Pääasioita

Pakkasesta huolimatta kevättä on selkeästi rinnassa, koska tekee mieli miettiä sisustusjuttuja. Pääosassa päät:

Valopäät

Hymypää

Puupää

Oh deer!

Torttutesti: Anonyymi yksityiskonditoria

Varoitus: nyt ollaan lähellä täydellistä torttua. Uhkaus viime vuoden torttutestin mustasta hevosesta toteutui tänään, ja torttu oli odotuksen väärti.



Valmistaja: Anonyymi yksityiskonditoria
Ostopaikka: -
Hinta: Priceless
Ulkonäkö: Kaunis. Ehkä korkein maistamani Runeberg. Upea sokeririnkula.
Koostumus: Murea ja kuohkean ilmava.
Kosteus: Punssia. Riittävästi. Namm.
Maku: Maukas. Ensimmäinen torttu joka selkeästi maistuu - eikä pelkästään sokerille.
Arvosana: 10-


Tämä torttu oli yksinkertaisesti mielettömän hyvä. Kuten mainitsin, kaupan tortut ovat kovin usein ylimakeita, tämä oli maukas. Maukas, maukas, maukas. Ja korkea - torttu oli leivottu insinöörimäisellä tarkkuudella hienomekaniikkapajalla tehtyihin alumiinimuotteihin. Ja täytyy myös todeta, että kattaus on puoli ruokaa: lasisen leivoskuvun alta otettu torttu on vaan aika eri juttu kuin muovilaatikossa tai pahvirasiassa kotiin kiikutettu ja keikutettu leivonnainen.


Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen, mistä miinus kympin perään tuli? Tämä jakoi tämäniltaista torttuseuruettamme: toiset pitävät rouheettomasta, minä pidän rouheisesta. Ja jos jätän arviossa vielä jotain tavoittelemisen varaa, niin ehkä saan maistaa näitä herkkuja uudestaan ensi vuonnakin ;) 


Kiitos ja kumarrus. Torttutesti vaikenee taas vuodeksi.

Torttutesti: Kanniston leipomo

Vannomatta paras. Näin se on. Vannoin viime vuonna, että tänä vuonna syön vain Kaisan ja Primulan torttuja, mutta toisin kävi.

Päätin tänään Runebergin päivän kunniaksi suunnistaa Primulan ravintolaan tortulle. Pöyristykseni ja hämmästykseni oli valtava, kun baarihenkilö sanoi, ettei heillä ole Runebergin torttuja - eikä mitenkään sillä äänensävyllä, että "kun ne loppuivat jo", vaan enemmän tyyliin "mitä sää tyhmiä kyselet". Siis oikeasti, Primulan ravintolalla/kahvilalla ei ole Runebergin päivänä torttuja?! Tyypeillä on kyllä sesongintaju lievästi hukassa!

Paheksuen lähdin marssimaan Pursimiehenkatua eteenpäin hakeakseni lohdutusta Crustumista. Crustumin kohdalla tajusin, ettei mieleni halaja muuta kuin Runebergiä, eikä niitä saksalaiskahvilasta saisi. Jatkoin siis katua eteenpäin, kunnes vastaani tuli mies, joka kantoi kahta torttua läpinäkyvässä rasiassa. Vaistoni heräsivät.



Muutaman kymmenen metrin päästä muistin: Kanniston leipomohan on ihan tässä hollilla. Sinne. Ja Kannistoltahan sai torttua. Todella mallikkaasti kostustettu (tosin rommilla), hyvä suutuntuma, mutta valitettavasti aika vaisun makuinen. Mutta ajoi asiansa - sillä mitäpä olisi Runebergin päivä ilman torttua.

Kasipuoli. Ja hillittömät pyyhkeet Primulalle.