Hyvää iskänpäivää!

Korvapuustit

Korvapuustit on parhaita!



En leivo pullaa juuri koskaan, mutta nyt vaan oli pakko.



Ohje on ihan vaan peruspullan ohje, ei mitään kikkoja.



Korvapuustien leikkaamista en oikein osaa, mutta haitannekko tuo.



Raesokerista en tykkää (eikä meillä ollut sitä), joten jätin sen pois.



Osa näistä näyttää vähän norsuilta, mutta hyviä ne oli silti.

Korttei

Kaikenlaisia kortteja on tullut puuhattua pitkin syksyä. Onko koira kotona, jalkasienestystä ja ropottiteemaa...

Korkatut Virut

En ole ollut Tallinnassa Viru Valgeaa tempomassa vaan työväenopiston Virkatut korut -kurssilla.



Ensimmäisenä työnä harjoittelimme kuparilangalla virkkausta ihan vaan ketjusilmukoilla ja väliin sujautettavilla helmillä.



Seuraavaksi uskaltauduin kiinteiden silmukoiden kimppuun. Tein kolmen silmukan levyistä "kaulaliinaa", sujautin siemenhelmiä aina kerroksen vaihteeseen ja sekalaisia helmiä sojottamaan kierteisiin "sarviin".



Välityönä tein pienen pitsikukan puuvillalangasta. Kukka tärkättiin, ja ajattelin kiinnittää sen napakkaan huopaan ja tehdä rintarossin.



Viimeisenä kokeiluna päällystimme helmen virkkaamalla. Tästä vois joskus tulla avaimenperä.

Mitä opin?

• Metallilangan virkkaaminen on kinkkisempää kuin luulin. 
• Kuparilanka on metallilangoista helpointa työstää, hopeoitu kupari voisi olla hyvä valinta ulkonakönsä puolesta.
• Tarvitsen ulkoisen kimmokkeen kokeillakseni sellaista, joka ei ensiajatukselta kuulosta omalta jutultani.

Valkoista valkoisella

Ystäville on tavallaan ihanaa ja tavallaan kamalan riipaisevaa tehdä lahjoja. Minulle on hirveän tärkeää tehdä itse, sillä tavoin saan ihan eri tavalla tunnetta mukaan lahjaan. Ristiriita syntyy siitä, kun haluan kuitenkin kunnioittaa myös lahjan saajaa, hänen/heidän tyyliään ja tarpeitaan, enkä haluaisi antaa ihan mitä tahansa räpellyksiä tai huonolla tavalla itse tehdyn oloista. Sydänveren vuodatus täytyy vain koittaa kanavoida johonkin käyttökelpoiseen muotoon lahjan saaja ja juhlan luonne huomioiden. Mutta kyllä ystävät ovat mitä parhaimpia inspiraation lähteitä, ja varmaankin puolet tuotoksistani olisivat jääneet syntymättä, ellei olisi ollut valmistujaisia, häitä, syntymäpäiviä, ristiäisiä, joulua tai muuta juhlaa tiedossa.

Eilen tanssittiin taas ystäviemme häitä. Tyylikkäälle hääparille halusin tehdä tyylikkään lahjan, ja koska he ovat hyvä ruuan ystäviä ja nautiskelijoita kaikilla aisteillaan, päätin tehdä tusinan verran kankaisia ruokaliinoja. Olin alunperin ajatellut paksua puuvillaa jollain hopeisella painatuksella, mutta kun bongasin kangaspakkojen joukosta kauniskudoksista kirkkaan valkoista pellavaa, oli valinta selvä. Tosin kudos vaati painatuksen yksinkertaistamista, joten kuva-aiheessa päädyin koukeroiden sijaan pariskunnan kahteen kissaan ja painoväri muuttui hopeasta valkoiseksi.

Jemma

Pari postausta sitten joku toivoi kommenttilootassa juttua askartelutarvikkeiden säilytysratkaisuista. Meillä työhuoneen pelastus on Ikean Bestå-hylly, joka kattaa käytännössä yhden seinän kokonaan. Ihanat pomppusalvoilla varustetut ovet ovat suoraviivaisen yksinkertaisen näköiset, luovat valoisuutta ja mikä parasta: peittävät kaiken taakseen. Aiempaan avo-Lundiaan verrattuna aika paljon rauhallisempi ratkaisu. Ja vaikka Ikea-laatu on vaihtelevaa, niin tämä hylly on onneksi laatuhaitarin yläpäästä.

Siinä vaiheessa kun Lundian hylly vaihtui Ikeaksi, myös säilytyslaatikot menivät vaihtoon. Aiemmant muovilootat vaihtuivat Ikean Kassetteiksi. No miks? No siks, kun muovilaatikot jättivät niin paljon hukkatilaa Beståhon. Ikea mahtuu Ikeaan just niin kuin hansikas. Valtaosa kamoista on siis nyt valkoisissa pahvilaatikoissa, muovisia vanhoja lootiakin on vielä muutama jäljellä.

Toinen loistolöytö säilytyslaatikkorintamalla oli Akateemisen Kirjakaupan mustat arkistointilaatikot. Niitä saa sekä A4- että A3-kokoisina, joten paperit säilyvät niissä nätisti. Osa hyllyistä on jo super tehokäytössä, osa vielä vajaatäytöllä, mikä on hyvä juttu. Kankaat haluaisin vielä pois sängynaluslaatikoista, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi ryhtyä siirtopuuhiin.

Säilytettävää kamaa todellakin riittää, ja kaikki pitäisi olla helposti löydettävissä ja ulos otettavissa just silloin kun inspiraatio iskee. Niinpä olenkin koittanut säilyttää kaikkia vähääkään pienempiä juttuja isommissa, loogisesti jaotelluissa laatikoissa (nopeasti ulos kaapista ja takaisin kaappiin), jotka on jollain lailla nimetty (löydettävyys).

Mutta rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että ei meillä nyt sentään kaikkien 20 kaapin oven takana ole askartelutarvikkeita. Iso osa hyllyistä on pyhitetty kirjoille. Minulla ei varsinaisesti ole mitään hirveetä tarvetta peittää kirjoja kaapinovien taakse, mutta kun niitä alkaa olla niin paljon, että yleisen järjestyksen ja pölyn minimoimisen vuoksi ovellinen ratkaisu on kyllä tosi järkevä.

Niin. Sellainen on meidän työhuoneen pelastus.

Oi kuusikuu, oi kuusikuu ja lehväs uskolliset

Uusi Musta heitti ilmoille haasteen, jossa olisi tarkoitus pärjätä koko syyskuu kuudella vaatekappaleella (poislukien alus-, urheilu-, ulko- ja juhlavaatteet sekä kengät, sukat ja asusteet). Voin ihan häpeilemättä myöntää, että minulle 6 vaatetta tekisi todella tiukkaa. Ja silti minusta tuntuu, että pidän aina vain samoja rääsyjä. Googlailin ja Facebookkailin haasteen herättämiä keskusteluja ja postauksia - niin, aihe on ainakin herättänyt keskustelua. Aika moni argumentoi jotakuinkin seuraavasti:

Ei tuo ole haaste eikä mikään, olen pärjännyt koko kesän kuudella tai ainakin alle kymmenellä vaatteella. Ja sitä paitsi synnytin just, niin ei minulla ole kuin muutama vaate, joka mahtuu päälle.

