Kesäinspiraatioita

Check list about inspirations I've got this summer. Only in Finnish. The results of these inspirations will hopefully be in English as well :)

Nyt on pakko vääntää lista. Lista asioista, jotka ovat inspiroivia tai jotenkin vaan huippuja tänä kesänä. Koska nyt on sellainen olo, ettei kaikkea vaan ehdi ja pysty hyödyntämään nyt. Niin että muistaisi sitten myöhemmin.

1. Slaavilaisuus, venäläisyys, ortodoksisuus. Kulttuuri, visuaalisuus. Tämä ei jää yhteen t-paitaan. Ehkä ensi kesänä junalla Pietariin.


2. Karjalaisuus. Karjalan käkönen. No, tää ei oo ylläri. Täytyy vielä tsekata Kulttuurien museon (niiden sivut ei toimi, enkä siksi viitsi linkata) tämänhetkinen näyttely.

3. Robotit. Hommasin alan kirjallisuuttakin. T-paitoja tiedossa.

4. Raikkaat maut. Omatekoinen salsa. Ainekset kasvaa parvekkeella.


5. Kaupunkiasuminen. Helsinki olis ihana kaupunki asua.

6. Camilla Mickwitzin kuvitukset.

7. Valokuvaus. Tilasin järkkärin. Menee vielä muutama viikko, mutta sitten vapiskaa, Suomen kauneimmat Kelat!

8. Hyötykasvituliaiset. Tyhjin käsin on tyhmä mennä ja leikkokukat tuntuu turhilta. Eikä aina viitsi viedä viinipulloa.

Kristallista taiteeseen

From crystal to art

Tusasin piitkät helmet 1,0 mm hopealangasta, laavakivestä ja kristallista. Kristallista on kyllä vielä palattava edellisen postauksen Retretti-vierailuun.

Retretin luolissa oli näytillä suomalaisten nykytaitelijoiden teoksia. Luolastot itsessään ovat tosi vaikuttavat, joten taitelija saa pitää tiukasti mopoaan lapasissa, jotteivät teokset karkaa hölmöilyn tielle vain siksi, että ympäristö on niin huikea. Ja tänä vuonna mielestäni mopo oli tosissaan lähtenyt käsistä: Jättimäiseen kristallikaulanauhaan hirtetty täytetty jänis. Video, jossa lapsi lähestyy ja loittonee. Työmaavalaisin, jonka valo kulki eri tavoin naarmutettujen pleksien läpi. Ei oikein sykähdyttänyt.

Luolaston paras anti oli keski-ikäinen ukkeli, joka kommentoi kovaan ääneen. "Onko tämä nyt taidetta? Kaikenlaista paskaa ne koittaa meille syöttää taiteena. Siis tähänkö meidän verorahat laitetaan?" Jos luolastossa esillä ollut sälä olikin ukkelin kanssa osa jotakin performanssia, niin siinä tapauksessa teos oli onnistunut - osui ja upposi ainakin meikäläiseen. Mutta valitettavasti kommentoiva mies taisi olla ihan normaali maksava asiakas kuten mekin.

Miksiköhän jokin taideteos sykähdyttää ja toinen haukotuttaa? Suomalaisista nykytaiteilijoista esimerkiksi Tatu Hiltusen työt ja Mimosa Palen performanssit ovat usein tosi huippuja. Mutta kristallinauhassa roikkuva jänis on vaan ihan hirveetä sontaa. Tai ehkä en vain oikein pidä nykytaiteen vatvomisesta, analysoinnista ja ruotimisesta, jota Retretin luolien tusaukset olisivat kaiketi vaatineet. Kaikenlaisten piilomerkitysten peilailu on minusta vähän sellaista Paha kurki -meininkiä. Tai sitten taidemakuni on vaan tosi valtavirtaista ja moukkamaista. Tai sitten kaikesta ei vaan tarvii tykätä.

I made a long neck lace with 1 mm silver wire, lavastone and crystals. The crystals make me to return to the previous post and to Retretti art exhibition.

In the Retretti caves there was an exhibition of Finnish contemporary artists. Those caves are really breath taking even without art, so in my opinion the artist should be really careful to avoid putting too much into his/her work of art. And this year they obviously couldn't manage to hold their horses: A stuffed rabbit hanging in a crystal necklace. A video about a kid drawing near and away. A spotlight that was focused on a scratched piece of plastic. Didn't like.

