Hemmoloma, päivät 4 ja 5

Sain viikko sitten idean osallistua Jolien henkilökohtaiselle meikkikurssille osana hemmottelulomaani, ja ihanteelliseksi päiväksi ajattelin kiirastorstaita. No, eihän se enää tällä varoitusajalla onnistunut, vaan kurssi olisi pitänyt varata 3-4 viikkoa etukäteen. Jatkan siis samoilla teini-ikäisenä opituilla meikkivinkeillä kuin tähänkin asti ja jätän luonnonkosmetiikkavalaistumisen jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Kiirastorstain kohokohta oli kuitenkin illallinen Gaijinissa. Jos pääsiäisenä kuuluu nautiskella ruuasta, niin tämä oli juuri sitä. En ole riittävän hipsteri, että olisin malttanut katkaista maistelunautintoani annosten valokuvaamisella, mutta voin suusanallisesti vakuuttaa, että menu Suginami oli todella hyvä. Ehkä viimeinen lämmin ruoka, possu tonkatsu oli snadi - ei nyt pettymys mutta - lässähdys muuten niin nousujohteisessa annosilotulituksessa, mutta yhtä kaikki, herkkuaherkkuaherkkua!

Ilta jatkui vielä drinkkien merkeissä, ja maistoin muun muassa elämäni ensimmäisen dry martinin. Odotin jokaisella siemaisulla, että muuttuisin Mad Menin ihanaksi 60-luvun naiseksi - mutta turhaan.

Pitkäperjantain aamu valkeni kirkkaana ja kuosittava aamiainen tuli tarpeeseen. En ikinä jätä arkenakaan aamiaista väliin, mutta loman ja olemisen sietämättömän keveyden kunniaksi päätin duunailla vähän ekstraa: uppomuna [nyt tähän joku munavitsi], avokadoa, herkkujuustoa ja appelsiinia. Ja telkkarista ihanan hypnoottista junarataa.

Hemmoloma, päivä 3

Tänään matkakohteeni Helsinki aiheutti hetkellisesti sellaisen turhautumisen, että tuli ikävä Tukholmaa. Olin nimittäin pyhittänyt päivän shoppailulle. Sovitin varmaan 30 riepua ja sain ostettua yhden mustan persoonattoman neuleen. Että se siitä shoppailuparasiitista.

No, sain kyllä hommattua myös takin. Mutta siinäkin meinasi tulla hätä käteen. Olen lykännyt kevät-/syystakin ostamista jo kahdella vuodella, sillä tarjontaa on näinä kahtena vuonna ollut tasan kahden vaihtoehdon verran: joko trenssi tai nahkarotsi. Sama linja näyttää jatkuvan tänäkin vuonna, ja nyt en vaan voi kulkea villakangastakilla enää kesäkuun alussa. Pitkän kompromissimietinnän perusteella kategorisoin itseni enempi nahkatakkiseksi tytöksi kuin Charlotte York -tyyppiseksi berberibeibeksi, joten rotsi lähti mukaan. Mutta sisäänostajat hei, olis aika helppo erottautua tuomalla valikoimiin edes joku kolmas vaihtoehto.

Urheiluvälineshoppailut sen sijaan sujuivat paremmin kuin hyvin. Olen haaveillut vuoden verran ohutpohjaisista "paljasjalkakengistä" salikäyttöön, ja nyt löysin riittävän tossumaiset Barefootit. Tossut pääsivät tänään tositoimiin kahvakuulatreenissä; ja voin suositella! Tuntuma maahan oli paljon parempi kuin normitossuilla, tasapaino löytyi ihan eri tavalla ja ihan kuin keskivartalon tukikin olisi ollut helpompi pitää (tai sitten eilinen fyssarikäynti sai minut kiinnittämään enemmän huomiota vatsanseutuun).

Joo-o. Mutta eipä osoittautunut Helsinki miksikään ostosmatkailijan mekaksi. Ja vaikka shoppailu olisikin lähtenyt käsistä, niin himalomalla ei ainakaan tarvitse jännätä, mahtuuko ostokset paluumatkalla matkalaukkuun.

Hemmoloma, päivä 2

Loman toinen päivä alkoi turistimeiningeissä, siis lomakorttien postittamisella. Lomaterveiset lähti jokaiselle kummilapsellemme. Helsinki-aiheiset postikortit ovat kyllä yleisesti ottaen ihan älyttömän rumia. Onneksi tätä kirjoittaessani luin Virkkukoukkusen Facebook-sivuilta, että Koukkuselta on just ilmestynyt Helsinki-aiheisia postikortteja. Ovat vähän eri luokkaa kuin nuo harmaassa caipiroskassa kelluvat känniristeilyalukset.



Päivän hemmotteluannoksen virkaa toimitti hierojakäynti. En ole ikinä käynyt missään hieronnassa, mutta nyt hemmotteluloman nimissä päätin repäistä ja kokeilla, mikä on tuomio alaselälleni. Sain lyhyellä varoitusajalla vuoron fyssariopiskelijalle, joka oli kyllä minusta varsin pätevä - ja opiskelijatyöt kustantavat vain puolet listahinnoista.