Niin, kesäloma ja äitiysloma ovatkin vähän eri juttuja. Juuri työpukeutuminen ja ihmisten ilmoilla liikkuminen ovat minusta niitä asioita, jotka tekevät kuudesta vaatteesta haasteellisen. Sitä paitsi yhdeksän vaatetta on 50% enemmän kuin kuusi. 2 alaosaa ja 4 yläosaa tekee suoraviivaisesti laskettuna 8 asukokonaisuutta, kun taas 3 alaosaa ja 6 yläosaa tekee samalla logiikalla 18 asukokonaisuutta. Kuusi on siis merkittävästi vähemmän kuin "alle kymmenen".

Mikä tässä haasteessa on pointtina? Sehän just on epäekologista, että pesee vajaita pyykkikoneellisia.

No, minut tämä sai ainakin ajattelemaan vaatteiden laatua vs. määrää, ja sitä millaiset vaatteet minulle oikeasti sopii. Jos lähtisin haasteeseen mukaan, en usko, että puolityhjä pesukone olisi se kynnyskysymys. Aina sinne koneeseen löytyy kuitenkin alusvaatetta, sukkaa, yöpaitaa ja toisen taloudessa asuvan henkilön vaatteita. Ja olisipahan motivaatiota hiestää urheiluvaatteita useammin kuin kerran viikossa, jotta saisi koneen täyteen. Vai onko jengillä jotenkin hervottoman kokoisia pesukoneita, kun ne ei täyty ikinä?

Minulle vaatteet eivät ole ilmaisukeino eivätkä välttämätön paha, vaan jotain siltä väliltä. En hirveästi pidä shoppailusta, vaan ostan kiukulla useamman vaatteen kerralla (toisinaan jopa useamman samanlaisen) ehkä kolmisen kertaa vuodessa. Haluan näyttää ihmiseltä enkä mönkijäiseltä. Teen itse lähinnä juhlavaatteita. Meillä töissä pukukoodi ei ole kovin tiukka - toki asiakas- ja rekrytointilanteisiin haluan pukeutua siistimmin ja ehkä myös hieman neutraalimmin. Mietin ja luonnostelin oikein urakalla, mitkä olisivat kuukauden kuusi vaatetta, jos lähtisin leikkiin mukaan.


Yläosat

Olen trikoopaitojen suurkuluttaja. Venepääntie sopii minulle hyvin, v-aukko ei niinkään. Hihojen tulee olla joko hieman ylipitkät, 3/4-mittaiset tai todella lyhyet. Normaali t-paitahiha olkavarren puoleen väliin tekee käsistä jotenkin pökkelöt. Hartialinjan on oltava just eikä melkein, muuten näyttää tädiltä. Miehusta saisi mieluiten ulottua noin 20 senttiä lonkkaluun alapuolelle, sillä inhoan liian lyhyitä, ylös rullautuvia paitoja.

Kokomusta pitkähihainen trikoopaita olisi ehdoton valinta top 6:een. Samoin jokin raidallinen, hihallinen trikoopaita. Kumpiakin minulta löytyy kaapista, mutta kovan käyttöasteen vuoksi ne alkavat olla jo aika huonossa kunnossa, enkä tiedä, kestävätkö ne enää kuukauden rääkkiä. En kuitenkaan halua olla nyppyinen, reikäinen ja pinttyneeltä kainalolta haiseva.

Kolmas yläosa olisi jokin lyhythihainen tunika. Tunikat ovat usein kovin laatikkomallisia, eikä valtaosaa malleista ole tarkoitettu tällaisille perseville päärynävartaloille, mutta toisinaan löytää helmiä. Minulla on pari hyvää tunikaa, joista olen ajatellut jossain vaiheessa muokata kaavat tulevia liehukkeita varten. Tällä hetkellä lähimpänä kuuden kärkeä olisi mallinsa puolesta ehkä apinatunika. Tykkään printeistä, mutta jos saa valita vain kuusi vaatetta kuukaudeksi, apina on kyllä liian silmiinpistävä. Yksivärinen olisi monikäyttöisempi.

Neljäs yläosa olisi ehdottomasti neuletakki. Löysin alkukesästä Berliinistä täydellisen yksilön, joka todellakin kiilaa kärkikuusikkoon.