The best piece of the caves was a guy about his fifties, who was commenting on loud: "Is this art? Are they trying to sell this kind of crap as art? So this is how our tax money are spent." If he was part of a performance, then I'd say it was successful. But unfortunately he seemed to be a regular customer as well, which really decreases the quality of the cave art.

I wonder why some pieces of art are really stunning and some are just whatever. I like most of the works of Tatu Hiltunen and performances of Mimosa Pale, as an example. But a rabbit hanging in a crystal neck lace - that's crap.

Lomalomaloma!

Holiday!


Vajaat kaksi viikkoa lomailua takana ja reilu viikko vielä edessä - voisin jopa tottua tähän! Eka viikko oltiin ihan vaan pääkaupunkiseudulla ja oltiin ikään kuin turisteja tutussa kaupungissa. Det var roligt! Tsekattiin mm. tosi hiano Anton Corbijnin näyttely Tennarissa, ja tuli ihan oikeesti hirvee polte vihdoin hommata se digijärkkäri. Corbijnista tulee muuten viikon päästä dokkari Teemalta, pitää muistaa katsoa.

About two weeks of holiday is checked and more than a week is still to come - I could get used to this! We spent the first week here at Helsinki area and acted as tourists. Went to see for example Anton Corbijn exhibition at Tennispalatsi and that really rocked!

Tällä viikolla on käyty mökillä, Retretissä sekä Viipurissa. Vaikka en ookaan mikän erityinen Karjala-kaihoilija, niin Viipurissa tuli kyllä vähän outo fiilis. Se kaupunki vois olla tosi upea mutta surullista, miten se on päästetty ränsistymään.

This week we have been to summer cabin, Retretti and Vyborg. I thought I've never been one of those who cry after the lost Karelia area, but I have to admit that I got a bit sad in Vyborg. The city could be beautiful but it's a pity how it's flaking.

Viipurissa oli tarjolla edullista ja hyvälaatuista pellavaa, joten rohmusin pari metriä vihreää ja toisen mokoman oranssia! Neulominenkin alkoi taas maistua reissun jälkeen.

There was plenty of low price exclusive linen available in Vyborg, so I had to invest. And I don't know if it was the trip or whatever, but after a long break I started to feel like knitting again!

Pullonkauloja ja muuta kimaltavaa

Nyt oon niin puheripulissa ja aivopieruissa, että tällä erää tuotosta vain suomeksi. Kiitos ja anteeks.

This time only Finnish due to my brain farting and babbling diarrhea. Thank you and apologies.

Tämän blogin ehdoton pullonkaula näyttää tätä nykyä olevan kuvaaminen. Valmista korua ja mekkoa ja vaikka mitä askartelua pukkaa, mutta urakka kussoo kuvaamiseen! Nykyinen uskollinen kamera alkaa olla niin surkea ja valon suhteen kranttu, että olen päättänyt hommata digijärkkärin. Tänä kesänä. Herra taloudessamme hommasi jo uusimman Tekniikan maailman, jossa vertaillaan kohtuuhintaisia järkkäreitä. Ei siis järjestysmiehiä, niille miulla ei oo tarvetta.

Äitienpäivä, äidin kuuskymppiset ja veljen häät samana viikonloppuna pitivät nyperrysrintaman tiiviinä ja aktiivisena. Tein äidilleni n. 60 cm pitkä papuketjun alusta loppuun ihan itse! Ja siitä tuli iiiihana! Kiitos Johannan auttavan käden :)

1,5 mm puolipyöreä 925-hopealanka, papukaijalukko
lenkkien halkaisija 3 mm
hopealangan kulutus noin 2,5 m

Siskoltani sain tehtävänannoksi korun hänen kostyymiinsa sopivaksi. Olin etukäteen kuullut, että mekko oli "siniharmaa ja vähän barokkityylinen". Ajattelin ekana, että onpas reilu veto pikkusiskolta laittaa vaatimaton, "vähän barokkityylinen" mekko veljensä häihin. Mutta kyseessä olikin siis kaunis ja yksinkertainen mekko, jossa oli aplikoitu barokkityylisiä kuvioita. Tilasin barokkimekkoa varten jo hirveän kasan stimangeja Satuhelmestä, mutta tilaus viipyi matkalla noin kuukauden, enkä ehtinyt saada aarteitani ajoissa. Niinpä jouduin haalimaan varastoistani ja Sinellistä erinäisiä killuttimia, joista kasasin viimeisenä iltana helmet. Mutta eipä ne Satuhelmen stimangitkaan hukkaan menneet, sillä niille kyllä keksitään käyttöä nyt ja myöhemmin.

