Alkupamaus

Huomenna, uuden vuoden kunniaksi ilmoille tärähtää Huippuhomman lähes kahdeksanvuotisen blogihistorian suurin pamaus. Sitä ennen kuitenkin vielä kahvakuulataan, kilistellään skumppaa, pelataan Scrabbleä ja väistellään raketteja. Riemuisaa uuden vuoden juhlintaa!

Pirteä Pikku-Pump

Pakko palata vielä hetkeksi eiliseen hot joogaan. Oli nimittäin melkoinen yö tuo viimeyö! Ohjaaja sanoi kyllä eilisen tunnin alussa, että kuumuus ja vartalonkierrot kiihdyttävät aineenvaihduntaa, ja että syvä ja huolellinen hengitys tekisi harjoituksesta oikein kunnon detox-pläjäyksen, mutta meikäläinenhän kuittasi tämän humpuukkina (enkä siis edes vaivautunut kirjoittamaan tästä detox-asiasta eilisessä postauksessa). No, epäilijää näpäytetään, ja kropan myrkyt ja nesteet lähtivät liikkeelle oikein todenteolla: juoksin koko yön vessassa, hikoilin kuin pieni sika ja näin todella sekavia unia - vähän samanlainen liskojen yö siis kuin joskus opiskeluaikoina, kun juhlinnan jäljet poistuivat kehosta, tosin tällä kertaa kuvioon liittyi ainoastaan kraanavesi ja hot jooga.

Liskojen yö väsytti
Kuva: Matthew Hine, Flickr/CC

Jaksoin levottoman yön jäljiltä painaa työpäivän, mutta kotiin tultua oli pakko ottaa power napit. Päikkäreiden jälkeen singahdin virkeänä serkkujeken kanssa salille - huomataksemme, että hartaasti odotettu GRIT Strength -tunti oli vaihdettu puolen tunnin Body Pumpiin. Harmi juttu, mutta hyvä että korvaava tunti oli kuitenkin järjestetty samantyyppisenä harjoituksena.

Puolen tunnin Pumpissa tehdään siis lämmittely, kyykyt, rintalihakset, selät, vatsat (ja olikohan siinä vielä muuta?) - anyway, kaikki inhottavat, kuten hauikset, ojentajat, hartiat ja askelkyykyt on karsittu pois. Enpä ollutkaan käynyt pitkään aikaan tässä express-pumpissa, ja enkä muistanutkaan, miten kiva ryykäisy se oli! Painoja olisi periaatteessa voinut olla joka liikkeessä vaikka pari kiloa lisääkin. No okei, rintalihaksiin riitti kyllä 10 kg.

Puolen tunnin Body Pump ei ole yhtä tiukka setti kuin se suunnittelemamme GRIT Strength, mutta jäipähän voimia vielä huomiselle - uusi vuosi vastaanotetaan kahvakuulaten ja venytellen, ou jee!

Body Pump 30 min
Kävely 40 min
Enemmänkin olis irronnut!

Tämä juttu on kirjoitettu yhteistyössä Esport Centerin kanssa. Lisätietoja osoitteessa www.esport.fi.

Kinkun sulattelua kuumassa

Urheiluhullu serkkujekkeni Papu singahti lentävällä kalakukolla Kuopiosta Espooseen noin viikoksi. Jeken oman saliketjun kinkunsulatustarjonta oli varsin rajoitettu näin juhlapyhien korvilla, joten Papu päätyi sisältöyhteistyön kautta huhkimaan minun salilleni, Esportiin, etelänlomansa ajaksi - hän tutustuu saliin ja me kirjoitamme muutaman jutun kinkunsulatustreeneistämme blogeihimme.

Ensimmäinen treenilomamme etappi oli Hot Flow Jooga, sillä kinkkuhan sulaa parhaiten kuumassa. Ohjaaja oli tosin miettinyt muitakin metodeja jouluherkkujen sulatteluun: paljon kiertoja, joilla ruuansulatuskanava laitetaan töihin.

Ja kerta kaikkiaan, mehän kierrettiin, väännettiin ja twistattiin selkärankaa kuin märkää pyyhettä olis kuivaksi kiertänyt. Ainakin vartalonkierrot aiheuttivat melkoiset hikilätäköt matolle. Minä olin odotetustikin vähän jäykempi selästäni, Papu kiertyi ketterämmin. Mutta hän onkin kiero savolainen.

Kuuman tunnin jälkeen olo kropassa oli rento ja päässä ihan pimpelipom. Tämä oli oikein mainio päätös rennolle joululomalle, huomenna menen taas takaisin töihin - tosin vain päiväksi, sitten on taas kaksi päivää lomaa. Ja huomenna kinkunsulatusohjelmassa onkin sitten tiukempaa settiä, GRIT Strength.

Hot Flow Jooga 75 min
Kävely 40 min

Tämä juttu on kirjoitettu yhteistyössä Esport Centerin kanssa. Lisätietoja osoitteesta www.esport.fi.

Joulun tunnelmia

Joulu oli suloinen ja rentouttava.

Parasta jouluruokaa oli kylmät kalat ja riisipuuro.

Löhösin sohvalla Zlatan Ibrahimovicin ja Ville Haapasalon kanssa.



Ei tarvinnut huolehtia, pysyykö langat käsissä vai lähteekö touhu lapasesta.

Nyt on kerrassaan rentoutunut ja löhöttynyt olo - tekee ihan hyvää päästä pikku hiljaa arjen syrjään kiinni.

Toinenkin taulu

Viimeinen itse tehty joululahja oli veljen perheelle: kolmen velloksen kuvat lusikkakokoelmassa.

