Torttutesti: Kaisan Café

Sain vihdoin metsästettyä kauan kyttäämäni Kaisan tortun.


Valmistaja: Kaisan Café
Ostopaikka: Kaisan Café
Hinta: 1,70 e
Ulkonäkö: Symppis. Kuvassa sokerit ja hillot olivat jo vähän levahtaneet.
Koostumus: Kuohkea ja rouheinen.
Kosteus: Täydellinen. En tosin ole varma, oliko kostukkeessa alkoholia.
Maku: Todella miellyttävä, selvästikin aidoista aineksista peräisin. Ehkä aavistuksen liian makea minun makuuni, tai tämäkin makeus olisi toiminut loistavasti, mikäli tortussa olisi ollut hieman enemmän kitkeryyttä (karvasmantelia tai punssin poltetta).
Arvosana: 9-

Kyllä kannatti jahdata. Hieman isommalla rouheisuudella ja aavistuksen kitkerämällä maulla tämä olisi ollut nappitorttu.

Torttutesti: Sodexho

Töissä oli tänään jälkiruuaksi "Runebergin torttua". En saanut tortusta kuvaa, mutta se oli aika pitkälti tällainen:


Valmistaja: Sodexho Metsänpoika
Ostopaikka: Sodexho Metsänpoika
Hinta: 5,70 e (sis. burgundin pata, salaatti & juoma)
Ulkonäkö: Neliö, jossa suora hillo- ja sokeriviiva
Koostumus: Tomuinen. Torttu mureni heti, kun sille vain näytti haarukkaa.
Kosteus: En ole koskaan syönyt näin kuivaa torttua
Maku: Maustekakkumainen, kaardemummainen
Arvosana: 5½

Tämä torttu ei ollut Runebergiä nähnytkään. Päässä soi Leevien "Mieletön Melinda, hitto mikä hilloviiva..."

Torttutesti: Sinuhe

Sinuhen torttu oli todella tiukkaa tavaraa.


Valmistaja: Sinuhe
Ostopaikka: Tapiolan Stocka
Hinta: X e / 2 kpl (tortut maksettiin herran kukkarosta, hän ei muistanut hintaa)
Ulkonäkö: Paketin toinen torttu oli 1,5 cm matalampi (kuvassa) kuin toinen. Kosteannäköinen.
Koostumus: Ensituntumalta ihanan mehevä, mutta pidemmän päälle taikinaisen tahmea ja liian raskas.
Kosteus: Alussa tosi hyväntuntuinen, loppua kohti jopa liian kostea. Kostukkeena aito rommi ja arrakki.
Maku: Ihan hyvä, tosin raskas koostumus verotti hieman makua.
Arvosana: 7

Torttu oli koostumukseltaan niin raskas, että olin aivan uupunut yhden tortun jälkeen. Kuivan ja kevyen tortun ystävät, älkää ottako tästä turhia kaloreita riesaksenne. Päätin just, että Runebergin päivän jälkeinen helmikuu on osaltani herkuton.

Nyt en voi luvata varmuudella enempää arvosteluja ennen Runebergin aattoa, torstaita, sillä olen tämän viikon niin kiinni työriennoissa.

Torttutesti: Primula

Hohoo, löysin Tapiolan Aslakista kolme torttumerkkiä, joita en ole vielä maistanut. Kaikki olivat valitettavasti kahden tai jopa neljän tortun paketeissa, joten päädyin pienimpään tuplapakettiin, Primulaan.


Valmistaja: Primula
Ostopaikka: Tapiolan Aslakki
Hinta: 2,90 e / 2 kpl
Ulkonäkö: Pieni. Alan jo tottua vaaleanpunaiseen sokeririnkulaan, vaikka se onkin mielestäni keinotekoinen.
Koostumus: Murea ja mehevä, olisi voinut olla rouheisempi.
Kosteus: Ensimmäinen, joka täyttää kostutuksen minimivaatimukseni. Kostukkeena rommi.
Maku: Melko miellyttävä, hieman yllätyksetön. Jäin vähän kaipaamaan karvasmantelin ja punssin makua (aineksissa oli listattuna hirvensarvisuola ja rommi). Voilla leivottu, ja sen huomasi.
Arvosana: 8½

Tähän asti testatuista tortuista tämä oli pienin, mehukkain ja kappalehinnaltaan edukkain. Tässä alkoi olla jo oikeaa fiilistä.

Torttutesti: Haaga

Haagan torttu muistutti maultaan paljon Fasun vastaavaa.