Fyssari möyhensi alaselkääni puolisen tuntia ja antoi tuomion: yliaktiiviset alaselän lihakset - siis aamuin illoin lisätreeniä poikittaiselle vatsalihakselle, salilla polvet maahan punnerruksia ja lankkuja tehdessä ja vatsaa sisään aina kun voi ja muistaa. Ja muutama lisäkäynti, jotten lusmuilisi. Miten tässä näin kävi? Menin olevinaan rentouttavaan hierontaan ja sain hirveän listan kotiläksyjä!

Selän möyhennys sai aikaan ihanan rennon olon ja pehmensi lihasten lisäksi pään. Toikkaroin hierojalta suoraan kaupungille ja näin auton, joka hinasi mammuttia. Kai kunnon rentoutuminen voi aiheuttaa näköharhojakin.

Hemmoloma, päivä 1

Hemmottelulomani ensimmäinen päivä oli pyhitetty lounastamiselle ja päiväkahvittelulle ystävien ja heidän pikkumiestensä kanssa. Lounasta nautimme hämmentävimmässä ravintolassa, missä olen käynyt pitkään pitkään aikaan: Social food.

Social food on muutaman Master Chef -kilpailijan lounasravintola Käpylässä. Ravintola on todellakin lounasmesta, se ei ole auki iltaisin. Ruoka on maukasta ja rehellistä: maksakastiketta, nyyhtöpossua ja kuukausittain vaihtuva makkara-annos. Nyyhtöpossu omppulohkoilla oli mainiota ja suussa sulavaa - "lusikalla syötävää", kuten ystäväni asian ilmaisi.

Lisukepöydän antimet kuulostivat minkä tahansa lounasruokalan tarjoomalta: vihreää salaattia, porkkanaraastetta, punajuurta, linssisalaattia ja ohraa - mutta erityisellä twistillä. Porkkanaraasteessa oli vivahde vietnamilaista makua, linssisalaatti vei kielen mennessään ja vihreät lehdetkin olivat laadukkaan rapeita. Ja leipä... taivaallista! Helsingin parasta patonkia, ehdottomasti.

Mikä tässä nyt sitten oli muka niin hämmentävää? No se interiööri! Ravintolan sisustus on nimittäin kuin vanhusten palvelutalon ruokasalista. Asiakaskunnasta iso osa olikin lähihuudien vanhuksia. Sisustus ei ollut millään lailla trendikäs, ei edes retro, vaan persoonatonta viilua lattiasta kattoon. Ja kuitenkin seinillä oli valtavan  hienoja (en nyt muista kenen valokuvaajan) rakennuksista otettuja valokuvia. Mutta sisustus - tai siis sen puute - ei haitannut: ruoka oli erinomaista ja edullista. Ehdottomasti bussimatkan arvoista.

Lomapäivän ilta jatkui herkuttelun merkeissä: iltapala Eerikin pippurissa. En ikinä hyppäisi arki-iltana puoli yhdeksältä bussiin rulla-kebabin vuoksi. Mutta lomalla niin voi tehdä.

Hemmotteluloma Helsingissä, päivät -1 ja 0

Hurraa! Alkava viikko on talvilomaviikkoni. Suunnittelimme ensin lähtevämme muutamaksi päiväksi lähilomalle Tukholmaan, mutta päätimmekin sitten jäädä kotiin. Lupasin itselleni, että käytän Tukholman reissusta säästyneet rahat itseni hemmotteluun täällä kotikulmilla. Pysyy raha Suomessa ja kansantalouden pylpyrät pyörimässä.

Jos totta puhutaan, niin minua ällöttää sana "hemmottelu". Tulee mieleen jokin tyhjänpäiväinen kuumakivihoito tai muu kiusallinen löllyminen jossain mutakylvyssä. Lisäksi olen kuitenkin aika nuuka, joten en osaisi nauttia esimerkiksi jalkahoidosta, vaan pitäisin sitä rahan haaskauksena. Mutta aion tehdä hemmottelun omalla tavallani: asioilla, joita en arkena tekisi.

Vaikka tämä viikonloppu ei vielä lomapäiviä kuluttanutkaan, virittäydyin hemmolomatunnelmaan lauantaina vierailemalla Petri's Chocolate'n juuri avatussa liikkeessä Eirassa. Heräteherkuttelin mustaherukka-suklaa-kakkupalalla ja ostin kotiin vietäväksi pari praliinia ja macaron-leivosta (jostain syystä Petrin listoilta ei vielä löydy cocoroneja).