Vuorikristalli, kristalli, (makean veden?) helmet, lasihelmet, savukvartsi, hopealanka

Itselleni surautin mekon ja hääparille tein puolen tusinaa lasinalusta Hama-helmistä, mutta niistä ei tullut räpsättyä kuvia. Ehkä joskus syksymmällä.

Pieniä paitoja, isoja paitoja

Small shirts, big shirts

Paitapaja on taas ollut toiminnassa. Maalasin minikokoisen paidan vauvalle nimeltä J (loput kirjaimensa J saa kuulemma tänään).

The shirt factory has been up and running again. I painted a mini shirt to a baby called J (he'll get the rest of the letters in his name today).

Kokohaitarin toisesta ääripäästä löytyi paita vajaat 60 vuotta J:tä vanhemmalle kaverille. Kuvana Antti Rokka.

I found a t-shirt from the other end of the size scale. That's for a guy about 60 years older than J. The picture is about Antti Rokka, a Finnish fictional war hero.

Havahduin eilen siihen, että vaatekaapissani on vain ja ainoastaan talvivaatteita. Joka kevät sitä ihmettelee, että "olenko todella kulkenut viime kesän tällaisissa ryysyissä". Niinpäs sitten päätin shopata muutaman t-paidan, jotka voisin itse tuhrustella omannäköisiksi. Vaan eipäs ollut ihan helppoa. Vielä pari vuotta sitten hyvälaatuisia yksivärisiä naisten t-paitoja oli myynnissä vaikka missä, mutta nyt tarjolla oli pääasiassa ohuita ketaleita. Tosin se hyvä puoli nykyisissä paidoissa on, että paidan helma on pidempi kuin parin vuoden takaisessa muodissa.

Yesterday I realized that I only have winter clothes. It attacks every spring: "Did I really wear these last summer?" So I decided to get couple of t-shirts to be tuned but found out once again that good t-shirts are so hard to get these days. They have cut down the quality but I guess they compensated it with the length of the shirt. Which is apparently better than nothing.

Sukkisrastat ja robotti

Stocking locks and robot


Ei, se ei ole mikään kasvusto eikä edes epäonnistunut huovutuskokeilu. Se on Sofi Oksasen kuontalo. Olin viikonloppuna julkkisbileissä. En siis missään Seiskan kemuissa vaan synttäreillä, joissa pukukoodina oli julkkis. Sukkahousurastat ja hirveät huulipunat tekivät meikäläisestä Sofi Oksasen.

No, this isn't a plant nor a failed felting attempt. It's the hair of Sofi Oksanen, a Finnish-Estonian writer. Last weekend I was at celebrity party. Not a red carpet party but a look-a-like party. Stocking locks and huge amount of lipstick turned me into Sofi Oksanen.

Lahjaksi julkkisjuhlakalulle duunailin pari piirua ihmisen suuntaan rullailevan robotin.

I made a soft robot as a gift for the main celebrity of the party.

Bling-bling

Viime aikoina olen saanut valmiiksi vain ja ainoastaan koruja, oikeastaan mikään muu näpräily ei ole edes kiinnostanut. Valmiina on kyllä useampikin hely, mutta korujen kuvaaminen on ihan tuskaista.

Lately I've been mostly doing nothing... except bling-bling. Actually bling-bling has been the only motivating stuff in the past month. These are not even the only ones ready, photographing is now the critical issue.

Ylempi hely on oma, alempi siskolle. Hopeaa ja tiikerin silmiä. Jotenkin kuvitelen aina, että siskoni rakastaa rajattomasti ja varauksettomasti kaikkia juttuja, mitä hänelle nypertelen. No, tällä kertaa kuitenkin sentään kysyin, mistä väreistä hän pitäisi.

The first one of the neck laces above is for me and the lower one is for my sister. Silver and eyes of tiger. For some reason I always assume that my sister loves and respects everything I make for her just because I have made them by thinking of her. But this time I even asked her if she would like to have pearls and if so, which color.

Vihreät helmet sain appivanhemmiltani joululahjaksi. Helminauhan nauha oli kuitenkin luiskahtanut pois lukosta ja helmien sisältä, joten korjasin ja muokkasin helmistä vähän järeämpää käyttöä kestävät. Ja samaisilta appivanhuksilta sain synttärilahjaksi ruuvipenkin, jihaa!