Alaosat

Alaosat ovat ikuinen murheenkryynini. Olen 180-senttinen, pitkäjalkainen, leveälanteinen, rotevareisinen ja melko paksupohkeinen. Kiitos pitkänhuiskeiden mittasuhteideni, en pidä itseäni kuitenkaan lihavana tai kovinkaan tankkina, vaikka housukokoni onkin 44. Pidän housuista paljon, paljon enemmän kuin hameista, mutta niitä on vaan niin turkasen vaikea löytää kaupoista sopivina. Housuissa sorrun useimmin virheostoksiin, sillä jos löydän sopivan mittaisen lahkeen, saatan sokeutua täysin muilta ominaisuuksilta.

Haluaisin valita kuuden vaatteen joukkoon kahdet housut: keskisiniset farkut ja jotkin mustat pöksyt, jotka ajaisivat suorien housujen asemaa, mutta joissa olisi kuitenkin vähän rokkihenkeä: vetskareita, ompeleita, tai jotain muuta koukkua. Housut saisivat olla vaikka samaa perusmallia keskenään, ero tulisi väristä ja yksityiskohdista. Materiaali saisi olla kummassakin paksua, napakkaa ja hieman joustavaa, vyötärö olisi about lantiomallia (ei kuitenkaan mikään pissismatala), lahje suora ja hieman ylipitkä, jotta nilkkaan jäisi vähän ruttua. Tällä hetkellä en omista kummankaanlaisia housuja, en edes lähellekään tuollaisia.

...

Harkitsen vielä haasteeseen mukaan lähtemistä. Mutta ainakin tämä muutaman päivän pähkäily on muistuttanut minua yhdestä jutusta: ompele hyvä ihminen enemmän vaatteita itse! Silloin ainakin tiedät, missä oloissa ompelija on työskennellyt. Ja vaikka mittasuhteita joutusi vähän justeeraamaankin, niin ei se siltikään revi hermoja niin kuin kaupoissa juokseminen. Yläosista on helpompi aloittaa. Hyvät housut kuulostaa jo tosi haastavalta, mutta ei mahdottomalta.

Kuinka kesäkurpitsa kesytetään

Sain Johannalta rakkaudella kasvatetun, huikean muhkea kesäkurpitsan.

Osa kurpitsasta upposi pastaan:

1 sipuli
1 fenkoli
1 pieni kesäkurpitsa (tai kolmasosa jättiläiskurpitsasta)
puolikkaan sitruunan kuori
1-2 dl hapanta valkoviiniä
1 prk Pirkan savustettuja simpukoita öljyssä
vähän simpukoiden öljylientä
suolaa
mustaa ja valkoista pippuria
200-300 g pastaa

Kuullota sipuli ja fenkoli. Poista kesäkurpitsasta pehmeä ydin ja paloittele pieneksi. Heitä pannulle. Raasta sitruunan kuori mukaan. Mausta ja lisää nesteet. Anna porista jonkin aikaa. Lisää lopuksi simpukat. Sotke keitetyn pastan kanssa.



Minusta ei kyllä saisi karppaajaa tekemälläkään. Pasta on vaan niin hyvää. Lopusta kurpitsasta ajattelin loihtia jotain tämän päivän Hesarin ohjeiden mukaan.

Kaikki alkaa silloin alusta

Viikonloppuaamut voi sitten olla ihania. Jos sattuu heräämään riittävän aikaisin, muttei liian, ja kuitenkin niin, että ehtii lukea Hesarin rauhassa.



Tänä aamuna kinkku oli loppu, joten korvasin puutteen uppomunalla:

2 litraa kevyesti kiehuvaa vettä (+ 1 tl suolaa ja reilu 1 rkl etikkaa)
Kananmuna

Riko kananmunaa kauhaan. Pyöräytä veteen pyörre puuhaarukalla ja laske kananmuna pyörteeseen. Anna kiehua 4 minuuttia. Nosta muna vedestä, valuta hiukan ja lötkäytä leivän päälle. Jauha hieman pippuria ja suolaa päälle.

