Kävimme perjantaina tsekkaamassa Tennispalatsissa näyttelyn Athos - Luostarielämää Pyhällä Vuorella. Emme oikein odottanut mitään etukäteen, joten yllätys oli positiivinen.
Kahdessa kerroksessa oli siis näytillä kreikkalaisella saarella asustavan ortodoksimunkkiyhteisön juttuja: symppiksiä valokuvia, ikoneja ja niiden valmistusproseduuri, maalauksia, "ikonigrafiikkaa", musiikkia, esineistöä, rauniojäännöksiä rakennusten osista, esiteplansseja, ynnä muuta.
Minusta näyttely oli kivasti koottu. Tosin jotkut voi saada näppylöitä jäljennöksistä, joita myös oli esillä, mutta minua ne eivät haitanneet. Tosin ruokailutilan mallinnoksessa minua häiritsi hiukan kattauksen lusikka-haarukka-mysteerit, jotka olivat leimoineen päivineen mallia Suomen armeija. Mutta muuten tosi jees ja myös valaistus oli hyvä.
Athos-saari on kuulemma yksi Euroopan suljetuimmista paikoista. Sinne pääsee vain miehet, ja miehillekin seula on erittäin tiukka. Seuralaiseni tiesi kertoman, että Kreikan (ensimmäinen?) nais(kulttuuri?)ministeri oli valituksi tultuaan ilmoittanut vierailevansa munkkisaarella. Munkit vastasivat olevansa rynnäkkökiväärien kanssa vastassa ja vaikka ampuvansa ministerin helikopterin alas, mutta saarelle ministeri ei jalallaan astuisi. Vaikuttavat sävyisiltä kavereilta.
Ai niin. Perjantai-iltaisin näyttelyyn pääsee ilmaiseksi.
27.8.06
24.8.06
Laukkuajatuksia
Niin paljon ideoita, niin vähän aikaa... Nypertelyrintamalla on ollut hiljaisempaa viime aikoina, sillä oon kanavoinut luovuuteni työhakemusten vääntämiseen. Ideoita kyllä on, on ollut jo jonkin aikaa, joten lienee parasta kirjata niistä jalostuneimmat tänne muistiin. Suunnitelmissa on siis syyslaukkuja. Tai siis yleensäkin laukkuja. Tarvikkeetkin on valmiina, mutta toteutus vain ontuu.
Ekana surautan pois alta uuteen kevät/syystakkiin sopivan käsiveskan. Alennuksesta löytynyt takki on ruskea ja siinä on turkoosi vuori ja tikkaukset. Kerrankin jotain aikuismaista muttei ihan täysin tylsää! Takkiin sointuen puikoilla on tälläkin hetkellä turkoosi Kellokukka-huivi (viidettä mallikertaa viedään). Laukun ulkopuoli tulee olemaan turkoosia ja vuori ruskeaa puuvillakangasta. Kahvat teen pyöreästä puurimasta ja kylkeen maalaan kukan. Nice and simple.
Toinen pitkälle hahmottunut laukku tulee olemaan järkevästi valkoinen, johon kirjailen pihlajanmarjoja ja -lehtiä. Muoto jäljittelee sipulia ja kahvat bambua. Sipulin huipentumaan haluaisin pienenpienen valkoisen verhotupsun.
Näin kun uusi laukkusesonki on jo ikään kuin polkaistu käyntiin, ainakin koulureppujen osalta, niin täytyy oikein ihmetellä ääneen yhtä tyylimaailman kummallisuutta: aikuisten, isojen naisten pikkureppuja. Mitä sellasella pikkurepulla tekee? En keksi yhtään perustetta pikkurepulle, koska:
1. Käsi- tai olkalaukku on tuhat kertaa paremman näkönen.
2. Käsi- tai olkalaukku vetää ihan saman verran (ellei jopa enemmänkin) tavaraa.
3. Käsi- tai olkalaukusta tavarat ovat paremmin saatavilla.
4. Turha mussuttaa, että pikkurepun käyttäjällä jää mukavasti kädet tai olkapää vapaiksi kauppakassien tai jumppakamojen kantamista varten - jos valitsee normaalikokoisen repun, niin ne ylimääräisetkin romut kulkee aika pitkälti selässä.
5. Pieni reppu lihottaa (mittasuhteet vääristyy).
6. Ysäriä! Kauheeta! Yäk!
Pikkureput ovat jääneet täysin vaille ansaitsemaansa julkista halveksuntaa. Kyllä vyötärölaukuille, salihousuille, takatukille ja Günther-viiksille riittää mollaajia, mutta pikkureput ovat niiden rinnalla vaiettuja salaisuuksia. Miksi? Merkataanko jotenkin valitut pikkurepuilla?
Ekana surautan pois alta uuteen kevät/syystakkiin sopivan käsiveskan. Alennuksesta löytynyt takki on ruskea ja siinä on turkoosi vuori ja tikkaukset. Kerrankin jotain aikuismaista muttei ihan täysin tylsää! Takkiin sointuen puikoilla on tälläkin hetkellä turkoosi Kellokukka-huivi (viidettä mallikertaa viedään). Laukun ulkopuoli tulee olemaan turkoosia ja vuori ruskeaa puuvillakangasta. Kahvat teen pyöreästä puurimasta ja kylkeen maalaan kukan. Nice and simple.
Toinen pitkälle hahmottunut laukku tulee olemaan järkevästi valkoinen, johon kirjailen pihlajanmarjoja ja -lehtiä. Muoto jäljittelee sipulia ja kahvat bambua. Sipulin huipentumaan haluaisin pienenpienen valkoisen verhotupsun.
Näin kun uusi laukkusesonki on jo ikään kuin polkaistu käyntiin, ainakin koulureppujen osalta, niin täytyy oikein ihmetellä ääneen yhtä tyylimaailman kummallisuutta: aikuisten, isojen naisten pikkureppuja. Mitä sellasella pikkurepulla tekee? En keksi yhtään perustetta pikkurepulle, koska:
1. Käsi- tai olkalaukku on tuhat kertaa paremman näkönen.
2. Käsi- tai olkalaukku vetää ihan saman verran (ellei jopa enemmänkin) tavaraa.
3. Käsi- tai olkalaukusta tavarat ovat paremmin saatavilla.
4. Turha mussuttaa, että pikkurepun käyttäjällä jää mukavasti kädet tai olkapää vapaiksi kauppakassien tai jumppakamojen kantamista varten - jos valitsee normaalikokoisen repun, niin ne ylimääräisetkin romut kulkee aika pitkälti selässä.
5. Pieni reppu lihottaa (mittasuhteet vääristyy).
6. Ysäriä! Kauheeta! Yäk!
Pikkureput ovat jääneet täysin vaille ansaitsemaansa julkista halveksuntaa. Kyllä vyötärölaukuille, salihousuille, takatukille ja Günther-viiksille riittää mollaajia, mutta pikkureput ovat niiden rinnalla vaiettuja salaisuuksia. Miksi? Merkataanko jotenkin valitut pikkurepuilla?
20.8.06
Enkeleitä ja piruja
Tämän vuoden juhlanaiheiden ykkönen on meikäläisen kaveripiirissä varmasti valmistujaiset. Ja mikäs siinä, miusta valmistuminen on erittäin hyvä syy juhlia. Ja kyllä tässä itselläkin alkaa olla jo pientä valmistumisen poltetta - sen verran täysillä on tullut vietettyä opiskeluaika, että alkaa olla jo korkea aika siirtyä muihin kuvioihin. Varsinkin kun tein mielessäni pienen (ja erittäin valaisevan) laskutoimituksen: suuri osa tänä syksynä yliopisto-opiskelunsa aloittavista fukseista oli vielä ala-asteella siinä vaiheessa, kun meikäläinen jo vietti täysillä railakasta opiskelijaelämää. Onpa hyvä että dippani etenee...
Eilisilta meni juhliessa Lauran valmistujaisia. Oli aivan loistavan kivat kekkerit! Enpäs ollutkaan taas vähään aikaan sitsannut ja keksinyt huteria aasinsiltoja teekkarilauluihin. Ruoka oli hyvää, seura mukavaa ja tunnelma kaikin puolin lämpöinen. Vein lahjaksi Lesley Stanfieldin ja Melody Griffithsin Neulojan käsikirjan sekä itse huovuttamani enkeli-piru-mobilen.
