Islanti - UKKK

Tämä postaus sisältää käytännön vinkkejä ja suosituksia Islantiin - tuo edellinen matkakertomus kun venyi jo pelkästä matkaturinasta melko pitkäksi. Nämä olivat siis kysymyksiä, jotka itselläni pyöri mielessä ennen reissua, joten tässä yhden keikan perusteella ehdottoman luotettavia ja asiantuntevia vastauksia. Huippuhomman usein kysytyt kuvitteelliset kysymykset (UKKK) Islannista, olkaa hyvä.


Onko se niin kallis maa kuin puhutaan?

Joo ja ei. Pelkäsin, että Islanti olisi kalliimpi, mutta se olikin aika lailla Suomen hintainen - ehkäpä parin vuoden takainen talouskriisi näkyy vielä hinnoissa. Hotellit ovat kalliimpia kuin Suomessa, mutta kannattaa olla hyvissä ajoin liikenteessä, niin voi bongata hyviä tarjouksia - meille kävi näin ensimmäisen hotellin kanssa. Ravintolassa syöminen on halvempaa kuin Suomessa, ravintolassa juominen taas samanhintaista tai kalliimpaa. Autonvuokrat ovat aika samoissa hinnoissa. Vaatteet vaikuttivat ehkä aavistuksen kalliimmilta kuin Suomessa, mutta toisaalta Reykjavikin keskustassa ei ollut yhden yhtä henkkamaukkaa tai ginatrikoota, vaan kaikki kaupat, joissa itse kävin, myivät laaturiepuja.


Pärjääkö englannilla?

Mainiosti! Ihan kaikki puhuvat englantia, Reykjavikin ulkopuolellakin. Ja vaikka sanavarasto olisi suppeahko, niin siltikin he yrittävät. Plus että ihmiset olivat joka paikassa aivan älyttömän ystävällisiä.


Jos osaa Ruotsia, niin ymmärtääkö Islantia?

Litli-Geysir, Pikku-Geysir

Ei. Kirjoitetusta kielestä voi päästä vähän jyvälle, mutta puhuttua kieltä ei ymmärrä.

Kuinka pohjoisessa Islanti on?

About Oulun korkeudella. Kesäillat ovat siis valoisia ja talvipäivät hämyisiä.

Kuinka iso kaupunki Reykjavik on?

Reykjavik lintuperspektiivistä

Jotain Jyväskylän ja Kuopion välistä, mutta paljon tiiviimmin rakennettu. Kaupunki on matala: aaltopellillä (sääsuojaus!) päällystettyjä idyllisiä omakotitaloja ja pieniä kerrostaloja.

Kauanko sinne lentää?

Icelandairin suora lento kesti noin 3 tuntia suuntaansa.

Millainen aikaero on?

Islanti on 3 tuntia Suomea jäljessä. Ainakin kesällä.

Mikä valuutta?

Islannin kruunu. Vaikka inhoan 8:n kertotaulua, niin minusta oli helpointa mieltää hintoja seuraavaan kaavaan perustuen: 800 kruunua on noin 5 euroa.


Paljonko rahaa tarvitsee vaihtaa?

Ei paljoa. Käytännössä kaikkialla (kaupassa, bussissa, nähtävyyksissä, nakkikioskilla) käy pankkikortti - sekä debit-/credit-kortti että Visa Electron. Lisäksi valuuttakurssit ovat itse asiassa suotuisammat, kun maksaa kohdemaassa suoraan kortilla.


Voiko kraanavettä juoda?

Voi, se on vieläpä tosi hyvänmakuista. Unohda siis pullovedet (paitsi se ensimmäinen pullo, jotta saat täyttöpullon loppureissuksi).


Haiseeko vesi rikiltä, kuten jotkut sanovat? Tarttuuko haju ihoon ja hiuksiin, kun käy suihkussa?

Riippuu paikasta. Yövyimme kaiken kaikkiaan kolmessa eri hotellissa, ja kahdessa ensimmäisessä vesi ei haissut lainkaan. Kolmannessa hotellissa kuuma vesi tosiaan haisi rikiltä. Haju riippuu kaiketi siitä, tuleeko kuuma vesi kyseiseen paikkaan suoraan geotermisestä pumppaamosta vai lämmitetäänkö se jossain "välivarastossa" ennen suihkusta ulos laskemista. Rikki haisi iholla ehkä vartin suihkussa käynnin jälkeen, mutta sitten se häveni. Haju ei tarttunut vaatteisiin.


Millainen sää siellä on (heinäkuussa)?

Vasemmalla sataa rankasti, oikealla ei

Arvaamaton. Reissuamme edeltäneen viikon oli kuulemma satanut ihan läpeensä. Meidän kohdallemme vesisade sattui ainoastaan viimeisenä iltapäivänä-iltana. Vuorista johtuen sateet ovat hyvin paikallisia. Lämpötila oli +7 ja +15 välillä. Koko ajan tuuli. Atlantin läheisyys tekee ilmasta raaemman ja raikkaamman kuin täällä koto-Suomessa.


