2. Värit

Kankaan lisäksi kankaanpainantaan tarvitaan tietysti värejä - muuten saa painaa aika kovaa ilman minkäänlaista tulosta.


Fysiikkaa ja kemiikkaa

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, jos menet kauppaan ostamaan kangasvärejä, saat 90% todennäköisyydellä puuvillalle tarkoitettuja värejä. Silkille on omansa ja nahkalle omansa, jotka pureutuvat kuituihin eri tavalla, mutta tässä keskitytään nyt siis peruskangasväreihin.

Kangasvärit ovat yleisesti ottaen vesiliukoisia - kunnes kuivuvat. Eli seula, siveltimet, lastat ja kaikki työvälineet puhdistuvat kyllä mukavasti vedellä niin kauan kunhan värin poistaa tuoreeltaan. Mutta auta armias, jos roiskautat maalia vaatteillesi tai pöytäliinalle, niin eipähän lähde pesussa, vaikka roiskauksen uhrin laittaisi koneeseen saman tien. Eli roiskuttelijoille erilliset työvaatteet ja mattojen/pöytäliinan rullaaminen syrjään ovat erityisen suositeltavia varotoimia. Vesiliukoisuuden vuoksi paksuja tai hiukan kuivahtaneita maaleja voi myös varovasti ohentaa vedellä.

Piirtämisen, painamisen, maalaamisen tai tuhraamisen jälkeen värin pitää antaa kuivua. Parempi olisi, jos maali saisi kuivua luonnollisesti esim. yön yli. Täytyy kyllä tunnustaa, että itselläni on välillä tullut niin kiire joulu- tai synttärilahjojen kanssa, että joskus olen kuivatellut maalit hiustenkuivaajalla. Voi olla, että kuvittelen vain, mutta minusta "luonnollisesti" kuivuneet värit ovat kestäneet käytössä ehkä hiukan paremmin kuin föönillä tohotetut.

Maalin kuivumisen jälkeen väri on vielä kiinnitettävä. Yleisimmät kangasvärit ovat lämpökiinnitteisiä, eli silitysrauta on aivan oivallinen työväline. Jotkut kuulemma laittavat tuotoksensa uuniin, mutta meikäläisen uuni on ainakin niin rasvainen, etten voisi kuvitellakaan laittavani sinne vaatteita. Kiinnittämisaika- ja lämpötila vaihtelevat maalivalmistajien mukaan, mutta itse hiulailen tuotoksiani kuumimmalla mahdollisella lämpötilalla silitysliinan läpi yleensä yhteensä pari minuuttia, kylläkin parissa-kolmessa lyhyemmässä erässä. Vasta kiinnittämisen jälkeen kangasvärit ovat oikeasti pesunkestäviä.

Peittoa vai kuultoa

Kangasvärejä on käytännössä katsoen kahdenlaisia: peittäviä ja kuultavia. Peittävät värit ovat nimensä mukaisesti peittäviä. Niissä on huomattavasti enemmän pigmenttejä kuultoväreihin verrattuna, ja väliaineen koostumuksessakin on eroja. Peittoväreillä painojälki erottuu tummemmastakin kankaasta, ja maalin väri toistuu samanlaisena kuin mitä se on purkissa kankaan väristä riippumatta. Peittovärit ovat yleensä hieman paksumpia ja ne kiinnittyvät kuidun pintaosiin muodostaen eräänlaisen sitkeän kalvon kankaan pinnalle. Tämä kannattaa huomioida, varsinkin jos tekee peittoväreillä printin t-paidan rintamukseen: Jos paidan tarvitsee venyä vaikkapa muhkean rintavarustuksen vuoksi, niin painokuvio voi halkeilla. Eli isotissiset: ei peittoväriprinttiä mihinkään venytystä vaativaan nakinkuoritrikooseen.

Läpikuultavat värit eivät peitä kankaan väriä allensa, vaan kankaan pohjaväri kuultaa maalin läpi. Eli mikäli painat keltaiselle kankaalle sinisen kuvan, on printin lopputulos enemmän tai vähemmän vihertävä. Vaikka kuultovärien lopputuloksesta ei voi olla täysin varma muulla kuin valkoisella kankaalla, antavat kuultovärit mielestäni jollain tavalla luonnollisemman tuloksen. Kuultovärit kestävät enemmän mekaanista kulutusta, sillä kuultovärit pureutuvat syvälle kankaan kuituihin. Tämän vuoksi kuultoväriprintti ei halkeile isoinakaan pintoina. Kuultovärejä on myös helpompi sekoitella keskenään uusien sävyjen toivossa.

Ruskean paidan painatus on tehty peittovalkoisella,
johon on sotkettu keltaista pigmenttiä.
Keltaisen paidan painatus on tehty kuultoruskealla.
Keltainen peittoväri näytti purkissa juurikin tuollaiselta
pastellikeltaiselta, mitä tuossa paidassa.
Luotin siihen, että paidan ruskea murtaisi pastellikeltaista
enemmän sinaapinkeltaisen suuntaan,
mutta niin ei todellakaan käynyt.