My in-laws gave me green pearls as christmas gift. Unfortunately they were broken when I got them, so I fixed them with silver string. And these same in-laws gave me a clamp on my birthday - awesome!

Jonkin kauan sitten unohtuneen...

Memory, all alone...

Kymmenen vuoden takaiset kummitukset hyökkäsivät kimppuuni viimeksi koti-kotona vieraillessani. Äitini oli löytänyt lukioaikoina tekemiäni keskeneräisyyksiä. Lukioaikaan tuloni koostuivat lähinnä leivän ja omatekoisten käsitöiden myynnistä.

Ghosts from the past attacked me as my mom had found some unfinished stuff of mine. 10 years ago I was in high school and my income was about working for a local bakery and making crafts.

10 vuotta sitten kännykät alkoivat olla kova juttu, joten silloinen hittituotteeni oli kännykkäpussit. Valitettavasti niitä minulla ei ole enää yhtään jäljellä. Kalakukkarot eivät olleet aivan yhtä raju hitti, mutta niitäkin meni ihan mukavasti.

10 years ago cell phone was the thing. My ultimate hit item at the time was a bag for a mobile phone. Unfortunately I never saved a single bag for myself. Fish wallets were not that big hit but fairly good anyway.

Epämääräisen luonnostelun asteelle jäivät muun muassa värikkäät rahapussiviritelmät, opiskelijan ostoskassi sekä ilmeisesti rapujen syöntiin liittyvät tilkut, joiden käyttötarkoitukseksesta minulla ei ole mitään muistikuvia – on myös mahdollista, ettei mitään suurempaa käyttökohdevisiota koskaan ollutkaan, tuo kangas vain oli niin ravunpunainen.

Some other items such as colourful wallets and shopping bags for students remained on a foggy sketch level. Obviously I have also had some plans about making some crab-cloth-things but unfortunately I can’t recall my vision about this – if there was a vision.

Juu-u. Jotkut asiat vaan kuuluvat jonnekin menneeseen. Siitä osoituksena vaikkapa kalapuikkopaketin hinta 3,90. Euroaikana 3,90 kalapuikoista tuntuu kohtuuttomalta ja naurettavalta mutta markka-aikana se menetteli.

Yeah. Some things belong to past and they may stay there. 3,90 as a price of a fish finger package seems pretty ridiculous now in €-time. But back then 3,90 FIM was not that bad.

Lahjoja

Gifts

On tämäkin blogi, kun ei osaa päivittää itseään! Nyperrystä on valmistunut alkuvuodesta vaikka kuinka, mutta mikään tuotoksista ei ole päätynyt tänne. Uuden vuoden lupauksena ajattelin kokeilla myös enklanniksi bloggausta, saapi nähdä kuinka kauan tämä lupaus kestää.

Bad blog - why can't you update yourself! I've done lots of things but for some reason they haven’t ended up in here. But I did make a new year’s promise: I’ll try blogging in English also. We’ll see how long I’m able to keep this promise.

Kummitytsä täytti 2 vuotta. Vastuuntuntoisina kummeina halusimme antaa lahjaksi jotain verrattain sukupuolineutraalia, joten hommasimme työkalusetin porakoneineen ja vasaroineen. Oheen tuhrustin sekä reippaan remppapaidan että stimangi-koristeisen rimpsrenssapaidan. Tosin meikäläisellä oli vain karu aavistus, että kaksivuotiaat ovat ehkä noin metrin mittaisia (kuten varmaan kolme-, neljä- ja viisivuotiaatkin), joten kasvuvaraa noissa paidoissa kyllä on.

Our goddaughter turned two years. Wise and responsible as we are, we decided to give her a tool set including screwdriver and hammer. I also painted her two t-shirts: one for construction work and one for princess purposes. My guess was that all the kids are about one meter tall, which means that in terms of size she’s now well prepared for the future.

Mummini puolestaan täytti 90. Mummi on vielä ihan oikeasti sitä ikäpolvea, että hänen "toinen nimensä" on Xenian tytär. Rock! Sitten kun minä olen mummeli, niin haluan samanlaiset vitivalkoiset hiukset. Mummille huovutin taulun, joka ei ehkä ole ihan minuntyyliseni mutta hänen tyyliään kylläkin.

My grand mother celebrated her 90^th birthday and she rocks! When I get old I want to have as white hair as she has. I gave a felted angel to grandma. Maybe not exactly my style but definitely her style.