Valmistaja: Haagan Leipä
Ostopaikka: Tapiolan Stocka
Hinta: 2,25 e
Ulkonäkö: Kivan muhkurainen, miinusta pinkistä sokeririnkulasta
Koostumus: Tosi murea, jopa mureneva, pähkinärouheinen
Kosteus: Kuivahko
Maku: Punssiaromi maistui mutta aromin keinotekoisuus iski vähän läpi
Arvosana: 8+

Kävin jo Kaisan kahvilassa norkoilemassa Kaisan torttuja, mutta ne olivat tältä päivältä loppu :(

Torttutesti: Eho

Seuraavana täydellisen tortun metsästyksessä Ehon Runeberg.


Valmistaja: Eho
Ostopaikka: Tapiolan Stocka
Hinta: 1,65 e
Ulkonäkö: Jotenkin valju, vähän hattivattimainen. Säälittävä sokeririnkula ja jellyä muistuttava hillo.
Koostumus: Parempi kuin ulkonäkö antaa ymmärtää. Kuohkea ja murea muttei kuiva, tosin ei kosteakaan. Rouheutta olis saanut olla enemmän.
Maku: Edeltäjiään makeampi. Ei tietoakaan punssin mausta.
Arvosana: 7

Sellasta oon tässä viime aikoina miettinyt, että monenkohan Runebergin manteleista kertyy vaarallisen rajat ylittävä määrä syanidia...

Torttutesti: Fazer

Seuraavana vuorossa Fazerin torttu.


Valmistaja: Fazer
Ostopaikka: Tapiolan Aslakki
Hinta: 4,90 e / 2 kpl paketti
Ulkonäkö: Rehevä, puhtaanvalkoinen ja reilu sokeririnkula
Koostumus: Jämäkkä, mantelirouheinen, murea
Kosteus: Aavistuksen kuivakka
Maku: Hieman makea, punssiaromi maistui muttei tullut liikaa läpi, hyvä suutuntuma
Arvosana: 8½

10 vuotta sitten olin töissä Fazerilla konsulenttina. Tuolta ajalta muistan, miten Runebergin tortut (tosin irtomyyntitortut) olivat tosi hankalia myydä ja pakata, koska ne suorastaan tihkuivat punssiaromilientä. Kovin ovat ajat muuttuneet, sillä ainakin nämä pakatut tortut olisivat kaivanneet hieman lisää kostuketta.

Toiseksi, olisin kaivannut yksittäisiä torttuja. Kahden pakkaus on tosi iso - varsinkin kun taloudessa on vain yksi mantelikykeneväinen.

Torttutesti: Kakkukeisari

Huippuhomman niin-suuri-kuin-suinkin torttutesti polkaistaan käyntiin Kakkukeisarin Runebergillä.


Valmistaja: Kakkukeisari
Ostopaikka: Tapiolan Stockmann
Hinta: 1,95 e
Ulkonäkö: Ihan ok, miinusta vaaleanpunaisesta ja kapeahkosta sokerirenkulasta
Koostumus: Jämäkkä, melko homogeeninen
Kosteus: Aavistuksen kuivakka
Maku: Mantelinen, hieman taikinainen. Ei liian makea, mutta kostuke olisi saanut maistua enemmän.
Arvosana: 7½

Perussettiä, ei mitään erityistä suuntaan eikä toiseen.

Ruuneperkiä

Joo-o, tuli sitten paskarreltua tällanen alakoululaisen tasoinen kortti. Hahahaa! Mummoni täyttää nimittäin tänään 92 vuotta, joten korttia tartti pukata.


Torttukortti sai innostuksensa lähestyvästä Runebergin päivästä. Runebergin torttu on oikeastaan ainut kaupan leivonnainen, josta yleensäkään pidän. Kahviloiden ja ravintoloiden leivonnaisista pidän jopa melko usein, omatekoisista lähes aina, mutta kauppojen, paistopisteiden ja leipätiskien paakkelssit ovat yleensä mauttomia ja kuitenkin ylimakeita. Joka vuosi mietin, kenen Runeberg olisi ostamisen arvoinen, joten tänä vuonna aion kokeilla mahdollisimman monta.

Julistettakoon Huippuhomman suuri torttutesti alkaneeksi! Tai ainakin niin suuri kuin suinkin - en nimittäin oo mikää erityinen makean ystävä enkä rupea väen vängällä mitään sokruhumaloita hankkimaan.

Arigato tai jotain

Äh, ryhdyin kirjoittamaan tätä jo aiemmin ja tietysti sähläsin julkaisun kanssa ja eetteriin lähti yksi postauksen raakile ilman otsikkoa. Pahoittelut siis häirikköpostauksesta, mikäli blogilistat tai kuukkeliriiderit ehti päivityksen napata.