No milloinkas sitten tulisi käyttää peittäviä ja koska kuultavia värejä? Itse käytän kuultovärejä aina kun mahdollista. Siis aina kun kangas on jonkin verran vaaleampi kuin painokuvio. Mutta aina kun painokuvio on vaaleampi kuin kangas, peittoväri on must. En ehkä lähtisi yhdeistelemään samaan työhön sekä peitto- että kuultovärejä. Näiden kahden värityypin luonne on niin erilainen, että lopputuloksesta tulee helposti outo. No ehkä peittävä valkoinen ja kuultava musta voisivat mennä samassa työssä, mutta nämä on makuasioita. Kuultava valkoinen on mielestäni melko turha ostos, sitä voi käyttää lähinnä värin "ohentimena", mikäli haluaa vaalean kevyttä muttei peittävää väriä (esim. ihonväri valkoisella kankaalla).

Valmistajia ja välittäjiä

Jonkinmoisia kangasvärejä voi ostaa nykyisin lähes mistä tahansa hyvin varustetuta askartelukaupasta. Tiimarista en menisi takuuseen, mutta aikakin Sinooperi-Sinelli-Askarelli-akselilta löytyy varmasti jotain. Todella hyvät valikoimat löytyy Helsingissä Hobby Pointista, ja yllättäviä löytöjä Temperasta. Itä-Suomessa hyvä valikoima on ollut ainakin Kirja-Lahja Alexissa. Omat ensimmäiset kunnon kangasvärini ostin Lappeenrannan Askaretta-myymälästä.

Useimmin myynnissä on valmiiksi sekoitettuja värejä pienissä purkeissa. Niillä on ihan hyvä aloittaa. Pebeon värejä on aika laajalti saatavissa, mutta minulla on vähän huonoja kokemuksia niiden purkeista: kannet menivät ainakin aiemmin helposti rikki, jolloin värit pääsivät kuivumaan. Pebeon perusvärit sopivat hyvin seulalla painettaviksi, vaikka eivät olekaan mitenkään juoksevimmasta päästä.

Koti-kotona meillä oli ikivanhat Serivärin maalit, joista innostukseni on saanut alkunsa. Muistan ehkä lopun ikäni, miltä Serivärin maalit haisivat - niissä oli nimittäin aika voimakas odööri. Hyvin paljon Serivärin maalien kaltasia ovat myös saksalaiset Dekan maalit. Dekalla on ainakin joitain värejä, joissa sama maali sopii sekä luonnonkuidulle että tekokuidulle.

Toistaiseksi parhaisiin väreihin tutustuin reilun kymmenen vuoden takaisissa kesätöissä Virkkukoukkusessa: Emo-tuotannon itse sekoitettavat kangasvärit ovat parhaat maalit, joita olen kokeillut. Emo-tuotannolla on kyllä todella laadukkaita valmiiksi sekoitettujakin värejä ja varsinkin metallinhohtoiset maalit ovat tosi makeita, mutta jotenkin itse sekoitettavat ovat vaan ihan minun lemppareitani.

Metallinhohtoisella kultamaalilla painettu apina

Värien sekoittaminen

Itse sekoitettavat värit rakennetaan pastasta ja pigmentistä. Pastan tehtävä on "annostella" väripigmentit kankaan kuituihin, minkä jälkeen se haihtuu pois kuivuessaan. Pastaa on olemassa muutamaa paksuutta: ainakin painoemulsiota, ruiskuemulsiota ja kohopastaa. Kuultava painoemulsio on seulapainantaan tosi pop, viskositeetiltaan se muistuttaa jonkin verran jugurttia.

Yleensä sekoitan värit niin, että lorautan normaaliin vauvanruokapurkkiin noin puoli bonapurkillista pastaa ja kymmenkunta tippaa pigmenttiä. Sitten vaan kansi päälle, ravistetaan pari minuuttia voimakkaasti ja voila! Litran pönikällä kuultopastaa sekä punaisella, sinisellä, keltaisella ja mustalla pigmentillä pääsee jo pitkälle.

Pigmenttejä ja pastaa

Välivärit kannattaa sekoittaa niin, että tekee ensin vaikkapa purkillisen keltaista ja sinistä maalia, ja sekoittaa sitten vihreän niistä valmiiksi sotketuista väreistä kolmanteen purkkiin. Pigmentit ovat nimittäin tosi vahvoja, ja on aika vaikeaa saada vaikkapa haluttua vihreää, kun ei oikein tiedä, montako tippaa keltaista tarvitaan (monta) suhteessa siniseen pigmenttiin (todella vähän). Pastaan sekoitettuja perusvärejä on helpompi hallita. Ainakin Emo-tuotannon kuultopastalla värit purkissa ja valkoisella kankaalla ovat todella lähellä toisiaan, mutta kaikki pastat eivät toista värejä ihan samalla tavalla.

Peittävää pastaa olisi myös olemassa, mutta mielestäni se kuivahtaa aika nopeasti. Senpä vuoksi en olekaan vaivautunut investoimaan peittopastaan, vaan ostan yleensä keskikokoisen purkin peittovalkoista, jonka sekoitan sopivien pigmenttien kanssa tarpeen vaatiessa. Peittovalkoinen vaatii todella paljon väripigmenttiä kaverikseen.