Hahmot huovutin hyväksi havaitulla tavalla neulalla piipunrassiluurankoon. (Kuva on hieman psykedeelinen, ilmeisesti hyvä ja paha kävivät outona valoilmiönä ilmentyvää taistoaan jo tässä vaiheessa.)
Sitten näkyi vain tähtiä...
...ja piff-puff! Niin Katri oli tikuttanut enkelin ja pirun.
Pahoittelut tuon kuvan epätarkkuudesta - jotenkin tämän työn kuvaaminen ei tuntunut onnistuvan sitten millään, vaikka koitin räpsiä kuvia sisällä ja ulkona, aamulla, päivällä ja illalla, mutta onnistumisprosentti oli siltikin jotakuinkin yksinumeroinen.
Tässä vielä enkeli edestä pahan peittäneenä/peitonneena (jotenkin noi enkelin kiharat olivat miusta niin ihanat)...
...ja piru takaa. Älkää kysykö, mitä kuvassa tapahtuu.
Piru ei pysynyt pystyssä omin voimin, joten se oli siis tuettava tähteen. Yritin ottaa enkelistäkin kuvan takaapäin, jotta sen herttaiset, virkatut pitsisiivet olisivat näkyneet, mutta tämä oli ainoa suurinpiirtein onnistunut kuva, jossa ne näkyvät edes jotensakin.
Loppuillasta (alkuyöstä) piipahdimme vielä yksillä synttäreillä, jonne vein tummanharmaa-fuxianpunaisen, puukeppiin huovutetun kukan. Siitä en ehtinyt enkä edes yrittänyt ottaa kuvaa näiden aiempien kuvaksellisten vastoinkäymisten jälkeen.
Eilisilta meni juhliessa Lauran valmistujaisia. Oli aivan loistavan kivat kekkerit! Enpäs ollutkaan taas vähään aikaan sitsannut ja keksinyt huteria aasinsiltoja teekkarilauluihin. Ruoka oli hyvää, seura mukavaa ja tunnelma kaikin puolin lämpöinen. Vein lahjaksi Lesley Stanfieldin ja Melody Griffithsin Neulojan käsikirjan sekä itse huovuttamani enkeli-piru-mobilen.
Hahmot huovutin hyväksi havaitulla tavalla neulalla piipunrassiluurankoon. (Kuva on hieman psykedeelinen, ilmeisesti hyvä ja paha kävivät outona valoilmiönä ilmentyvää taistoaan jo tässä vaiheessa.)
Sitten näkyi vain tähtiä...
...ja piff-puff! Niin Katri oli tikuttanut enkelin ja pirun.
Pahoittelut tuon kuvan epätarkkuudesta - jotenkin tämän työn kuvaaminen ei tuntunut onnistuvan sitten millään, vaikka koitin räpsiä kuvia sisällä ja ulkona, aamulla, päivällä ja illalla, mutta onnistumisprosentti oli siltikin jotakuinkin yksinumeroinen.
Tässä vielä enkeli edestä pahan peittäneenä/peitonneena (jotenkin noi enkelin kiharat olivat miusta niin ihanat)...
...ja piru takaa. Älkää kysykö, mitä kuvassa tapahtuu.
Piru ei pysynyt pystyssä omin voimin, joten se oli siis tuettava tähteen. Yritin ottaa enkelistäkin kuvan takaapäin, jotta sen herttaiset, virkatut pitsisiivet olisivat näkyneet, mutta tämä oli ainoa suurinpiirtein onnistunut kuva, jossa ne näkyvät edes jotensakin.
Loppuillasta (alkuyöstä) piipahdimme vielä yksillä synttäreillä, jonne vein tummanharmaa-fuxianpunaisen, puukeppiin huovutetun kukan. Siitä en ehtinyt enkä edes yrittänyt ottaa kuvaa näiden aiempien kuvaksellisten vastoinkäymisten jälkeen.