Tässä vielä vähän aamumusaa. Itse video ei ehkä ole kovin aamuisen reipas, mutta kuunnelkaa silmät kiinni.

Anopille Niket

Anopilla oli synttärit. En hommannut anopille lenkkareita, kuten Siivottomassa jutussa, vaan tein kortin. Noi rihmat, sakset ja toi valkoinen juttu ei oikeesti kuulunut korttiin, mutta ne nyt sattui olemaan sopivasti hollilla rekvisiitaksi.

Royalist? Ja visst!

Nyt äitiäni ja siskoani ehkä hävettää ja herra taloudessamme tuhisee: meitsi skräppää prinsessoja. Mutta miulla on hyvä selitys. Kun ilmat kerran viilenivät, niin tuli pakottava tarve nypertää jotain. Eikä miulla oikein ollut valokuvia muuta kuin sähköisessä muodossa, ja nehän ei paljoa lämmittäneet. Joten oli pakko käydä käsiksi postikortteihin ja leikellä lehtiä. Ja onhan tää hauskempi tsoukki kuin Pekkarisen ydinvoimavitsit.



Vickanista ja Danielista tuli aika hillityt, mutta sellasiahan ne on. Kullanhohtoinen paperi ja yläkulman metallinapit hohtivat niin, että kuvaaminen oli vähän hankalaa. Ja tiedoksi vaan Vickan ja Daniel, että tossa olis nyt teille sopiva sinettikin ihan meikäläisen suunnittelemana tarjolla, että jos kiinnostaa.



Tanskan Frederik ja Mary puolestaan saivat vähän rehevämmän kehystyksen: renesassitaidetta, pitsiä ja silkkiruusuja.



Maddessa ja Jonaksessa sai vähän revitellä. Minusta Jonas vaikutti jotenkin luihulta limanuljaskalta jo ennen kuin ne norjalaisvosun paljastukset tuli julki. Meillä töissä miehetkin mouhos oikein paatoksella, että "hitto, mikä pöljä, jätkä on kihloissa Madden kanssa, ja silti käy sutimassa muualla." Näin jokin aika sitten ihan Jonas Bergströmin näköisen jätkän lenkkeilevän Tapiolassa. Loin häneen paheksuvia katseita. Ihan varmuuden vuoksi.

Joo. Nyt on kyllä pakko teettää kummilasten kuvista paperiversioita, jotta on mitä askarrella, sit kun puuska taas iskee.

Kesäkissa

On ollut niin kuuma, ettei kässäjutut oo oikein maistuneet. Ideoita kyllä olis, mut toteutus jääköön viileempiin aikoihin.

Sen sijaan aloitin toisenkin blogin - aiheina kerrostaloasuminen ja taloyhtiön asioiden hoito. Tervemenoa :)

Aarne Alligaattori

Veljenpoika täytti hiljattain vuoden, joten hän on alligaattorinsa ansainnut. Toivottavasi Aarne ei oo liian pelottava.

Vihreä salonki

Vihdoinkin työhuoneemme alkaa olla edes jonkinmoisessa kuosissa. Viimeisin saavutukseni työhuoneessa on verhot, jotka sain lopultakin ommeltua viime syksyn Design Marketista ostetusta Vallilan Katariina Suuri -kankaasta. Verhojen ompelu ei ehkä ole teknisesti kovinkaan huikea saavutus, mutta voin kertoa, että en juurikaan nauti siitä hommasta. Jotenkin verhoissa reunat nousevat aina korkeammalle ja keskikohta laahaa alempana. Ärsytys.