Juu-u. Yleisesti voi sanoa, että valmiiksi sekoitetuilla väreillä pääsee jo aika pitkälle, varsinkin jos ei tykkää puljaamisesta. Värien itse sekoittamisessa on kuitenkin oma hohtonsa, mutta kieltämättä se saattaa lipsahtaa vähän tiluttelun puolelle... Mutta väittäisin, että ainakin suurkuluttaja säästää sillä, että sekoittaa värinsä itse.

1. Kangas

Jotta kangasta voidaan töhriä, tarvitaan kangasta, jota töhriä.

Kuitu

Itse olen käyttänyt kankaanpainannassa ainoastaan puuvillaa ja villaa, mutta tottahan esimerkiksi pellavakin kävisi. Värien yhteensopivuus kuidun kanssa tulee tietysti tarkistaa, mutta yleisimmin kaupoissa myytävät kangasvärit on tarkoitettu puuvillalle. Silkkiä ei kannata värjäillä muilla kuin silkille tarkoitetuilla väreillä, joten ei siitä enempää tässä yhteydessä.

Puuvilla- ja villasekoitteetkin menevät, mutta kannattaa huomioida, että aika harva väri kestää tekokuidussa. Niinpä tekokuitua ei saisi olla joukossa kovin paljoa, muutama prosentti maksimissaan. Esimerkiksi puuvillainen t-paita, jossa on hiukan elastaania mukana, sopii mainiosti. Itse pidän kaikkein eniten paksusta 100% puuvillatrikoosta - se imee väriä sopivasti mutta ei liikaa.

Intianpuuvillalle painettuja tonttuja

Huovalle painettuja Katri-Helenoita

Kudos

Yleisesti ottaen painettavan pinnan tulisi olla sileä. Mitä tiukempi sidos, sitä terävämpinä kuviot painettaessa piirtyvät. Harvaan kudotussa kankaassa värit leviävät, eikä yksityiskohdista tule niin tarkkoja. Tiuha ja sileäpintainen puuvilla on yleensä paras vaihtoehto. Kutistamattomat kankaat kannattaa tietysti pestä eli kutistaa ennen painamista, ja sillä tavoin kudoksen saakin usein tiivistettyä hieman keinotekoisesti. Ihan suoraan narulta painettavaa kangasta ei kannata ottaa, sillä painettavan kankaan tulisi olla sekä sileä että kuiva, jotta yksityiskohdat pysyvät terävinä.

Ohuessa, huonolaatuisessa lakanakankaassa
Brooken hiukset ja silmät ovat hiukan levähtäneet

Paksussa, tiuhassa puuvillassa yksityiskohdat toistuvat terävinä

Oma lukunsa on tietysti erilaiset kangaspinnat, joita voi käyttää tehokeinoina. Frotee sopii rouheille kuvioille ja nukkapintainen, harjattu kangas jättää ääriviivat pehmeiksi.

Nokkonen froteella

Korvenkylä hieman pörröisellä, nukkapintaisella puuvillalla

Töhrytutoriaali

Päätin vihdoin ottaa härkää sarvista, ja valottaa kangastöhryjeni taustoja. Siis kankaanpainantaa ála Katri.

Minun tapani tuskin on ainoa oikea tapa hoitaa homma kotiin, ja fiksumpiakin toteutuksia varmasti löytyy. Mutta ainakin olen onnistunut töhrimään kaikki viimeisen viiden vuoden aikaiset tuotokseni 48 neliön kerrostalokaksiossa. Eli ainakin tämä on todistetusti kotikokille soveltuva tyyli.

Ajattelin haukata palan kerrallaan, ja kirjoittaa pätkän silloin, toisen tällöin. Kokoan aiheeseen liittyvät postaukset Töhrytutoriaali -labelin alle.

Toivottavasti tutoriaalista on hyötyä jollekin. Ja toivottavasti tämä ei jää keskeneräisen projektin tutoriaaliksi...

Suuret stimangilöytöretket

The great bling bling explorations

Kulunut viikko meni täysin Vilnassa työreissussa. Aikaa kaupungin katseluun saati ostoksiin ei juurikaan jäänyt, mutta siitäkin huolimatta opin, että Liettuassa on enemmän meripihkaa kuin muualla Baltiassa (luulisin, että kyseessä on jokin väkilukuun tai pinta-alaan suhteutettu määrä). Ja että meripihkaa on olemassa seitsemää eri väriä. Jenkkiläinen kolleegani kiteytti asia seuraavasti: "näillä tosiaankin on paljon tätä shittiä".

I spent the past week in Vilnius on a job trip. I didn't have too much time for exploring the city nor shopping. Despite the tight schedule I did learn that there's a looot of amber in Lithuania. And there are actually seven different colors of amber. Or like my US colleague put it into words: "they really have a lot of this shit".

Hamstrasin oman meripihkani vasta lentokentältä, kylläkin yllättävän sopuisaan hintaan. Ostin hiomattomista, ruskehtavista möykyistä tehdyn miesten rannekorun (tai nilkkarenkaan), josta näki päällepäin, että siitä saisi aikaan jotain paljon hienompaa. Yhdistelin meripihkamöykyt Tampereelta hankkimieni turkoosien kanssa, ja johan tuli parempaa jälkeä.