15.8.06
Tuparipörriäinen ja Pot Viapori
Lähihistoria (viimiset pari-kolme viikkoa) on hujahtanut ohitse tosi lujaa. Tai ei ohi, sillä oon kyllä käyttänyt suurimman osan ajasta erittäin hyödyllisesti diplomityön parissa ja vanhoihin kavereihin yhteyksiä pidellen.
Lauantaina olin lukiokaverini tupareissa. Hän valmistui myös hiljattain luokanopeksi, joten vein lahjaksi aiheeseen liittyvää kirjahyllyntäytettä (Reksi on homo ja opettajat hullui -kirjan) ja tuparipörriäisen (neulahuovutettu piipunrassiin). Ja tällä kaverillani oli tänään eka päivä oikeena opena. Huimaa!
Menimme tupareihin suoraan Suomenlinnasta, jossa eräällä toisella kaverillani oli töitä näytillä. Näyttely oli Pot Viaporissa. Kaverini työt olivat savesta, teräksestä ja led-valoista tehtyjä avaruusaluksia; kapselit Jegor ja Sergei sekä huoltomoduli Rodin. Ihan älyhienoja! Näyttely on auki vielä elokuun, joka päivä klo 12-17.
Avaruushärveleistä saa ihan tarpeeksi huteran aasinsillan robotteihin: tässä vielä lopuksi hauska neulerobottilinkki. Just sopivan häiriintyneen näköisiä meikäläisen makuun!
Lauantaina olin lukiokaverini tupareissa. Hän valmistui myös hiljattain luokanopeksi, joten vein lahjaksi aiheeseen liittyvää kirjahyllyntäytettä (Reksi on homo ja opettajat hullui -kirjan) ja tuparipörriäisen (neulahuovutettu piipunrassiin). Ja tällä kaverillani oli tänään eka päivä oikeena opena. Huimaa!
Menimme tupareihin suoraan Suomenlinnasta, jossa eräällä toisella kaverillani oli töitä näytillä. Näyttely oli Pot Viaporissa. Kaverini työt olivat savesta, teräksestä ja led-valoista tehtyjä avaruusaluksia; kapselit Jegor ja Sergei sekä huoltomoduli Rodin. Ihan älyhienoja! Näyttely on auki vielä elokuun, joka päivä klo 12-17.
Avaruushärveleistä saa ihan tarpeeksi huteran aasinsillan robotteihin: tässä vielä lopuksi hauska neulerobottilinkki. Just sopivan häiriintyneen näköisiä meikäläisen makuun!
11.8.06
ESINE
Olimme eilen ystäväni näyttelynavajaisissa Design Forumissa. Tai ei se ole pelkästään hänen näyttelynsä, vaan useamman nuoren muotoilijan "vuorovaikutteinen" näyttely ESINE.
Näyttelyssä on ihan oikea kahvila, josta voi ostaa kahvia ja herkkuja, ja näyttelyesineet ovat kahvilassa käytössä. Ja näyttelyesineisiin kuuluu koskea. Esimerkiksi ystäväni Läps-sokerikon (linkkisivun kuvassa oikealla ylhäällä, punasavinen) toiminta perustuu nimenomaan siihen, että esineen ottaa käteen. Kahvilavieraat saavat myös antaa esineistä palautetta, jota hyödynnetään tuotteiden jatkokehittelyssä.
ESINE-näyttelyssä oli muutenkin aika kivoja juttuja. Sellasia joissa oli ideaa. Esimerkiksi kahvilan matalat pöydät, joiden keskellä oli kaukalo, jonka sai vedettyä näkyviin tai työnnettyä piiloon. Mikä pikasiivousunelma! Tai juomalasit, joiden jalkaan oli upotettu kuparista virkattu pieni pitsiliina - pöytään katetut lasit tekevät yksivärisestä pöytäliinastakin siistillä tavalla pitsisen.
Mutta jottei menis pelkästään hehkuttamiseksi, niin känätetäänpäs vähän. Design Forumin takaosassa oli nimittäin toinen, pysyvämpi näyttely. Siellä oli esimerkiksi sellanen puinen saunanlaude tai takkatulen edessä lämmittelyyn tarkoitettu pikku penkki. Istuinta mainostettiin ekologiseksi istuimeksi, jonka voi sitten loppujen lopuksi pilkkoa tai sahata polttopuiksi (jakkarassa oli siis jo sahausurat valmiina).