Eli minkälaista vaatetusta kannattaa ottaa mukaan?

Tuulen- ja sateenkestävää. Myös kaupunkikenkien on hyvä olla vedenkestävät. Kuorihousujen alla pidin ohuempia tai paksumpia sukkahousuja. Takin alla joko pitkähihaista trikoopaitaa ihan pelkältään tai neuleen kanssa ryyditettynä. Ratsastuksessa ja jäätikkövaelluksella ohut villakerrasto oli pop. Pipo ja hanskat olivat silloin tällöin tarpeen. Kaulaliina auttaa kumman paljon viluntunteeseen. Pilvisinä päivinäkin voi olla kirkasta, joten suosi aurinkolaseja etenkin ajaessa. Omaa pukeutumista ei kannata verrata paikallisiin: reykjavikilaiset kulkevat pikkukengissä koiranilmallakin, ja lyhythihaisia ja shortseja näkee paikallisten päällä heti, kun aurinko vain vilahtaakaan pilvien takaa. Ja vaelluskengillä ei sitten ajeta autoa, vaan ajokengiksi varataan mukaan vaikkapa tennarit.

Missä kunnossa tiet ovat?

Tällaisia ne tiet olivat. Osa vähän mutkikkaampia.

Golden circlen, Snaefellsnesin ja etelän tiet ovat Suomen kantateiden tasoa, siis päällystettyjä, yksi kaista kumpaankin suuntaan. Meidän matkallemme osuneet hiekkatien pätkät voi laskea yhden käden sormilla, kyseessä oli tyypillisesti jokin "pistoraide" päätieltä nähtävyyteen. Etelässä tiet ovat suoria, Snaefellsnesillä mutkaisempia ja niemimaalla saa jatkuvasti kytätä tien varressa laiduntavia lampaita. Jyrkkiä, 12-15 asteen sikaanillisia nousuja ja laskuja oli muutama. Mäissä oli talvikelien varalta merkki, jossa kehotettiin käyttämään ketjuja renkaiden ympärillä sekä levennys, johon voi pysähtyä kiinnittämään hilut renkaisiin. Yleisin nopeusrajoitus on 90 km/h (minun oli kyllä välillä pakko hidastaa kahdeksaankymppiin mutkissa, se tuntui jotenkin hallittavammalta). F:llä merkityille teille ei normiautolla ole asiaa.


Pärjääkö tavallisella henkilöautolla vai tarvitseeko nelivetomaasturin?

Uskollinen Skodamme

Olimme varanneet vuokraamosta tavallisen henkilöauton, mutta saimmekin 4-vetofarmarin. Tavallisellakin autolla olisi pärjännyt. Jos lähtee sisämaahan jäätiköiden vierustoille, niin tarvitsee järeämmän kiesin.


Onko jotain vinkkejä ja suosituksia autovuokraamoista?

No me vuokrattiin Budgetista a) koska niiden vuokrapiste Reykjavikissa oli inhimillisen kävelymatkan päässä, b) koska se oli edukas ja c) koska niiden palautusajat viimeiselle päivälle olivat joustavimmat (emme nääs osanneet sanoa etukäteen, palautammeko auton kolmelta, kuudelta vai yhdeksältä).

Mites liikennekulttuuri ja auton käyttö yleisesti?

Autoilijat ovat jalankulkijoita kohtaan kohteliaampia kuin Suomessa - jalankulkijat myös olettavat saavansa tietä autoilijoilta.  Liikenneympyröitä on etenkin Reykjavikin edustalla paljon. Tiet häviävät usein "horisontin taakse", joten pysyttele visusti oikealla kaistalla. Kun pysähdyt ja avaat oven, niin saata ovi auki hantaakista pidellen - muuten navakka tuuli voi riuhtaista oven liiankin voimakkaasti mukanaan.

Olisko hotellisuosituksia?

Thingholtin aula

Kaikki kolme hotellia olivat ok, aamiainen sisältyi hintaan jokaisessa. Yövyimme Reykjavikissa kahdessa hotellissa: Centerhotel Thingholt ja Fosshotel Baron.

• Thingholt oli todella siisti ja moderni. 2 hengen huone oli pieni ja tyylikäs, kylppäri iso ja tyylikäs. Ilmainen wi-fi huoneissa. Kuuma vesi ei haissut. Ei parkkipaikkoja.
• Baron oli uusittu ehkä 90-luvulla, ihan siisti sekin, mutta ajan hammas näkyi jo. Ilmainen wi-fi hotellin aulassa. Kuuma vesi haisi rikiltä. Hotellin edustalla oli hyvät parkkipaikat.

Vikissä yövyimme hotelli Eddassa, sen juuri valmistuneessa laajennusosassa. Olimme todennäköisesti ensimmäiset yöpyjät, sillä huoneessa haisi vielä maali ja pihalla oli paljon rakennustelineitä ja -välineitä. Huone oli todella siisti, tyylikäs ja tilava. Koko huoneen korkuisesta ikkunasta oli näkymä mustille hiekkarannoille ja (koska maalinhajun vuoksi jouduimme tuulettamaan) avoimesta ikkunasta kuului Atlantin kohina. Aulassa ilmainen wi-fi, vesi ei haissut.