Joululahjoja ja Kimbleä

Pussukkahuumassa unohdin melkein, että olinhan toki tehnyt muitakin lahjoja, osan jo marraskuun puolella!

Lähisuvun naiset saivat lasikoruja. Tein korut kurssilla, josta olikin jo aiemminkin puhetta. Näpersin koruille vielä pikkurasiat pahvista ja pehmustin ne huovutusvillalla.


Koska koruja oli varsin rajoitettu määrä, jatkoin teemaa neulahuovutetuilla rintakoruilla, joihin ompelin lehtiruodot koneella.



Herra taloudessamme sai Nenäjänis-twin-setin, siis lyhythihaisen ja pitkähihaisen t-paidan.



Joulu meni rauhallisesti syödessä ja Kimbleä pelatessa. Ja Kimble on kyllä taitopeli. Ihmettelen, miksei missään dekkarissa tai poliisisarjassa ole vielä hyödynnetty Kimblen loistavia juoniteknisiä mahdollisuuksia: murhaaja olisi ollut muuten tosi nerokas ja ovela, mutta lopulta Kimben muovikuvusta löytyvät sormenjäljet paljastaisivat hänet. Siis tässähän olis aihetta esim. CSI:hin. Tai jos CSI:stä tehtäis leffa, niin jopa siihen. Ja jos minä saisin päättää, niin CSI:n Kimble-murhaaja-leffassa Horatiota näyttelis Russell Crow. Luutnantti Dan saisi edelleen näytellä Mac Tayloria, mutta Gil Grissomin parrakasta versiota esittäis yhtä luonnollisen tumman parran omaava Juhani Palmu. Ja Kimble-murhaajan uhriksi tarvittais kyllä joku hiukan enempi luonnenäyttelijä kuin Peter Franzén.

Pussukoi ja nyssäköi

Tänä vuonna Joulupukki mitä ilmeisimmin ulkoisti kaikennäköisten pussuikoiden tuotannon meikäläiselle. Kaikki alkoi viattomasti kummitytön olkalaukusta ja kerhokassista...

Pupu- ja possulaukku, malli omasta päästä
Päällinen ja vuori puuvillaa, otukset huopaa ja muuta sälää
Pupukassissa magneettikiinnitys, possulaukussa vetskari

Sitten tajusin, että sukulaisillani tuskin on fiksuja kamerapussukoita - ja sittenhän se mopo lähti taas käsistä.

Strutsi

Majava

Hirvi

Katti

Kaskelotti

Kettu

Kaikissa pussukoissa päällinen on puuvillaa, vuori fleeceä ja elukat huopaa. Malli on omasta päästä ja strategiset mitat valittu kunkin lahjan saajan kameraa muistellen. Kuvausvalo oli vuoden lyhyimpänä päivänä sen verran kortilla, etten ehtinyt silittää pussukoita ennen kuvausta, jotta otokset saisivat osakseen edes jonkinlaista valoa. Nyt kun tehokas valmistusjärjestys on löytynyt ja muutenkin mukava konsepti kasassa, niin voishan tuollaista harkita ihan itselleenkin.

Vetoketjupaininjalka

Terveisiä joulupukin pajasta. Vielä ei ole mitään valmista näytettävää - tai vaikka olisikin, niin joutuisi kuitenkin odottelemaan joulun yli. Lahjatehdas on jo käynnissä vaikka jouluun on vielä rielu viikko!

Oikeastaan tulin vain hehkuttamaan, että se, joka keksi tehdä kapean paininjalan vetoketjujen ompeluun, on nero!

Kuva on lavastettu ja salamasta säikähtänyt,
mutta oranssipallurainen "Piprut paprut" ja
army-vihree kangas ovat livenä ihkuja yhdessä

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin (tai siis kuva on surkee mutta fiilis hyvä ja jouluinen)!

Lisää koruja!

Laura houkutteli minut taannoin lasikorukurssille. Tässä ensimmäinen lasikoruni, loput menivät joulupukille.

Materiaali: Bullseye-lasi
Malli: apinoitu kurssin pitäjältä

Nykerrellessäni riipuksiin lenkkejä ja lukkoja paikoilleen huomasin pitäväni korujen tekemisestä. Olenhan minä jonkin verran tehnyt helmikoruja mutta se on ollut täysin tarpeesta johtuvaa, koska kauppojen valikoima on niin surkea. Helmien pujoittaminen vaijeriin tai lankaan ei kuitenkaan vaikuta niin haasteelliselta ja kiehtovalta kuin ketjujen tekeminen: Voin jo kuvitella itseni koukussa ketjuiluun!

