Älä kokeile tätä kotona: kookosöljy aurinkovoiteena

Törmäsin ensi kertaa ajatukseen käyttää kookosöljyä aurinkorasvana pari vuotta sitten Kemikaalicocktailissa. Viime kesänä siitä kirjoitti Uusi Musta. Kun äskettäin umpijuppi Avaruusasemakin hehkutti kookosöljyn erinomaisuutta ihovoiteena, niin kyseessä ei voinut olla enää pelkkä hippien höyryäminen. Niinpä minäkin päätin kokeilla. Ostin purkin kookosöljyä, annostelin aurinkorasva-annoksen pikkupurkkiin ja jätin ison purkin keittiön kaappiin ruuanlaittoa varten.

Männäviikon torstaina ohjelmaksi oli suunniteltu Korkeasaarta. Ajattelin, että nyt olisi oiva hetki testata kookosöljyä aurinkovoiteena. Jäin suihkun jälkeen tuhertamaan kylppäriin öljypurkin kanssa. Näillä keleillä öljy oli varsin juoksevaista, joten se levittyi helposti - liiankin helposti. Öljyä sormiin tarttui vain pieni määrä kerralla ja siitäkin osa pisaroi sormenpäistä suoraan lattialle. Aikani tuherrettua sain kuin sainkin lihakseni öljyttyä. Tulos: Liukas kroppa, liukas lattia, öljytahraiset alusvaatteet ja imelä aasialaisen ruuan ällöhaju iholla. Not exactly my cup of tea. Painelin takaisin suihkuun ja jynssäsin saippualla öljyt pois iholtani.

Kurkkasin vielä yltä päältä niljakkaaseen "kosmetiikkaöljypurkkiini". Siellä kellui ällöttävää nukkaa ja vaaleita ihon kappaleita kuin lumisadekuvussa. Tämä siis yhden ainoan rasvauskerran jälkeen, millainenkohan purkki olisi useamman kerran jälkeen. Purkki sai lähteä saman tien autaammille öljymaille. Pysyttelen tästä lähtien tavallisissa aurinkorasvoissa ja käytän kookosöljyä vain ruuanlaitossa.

Jos ekohippituotteiden käyttöliittymä on näin surkea, niin maailma jää kyllä pelastumatta.

Herra Snaabeli

Mikä kesä tähän saakka! Kyllä loma tekee hyvää!



Tänä kesänä minulla ei ole ollut mitään suuria suunnitelmia, ihan vaan vähän lähimatkailureissuja, ja muuten olen tehnyt ihan sitä mitä vaan huvittaa. Varmaan juuri sen vuoksi olemme saaneet pitkään roikkuneita asioita tehtyä, muun muassa 23 kuukautta roikkuneet listat ja kynnykset ovat nyt paikoillaan, ja vuosi sitten hankittu verhokangas on surautettu valmiiksi. Myös pitkään keskeneräisenä killunut Herra Snaabeli tuli vihdoin valmiiksi paistattelemaan sohvalle ystävänsä Smirnoffin seuraksi.

Korallia vai Carilloa?

Korallinen kasaribiisi on soinut päässäni sitten Vilman viime postauksen - että kiitosta vaan :D Tässä korallin vaihtariksi vähän Carillon punaista.

No, enivei, paras tapa taltuttaa korvamato on hyökätä suoraan sitä kohti, ja siksipä duunailin muhkean kesäranneketjun koralleista. Koru mätsää mukavasti taustalla näkyvän Luciano Pavarotti -tyyppisen huivin kanssa.

Kävin eilen alennusmyynneissä etsiskelemässä kesävaatteita, ja tulin siihen tulokseen, että joko kaupoissa ei oo mitään kivaa tai sitten en vaan osaa ostaa kesävaatteita. Eli tää(kin) kesä mennään accessoraisaamalla tylsiä t-paitoja huiveilla ja rannekoruilla. Ja tässä vielä vähän lohdutusta kesävaatekriiseilyyn.

Polttarikoruja

Osallistuin eilen tyylikkään prinsessahenkisiin polttareihin. Olin tehnyt morsiamelle samanhenkisen rintarossin kuin mitä Ruotsin hovin naiset pitävät Nobel-juhlissa. Vickanin ja Madden rosseissa on Kalle-Kustaan kuva, joten tässä morsiamen rossissa oli myös hänen isänsä kuva. Melkein voisin ottaa itsellenikin tuollaisen meidän isukin passikuvalla. Rossi on tehty rihkamasormuksesta, sekalaisista korun osista, silkkinauhasta ja hakaneulasta.

Itse osallistuin tapahtumaan vierailevana starana; pidin nimittäin polttariporukalle korukurssin. Morsian teki papuketjusta rannekorun ja muu porukka pujotteli itselleen helmikorun. Aikaa touhulle oli varattu pari tuntia, mikä oli juuri sopivasti. Morsian sai kokeilla hopealangan veivaamista, lenkkien sahaamista, ketjun punomista ja lopulta kiillotusta - ja lopputulos oli huikean hieno! Polttariväki ei vaikuttanut kovin traumatisoituneelta ja oli tämä kiva debyytti opellekin.