Näkymä Eddan ikkunasta

Entäs hyviä ravintoloita?

Fish market

Fish market

Paikallinen farang-gaijin: modernia fine diningia pienellä aasialaisella twistillä, joskaan ei ihan yhtä aasialaiskikkaileva eikä hintava kuin Helsingin Farang tai Gaijin. Menu perustuu meren antimiin, mutta siihen kuului myös possun ribsejä ja lammasta. Paikka on paikallisten täyteen varaama, juuri aukeamisaikaan kuudelta voi saada juoksupaikan baaritiskiltä. Söimme täällä viimeisenä iltana tosi hyvän 9 ruokalajin maistelumenun juurikin keittiönviereisellä baaritiskillä.

Sushisamba 

Islantilais-japanilais-latinalais-amerikkalainen fuusioravintola ensimmäisen hotellimme naapurissa. Fishmarketia rennompi fiilis ja nuorempi asiakaskunta, joka koostui pääasiassa paikallisista. Sunnuntai-iltana paikka oli täydehkö, mutta mahduimme syömään ilman pöytävarausta.

Söimme ravintolan suositusmenun, joka koostui paikallisesta kuminaviinasta, neljästä suolaisesta ruuasta ja kolmesta jälkkäristä. Sashimilautasia korjatessaan tarjoilija kysyi "Did you enjoy the whale? Was it your first time?" Uups. Olimme siis kiskaisseet "tieteellisiä tarkoituksia" varten pyydystettyä valasta. Menu jatkui kestävämmissä merkeissä hummeri-chorizo-sikarilla (mainiota), sushiannoksella (ehkä vähän pliisu), lampaan lavalla (nam!) ja suklaisella jälkkäritriplalla (överit). 

Fjörubordid

Hummeria lisukkeilla

Herkullisen hummerin kotipaikka Stokkseyrissa, noin kolmen vartin ajomatkan päässä Reykjavikista. Hummerikeitto on maukasta ja pehmeää, mutta varsinainen herkku on pannussa pöytään kannettavat valkosipuliset hummerin hännät. Hummerit olivat uskomattoman maukkaita ja mehukkaita, ja maistuivat parhailta suoraan kuoresta imastuina. Paikan jälkkärikakutkin näyttivät ihanan kotikutoisilta ja runsailta, mutta en halunnut pilata täydellistä pääruokaelämystä. Parasta merenelävää, mitä olen syönyt.

Lindin

Lindin

Ei nyt ehkä mikään supererikoinen paikka, mutta Golden circlen keikalla hyvinkin varteen otettava ja melko rauhallinen lounasmesta Laugarvatn'ssa, Thingvellirin ja Geysirin välissä. Muita vaihtoehtoja Golden circlellä olisi yliruuhkainen hotelli Geysirin ravintola ja nakkikioski-ranskis-pikaruokapaikat. Lindin on kuitenkin ihan oikea lämmintä ruokaa tarjoava ravintola (Suomessa vastaavassa paikassa olisi ABC).

Lindinin suklaamousse

Seabaron

Seabaron vihreissä rantamakasiineissa

Legendaarinen ja edullinen kalastajakeittiö sataman vihreissä makasiineissa. Hummerikeitto on täydellinen lämmike ja nälänsiirtoruoka valassafarin jälkeen.

Happ

Happ

En tiedä, saako Happ'sta oikeaakin ruokaa, mutta ainakin se oli oivallinen paikka pikkunälän taltuttamiseen. Sandwichit ovat herkullisia ja laadukkaista raaka-aineista tehtyjä, mehut lingotaan paikan päällä ja smoothievalikoima on kekseliäs.


Mikä olisi oikein paikallista herkkua?

Skyr

Tuore kala. Edullisissa fish&chips-paikoissakin kala on tuoretta ja kalalaji vaihtelee päivän saaliin mukaan. Lammas on myös paikallista ja hyvää. Minä kun en ole kovin paljoa makean perään, niin paras jälkiruoka oli mielestäni marjoilla höystetty Skyr, rahkamainen hapanmaitovalmiste. Suklaakuorrutteista lakua myydään joka kaupassa. Paikallinen kirkas on kuminalla maustettua.

Kuminaviinaa

No tuottiko mikään juttu pettymystä?

Leipä. Vaaleaa höttöä. Tummakin leipä oli vain siirapilla värjättyä vaaleaa höttöä.

Olafsvik. Snaefellsnesin kierroksella nälkäänsä ei kannata pantata Olafsvikiin saakka. Olimme katsoneet kartasta, että Olafsvik olisi vähän isompi paikka, ja että sieltä varmasti löytyisi ruokapaikka ja jotain nähtävää - mutta ei. Paikka oli nukkuva omakotitalotaajama, jossa oli yksi ravintola (joka oli kiinni) ja yksi kahvila (jonka pitäjä kuitenkin ystävällisesti taikoi meille ihan maittavat kanasalaatit).