Pari muuta kaukaisemman lähihistorian etappia liittyvät lähinnä Ikean huonekalujen kokoamiseen: seinän mittainen valkoinen kaapisto ja kaksi mustaa, lasista työpöytää. Nyt meillä on siis kaappi, joka kätkee oviensa taakse muun muassa lähes kaiken askartelusälän, ja pöytä sekä tietokonehommeleille että askarteluhommeleille. Unelma!

Noch einen Koffer in Berlin

Ihana, ihana kesäloma alkoi Berliinin reissulla. Tämä oli toinen kertamme kaupungissa ja senpä vuoksi suurin tavoite olikin keskittyä kaupungilla maleksemiseen tiukkatahtisen nähtävyysbongailun sijaan. Ja kyllä kannatti. On se vaan niin rento ja mukava kaupunki, ei lainkaan takakireä niin kuin voisi luulla.

Kaupungista riittäisi kerrottavaa varmasti vaikka kuinka ja paljon, mutta ajattelinpa kuitenkin keskittyä ruokapuoleen. Itse haluaisin ulkomailla aina välttää pahimmat tursitimenu-linssiin-viilaus-paikat, ja otan aina mieluusti vastaan vinkkejä hyvän hinta-laatu-suhteen ravintoloista. Nyt kun kerran törmäsimme muutamaan kehuttavaan ruokapaikkaan, niin annetaan hyvän kiertää. Siis Huippuhomman Berliinin mättöopas, bitte.

Fischer-jotain Kneipe

Fischerinseln, sillan kupeessa, Märkisches Uferia vastapäätä

View Hyvää saksalaista kapakkaruokaa in a larger map

Tämä korttelikapakka tuli tutuksi jo viime reissulla, tosin valitettavasti en vieläkään muista paikan nimeä. Mutta joka tapauksessa ruoka oli taas hyvää. Listalta löytyy perinteisen saksalaisia "huonommista osista" tehtyjä ruokia, kuten härän poskea, munuaisia ja maksaa. Ja on siellä leikkeitäkin vähemmän kokeilunhaluisille. Todella reilun pääruoka-annoksen hinta oli 10-15 euroa.

Leibniz-Klause

Mommsenstrasse 57

View Larger Map

Edellistä paljon hienompi ravintola, joka tarjoilee myös hyvin perinteisiä saksalaisia ruokia, silti suomalaisittain ihan kohtuulliseen hintaan. Pääruokien hinta keikkui 15 euron tuntumassa. Menimme tänne, koska Fischerinselnin korttelikapakan listalla ei ollutkaan Eisbeinia, ja sitähän piti reissun aikana saada. Ravintolaa piti sympaattinen keski-ikäinen pariskunta. Tätä paikkaa voisin suositella esim. äidilleni, vinkvink ;)

Kamala

Oranienburger Strasse 69

View Larger Map

Nimi ei ole enne, tästä mestasta sai todella herkullista Thai-ruokaa. Ei liikaa tulisuutta, ei liikaa kalakastiketta, ei liikaa kookosta, vaan ihan mielettömästi makua. Pääruokien hinnat kympin molemmin puolin. Jos mahdollista, curryt olivat jopa hiukan ylivertaisempia kuin paistetut ruuat, mutta yhtä kaikki, huippuhyvää. Bonuksena todella ystävällinen ja iloinen palvelu.

Monsieur Vuong

Alte Schönhauser Strasse 46

View Larger Map

Aivan loistava Vietnamilais-itämaalais-tyyppinen paikka, jossa oli mielettömän hyvä tunnelma ja herkullinen ruoka. Söimme täällä kana-nuudeli-keittoa ja joimme useampaan kertaan shakeja. Pääruuan hinta noin 8 euroa, shaket 3,50 euron tuntumilla. Varoitus: jos haluat pitää oman henkilökohtaisen reviirisi isona ja koskemattomana, niin täällä se ei välttämättä onnistu. Pöydät ja istumapaikat ovat vieri-vieressä ja puheensorina on melkoinen.