Petrin suklaat ja kakut ovat siitä hyviä, että niitä ei ole kyllästetty sokerilla, vaan ne maistuvat oikeasti suklaalta ja marjoilta. Monet herkuista on myös täysin laktoosittomia ja gluteenittomia. Petri tekee suklaansa Fiskarsissa, ja kahvila-myymälä hänellä on ollut pari vuotta Töölössä - ja nyt siis myös Eirassa. Samalla keikalla huomasin, että Théhuone oli avannut toisen liikkeen samoille huudeille. Hienoa, että pienet, laadukasta tavaraa myyvät kivijalkakaupat ovat saaneet tuulta alleen ja laajentavat!

Tämän päivän arjen poikkeama oli virpomakahvit kera itse leivottujen pullien: aikuiskahvittelijoille rahkapullaa ja virpojille hiiripullia. Jouduin lahjomaan vieraitakin virpojia hiiripullilla, kun suklaamunat loppuivat kesken ja eräskin trulli rupesi vääntämään itkua. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin - lopulta noitalauma kilpaili, kuka saa hiiripullan ja kenen on tyytyminen Kinderiin.

Lisää huomenna!

Tää sää!

Ihan mieletön auringonpaiste, huippua! Nyt siitä voi taas nauttia. Mulla nimittäin tulee joka vuosi jossain maaliskuun paikkeilla auringon kömpiessä esiin noin viikon kestävä hedari. Viime sunnuntai oli yhtä kirkas kuin tämäkin, ja männäviikon maanantaista perjantaihin meikällä tykytti otsassa, ohimoissa ja silmän takana. Kaamoksen käkkiäinen ei shokitta auringonvaloon totu. Mutta nyt olen taas sinut arskan kanssa, joten kyllä kelpaa.

Tuntuu, että viime viikon poteminen aiheutti hirveän liikuntavajauksen, joten sitä pitänee ottaa takaisin ensi viikolla: mikäli aurinkoiset kelit jatkuvat, aion parina päivänä livistää töistä liukuman turvin vähän aiemmin hiihtämään ja hankkimaan pisamia.

Hommasin siis sukset joulunjälkeisistä alennusmyynneistä. Olen käynyt sitkuttamassa joka viikko ainakin rapiat 5 kilsaa, mikä on minusta ihan hyvä saavutus. Peruskoulun hiihtokisatraumat on siis taitettu. Eikä mennytkään kuin 20 vuotta. Mutta nyt melkein toivon, että lumi pysyisi vielä jonkin aikaa.

Trippi sushirajalle

Ruuanlaitossa määrien arviointi on hankalaa. Ei ole kiva, jos ruokaa jää hirveesti yli, mutta karjalainen minussa kantaa huolta myös siitä, että eihän ruoka lopu kesken. Määrien arviointi on helpointa normiarkena, kun ruokaa väsätään kahdelle. Partioleirien keittiöstä selkäytimeen on iskostunut määrät ja nyrkkisäännöt, joilla 50 leiriläistä ruokitaan ilman suurempaa näläntunnetta tai jämäruokaongelmaa. Vaikeinta on mitoittaa ruoka 6-10 hengelle.

Taka-alalla avosuhsia, keskirivissä käänteistä sushia ja etualalla kierresushia. Keskellä mustalla lautasella myös pisarasushia.

Harjoittelin mitoitusta kuudelle, kun emännöin sushi-iltaa työkavereilleni. Määrissä ei menty pahasti pieleen, joten kirjailen niitä tänne muistiin, jotta voin luntata jatkossa:

• 1 kg riisiä (keitettiin kahdessa erässä)
• 12 rkl riisiviinaetikkaa
• 12 tl sokeria*
• 3 tl suolaa*
• Käsien huljutusveteen reilu loraus riisiviinaetikka ja vähän suolaa ja sokrua.
• 700 g lohta oli aika reilu mutta bueno määrä. Ei tarvinnut kitsastella. Osasta duunattiin grillilohta, osasta tosi reiluja nigirejä ja liistesuiruista tuli vielä makeja.
• 2 avokadoa on hyvä määrä. Ja siitäkin saa jo mukavasti rullia ja nigirejä.
• 1 kurkku on riittävä, 2 oli liiottelua.
• Ravunpyrstöjen määrää en tarkkaillut. Niitä ei todennäköisesti tarvitse kuin muutaman.
• Tamago-munakkaaseen hyvä nyrkkisääntö on 2/3 munaa per henkilö. 4 munaa ja 0,4 dl sokeria.

Kyse oli siis todella reiluista annoksista.

Teimme myös kielitoimistolle palveluksen ja kokosimme suomenkielisen sushisanaston:

• nigiri = avosushi
• maki = kierresushi
• kaliforniarulla = käänteinen sushi
• tamago = muna 
• tamagotchi = pikkumunanen
• epämuodostunut maki = pisarasushi, kyynelsushi 

Ja kuulkaa, tämä oli oivallinen jälkkäri. Oi sitä mitoituksen helppoutta, kun kyseessä on annoskupit.


* virhe korjattu 24.3.2013: Alunperin olin listannut vain puolikkaan annoksen suolaa ja sokeria, nyt listauksessa on korjattu määrä.