Kuulkaas nyt ekodesignerit (ja muutkin hitihatit): eihän puu ja poltettavuus tee vielä mistään tuotteesta ekologista! Jos kerran tekee puisen istuimen, niin tekis sitten sellaisen joka kestää vuosikymmeniä ja polttais takassa tavallisia ei-höylättyjä ja ei-lakattuja halkoja - se ois ekologisempaa. En nyt muista sen polttopuupenkin tekijän nimeä, mutta toivon kovasti että hän olisi tarkoittanut mainostekstinsä ironiaksi, jota minä en vain tajunnut ottaa vitsinä.
Mutta kaikesta ekologisuudesta huolimatta suosittelen vaikka päiväkaffeja ESINEessä. Se on auki seuraavat kaks viikkoo.
Näyttelyssä on ihan oikea kahvila, josta voi ostaa kahvia ja herkkuja, ja näyttelyesineet ovat kahvilassa käytössä. Ja näyttelyesineisiin kuuluu koskea. Esimerkiksi ystäväni Läps-sokerikon (linkkisivun kuvassa oikealla ylhäällä, punasavinen) toiminta perustuu nimenomaan siihen, että esineen ottaa käteen. Kahvilavieraat saavat myös antaa esineistä palautetta, jota hyödynnetään tuotteiden jatkokehittelyssä.
ESINE-näyttelyssä oli muutenkin aika kivoja juttuja. Sellasia joissa oli ideaa. Esimerkiksi kahvilan matalat pöydät, joiden keskellä oli kaukalo, jonka sai vedettyä näkyviin tai työnnettyä piiloon. Mikä pikasiivousunelma! Tai juomalasit, joiden jalkaan oli upotettu kuparista virkattu pieni pitsiliina - pöytään katetut lasit tekevät yksivärisestä pöytäliinastakin siistillä tavalla pitsisen.
Mutta jottei menis pelkästään hehkuttamiseksi, niin känätetäänpäs vähän. Design Forumin takaosassa oli nimittäin toinen, pysyvämpi näyttely. Siellä oli esimerkiksi sellanen puinen saunanlaude tai takkatulen edessä lämmittelyyn tarkoitettu pikku penkki. Istuinta mainostettiin ekologiseksi istuimeksi, jonka voi sitten loppujen lopuksi pilkkoa tai sahata polttopuiksi (jakkarassa oli siis jo sahausurat valmiina).
Kuulkaas nyt ekodesignerit (ja muutkin hitihatit): eihän puu ja poltettavuus tee vielä mistään tuotteesta ekologista! Jos kerran tekee puisen istuimen, niin tekis sitten sellaisen joka kestää vuosikymmeniä ja polttais takassa tavallisia ei-höylättyjä ja ei-lakattuja halkoja - se ois ekologisempaa. En nyt muista sen polttopuupenkin tekijän nimeä, mutta toivon kovasti että hän olisi tarkoittanut mainostekstinsä ironiaksi, jota minä en vain tajunnut ottaa vitsinä.
Mutta kaikesta ekologisuudesta huolimatta suosittelen vaikka päiväkaffeja ESINEessä. Se on auki seuraavat kaks viikkoo.
10.8.06
Porvoon nukke- ja lelumuseo
Tiistaina kävin ulkoiluttamassa siskoni kanssa kärpäspaitaa Porvoossa. Luurasimme vanhassa kaupungissa ja kävimme pällistelemässä varmaan jokaisessa putiikissa. Ja Brunbergin suukkojahan oli tietysti ostettava.
Vierailimme myös nukkemuseossa. Se oli ehkä pelottavin museo ever, missä oon vieraillut. Huuuuh. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun "hienot nuket" (sellaset, joilla liikkuu raajat tai silmät) on miusta vaan jotenkin ihan tosi kammottavia. Voin vaan kuvitella, millasia tikaritappeluita ja tukistusmatseja ne ottaa aina pimeän tullen, kun museon ovet ovat sulkeutuneet. Oispa kauheeta jäädä yöks loukkuun sinne.
Ehkä kauheimpia oli kaksinaamaiset nuket, joilla oli siis kummallakin puolella päätä kasvot. Hattu ja hatunreunaan ommeltu otsatukka peitti aina sen pärstän, joka ei ollut käytössä. Ja oli siellä yksi kolmikasvoinen nukenpääkin. Horroria koko rahan (sisäänpääsy 2 e) edestä!
Vierailimme myös nukkemuseossa. Se oli ehkä pelottavin museo ever, missä oon vieraillut. Huuuuh. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun "hienot nuket" (sellaset, joilla liikkuu raajat tai silmät) on miusta vaan jotenkin ihan tosi kammottavia. Voin vaan kuvitella, millasia tikaritappeluita ja tukistusmatseja ne ottaa aina pimeän tullen, kun museon ovet ovat sulkeutuneet. Oispa kauheeta jäädä yöks loukkuun sinne.
Ehkä kauheimpia oli kaksinaamaiset nuket, joilla oli siis kummallakin puolella päätä kasvot. Hattu ja hatunreunaan ommeltu otsatukka peitti aina sen pärstän, joka ei ollut käytössä. Ja oli siellä yksi kolmikasvoinen nukenpääkin. Horroria koko rahan (sisäänpääsy 2 e) edestä!
6.8.06
Kärpäspaita
Huoh. Hetken aikaa meni jo kriiseillessä, että nyt on muka syksy, mutta viimeistään nyt viikonloppuna nää helteet on muistuttaneet asioiden oikesta tolasta: vielä kolmasosa kesästä käymättä!
Niinpä päätin tehdä itelleni vielä loppukesän aurinkoihin t-paidan. Tässä vaiheessa vuotta tällanen albiinokin uskaltaa jo pitää valkoista - sen verran on iho ruskettunu (tai punottunu tai sitten pisamat vaan on kasvaneet yhteen), että hipiä erottuu valkosesta paidasta.
Tää paita onkin sitten todellista kokeellista tutkimusta. Kuvaosuuden vihreän taustan tein sabluunalla, johon oli jätetty leikkaamatta kärpäsenmuotoinen läiskä. Se on painettu seulalla niin, että sutaisin ensin vaaleampaa vihreää ylhäältä alas ja sitten tummempaa alhaalta ylös, ja värien määrä oli tosi niukka. Punaset risut on maalattu päälle. Ihan viimeiseksi piirsin siveltimellä kärpäsen. Kaukaa katsottuna kuvatus näyttää ehkä vähän tuntureilla laiduntavalta porolta, mutta lähempää paljastuu surrealistisempi totuus. Surrealismi on kuulemma nyt in maailmalla sijoitustaidepiireissä...
Ja mistäkö tämä idea? Vihreä ja valkoinen on just hyvä kesäinen ja raikas väriyhdistelmä. Kärpäsiä meikäläinen on piirrellyt ja askarrellut maailman sivun (esim. kärpäslasit). Ekana mietin ehkä jotain kesäisempää aihetta kuten perhosta, mutta sitten ajatusketju meni jotensakin näin:
Perhonen
Butterfly
Butt fly
Perskärpänen
Kärpänen
Niinpä niin. Kesä ja kärpäset mieluummin kuin päivä perhosena.
Niinpä päätin tehdä itelleni vielä loppukesän aurinkoihin t-paidan. Tässä vaiheessa vuotta tällanen albiinokin uskaltaa jo pitää valkoista - sen verran on iho ruskettunu (tai punottunu tai sitten pisamat vaan on kasvaneet yhteen), että hipiä erottuu valkosesta paidasta.
Tää paita onkin sitten todellista kokeellista tutkimusta. Kuvaosuuden vihreän taustan tein sabluunalla, johon oli jätetty leikkaamatta kärpäsenmuotoinen läiskä. Se on painettu seulalla niin, että sutaisin ensin vaaleampaa vihreää ylhäältä alas ja sitten tummempaa alhaalta ylös, ja värien määrä oli tosi niukka. Punaset risut on maalattu päälle. Ihan viimeiseksi piirsin siveltimellä kärpäsen. Kaukaa katsottuna kuvatus näyttää ehkä vähän tuntureilla laiduntavalta porolta, mutta lähempää paljastuu surrealistisempi totuus. Surrealismi on kuulemma nyt in maailmalla sijoitustaidepiireissä...