Tässä yksilössä takapuolestakin tuli jo sen verran siisti, että sitä kehtaa esitellä. Harjoitusta, harjoitusta.

Laiskiainen

Mikäs se tämä sitten on?

No sehän on laiskiainen! Bradypus tridactylus.

Kaulahuivi miehelle. Aikuisten kokoa ja paksummasta langasta tehty. Lupaan, että tää on viiminen kaulahuivi tänä vuonna.

Keittiön taulu

Mulla on ollut onnea naimakaupoissa, nimittäin miehen puolen suku tarjoaa aina tosi hyvää ruokaa ja paljon. Tietysti meillä on hyväntuulisia näkemyseroja pyhäruokien suhteen (missä kohtaa jouluaaton aterioita kuuluu syödä puuroa ja missä kohtaa jouluruokia tai kuuluvatko nakit vai sillit vappuun), mutta se kuuluu asiaan.

Niinpä teinkin pukin konttiin perhepotretin viimevuotisten herkkulusikoiden idealla. Lusikat sekalaisista jäämistöistä, taustalla decoupagetettu kangas, kehys Ikeaa. Takapuolesta tuli vähän ruma, mutta eihän sitä kuulukaan katsella.

Hämä-hämähäkkimies

Kaulaliinateemalla jatketaan. Batmanien ja roadkill-elukoiden lisäksi malli taipuu hämähäkkimieheksi.

Hämiksellä ei ole viittaa eikä häntää, joten virkkasin kaulaliinan toiseen päähän kädet. Vähän näyttäis reuma vaivaavan tätä hämähäkkimiestä - sen verran hassunmuotoiset sormista tuli.

Voihan velociraptor!

Lähipiirin pikkupojat saivat joululahjaksi dinosauruspaidat. Oletan, että kuvassa on velociraptor - ja jos ei ole, niin jään kyllä varmasti kiinni, sen verran asiantuntevaa hirmuliskosakkia on vastaanottajien joukossa. Jännä, miten osa kavereista ei osaa vielä sanoa R:ää eikä S:ää, mutta sellaisten sanojen kuin Triceraptos ja Stegosaurus lausuminen ei tuota mitään tuskaa.

On muuten hankala löytää ei-ihan-vauvan-kokoisia yksivärisiä, hyvälaatuisia t-paitoja. Tuntuu, että kaikissa 2-5-vuotiaiden paidoissa on valmiiksi jokin Autot- tai Star Wars -painatus. Tällä kertaa päädyin painamaan pikkujekkejen paitoihin hillittyjä kultaisia, hopeisia ja pronssisia kuvia. Lopputuloksesta tuli ihan hauska. Sain vieläpä sabluunan irti ehjänä, joten tätä kuviota voi vielä vaikka uusiokäyttääkin.

Niin, ja oli minun pakko painaa yksi paita yhdelle yli kolmekymppisellekin dinosaurusasiantuntijalle.

Elukkapuuhkat

Kummityttö siskoineen sai joululahjaksi eettiset elukkapuuhkat: kettu, pesukarhu ja ilves.

Koitin huomioida kunkin elukan erityispiirteet, vaikka silmukkamäärä on kaikkien naamassa sama. Ilveksellä on lyhyin nenä, kuten kissoilla normaalistikin. Ketun kuono puolestaan on pitkulainen ja kapea. Pesukarhun leveää naamaa markkeerasi leveämpi nenä ja valkoiset kulmakarvat. Tiedän, että ilveksellä olisi tupsukorvat, mutta pitkän arpomisen jälkeen totesin, että niistä olisi tullut aivan liian kutittavat.

Hännänpäitä on myös trimmattu lajityypillisiin muotoihin. No okei, ehkä ilveksen häntä ei oikeasti ole ihan noin tymäkkä, mutta tässä piti ottaa vähän taiteellisia vapauksia käytettävyyden ja lämmittävyyden nimissä.

Ohje oli siis Batman-huivin mukaelma, puikot 3,5 mm ja lankana 7 veljestä, paksua Pirkka-lankaa sekä jotain nimettömän langan jämiä. Pesukarhun ohjeen apinoin Hupsistarallaa-blogin kuvien perusteella, mutta kettu ja ilves olivat omia sävellyksiäni.

Lämmintä joulun jatkoa!

Joulun tähti on ehdoton

Aiemmin viikolla meinasin jo ruveta stressailemaan jouluvalmisteluista: "Ääk, ääk, joulukortit pitää lähettää viimeistään 13.12. ja minä oon ensi viikon käytännössä työreissussa ja en oo vielä edes hommannut tarvikkeita saati että olis mitään ideaa kortteihin ja onko se Tiimarikin jo lopettanut toimintansa, missä täällä enää nykyisin on askartelutarvikekauppoja." Sitten jokin napakka mutta zeniläinen joulutonttu sisälläni otti tilanteen haltuun ja totesi: "Pöljä, sulla on kaapit täynnä askartelutarvikkeita, käytät niitä, kyllä sä jotain keksit." 

Ja kertakaikkiaan, paperisäläähän täältä pesee. Tämän vuoden teemaksi hahmottui joulun tähti ja överikuvioiset paperit.

Tein kaikki kortit samalla ajatuksella - pohja, tehostesuiru about kultaisen leikkauksen huudeilla alareunassa ja tähti tehostesuirun vasemmassa reunassa.

Vaikka idea oli kaikissa korteissa sama, niin kaikista tuli silti keskenään erilaisia.

