnejä ja tökkäise sinne tänne ankkuroimaan havuja. Lisää havuja vielä reunoille sikin sokin niin, että oasis-sieni peittyy.

Söpö! Muista kastella päivittäin.

Ja tässä vielä kuva kahden päivän päästä, kun kukat ovat jo auenneet.
22.12.12
22 - Sorminuket
Lahjakortti on aivan oivallinen joululahja - oli kyseessä sitten kulttuuririento, kirja- tai urheilukaupan lahjakortti tai vaikka vapaudut vankilasta -tyyppinen kortti, jolla voi lunastaa yhdeksi illaksi lapsenvahdin. Lahjakortin syvin olemus on turhan krääsän välttäminen; niinpä lahjakortti ei vaadi lisäkseen mitään ihmeellistä. Jotain persoonallisuutta lahjakorttiin on kuitenkin kiva tuoda, esimerkiksi itse tehty kortti tai sorminukke. Tänään askarrellaanpaskarrellaan balettilippujen oheen balleriina ja leffalippujen kylkeen Groucho Marxin näköinen sorminukke.

Tarvitset: Askarteluhuopaa eri väreissä, tylliä, geelimäistä liimaa, puuvillalankaa, rihmaa ja ompeluneula. Lisäksi: Sakset.
Jos lahjakortilla lunastettu kulttuurielämys osoittautuu pitkäpiimäiseksi, niin sorminukke tuo viihdykettä.

Tarvitset: Askarteluhuopaa eri väreissä, tylliä, geelimäistä liimaa, puuvillalankaa, rihmaa ja ompeluneula. Lisäksi: Sakset.
Leikkaa huovasta nallen ja jäniksen muotoiset palat; sekä etu- että takakappale. Leikkaa muun värisistä huovista silmät, nenät ja muut naama-asusteet. Liimaa kaikki pikkusälät oikeisiin kohtiin sorminuken kasvoiksi.
Ompele etu- ja takakappale yhteen puuvillalangalla. Groucho-jänö on valmis jo näine hyvineen, mutta nalle-balleriina tarvitsee vielä tutun.
Leikkaa tyllistä noin 3 cm leveä ja 50 cm pitkä suiru. Taita suiru kahtia pituussuunnassa. Harsi rypytyslanka tyllin taitereunaan noin 1 cm mittaisilla pistoilla. Kiristä rypytyslanka nallen ympärysmitan pituiseksi ja tasaa tyllipoimut sopiville kohdille.
Ompele tylliunelma rihmalla nallen alahelmaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


