Omasta päästä ja sekalaisista papereista tehdyt geishat

Mutta siis tarkoituksena oli iskeä korttia pöytään. Tällä viikolla on nimittäin ollut tarvetta onnittelukortille, parane pian -kortille sekä kiitoskortille. Luovuus ei riittänyt useamman räätälöidyn kortin askarteluun, joten tein kaikki kolme samalla muotilla päässäni pyörineen japanialaishahmon mukaisesti. Ekan korteista ehdin jo survoa kuoreen, joten kuvassa edustaa vain kaksi geishaa.

Jukebägi

Hyvää uutta vuosikymmentä! Avaan uuden vuoden bloggaukset perinteisesti esittelemällä viimeiset joululahjat.


Tein veljen pojalle ja kummitytölle tällaiset... miksihän näitä nyt voisi kutsua. No, joka tapauksessa, maalasin kankaalle värikkäitä otuksia, ompelin ne värikkään kankaan kanssa "taskuiksi", täytin vanulla ja laitoin jokaiseen vielä yhden kulkusen sisään ja surautin paketin kiinni pikkutyynyksi.


Nyt aluksi pikkutyypit voivat nauttia ihan vaan helistelystä ja kuolailusta. Myöhemmin he voivat alkaa tunnistaa nyssäköihin piirrettyjä otuksia. Ja vielä vähän isompana he voivat nostaa pussista yhden otuksen kerrallaan ja keksiä siihen liittyvään laulun: Vähän niinku pehmee jukeboxi mutta biisit on osittain arpojan päässä ja osittain helisevissä pikkutyynyissä, ja niitä säilytetään pussissa - siis jukebägi, obviously.

Hyvissä kantimissa

Käsityöläinen minussa haluaa antaa jouluna itse tehtyjä lahjoja. Insinööri minussa suosii joululahjoissa jonkinmoista konseptointia, kuten esimerkiksi jouluina 2008, 2007 1 & 2 ja 2006. Konsepti kuulostaa ehdottomasti paremmalta kuin sarjatuotanto.

Tämän joulun konseptilahja oli kullanhohtoisesti kuvioidut kauppakassit. (Oikolukiessani tätä ilman rillejä luin moneen kertaan että kapakkakassi. No, saa näitä kapakassakin pitää.) Kantimet toteutettiin yhteisproduktiona: ukkeli piirsi ja maalasi, minä valkkasin kankaat ja pojin ompelukonetta. Taiteellisilta erimielisyyksiltäkin vältyttiin.

Ohukainen, Paksukainen ja Valtava Jänis

Nyt napa naukuu laatikoista, kinkusta, kaloista ja kystä kyllä. Jouluruuista parasta ja odotetuinta minulle oli kuitenkin karjalan paisti ja pitkistä makaroneista tehty makaronilaatikko. Niitä ei pääkaupunkiseudun korruptiojoululounailla saa, eikä sen puoleen, niitä tuskin kukaan osaisi kiitettävällä tavalla tehdäkään niin kuin meidän äiskä ja iskä.


Kaiken tämän mässytyksen jäljiltä olo muistuttaa enemmän Paksukaista ja Valtavaa Jänistä kuin Ohukaista. Mutta ehkä se sisäinen Ohukainen sieltä taas löytyy joskus uuden vuoden puolella.

Ohukaiset ja Paksukaiset menivät veljen perheen paketteihin, Valtavat Jänikset kummitytskälle ja sen siskolle sekä muutamille lähipiirin vauvoille rotinoiksi. Lisää joulupukin pajan tuotoksia jahka saan kuvat käsiteltyä.

Isaac

Hihii! Näitä retroja painatuksia on niin kiva tehdä! Viinipullopussi on rehellisesti sanottuna aikamoinen turhake, mutta minkäs teet: kolme euron glögipullo tai kahdeksan euron viinipullo muuttuu luksuslahjaksi, kun sen sujauttaa tällaiseen pussiin.

Saturnus

Näpertelen, siis olen.



Hirvee kasa joululahjoja työn alla. Ei haittais vaikka isompikin osa olis jo valmiina. Mutta kivaa tää on taas pitkästä aikaa! Remppa vei jotenkin askartelumehut koko syksyltä, mutta nyt tuntuis vähän niinku mopo taas keulis.

Kuvassa yks joulupukin asia: koru, jonka vieheestä tulee vähän Saturnus mieleen.