Yhtäkkiä huomasin värikoodailevani papereita ajatuksella "nää on ihan Tuulan värit, tää näyttää Lauralta, tää on Terhi, nämä on Severin värisiä - saako samaan huusholliin laittaa useamman kortin jos ne kerran näyttävät vastaanottajiltaan?"

Täähän meni tänä vuonna paljon kivuttomammin kuin joinain aikaisempina vuosina! Ehkä juuri siksi, että jokaista korttia tehdessä tuli ajateltua potentiaalista vastaanottajaa. Ja näinhän sen just kuuluukin mennä: vaikka tarvikkeet olivatkin jämäkamaa, niin jalostus ja ajatus jalostuksen takana tekee taikoja.

Vielä kun joku taikoisi korttiaskartelun jäljet takaisin paikoilleen...

Great Gatsby ja 1920-luvun asu

Firman pikkujouluista on toivottu, niitä juhlittiin eilen 1920-luvun tyyliin. Meikälikan asu oli osittain itse tuunattu:

Mekko oli alun perin tunika, mutta tuunasin siitä siveänpituisen mekon lisäämällä rimpsua helmaan. Harmi ettei tullut otettua ennen-kuvaa.

Helmet olivat täyttä rihkamaa, hommattu aikoja sitten jostain ruotsalaisesta halpavaateketjusta ja palvelleet ties kuinka monissa kemuissa, niin TKK 100 vuotta -juhlassa kuin mafiateemaisissa pikkujouluissakin. Kukallinen pääkoriste on itse tehty, näpersin sen Great Gatsby -teemaisiin polttareihin.

Laukku on 10 vuotta sitten hommattu, palvellut aiemmin mm. 1980-luvun teemaisissa pikkujouluissa ja nyt siis 1920-luvun kemuissa.

Rannekoru oli myös omaa tuotantoa, tein sen elokuun polttareihin mallikappaleeksi morsiamen askarteluohjelmanumeroon. 

Vaikka itse sanonkin, niin minusta asuni oli varsin autenttinen ja vieläpä melko mukava päällä. Muutenkin 1920-luvun teema oli mainio, ihmiset olivat panostaneet oikein kunnolla. Naisilla oli upeita pääkoristeita, ja valtaosalla miehistäkin oli puku ja mirri sekä kyljyksellä kammatut hiukset. Kuten eräs kollegani sen tänään lounaspöydässä kiteyttyi: "vitsit että oli komeita nörttejä".

Niin, ja bändin keikkakin meni ihan kivasti - tärkeintä oli hauskanpito, ei 100-prosenttinen osuma säveleen.

Tehty!

Jes, marraskuusta on selvitty! Vuoden tympein kuukausi on takana! Kiitos treeniprojektin, kuukausi hujahti kuin siivillä.

Tässä pientä retrospektiiviä marrastreenistä:

• Treeniblogiprojekti nosti liikuntamääriäni. Olin etukäteen ajatellut, että liikun ehkä 3-4 päivänä viikossa, mutta nyt tulinkin liikkuneeksi 5-6 päivänä viikossa.
• Kokeilin uusia lajeja: voimanostoa ja laitepilatesta.
• Löysin ryhtini ja sisäiset vatsalihakseni. Tosin nyt tarttee vain keinoja ylläpitää suhdetta kumpaankin.
• Säännöllisen liikunnan saa mahdutettua kalenteriinsa, jos vain haluaa. Välillä on flunssa tai dagenefter, mutta so what.
• Suurempien treenimäärien vuoksi nukuin sikeämmin ja söin enemmän kuin normaalisti. Luulen myös olleeni keskimäärin paremmalla tuulella kuin marraskuussa normaalisti.
• Jäikö jotain erityistä kipinää? No joo. Jostain syystä Facebook mainostaa minulle toistuvasti Esport Centerin Crosstraining-kurssia. Jotenkin ajatus vähän jopa kiehtoo...

Yksi motivaatiohan marrastreeniprojektilleni oli joululahjojen valmistelu: marraskuussa askartelen joululahjoja, eikä niitä voi oikein vilautella täällä ennen joulupukin vierailua. Eli siinä yksi syy, miksi Huippuhomma muuttui marraskuun ajaksi askartelublogista treeniblogiksi. No, täytyy myöntää, että lahjoja ei ehkä tullut huhkittua niin ahkerasti kuin oli alunperin ajatellut, mutta jonkin verran kuitenkin. Niistä lisää sitten jouluaaton jälkeen.

P.S. Jos joulupukki ei tiedä, mitä minulle kannattaisi antaa lahjaksi, niin liikunta-aiheiset lahjat toimivat: askelmittari, laitepilates-lahjakortti tai urheiluliikkeen lahjakortti.

Syvältä ja poikittain

Tänään laitepilateksessa keskityimme oleelliseen: syviin vatsoihin ja flow'hun. Onnistuin saamaan kiinni flow'n syrjästä useammassakin liikkeessä, ja se oli hienoa - mutta olen nyt aivan fiiliksissä muodostamastani (kylläkin katkonaisesta) yhteydestä syviin vatsalihaksiini!

