Löysin kuin löysinkin ihan tavalliset euron t-sihdit, tosin aika viime tingassa. Vaan onnistuipa se lasien askartelu bussissakin matkalla Toveriin, kun sain onnekkaasti istumapaikan. Satuin vieläpä samaan bussiin kaverini Sannan kanssa, joten ei tarvinnut häiriköidä ketään ventovierasta vierustoveria.
Lasit olivat vähän tärähtäneen näköiset, mutta kyllä ne kärpäslaseiksi tunnisti. Kieputin rautalangalla sihdit päistään yhteen. Yhdyskohtaan muodostui sarana, joka oli käyttömukavuuden kannalta tosi pop. Sitten taivutin sihtien kädensijat sangoiksi ja kiinnitin sangan tyveen kaksinkertaisen rautalangan tuntosarveksi ja sarvenpäähän parit helmet tehosteeksi. Sankojen päät kiinnitin toisiinsa kuminauhalla, mutta sen jätin sovinnolla Toveriin, sillä en viitsinyt mallailla laseja päähäni bussissa.
Kärpäslaseja tai itseasiassa kärpäsen laajaa näkökykyä olisin kyllä tarvinnut seuraavana päivänä, kun menimme sudenpentujen kanssa teatteriin katsomaan Poikaa ja Tähteä. Se oli tosi ihana, jopa Sami Uotilan pisteet nousivat Salkkarien ja huonojen musikaalien jäljiltä. Mutta siis sitä laajaa näkökenttää olis kyllä kaivannut siinä vaiheessa, kun paimentaa toistakymmentä eka-kolmasluokkalaista junasta metroon ja metrosta Kaupunginteatteriin ja takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti