Puolitoista muuttolaatikollista vaatteita ja yksi laatikollinen kenkiä sai lähteä ennen kuin sain vaatekaappini kesytettyä. Nyt vaatteeni ja kenkäni oikeasti mahtuvat omaan kaapinpuolikkaaseeni ilman, että niitä tarvitsee sulloa useaan varviin syvyyssuunnassa tai säilyttää Mount Everstin korkuisessa pinossa sängyn vieressä. Vähänkös mahtavaa!
Pisteenä iin päälle taloutemme pyykkihuollosta vastaavan taho esitti avokätisen tarjouksen: saisin puhtaalle pyykilleni kaappiinkuljetuksen, mikäli pyykkilähetin olisi helppo tunnistaa, mikä vaate kuuluu mihinkin kohtaan. Tämä oli jo sellainen porkkana, että kannatti vähän rationalisoida: nyt vaatekaapissani on nimikoidut paikat housuille, neuleille, pitkähihaisille trikoille, t-paidoille, hihattomille topeille, collareille, alusvaatteille, sukille, urheiluvaatteille sekä yöpaidoille. Ei ne vaatepinot edelleenkään mitkään supersiistit ole, mutta pääasia on, että vaatteet mahtuvat kaappiin väljästi ja että jokaiselle vaatekappaleelle on oma paikkansa.
Ensimmäinen etappi matkalla kohti järkevämpää järjestystä on nyt taklattu! Jee!
2 kommenttia:
Mäkin tein tuon merkkausjutun, jotta se toinen meidän pyykkihuollosta vastaava osaisi laittaa paikoilleen vaatteet, mutta ei silti. Ja kyllä mä joskus pohdin, että kuin mun on mahdollista erottaa kauluspaita ja t-paita ja pitkähihainen paita niissä toisen osapuolen vaatteissa, mutta hälle se on mun vaatteiden kohdalla täysi mahdottomuus...
Niin, ehkä tässä oli oleellista se, että meidän huushollissa se halu laittaa vaatteet suoraan kaappiin tuli siltä pyykkivastaavalta - minä vaan hoisin käytännön järjestelyt eli kaapin siivoamisen ja merkkaamiseen.
Lähetä kommentti