Mulla on leikattu umpilisäke aikaa sitten. Silloin oli muotia tehdä iso haava, napsasta tulehtunut umppari veks ja harsia haava löysästi umpeen, jotta pahat veret pääsevät pois. Alavatsani oikeaa puolta koristaa siis 20-senttinen arpi, joka tikattiin kiinni vain 5 pistolla (vertailun vuoksi: nykytähystyksellä umpparihaava on ehkä 2 cm ja tikkejä on ehkä ne samat 5). Nyt joku siellä jo ajattelee, että "ei toi ole mitään sektioon verrattuna". Ei tässä nyt olekaan tarkoitus nokittaa kenenkään synnytyskokemuksia, vaan tarkoitukseni on rehellisesti tuijottaa omaan napaani ja todeta, että tuolla umppari-casella on aika todennäköisesti jotain tekemistä sen kanssa, että yhteys oikean puolen syviin vatsoihin on vielä vasentakin puolta kovin paljon puuroisempi. Marjo teki myös ihan hyvän havainnon, että selällä maatessani jalkoja ilmassa kannatellessani oikea jalkani "roikkuu", kun vasen taas on selvästi aktiivisempi.

Olen aiemmin jotekin luullut, että navan vetäminen sisään on yhtä kuin syvien vatsalihasten aktivointi, mutta nyt ymmärrän, että se ei riitä. Tässä muistilistaa itselleni, kuinka voisin jatkossakin saada yhteyden syviin vatsalihaksiin:

• Syvältä ja poikittain: se on se poikittainen alavatsalihas, jota täytyy aktivoida
• Alavatsan on tarkoitus rutistua sivuilta sisäänpäin (kavennus), alaselkään puolestaan voisi koittaa saada poikittaissuunnassa kuperuuden tunnetta (levennys)
• Häpyluun yläosasta piirretään kuvitteellinen suora linja ristiselän uloimpaan selkänikamaan. Sitten koitetaan hivuttaa alavatsan pakettia linjaa pitkin vähän ylöspäin.
• Häntä alas. Vahva häntä. Suoraan alas. Kuten kengurulla.

Kuva: Scott Calleja, Flickr / Creative Commons

Mielikuva, jonka avulla en oikein osaa aktivoida oikeita lihaksia: "kuvittele että sinulla on liian pienet farkut jalassa". Tätä olen kokeillut livenä riittävän usein, joten ajatukseni harhautuvat helposti tukalaan oloon ja jenkkakahvoihin, jotka tursuavat housun kauluksen yläpuolelle. Näihin kuviin näihin tunnelmiin.


Laitepilates 1 h
Kävely 30 min / 3 km

Vaikka kuinka oikean puolen syvät vatsat hapottaisivat nopeammin, niin ei auta muu kuin reenata!

Ryhtiryykäisy

Gymbuddyt olivat tänään joko ylikuntoisia tai estyneitä, joten en minäkään sitten jaksanut raahautua keskenäni jumppaan. Kun keli oli kerran kuiva ja kirpakka, niin lähdin lenkille. Hölkätessä koitin ottaa rauhallisesti ja pitää ryhdin hyvänä - sain nimittäin työkaveriltani lainaan Fit-lehden, jossa kerrottiin vatsan pistämisen (juostessa) johtuvan huonosta ryhdistä.

Eräs selkeimmistä marrastreeni-projektini löydöksistä on todellakin ryhtiin liittyvät asiat.

Teininä/lapsena venähdin pituutta jo varsin varhain, ja äitini teroitti minulle hyvän ryhdin merkitystä toistuvasti. En esimerkiksi saanut saanut olkalaukkua koululaukuksi, koska äidin mielestä se pilaisi ryhdin. Reppu on ergonomisempi. Kiitos äiti - teininä minulla olikin hyvä ryhti.

Lukiossa tein jo sen verran kesä- ja viikonlopputöitä, että itsenäinen nuori nainen pystyi ostamaan itse tienaamillaan rahoilla mitä ikinä lukiolainen nyt yleensä haluaakaan, kuten Marimekon olkalaukun. Porttiteoria kicks in. Sitten tuli TKK ja könötys Alvar Aallon persjalkaisille suunnittelemissa luentosaleissa, könötys tietokoneen ääressä ja työelämässä könötys työpöydän ääressä.

Ja työpöydän äärestä könöttämästä duunikaverinikin minut löysi silloinkin, kun hän toi sen Fit-lehden pistos-ryhti-jutun luettavaksi (ja hän yllätti minut itse teosta könöttämässä, vaikka mulla onkin se post-it-lappu monitorissa muistuttamassa lapaluiden asennosta).

Mutta ehkä jokin on vihdoin naksahtanut päässäni ryhdikkämpään suuntaan. Nimittäin eilen ruokajonossa toinen kollegani (jonka olen tuntenut 7 vuotta) kysyi, "miten sä oot noin pitkä?" Okei, suomalaisvirallinen meriselitykseni oli kengät, mutta oikeasti kengät eivät olleet sen korkeammat kuin muutkaan kenkäni, joten sen täytyi johtua ryhdistä. Olin nääs juuri hetkeä aikaisemmin ajatellut ryhtiä.

On minulla vielä luonnolliseen hyvään ryhtiin matkaa. Siinä matkan varrella täytyisi jotenkin saada parempi tuntuma syviin vatsalihaksiin. Vaikka kuinka yritin lenkilläkin olla ryhdikäs ja syvien vatsojen suhteen stabiili, niin ei mulla ollut kyllä minkäänlaista yhteyttä niihin. Mutta onneksi ei kyllä pahasti pistänytkään, ihan vähän vaan, ja siitäkin pääsin eroon.


Hölkkä 38 min / 4,7 km
Sykkeen keskiarvo 144, maksimi 162

Olis jaksanut enemmänkin, mutta oli vähän liian vähän päällä.