I bought my amber late at the airport. I got an ughly big (men's?) bracelett that was made of unpolished brownish junks. But I was able to see the potential of the ughly piece of crap, and eventually I integrated the amber with the turqoise that I bought from Tampere.

Niin, Vilnan jälkeen suuntasin vielä äiti-lapsi-matkalle Tampereen käsityömessuille. Investoin uusiin kangasväreihin sekä iiihaniin stimangeihin. Ostin muun muassa turkoosia ja laavakiveä, jotka ovat joko niin kalliita tai muuten vaan arvaamattomia, että ne on hyvä hankkia livenä. Pirkka-halli ei ollut minulle entuudestaan tuttu paikka, ja panikoin ensin, että osaanko jäädä oikealla pysäkillä pois. Mutta sitten keräsin itseni ja totesin, että ympärillä on niin monta outoihin hapsu- ja efektilangoista tehtyihin kaulaliinoihin sonnustautunutta naista, että en voisi eksyä pysäkistä.

After Vilnius I went to crafting exhibition with my mom. I invested into new cloth paints and lovely bling-bling such as turqoise and lava stone. But I thought that they are either such expensive or such unpredictable that it's better to see them alive before buying them. I had not been in the exhibition hall before, and I was a bit afraid if I was able to leave the bus in the right bus stop. But there were so many ladies with weird fluffy hand made scarfs, so I thought that if I followed then, I couldn't miss.

T-paita

T-shirt


T-paitojen painaminen on tosi kivaa. Koko hela prosessissa on sopivan monta mutta kuitenkin sopivan vähän erilaisia osioita, eli kuvasta riippuen valmista saa melkoisen nopeasti. Opiskeluaikana pidin tosi paljon omatekoisia t-paitoja, mutta nyt olen jotenkin tylsistynyt. Olen harrastanut aiemmin mm. Kauniit ja Rohkeat -kuvioita, Lemmenlaivaa sekä Katri-Helenaa (asiasta toiseen, ketä se luuli huijaavansa tämän viikonlopun Ilta-Sanomien/-lehden kannessa sillä irtoletillään?), mutta jotenkin noi ei ehkä ihan täytä toimistoetiketin vaatimuksia... Toinen rajoittava tekijä on nykyisten t-paitojen laatu. Koitapa löytää kiva yksivärinen paita, jossa ei ole mitään brändi-logoa ja joka olis vielä hyvälaatuinen. Ok, löytyy ehkä säkällä ehkä mustana, mutta muista väreistä saa vain uneksia.

I like printing t-shirts. It's usually a project in just the right scale. Some years ago I used to wear a lot of home made t-shirts, but I guess I've become boring. My favourites have been the Bold and the Beautiful, Love boat and other tacky pictures, but somehow they may not fill the requirements of office dress code... Another limiting factor is the quality of the shirts. Nowadays it's very hard to find a single color t-shirt without any label printings. You may find a black t-shirt but do not even dream about any other colors with good quality.

Töissä olis kyllä ihan kiva pitää jotain printtipaitoja, mutta en ole vielä sisäistänyt ihan täysin sellaisia hillitympiä aiheita. Herra taloudessamme sai synttärilahjaksi robo-paidan, ja tässä on jo ehkä vähän yritystä. Mutta omalta osaltani homma on vielä vähän hakusessa. Olen joskus miettinyt printti-kauluspaitaakin, mutta siitä voisi tulla vähän turhan kasari-ysäri-henkinen... Vaatii kypsyttelyä.

I would like to wear print shirts but haven't quite yet adopted the decent images. I gave my husband a robo shirt as a birthday present, and I think this is something to develop further. I've been thinking about printed blouse, but I'm afraid that could be too 80's or 90's. We'll see...

Joulupukin pikkuapuri

Santa's little helper


Siis nyt on jotain pahasti pielessä. Nimittäin meikäläinen on aloittanut joulukorttien askartelun, vaikka viimeiseen lähetyspäivään on vielä puolitoista kuukautta. Luulen, että sain nämä pahat vaikutteet siskoltani, joka valmistautuu jouluun ajoissa. Tai sitten talviaikaan siirtyminen on sekoittanut sisäisen kelloni tosi pahasti.

Things are going wrong. I have started to make christmas cards, even though there's still a month and a half to go until the last day you can send the cards before christmas. I guess I got influenced by my sister who's always on time with the greetings. Or another explanation for this kind of behaviour could be the end of the daylight time.

Kauppojen jouluaukiolot alkoivat tänään ja kohta varmaan tontutkin alkaa hiippailla.

The shops are open almost every Sunday until the christmas. And soon the santa's little helper begin to sneak around.

Vaalikahvit

This time only in Finnish about election. And election coffee.

Huomenna olis sitten taas päivä, jolloin kansalainen pääsee käyttämään äänioikeuttaan. Ylioppilaskuntavuosien jälkeen itse vaalipäivä on muuttunut minulle jotenkin merkityksellisemmäksi. En tiedä johtuuko vaalikiinnostukseni varsinaisesti mistään yhteiskunnallisesta heräämisestä. Jos totta puhutaan, niin kyse on myös osaltaan tirkistelynhalusta - on ollut ihan hauskaa nähdä, miten SYL:n liittareissa pyörineet hitihatit, kilarit, pönöttäjät ynnä muut kampanjoivat ja lopunviimein menestyvät kunta-, eduskunta- tai eurovaaleissa. Mitään HOK-Elannon vaaleja en sentään ole jaksanut seurata. Viimeisen viiden vuoden aikana olen jopa keittänyt aika usein seremonialliset vaalikahvit aina varsinaisena vaalipäivänä.