Ja mistäkö tämä idea? Vihreä ja valkoinen on just hyvä kesäinen ja raikas väriyhdistelmä. Kärpäsiä meikäläinen on piirrellyt ja askarrellut maailman sivun (esim. kärpäslasit). Ekana mietin ehkä jotain kesäisempää aihetta kuten perhosta, mutta sitten ajatusketju meni jotensakin näin:
Perhonen
Butterfly
Butt fly
Perskärpänen
Kärpänen
Niinpä niin. Kesä ja kärpäset mieluummin kuin päivä perhosena.
1.8.06
Pupun pukukoodi
Sain vihdoin viimeisteltyä kaverini vauvalle (en tiedä onko se jo syntynyt - laskettu aika meni jo, mutta mitään ei oo kuulunu) tekemäni pupun. Virkkasin jänistä muistuttavan retaleen Huopasesta nelosen koukulla. Tällaisena se meni 40 asteen lakanapyykkiin (Nipuli antaa vinkkiä mittasuhteista)...
...ja tällaisena tuli ulos.
Tai no melkein. Pesin pupun kaksi kertaa, minkä jälkeen huovutin neulalla nenän ja silmät. Yhdenkin silmukan kavennukset näkyvät valmiissa ja huovutetussa pupussa pikku vekkeinä, mutta eipä se haittaa. Niiden ansiosta pepusta ja takakäpälistä tuli aika hauskat plumpsaukset.
Kaularusetin voi solmia lopullisesti sitten kun tietää, onko vauva tyttö...
...vai poika.
Ostin varmuudeksi kummankinväristä nauhaa, koska nää etikettijutut ja pukeutumissäännöt voi olla yllättävän tärkeitä juttuja toisille, vaikka oma estetiikantaju sanois mitä. Esimerkiks viime viikolla kävimme kokeilemassa ekaa kertaa frisbee-golfia. Meikäläiselle hiipi jo pelonsekaisesti mieleen, että onkohan frisbee-golfissa yhtä tiukka pukukoodi kuin tavallisessa golfissa. Saako varpaat näkyä sandaaleista? En omista yhtään kauluspaitaa! Pääsenkö yleensäkään koko frisbee-golfkentälle vai joudunko jäämään country clubin terassille litkimään valkkaria? Sittemmin kyllä selvis, että frisbee-golfissa asu on kyllä pakollinen mutta erittäin vapaa. Eikä sen "country clubin" terassin antimienkaan varaan olisivoinut hirveesti laskea.
...ja tällaisena tuli ulos.
Tai no melkein. Pesin pupun kaksi kertaa, minkä jälkeen huovutin neulalla nenän ja silmät. Yhdenkin silmukan kavennukset näkyvät valmiissa ja huovutetussa pupussa pikku vekkeinä, mutta eipä se haittaa. Niiden ansiosta pepusta ja takakäpälistä tuli aika hauskat plumpsaukset.
Kaularusetin voi solmia lopullisesti sitten kun tietää, onko vauva tyttö...
...vai poika.
Ostin varmuudeksi kummankinväristä nauhaa, koska nää etikettijutut ja pukeutumissäännöt voi olla yllättävän tärkeitä juttuja toisille, vaikka oma estetiikantaju sanois mitä. Esimerkiks viime viikolla kävimme kokeilemassa ekaa kertaa frisbee-golfia. Meikäläiselle hiipi jo pelonsekaisesti mieleen, että onkohan frisbee-golfissa yhtä tiukka pukukoodi kuin tavallisessa golfissa. Saako varpaat näkyä sandaaleista? En omista yhtään kauluspaitaa! Pääsenkö yleensäkään koko frisbee-golfkentälle vai joudunko jäämään country clubin terassille litkimään valkkaria? Sittemmin kyllä selvis, että frisbee-golfissa asu on kyllä pakollinen mutta erittäin vapaa. Eikä sen "country clubin" terassin antimienkaan varaan olisivoinut hirveesti laskea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)