Kahvakuulakoulun tarkkiksella

Kuva: Andrew Malone, Flickr / Creative Commons

Tänään sain nauttia kahden gymbuddyn luksusseurasta: serkkujekke ja oma mies. Osuimme vahingossa hullun kahvakuulaopen tunnille. Paino sanalla ope - alkulämppärit oli nimittäin hyvinkin pitkälti mallia yläasteen liikuntatunti. Juostiin salia ympäri, hypittiin haarahyppyjä. Mutta jollain sairaalla tavalla tykkään kyllä tämän liikkamaikan kahviksista, tyyppi ohjeistaa kuitenkin ihan hyvin tekniikkaa ja kiertää porukan joukossa katsomassa ja oikaisemassa, vaikka tupa olisi ihan täynnä kuulaajia.

Tänään meikä oli jotenkin liikkamaikan silmätikku. Lähdin reteesti hauiskääntöihin 8 kg:n kuulalla, mutta maikka tuli heti korjaamaan tekniikkaongelmani ja tarjoamaan kutosen kuulaa. Etuheilautuksissa ajattelin vähän himmailla ja pistin heilutellen 10 kg kuulalla, mutta eikös haukansilmä tullut tuputtamaan 16 kg kuulaa - vältyin kuitenkin siltä, kun vapaana oli vain 12 kg, ja senkin lainasin opelta. Ja seliinmakuulta seisaalleen tehtäviä rullauksiin se vaati lisää tempoa: "vauhti on voimaa!"

Teimme myös penkkipunnerruksia steppilaudan päällä kahdella kuulalla. Kiitos voimanostokeikan, älysin nyt veivata painoja rintsikoiden alareunan korkeudella enkä olkapäiden tasolla. Plus että kahvakuulakyykyissä mun ryhti pysyi ehkä vähän paremmin kuin normaalisti, koska koitin keskittyä nimenomaan selän asentoon.

Kahvakuula 50 min
Kävely 40 min

Tarkkis kutsui, mutta kivaa oli!

Urheilu ja musiikki

Musiikki tuo parhaimmillaan lisäpotkua urheiluun. Tykkään itse kovasti 90-luvun rokista (esim. Guns'n Roses, Green Day, Offspring) kahvakuulassa ja pumpissa. Body Balancessa viimeisimmässä ohjelmassa oli mielestäni tosi hyvät musat, oli Adelea ja Of Monsters and Meniä. Juostessa en ole vielä oppinut kuuntelemaan musiikkia, homma pendaa kuulokkeista - tavalliset nappikuulokkeet eivät nimittäin pysy korvissani.

Taustamusa on urheilussa ihan ok, mutta heti kun mennään urheiluaiheisiin biiseihin, niin ollaan jo heikommilla jäillä. Ei ole helppoa tehdä musaa urheilusta ja saada sitä kuulostamaan ei-nololta. Tässä kuitenkin minusta parhaat yritykset - parhaat urheilubiisit top 3:

1. Leevi and the Leavings: Tuhannen markan seteli
2. Shakira: Waka waka (this time for Africa)
3. Kummeli: Purista perseellä normaalisti

Kunniamaininta: Röllin voimistelulaulu

Jos urheilusta kertovat biisit ovat hiipimistä heikoilla jäillä, niin urheilijoiden laulamissa kappaleissa humahdetaan jään läpi 100-prosenttisen varmasti. Voitaisko sopia, että urheilijat ei laulais?







Niin. Tänään ei siis urheilutreeniä vaan bänditreenit. Pikkujoulut ja keikka nääs lähestyy. Uskon, että meidän bändimme kuulostaa paremmalta kuin Ringa Ropo, mutta Jarska Isometsän tasolle ei ehkä ihan ylletä.

Laulaminen 2 h

Voi terve, että olin poikki tuon kaksituntisen jälkeen.

30 min kahvakuula

Kahvakuulaaja(?)-patsas kesällä Reykjavikin keskustassa 

Kovaa vauhtia marraskuun loppupuolta mennään, ja vasta nyt ehdin ekaa kertaa tässä kuussa kahvakuulaan. Olen aiemmin käynyt Esportin 50 minuutin normikahviksissa, mutta tänään 30 minuutin Kettlebell Express sopi paremmin aikatauluhin. Olen aiemmin ajatellut, etten viitsi 30 minuutin vuoksi vaivautua, mutta kyllä tässä puolituntisessa oli ihan riittävästi haastetta. Ja vielä kun yhdisti salikeikan kauppareissuun, niin kyllähän tässä ihan kivasti tulee liikuntaa tällekin päivälle.

Kettlebell Expressissä vedettiin ensin nopeat lämmittelyt, ja sitten ryykästiin tositoimiin: 4 melko lailla kokovartaloliikettä aika isoilla kuulilla (puolet liikkeistä tehtiin itse asiassa 2 kuulalla). Jokaista liikettä tehtiin 4 x 45 sekunnin sarjat, ja 15 sekkaa taukoa sarjan välissä ja minuutin tauko aina vanhan ja uuden liikkeen välissä. Löysin Expressistä uuden hapotusliikkeen nro 1: Etuheilautus, jossa mennään kyykkyyn silloin kun kuula on ylhäällä. Yhden käden tempaisut ovat mukavia, samoin kahden kuulan maastaveto, jossa hypätään vielä kuulien varaan ojentajapunnerrukseen. Loppuun tehtiin vielä yksi pidempi sarja palauttavia liikkeitä ja dynaamisia venytyksiä.

Kahvakuula 30 min
8 kg ja 12 kg painoilla

Kävely 3 x 20 minuuttia
Kotoa salille, salilta kauppaan ja kaupasta kotiin

Tiukkaa settiä!