Yo-kuntatuttujen bongailun lisäksi toinen hauska vaalihupi on ehdokkaiden sloganien ja titteleiden bongaus. Tänä vuonna meikäläisen ääntä ei voitettu mottotunnuslauseella "jokaisella on oikeus vauvakuumeeseen". Myöskään "katso kuvaa niin tiedät linjan" (kuvassa noin 70-vuotiaalta näyttävä, reilu kolmekymppinen pukumies) ei purrut, tosin ehdokkaan ja minun kaupungitkaan eivät mätsänneet. Sitten on tietty nämä "äiti, tytär, vaimo, ystävä, naapuri" luonnehdinnat... Ei! Vaalimainoksiin voisi ehkä myös soveltaa sitä Suomen Kuvalehden synttärigallerialeikkiä: jokainen yrittää vuorollaan poseerata samalla tavalla kuin joku ehdokkaista, ja muiden täytyy arvata, kenestä on kyse.

Kuntavaaleissa Espoo on tavallaan kovin vapauttava mutta kuitenkin melko turhauttava kaupunki äänestää. Vapauttava siinä mielessä, että kaupunki on tarpeeksi iso ja tarpeeksi sekoittunut. En ikinä ehtinyt äänestää joutsenolaisena kunnallisvaaleissa, mutta siellä asetelma oli jotenkin aika ennalta määrätty ja staattinen vuodesta toiseen. Turhauttavaa Espoossa äänestämisestä tekee se sellainen espoolainen mentaliteetti, joka kiteytyy juuri kunnallispolitiikassa. Että ollaan hiukan parempia ihmisiä. Että pelätään metron rakentamista, koska ne Itä-Helsingin narkkarit varmasti ottaa sen ensimmisen länteen tulevan metron kello 5.30, ja hurauttavat sillä örveltämään Länsiväylän varren asutuskeskittymiin. Että jokaisesta Espooseen rakennettavasta tunnelista pitäisi teettää erillinen tutkimus, miten tunnelissa leijailevat pakokaasut vaikuttavat ajajaan niiden kolmen tunnelissa vietetyn sekunnin ajan - vaikka tunneleita on varmasti rakennettu ja tutkittu sekä meillä että maailmalla kasapäin. Että lautakuntien kokouksissa asiat pöydätään lisätietojen saamiseksi, vaikka kyseessä olisi tiedoksi merkittävä ilmoitusasia.

Lueskelin hiljattain alennusmyynnistä ostamaani kirjaa Espoo - totuus Suomesta. Siinä oli tavallaan ihan osuvia huomioita, mutta jotenkin niistä tuli myös sellainen yliannostus. Ja vähän sellainen olo, että helpoin tapa yrittää alleviivata omaa älykkyyttään on haukkua Espoota (ööh... mitäs minä sitten teen). Tai Amerikkaa. Ja vieläpä rinnastaa Espoo ja Amerikka.

No joo, minulla viha-rakkaus-suhde nykyistä kotikaupunkiani kohtaan. Toivoisin, että jossain vaiheessa voisin äänestää yhdistetyn Helsinki-Espoo-Vantaa-Kauniaisen kuntavaaleissa. Sitä ja huomista äänestystä odotellessa, vaalikahvibaakkelssin resepti:

2 dl vehnäjauhoja
1 dl jotain vähän terveellisempää viljatuotetta
1,5 dl sokrua
2 tl soodaa
2 dl piimää
75 g voita sulatettuna

Sotketaan mönjäksi ja levitetään isoon vuokaan.

1 purkki rahkaa
1 purkki ranskankermaa
2 tl tai enemmän vaniljasokeria
1 dl sokrua
1 muna

Sotketaan keskenään ja leivtetään taikinan päälle.

Muutama omena viipaloidaan pinnalle. Ja vähän kanelia. Puolukatkin menis. Samoin varmaan joku persikka tai päärynäkin.

Paistetaan 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Hopealusikka suussa... kaulassa

Silverspoon

Sunnuntai oli ihanan aurinkoinen päivä puuhastella ja nypertää Motown-musan tahdissa.

Sunday was sunny and it was nice to play with beads and listen to Motown.

Lopputulos ei ollut ihan yhtä riemuisa vaan ennemminkin hillitty, mutta olen tyytyväinen. Materiaalina oli lasihelmet, vaijeri, hopealanka ja hiihtokilpailujen palkintolusikka aitoa alpakkaa.

The result was not as cheerful as the Sunday afternoon, but I really like it. The materials that I used were glass beads, wire, silver wire and almost-silver spoon, some old prize of a skiing competition.