Tein jo rautalangalla muutamia kokeiluja. Nyt tartteis saada kunnon saha terineen sekä juotospastaa!

Juottimen hommasinkin jo. Mutta se oli vaikeampaa kuin kuvittelin. Marssin nimittäin Claes Ohlssonille. Harhailin aikani enkä löytänyt kolvin kolvia. Sitten koitin etsiä myyjää (kumma, miten rautakaupoissa myyjät luuhaa aina jossain piilossa). Matkalla info-tiskille huomasin creme bruleen pinnan karamellisoimiseen tarkoitetun kaasutohon, ja ajattelin tietysti, että paremman puutteessahan sekin voisi käydä. No, minä kysymään myyjältä:

Katri: "Hei, kuinkahan kuuma liekki tästä lähtee?"
Myyjä-äijä: "En tiedä. Kuinka kuuma pitäisi olla?"
K: "No ainakin kuumempi kuin tinakolvista, muistaakseni jotain päälle 1000 astetta. Mikähän sellaisen creme brulee -sokerin sulamispiste on?"
M-ä: "Siis mitä sinä ajattelit tällä sulattaa?"
K: "Sellaista hopeapastaa." Ajattelen: Ei urpo, se ei ole ruokaa vaikka tämä onkin jälkiruokatoho. "No onko teillä sitten jotain korkeampiin lämpötiloihin pääseviä kolveja?"
M-ä: "En tiedä, katsotaan kuvastosta." Katsoo kolviaukeamaa. "Ei näissä kerrota maksimilämpötilaa."
K: "Noi verkkovirtakapistukset ei oo tarpeeksi tehokkaita. Onko teillä jotain butaanilla toimivia?"
M-ä: "Ei tässä näytä olevan."
K: "Saanko vähän vilkaista..." Käännän sivua. "Tämä näyttää hyvältä! Missä näitä on."
M-ä: "Tuolla." Osoittaa hyllyä. "Voit käydä sieltä katsomassa."
K: "Kiitos." For nothing.

Loppujen lopuksi löysin oikean hyllyn. Olin itse etsinyt ensin elektroniikkatarvikkeista, mutta luonnollisestikin minun olisi pitänyt tajuta etsiä fillarinkorjaustarvikkeista - dah! Ja joka ikisessä kolvipakkauksessa oli merkintä maksimilämpötilasta!

Huoh. Nyt olen kolvin onnellinen omistaja. Enää saha ja hopeaa...

Karkkihelmet

Tein kummitytölleni asialliset huopahelmet:

Helmet
Huopa ja muoviset "lasihelmet"

Kummityttö laittoi helmet kaulaan ja alkoi välittömästi keimailla peilin edessä. Neidillä on siis ikää vuosi ja kymmenen kuukautta. Samainen neiti lähettelee kuulemma lentosuukkoja päiväkotiryhmänsä pojille. Onkohan flirttailu myötäsyntyistä vai opittua?

Kirkastuksia räntäsateessa

Karistelin eilen edellisiltaisia valkosipulin makuja lenkkeilemällä räntäsateessa. Onnistuin saavuttamaan ihan mielettömän ajatus-flow'n. Ei siis mitä tahansa tajunnanvirtaa vaan kirkkaita, jäsenneltyjä ajatuksia ja ideoita toisensa jälkeen. Omena on ilmeisesti pudonnut - jos ei nyt kauas niin ainakin - puun pohjoispuolelle. Nimittäin äitini saa kuulemma huipuimmat ideat aamuisin hiuksia föönatessa, siis aivoja lämmittäessä. Meikäläinen taas tarvitsee kylmää ja märkää, jotta lamppu syttyy.

Oivalluksista pienimmät koskivat joululahjoja. Mummoille on aina jotenkin tosi vaikea keksiä mitään, mutta nyt ainakin olen aloittanut ajoissa. Materiaalina vanha kunnon taikataikina, siis vesi, suola ja vehnäjauho.


Lisäksi kokeilin tehdä asianmukaisia rasioita männäviikolla tekemilleni lasikoruille. Tässä protossa ei ole käytetty lainkaan liimaa, joten sivut vielä tursuvat hieman. Mutta eiköhän nämä tästä... Lisää tuonnempana!