Kuhinaa Tapiolassa

Kävin aamulla kevyellä hölkällä. Henki kulki, asento piti, varpaat rullasivat ja ilma oli kiva, mutta jalat olivat vielä hiukan tukossa kuluneen viikon rasituksesta. Jalkojen tönkköyden lisäksi korkeat sykkeet kertoivat myös viestiä, että palautuminen kuluneesta viikosta on vielä kesken.

Aika paljon oli kävelijöitä liikkeellä Tapiolan tuntumassa. Selvisi, että siellä oli joulukauden avajaiset. Jotain joulupukkimeininkiä ja miniponiajelua. Kiva että Tapiolassakin on kuhinaa, kun tuntuu, että metrotyömaa ja väliaikaiset liikennejärjestelyt ovat kuihduttaneet keskusta jonkin verran.

Kuva: Ainoan mediatiedot

Esimerkiksi kauppakeskus Ainoa on minusta tosi tervetullut Tapiolan elävöittäjä. Olen kuullut yllättävän monen parjaavan Ainoaa ja sanovan sitä noloksi. Luin jostain kritisointia, miten kauppakeskukseen toivottiin enemmän paikallisia yrittäjiä. No, minä en jaksa marista, päinvastoin, toivotan jokaikisen palvelun lämpimästi tervetulleeksi Tapiolaan. Tein pienen surffauskierroksen Ainoan liikkeiden nettisivuilla ja päädyin laskuissani seuraavaan lopputulokseen: 15 Ainoan 30:sta liikkeestä on joko uusimaalaisten yrittäjien toimipisteitä tai franchising-yrittäjien vetämiä liikkeitä. Siis 50%, mikä minusta on kyllä aika hyvä prosentti. Että minkälaisia yrittäjiä pitäisi vielä olla? Nyt oikeesti, purnaukset pussiin.


Hölkkää 35 min / 4,9 km
Sykkeen keskiarvo 160, maksimi 170

Ryhtiräätälin kynsissä

Toinen laitepilatestunti. Marjo oli sitä mieltä, että selkäni oli maanantaina sen verran kankea, että tänään olisi hyvä idea vetreyttää sitä, erityisesti alaselkää. Ja mikäpäs siinä, kyllähän se minulle sopi, varsinkin kun keskiviikon voimailukeikan jälkeen muistin yleensäkään selkälihasten olemassaolon - maastavedot nääs kolkuttelivat vielä vähän ulkofileissä.

Koin joitakin ahaa-elämyksiä selästä, joten kirjailenpa niitä tähän muistiin:

Ahaa nro 1: Hyvä ryhti vaatii vahvoja selkälihaksia. Hyvä ryhti ei ole ainoastaan ulkonäkö- ja fiilisjuttu, vaan ryhtilihakset nostavat selkänikamia irti toisistaan, jotta hermot mahtuvat kulkemaan nikamien välistä. Tai otetaan toisinpäin: jos hermot jäävät puristuksiin selkänikamien väliin, niin se se mahtaa vasta sattuakin.

Ahaa nro 2: Alaselkäni on vähän notkollaan. Välillä on tunne, että alaselän lihakset ovat hapoilla ihan vaan normaalista olemisesta, vaikkapa pitkän kävelylenkin jälkeen. Jos normaali asento hapottaa lihaksia, niin ei se ihme ole, että alaselkä on jäykkä, enkä oikein saa pyöristettyä sitä. Kyllä minä teoriassa tiedän, että syvät vatsalihakset auttavat tukemaan alaselkää ja estämään sen ylirasittumista, mutta en selvästikään ole vielä löytänyt kaikkia syviä vatsalihaksiani. Tänään monessa liikkeessä yritin saada yhteydettä niihin (aivoni kutsuivat syviä vatsalihaksia samaan tapaan kuin yksinäinen, epätoivoinen avaruussukkula koittaisi saada signaalia Houstoniin: "Houston, do you copy?" Abs, do you copy?), mutta vasta lopun elefanttiliikkessä hoksasin (ainakin osittain), mistä kohtaa niitä liikutetaan.

Ahaa nro 3: Ihmisellähän on rintaranka! Ja sitähän voi liikuttaa!

Ahaa nro 4: Vaikka ruumiinrakenteeni onkin enemmän isäni puolelta perittyä, niin kylläpä vaan Kososen suvun kyttyrä alkaa jo näkyä meikäläisenkin yläselässä. Jos ei lapojen ympäristön lihakset jaksa yksin vetää yläselän kyttyrää sileäksi, niin rintakehän ja solisluiden huudeilla olevat lihakset voivat auttaa toiselta puolelta.

Kertakaikkiaan, tuli parempi tuntuma selkään kuin maanantaina, ja rintakehäkin aukesi jossain vaiheessa. Mutta kyllä sitä veivattiin, kierrettiin ja taivuteltiinkin. Ja Marjo on tosi hyvä tsemppaaja. Tunnin jälkeen oli sellainen olo, että voisin melkein tehdä selkärangalla aaltoliikettä. Jos selässä on kerran laitetunnin jälkeen näin liikkuvainen olo, niin tämähän on ihan oikeasti täysin varteenotettava vaihtoehto selkähieronnalle. Joutuuhan tässä tekemään itse pirun paljon enemmän hommia kuin hierojan pöydällä maatessa, mutta sehän ei oo huono.


Laitepilates 1 h
Laulaminen 1 h 30 min
Kävely 40 min / 4 km

Lyhyt historia lähes kaikesta liikunnastani, osa 2: aikuisuus

Olin ajatellut meneväni hölkkäämään tänään, mutta eilisen voimailun jäljiltä kroppa on aika tönkössä kunnossa. Lisäksi huomenna mulla olis toinen tunti laitepilatesta, joten ehkä tänään olis hyvä pitää välipäivä. Niinpä voinkin jatkaa tilitystä lapsuuden traumojen jälkeisestä ajasta.