Berlin is the best

Männäviikko oli taas hirveetä totuttelua töihin viikon miniloman jäljiltä. Reissupläni oli tämä: Lennetään Amsterdamiin, hengataan siellä pari päivää, otetaan juna Saksan halki ja vietetään loppuloma Berliinissä. Amsterdam oli vähän nuhjuinen mutta ruoka ja palvelut oli huippuja. Junamatkustus Euroopassa on halpaa kunhan vaan ostaa liput tarpeeks ajoissa. Berliini puolestaan oli ihana kaupunki, ihan yksi meikän lemppareista!

Last week the post-holiday reality hit on the face. We took plane to Amsterdam, stayed there for couple of days, then train across Germany to Berlin. A'dam was kind of ok, the food and service there were super. Travelling by train in Europe is cheap if you buy tickets well in advance. But Berlin, Berlin, that's one of my favourite cities!

Berliinissä ruoka oli loistavaa, kaikki dönerit, vietnamilaiset, Eisbeinit ja kaikki. Kieltä ymmärsi, meininki oli rentoa ja keskustan itä-pohjoispuoli täynnä mielettömän huikeita pikkukauppoja, nuorten taitelijoiden tekeleitä, työhuoneita ja kaikkea mielenkiintoista. Vaatteissa löytyi kokoja tällaiselle korstollekin.

The food in Berlin was great: döner, vietnamese, pork and other good stuff. The language was understandable, athmosphere was relaxed and the eastern and northern part of the city centrum were full of lovely small shops, stuff from young artists, workshops and everything stimulating. And they even had proper size of clothes for this kind of semi-giant.

En ostanut mitään käsityöaiheista, mutta namnattelin ja kuolasin kaikkea näkemääni. Lisäksi räpsin aika lailla kuvia, tässä muutamia "luontokuvia" eläintarhasta.

I didn't buy anything regarding crafting, but I tried to keep my receptors open for all the inspiring things I saw. And I took quite a lot of photos, here some of them taken in the Zoo.

Elukat olivat kyllä vikkeliä. Aina ne ehtivät ilmaista mielipiteensä joko poistumalla takavasemmalle, kääntämässä pebansa kameraa kohti tai esittämällä haisevan vastalauseensa. No, en ota sitä mitenkään henkilökohtaisesti, vaan iloitsen jo verrattain kattavasta hanurigalleriastani.

Man those animals were quick. It's like they had constantly said "I'll get my coat" or turned their butt into my camera or expressed their stinky opinion in some other way. Nothing personal, right? Well, I'm actually a bit proud about my butt gallery :)

...tapahtumat sijoittuvat tässä vanhaan Japaniaan

Big in Japan

Viimeiset pari-kolme viikkoa on mennyt räkätaudissa. Meidän piti osallistua muun muassa yksiin rippijuhliin, mutta eihän siitä mitään tullut kun kuumetta pukkas. Ja lahjan miettiminenkin oli supervaikeeta, kun ei oikein enää muistanut, mitä 15-vuotias tyttö haluaa. No, hommasimme koruliikkeen tädin suosituksesta Nominationin. Kuumeesta ja köhimisestä huolimatta askartelin pyramidikorurasian itse.

The past two or tree weeks I've spent sneezing. I had to skip for example one confirmation party. I got some feeling about how hard it is to find a present to 15-year girl. We ended up into Nomination, but I still wanted to make the gift box myself.

Ohje oli Lauralta lainatusta japaninostoksesta. Ja voi jummijammi, japanialaiset osaavat kyllä origamit ja söpöilyn! Ohjeet olivat sairaan hyvät, valmista tuli virheettömästi vaikken japania osaakaan.

The instruction for pyramid box was in Laura's book which she bought from Japan. And boy, those guys know the origamis and cute stuff! The instruction were really good, I managed to finish the box without mistakes despite my japanese skills.

Viime viikonloppuna tsekkasimme myös Ateneumin japanilaiset puupiirrokset. Ehkei visuaalisesti ihan minun mieleeni, mutta huikean taidokkaita ne kyllä olivat. Perimmäisissä näyttelyhuoneessa esiteltiin puupiirrosten eri työvaiheet, ja se oli jo pelkästään näkemisen arvoista. Mutta miinusta täytyy antaa valaistuksesta: Inhoan kun näyttelyissä valo tulee pään takaa niin, että varjot lankeavat teoksen päälle, jos syynää yhtään lähempää.

Last weekend we checked the Japanese woodcuts in Ateneum. From the visual point of view they probably were not totally my favourites, but from technical point of view, awesom. They also presented the whole process of making those woodcuts. However, there was one thing to complaint. I hate if the lights are directed in a way that your own head is laying shadow upon the piece of art when you're having a closer look at it.

Laukkanen ja syksy saa

Autumn falls

Luulin kesän olleen syksyinen, mutta nyt kun ihan oikea syksy tekee tuloaan, niin kyllä syksy on vaan syksy! Mahtavaa! En tiedä, koskakohan tää meikäläisen syksyfiilistely laimenee, mutta jotenkin syksy on aina tuonut minulle sellaista säpinää. Tai sitten olen ollut vaan niin hikipinko, että olen saanut koulunalusta mielettömiä kiksejä, eikä se vieläkään ota laantuakseen.

I already thought that this summer was autumnish, but now as the autums is here there's nothing that can beat it! I've always been totally excited about autumn. Maybe I've just always been a real nerd who gets kicks out of school-ins, even nowadays.

Tein pientä sadonkorjuuta, siis viimeistelin pitkään keskeneräisenä lojuneet korunraakileet. Tuplaleveä rannekoru jasperista on ensimmäinen vaijeriviritykseni, eikä se vaijerinpäiden sulkeminen ollutkaan niin vaikeaa kuin pelkäsin. Toisena valmistui se pidemmän aikaa keskeneräisenä lojunut kaulakoru larvakiitistä ja hopealangasta. Larvakiitti on yllättävän painavaa ja kylmää iholla, mutta koru on tähänastisista tuherruksistani ehdoton lemppari.

I did some harvesting, i.e. finished some bling-bling that have been unfinished for quite some time. Double bracelet is made of jasper, and it's my first wire bracelet. Another finished one is nacklace made of gray stone and silver. Eventhough I have no idea about the name of the stone in English, I can assure it's heavy and cold. But the necklace is my favorite.

Niin joo, ja sain vihdoin sen kameran! Onko vähän ihku! Vielä kun oppis käyttään...

And I almost forgot: I got the new camera! It's gorgeous! Still need to learn how to use it well...

Kesäinspiraatioita

Check list about inspirations I've got this summer. Only in Finnish. The results of these inspirations will hopefully be in English as well :)

Nyt on pakko vääntää lista. Lista asioista, jotka ovat inspiroivia tai jotenkin vaan huippuja tänä kesänä. Koska nyt on sellainen olo, ettei kaikkea vaan ehdi ja pysty hyödyntämään nyt. Niin että muistaisi sitten myöhemmin.

1. Slaavilaisuus, venäläisyys, ortodoksisuus. Kulttuuri, visuaalisuus. Tämä ei jää yhteen t-paitaan. Ehkä ensi kesänä junalla Pietariin.


2. Karjalaisuus. Karjalan käkönen. No, tää ei oo ylläri. Täytyy vielä tsekata Kulttuurien museon (niiden sivut ei toimi, enkä siksi viitsi linkata) tämänhetkinen näyttely.

3. Robotit. Hommasin alan kirjallisuuttakin. T-paitoja tiedossa.

4. Raikkaat maut. Omatekoinen salsa. Ainekset kasvaa parvekkeella.


5. Kaupunkiasuminen. Helsinki olis ihana kaupunki asua.

6. Camilla Mickwitzin kuvitukset.

7. Valokuvaus. Tilasin järkkärin. Menee vielä muutama viikko, mutta sitten vapiskaa, Suomen kauneimmat Kelat!

8. Hyötykasvituliaiset. Tyhjin käsin on tyhmä mennä ja leikkokukat tuntuu turhilta. Eikä aina viitsi viedä viinipulloa.

Kristallista taiteeseen

From crystal to art

Tusasin piitkät helmet 1,0 mm hopealangasta, laavakivestä ja kristallista. Kristallista on kyllä vielä palattava edellisen postauksen Retretti-vierailuun.

Retretin luolissa oli näytillä suomalaisten nykytaitelijoiden teoksia. Luolastot itsessään ovat tosi vaikuttavat, joten taitelija saa pitää tiukasti mopoaan lapasissa, jotteivät teokset karkaa hölmöilyn tielle vain siksi, että ympäristö on niin huikea. Ja tänä vuonna mielestäni mopo oli tosissaan lähtenyt käsistä: Jättimäiseen kristallikaulanauhaan hirtetty täytetty jänis. Video, jossa lapsi lähestyy ja loittonee. Työmaavalaisin, jonka valo kulki eri tavoin naarmutettujen pleksien läpi. Ei oikein sykähdyttänyt.

Luolaston paras anti oli keski-ikäinen ukkeli, joka kommentoi kovaan ääneen. "Onko tämä nyt taidetta? Kaikenlaista paskaa ne koittaa meille syöttää taiteena. Siis tähänkö meidän verorahat laitetaan?" Jos luolastossa esillä ollut sälä olikin ukkelin kanssa osa jotakin performanssia, niin siinä tapauksessa teos oli onnistunut - osui ja upposi ainakin meikäläiseen. Mutta valitettavasti kommentoiva mies taisi olla ihan normaali maksava asiakas kuten mekin.

Miksiköhän jokin taideteos sykähdyttää ja toinen haukotuttaa? Suomalaisista nykytaiteilijoista esimerkiksi Tatu Hiltusen työt ja Mimosa Palen performanssit ovat usein tosi huippuja. Mutta kristallinauhassa roikkuva jänis on vaan ihan hirveetä sontaa. Tai ehkä en vain oikein pidä nykytaiteen vatvomisesta, analysoinnista ja ruotimisesta, jota Retretin luolien tusaukset olisivat kaiketi vaatineet. Kaikenlaisten piilomerkitysten peilailu on minusta vähän sellaista Paha kurki -meininkiä. Tai sitten taidemakuni on vaan tosi valtavirtaista ja moukkamaista. Tai sitten kaikesta ei vaan tarvii tykätä.

I made a long neck lace with 1 mm silver wire, lavastone and crystals. The crystals make me to return to the previous post and to Retretti art exhibition.