--

Muutettuani pois kotikotoa myös liikuntamääräni romahtivat. Asuin Otaniemessä ja opiskelin Otaniemessä, joten minun ei tarvinnut juurikaan hyötyliikkua paikasta toiseen lukukausien aikana. Kävin silloin tällöin hutkimassa sählyä opiskelukavereiden kanssa ja viikonloppuisin tein pitkiä kävelylenkkejä, mutta siinä se sitten pääasiassa olikin. Niin, ja vastasinhan minä Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan hallituksessa liikunta-asioista - tosin sillä ei ollut oman liikunta-aktiivisuuden kanssa oikeastaan mitään tekemistä.

Opiskelujen kesäkaudet olivat liikunta-aktiivisuudessa asia erikseen. Fillaroin kesätöihin lähes säällä kuin säällä, ja koska jokainen kesätyöpaikkani oli noin kymmenen kilometrin päässä asunnostani, liikuntaa kertyi kesän mittaan ihan mukavasti. Ja vielä ihmettelin, miten olin kesän lopulla aina niin paljon sutjakammassa kunnossa kuin vappuna.

Liikuntaharhaluuloinen sohvaperuna?

Valmistumisen jälkeen, muutaman vuoden työelämässä oltuani olin jo vaarassa lipsahtaa liikuntaharhaluuloiseksi sohvaperunaksi: Uskoin vilpittömästi olevani aktiivinen liikkuja, koska kävin kerran viikossa joogassa ja kerran viikossa kolmen vartin rauhallisella kävelylenkillä. Hah! Olin myös vakaasti sitä mieltä, että vaatteeni olivat huonolaatuisia, koska ne tuntuivat kutistuvan - pesussa varmaankin. Samaan aikaan kärsin vieläpä hirveistä päänsäryistä.

Sitten koitti totuuden hetki, vedenjakaja, uuden ajanlaskun alku. Työnantajani sponssaamaan työterveysohjelmaan kuuluu "määräaikaishuollot", siis tasakymmen- ja viisvuotistarkastukset. Omassa 30-vuotistarkastuksessani terkkarin tuomio oli tyly: lievä ylipaino ja lisäksi verensokeri hilluu kakkostyypin diabeteksen rajoilla. Tuomiota ryyditti vielä lakoninen kommentti: "näillä ei ole tapana korjaantua itsestään iän myötä". Työterkkarin tuomion jälkeen liityin siltä seisomalta kuntokeskuksen jäseneksi, ja päätin käydä jumpassa vähintään kaksi kertaa viikossa. Jätin myös joksikin aikaa kaiken lisätyn sokerin, valkoiset jauhot, riisin ja perunan pois ruokavaliostani.

Nyt olen jaksanut käydä jumpassa keskimäärin kahdesti viikossa reilun kahden vuoden ajan. Ensimmäisen puolen vuoden ajan se oli yhtä tervan juontia. Ainoa motivaattorini tuolloin oli liikuntakeskuksen jäsenmaksun suoraveloitus - että pakkohan minun oli siellä käydä edes kahdesti viikossa, jotta saisin rahalleni vastinetta. Puolen vuoden jälkeen kuntoni alkoi parantua, ja rupesin käymään rankemmissa jumpissa - edelleen pääasiassa velvollisuuden tunnosta, mutta enää liikunta ei tuntunut niin tympeältä. Jossain vaiheessa tajusin, etten ollut moneen kuukauteen kärsinyt migreenistä.

Vuoden säännöllisen kuntoilun jälkeen aloin tuntea kropassani levottomuutta, jos en ollut käynyt jumpassa viikkoon. Ja nyt, reilun kahden vuoden aktiivisen liikkumisen jälkeen voin tunnustaa olevani hieman koukussa säännölliseen rääkkiin. Lisäksi tätä nykyä voin vilpittömästi vakuuttaa nauttivani treenistä jo sen aikana, en pelkästään urheilun jälkeen.

En edelleenkään ole mikään täydellisyyden tavoittelija. Tavoitteeni ei ole juosta koviten tai hypätä korkeimmalle. Minussa ei myöskään ole kilpailuhenkeä. En tavoittele täydellistä kroppaa. Liikkumismotivaationi on yksinkertaisesti hyvä olo.

Liikuntatottumuksiltani olen sporttishoppailija, joka kokeilee vähän kaikkea silloin kun huvittaa tai kun itselle sopii. En harrasta mitään tiettyä lajia, enkä käy kenenkään tietyn ohjaajan tunneilla minään tiettynä aikana - se olisi minusta stressaavaa sitoutumista. Senpä vuoksi ryhmäliikuntatunnit ja itsekseen harjoitettavat lajit sopivat minulle parhaiten - ainakin tähän elämäntilanteeseen.

Onko minulla sitten jotain tavoitetta? Maratoni tai puolikas? Ei. Lyhyen tähtäimen tavoite on voida hyvin kuukauden jokaisena päivänä. Pitkän tähtäimen tavoitteeni on päästä kuusikymppisenä omin avuin kyykkyyn ja ylös.

Mallia kuusikymppisille

Voimaa!

Viikon toinen uusi lajikokeilu, ja vasta keskiviikossa mennään! Suuntasimme tänään duunikaverini kanssa työpaikan kellariin, ohjelmassa kello viiden sali ja taremmin ottaen voimanosto. Tämä kollegani on silkkaa terästä ja harjoittanut voimanostoa enemmänkin: mimmi nostaa penkistä 80 kg. Olin siis hyvässä seurassa.