In the Retretti caves there was an exhibition of Finnish contemporary artists. Those caves are really breath taking even without art, so in my opinion the artist should be really careful to avoid putting too much into his/her work of art. And this year they obviously couldn't manage to hold their horses: A stuffed rabbit hanging in a crystal necklace. A video about a kid drawing near and away. A spotlight that was focused on a scratched piece of plastic. Didn't like.

The best piece of the caves was a guy about his fifties, who was commenting on loud: "Is this art? Are they trying to sell this kind of crap as art? So this is how our tax money are spent." If he was part of a performance, then I'd say it was successful. But unfortunately he seemed to be a regular customer as well, which really decreases the quality of the cave art.

I wonder why some pieces of art are really stunning and some are just whatever. I like most of the works of Tatu Hiltunen and performances of Mimosa Pale, as an example. But a rabbit hanging in a crystal neck lace - that's crap.

Lomalomaloma!

Holiday!


Vajaat kaksi viikkoa lomailua takana ja reilu viikko vielä edessä - voisin jopa tottua tähän! Eka viikko oltiin ihan vaan pääkaupunkiseudulla ja oltiin ikään kuin turisteja tutussa kaupungissa. Det var roligt! Tsekattiin mm. tosi hiano Anton Corbijnin näyttely Tennarissa, ja tuli ihan oikeesti hirvee polte vihdoin hommata se digijärkkäri. Corbijnista tulee muuten viikon päästä dokkari Teemalta, pitää muistaa katsoa.

About two weeks of holiday is checked and more than a week is still to come - I could get used to this! We spent the first week here at Helsinki area and acted as tourists. Went to see for example Anton Corbijn exhibition at Tennispalatsi and that really rocked!

Tällä viikolla on käyty mökillä, Retretissä sekä Viipurissa. Vaikka en ookaan mikän erityinen Karjala-kaihoilija, niin Viipurissa tuli kyllä vähän outo fiilis. Se kaupunki vois olla tosi upea mutta surullista, miten se on päästetty ränsistymään.

This week we have been to summer cabin, Retretti and Vyborg. I thought I've never been one of those who cry after the lost Karelia area, but I have to admit that I got a bit sad in Vyborg. The city could be beautiful but it's a pity how it's flaking.

Viipurissa oli tarjolla edullista ja hyvälaatuista pellavaa, joten rohmusin pari metriä vihreää ja toisen mokoman oranssia! Neulominenkin alkoi taas maistua reissun jälkeen.

There was plenty of low price exclusive linen available in Vyborg, so I had to invest. And I don't know if it was the trip or whatever, but after a long break I started to feel like knitting again!

Pullonkauloja ja muuta kimaltavaa

Nyt oon niin puheripulissa ja aivopieruissa, että tällä erää tuotosta vain suomeksi. Kiitos ja anteeks.

This time only Finnish due to my brain farting and babbling diarrhea. Thank you and apologies.

Tämän blogin ehdoton pullonkaula näyttää tätä nykyä olevan kuvaaminen. Valmista korua ja mekkoa ja vaikka mitä askartelua pukkaa, mutta urakka kussoo kuvaamiseen! Nykyinen uskollinen kamera alkaa olla niin surkea ja valon suhteen kranttu, että olen päättänyt hommata digijärkkärin. Tänä kesänä. Herra taloudessamme hommasi jo uusimman Tekniikan maailman, jossa vertaillaan kohtuuhintaisia järkkäreitä. Ei siis järjestysmiehiä, niille miulla ei oo tarvetta.

Äitienpäivä, äidin kuuskymppiset ja veljen häät samana viikonloppuna pitivät nyperrysrintaman tiiviinä ja aktiivisena. Tein äidilleni n. 60 cm pitkä papuketjun alusta loppuun ihan itse! Ja siitä tuli iiiihana! Kiitos Johannan auttavan käden :)

1,5 mm puolipyöreä 925-hopealanka, papukaijalukko
lenkkien halkaisija 3 mm
hopealangan kulutus noin 2,5 m

Siskoltani sain tehtävänannoksi korun hänen kostyymiinsa sopivaksi. Olin etukäteen kuullut, että mekko oli "siniharmaa ja vähän barokkityylinen". Ajattelin ekana, että onpas reilu veto pikkusiskolta laittaa vaatimaton, "vähän barokkityylinen" mekko veljensä häihin. Mutta kyseessä olikin siis kaunis ja yksinkertainen mekko, jossa oli aplikoitu barokkityylisiä kuvioita. Tilasin barokkimekkoa varten jo hirveän kasan stimangeja Satuhelmestä, mutta tilaus viipyi matkalla noin kuukauden, enkä ehtinyt saada aarteitani ajoissa. Niinpä jouduin haalimaan varastoistani ja Sinellistä erinäisiä killuttimia, joista kasasin viimeisenä iltana helmet. Mutta eipä ne Satuhelmen stimangitkaan hukkaan menneet, sillä niille kyllä keksitään käyttöä nyt ja myöhemmin.

Vuorikristalli, kristalli, (makean veden?) helmet, lasihelmet, savukvartsi, hopealanka

Itselleni surautin mekon ja hääparille tein puolen tusinaa lasinalusta Hama-helmistä, mutta niistä ei tullut räpsättyä kuvia. Ehkä joskus syksymmällä.