Lämmittelyjen ryydittämänä aloitimme urakkamme kyykyistä. Haimme tuntumaa ensin pelkällä tangolla, sitten lisäsimme painoja pari kertaa ennen kuin sopivan kutkuttava taso löytyi. En kyllä muista paljonko sitä rautaa tangossa oli. Minä tein 5 x 5 sarjan (5. toisto oli aina aika tiukilla), kollegani veteli menemään 5 x 12. En ihan päässyt riittävän syvälle kyykkyyn, eli reidet eivät olleet lattian kanssa linjassa, mutta kyllä se silti tuntui. Ja hikkee pukkas.

Seuraavana vuorossa oli penkki, siinäkin aloitimme ilman painoja, ja lisäsimme sitten lättyjä tankoon - miten en muista tätäkään - ehkä 10 kg verran. Penkki oli tiukka. Vaikeinta oli liikerata: ylhäällä käteni hapuilivat ihan liikaa pään suunnassa ja alhaalla liikaa olkapäiden huudeilla, kun olisi pitänyt tuoda tanko alhaalla rintsikoiden alareunaan, ja nostaa se siitä suoraan yläpuolelle. Vaikhiaa.

Vikana vuorossa se, mitä olin odottanut eniten: maastaveto. Päädyimme tyrkkäämään 10 kg kiekot kumpaankin päähän tankoa ja veivasimme sillä. Homma helpottui, kun sain vinkiksi katsoa itseäni peilistä silmiin, silloin asento pysyi paremmin kurissa. Siltikin vaikeinta oli muistaa hengittää ja ryhdistää asento lopuksi. Siis ryhti ja hengitys - ihan kuin olisin taistellut näiden asioiden kanssa siellä pilateksessa ja ihan normaalisti istuessanikin.

Loppuun sain vielä kuumia vinkkejä leuan vedon harjoitteluun, kuinka oikeaa tatsia voi hakea matalalta "puolimakaavasta" asennosta ja tangossa roikkuen kuminauhan avulla.

Kiitos!


Voimanosto 1 h 10 min
Vähän piti välillä päästellä ähkimisen ääniäkin

Kävelyreissu ruokakauppaan

Tämän päivän liikunnat menivät taas hyötyliikunnan piikkiin: normikauppareissu. Mutta onpahan huomisen ja ylihuomisen ruuat ratkaistu. Huomenna syödään kanasalaattia ja ylihuomenna lindströmin pihvejä. Kanasalaattiin tulee salaatin ja kanan lisäksi kurkkua, avokadoa, mandariinia, mangoa, manchego-juustoa ja varmaan jotain pähkinöitä tai siemeniä. Lindströmin pihvien luotto-ohje on peräisin Safkaa-keittokirjasta.

Luotto-lindströmit

Ruoka on kyllä ihana asia, vaikkakin arkisin ruuan keksiminen ja taikominen on joskus vähän tympeää. Meillä on kahden aikuisen huusholli, mutta siltikin teemme oikeaa ruokaa myös illalla töiden jälkeen -  ei siis mitään teetä ja voileipiä. Viikonloppuna syödään kunnon ruokaa kahdesti päivässä.

Luottosalaatti

Ei meidän ruokamme aina ole lämpimiä - ainakin pari-kolme kertaa viikossa syömme jotain ruokaisaa salaattia. Eikä meidän ruokamme aina ole kovin raskaita - suosimme ainakin kerran viikossa keittoja. Emme syö eineksiä, paitsi nakkeja ja makkaroita joskus. Vielä pari vuotta sitten söimme pasta bolognesea aina, kun emme keksineet mitään muuta ruokalajia, mutta nykyisin kalakeitto on syrjäyttänyt jauhelihakastikkeen no-brainer-ruokana. Vielä pari vuotta sitten saatoimme hakea take-away-pizzaa laiskamadon iskettyä, mutta nykyisin haemme sushia, mikäli kokkaus ei nappaa.

Pahe: nakkisämpylät

No entäpä muut ateriat sitten? Kuten sunnuntaina kirjoitin, en pysty poistumaan kotoa ilman aamiaista. Aamiaiseni koostuu aina kahvista ja yleensä turkkilaisesta jugurtista sekä juustovoileivästä. Joskus syön puuroa, mutta yleensä en jaksa keittää.

Normisoppa

Lounas on minulle myös ehdoton juttu. Olen ollut nykyisessä duunissani 7 vuotta ja tuona aikana olen jättänyt lounaan väliin (tai korvannut sen voileivällä) ehkä maksimissaan 5 kertaa. Tuona aikana en ole kertaakaan ottanut mukaan lounaaksi omia eväitä, kun en vain jaksa sitä askartelua ja epätasaisesti mikrotetun ruuan närppimistä - saman talon alakerrassa on kuitenkin ihan hyvä ruokala. Ruoan kanssa juon rasvaista piimää ja vettä. Jälkkäriksi otan hedelmän ja säästän sen iltapäivän välipalaksi - paitsi tänään, kun oli mustikkakukkoa.

Heikko kohta: hampparit

Syön mielestäni melko terveellisesti, en suunnittele ruokiani treenien kannalta ja repsahtelen aina silloin kun siltä tuntuu. Hampurilaiset (ei pikaruokaloiden) ovat heikko kohtani. Itse tehdystä tuoreesta pullasta en kieltäydy koskaan. Köyhät ritarit uppoavat aina. Ja kylässä syön kaikkea.


Kävely 30 min / 3,3 km
Käynti sika-nauta-metsällä