Oikeat karkkihelmet

Just tällasta askartelua en ollutkaan aiemmin kokeillut. Sain siskoltani joululahjaksi tee-se-itse-karkkihelmi-setin, jonka askartelin kummityttöni kanssa kaulanauhoiksi.



Helmet kestivät yllättävän hyvin hikisiä sormia ja ne maistuivat ihan syötäviltä, aika lailla samalta kuin ne valmiit karkkihelmet. Mutta se haju - huhhuh! Oli kyllä niin mehevät esanssihatsat, että lähes tulkoon migreeniä pukkas.

Kaulanauha

Joululahjaksi. Turmaliinia. Solmittu silkkinauhaan.

Täydellinen joulumenu

Poimintoja täydellisestä joulumenusta: Makaronilaatikkoa, karjalanpaistia, herneitä, graavilohta, voita ja saaristolaisleipää. No okei, on siinä perunoita ja porkkanoitakin.

Flo Foodin joulukysymyksen innoittamana rupesin miettimään, millainen olisi minun täydellinen joulumenu. Ehkäpä jotakuinkin tällainen:

Graavilohta
Rosollia
Sienisalaattia
Lasimestarin silliä
Siika-tartaria
Poro-piparjuuri-tuorejuusto-tahnaa
Saaristolaisleipää
Oikein hapanta ruisleipää
Voita

Porkkanalaatikkoa
Imellettyä perunalaatikkoa
Makaronilaatikkoa
Karjalanpaistia
Pari siivua kinkkua
Herneitä
Luumua

Karpaloita
Kinuskikastiketta

Ja juomaksi snapsia ja olutta. Sitten jossain vaiheessa, kun mahassa olis taas tilaa, haluaisin mussuttaa juustoja, pipareita, hedelmiä ja viiniä.

Pannumyssy

Äidilleni tein yhdeksi lahjan osaksi pannumyssyn. Virkkasin kerällisen vihreää Huopasta isolla virkkuukoukulla jättimäiseksi rastapipoksi, johon olisi mennyt kaksi omaa päätäni.



Ja ei muuta kuin froteepyyhkeen sisään ja kuudenkympin kirjopesuun pyörimään.

No, mutta eihän se siellä juuri mihinkään kutistunut. Pesukoneesta tuli meikäläiselle aavistuksen liian suuri vihreä tonttuhattu, jossa oli jokaisen kavennuksen kohdalla karsea reikä. Ei muuta kuin lankaa käteen ja reikiä paikkaamaan. Ja sen jälkeen huovutusta käsin niin kuumalla vedellä kuin pikkukätöset antoivat myöten.

Ja uusi yritys. 90 asteen pesu pesupussissa.



Tällä kertaa ulos tuli jo oikeamman kokoinen ja tiivis... pipo. Miten onkin niin, että aina kun koittaa virkata pipoa, siitä tulee pannumyssy, mutta kun koittaa virkata pannumyssyä, niin pipoa pukkaa. Koitin karistaa liian pipomaisuuden keltaisella reunuksella. Ja kyllähän se siitä. Ehkäpä teepannu ja pussillinen Théhuoneen ihanaa sencha nro 8:a johdattelee mielikuvia enemmän pannumyssyn kuin pipon puolelle.

Ei nää hommat aina mee niinku Strömsössä. Mutta sinnikkäällä säätämisellä voi päästä kunnialliseen lopputulokseen. Ai niin. Kuvissa esiintyvä piparkakku on vain viaton ohikulkija, jonka tarkoitus oli konkretisoida mittasuhteita. Rauha hänen muistolleen.

Silkkihansikkaat

Jatketaan joululahjalinjalla: tein floristi-siskolleni kukertavat lapaset Noron Silk Gardenista.

Jänikset maailman kartalle

Kummityttöni sai joululahjaksi M.A. Nummisen levyn Jänikset maailmankartalle sekä tärähtäneen jäniksen.

Kesän muistoja Korkeasaaresta

Vaaleampi Saturnus

Aiemmin tehty tumma koru oli mielessäni, kun pyöräytin pukinkonttiin vaaleamman version samantyylisestä kaulanauhasta. Kivet fluoriittia, muut osat hopeaa. Kivet ovat toki oikeasti kirkkaammat ja heleämmät, mutta tää talvipäivän seisaus ei ihan ole puolellani näissä kuvaushommeleissa.

Prinsessasynttärit

Vanhemman kummityttöni synttäreitä vietettiin hieman etuajassa jo tänään. Päivänsankari on tällä hetkellä pahimmassa prinsessaiässä, joten lahjakin oli sen mukainen: kultainen kruunu ja vaaleanpunainen tyllihame.



Hameessa on niin monta kerrosta tylliä, että se päällä on varmasti hankala istua. Kruunu on virkattu Novitan kultaisesta langasta, joka kanssa kuljetin koko matkan ohutta kuparilankaa kruunua jämäköittämään - kiitos ideasta kuuluu syksyllä käydylle korukurssille.

Nyt eikä viidestoista päivä

Ooh, neljän päivän ihana pidennetty itsenäisyyspäivävapaa alla. Asetin itselleni itsenäisyyspäivän tavoitteeksi joulukortit.



Miulla oli olevinaan selvät suunnitelmat: Mustaa pahvia, äidiltä pöllittyä lumisen näköistä kirpparitapettia, Martha Stewart Holiday -rei'ittäjä ja kaksipuolista teippiä. Kone ökähti siinä vaiheessa, kun huomasin tapetin olevan liian paksua Martha Stewartin hampaille.



Seurasi täydellinen luovuusstoppi. Hahmottelin jo ärsyynnyksissäni kultaisella/keltaisella tussilla lumihankeen kirjoitettua jouluntoivotusta. Kaikki eivät ehkä ymmärtäisi ottaa tätä vitsinä.



Onneksi olin saanut kaverini sukulaisen jäämistöistä kauniita selluloosakakkupapereita. Kakkupaperit olivat jo aika hapertuneita ja vähän tunkkaisia, mutta aivan mainioita joulukorttien lumitähdiksi. Haurauden vuoksi paperien leikkaaminen ja kiinnitys oli hieman haasteellista, mutta juokseva bostikki hoiti homman.



Ja siis kyseessähän on aito vintage-paperi, ei mikään skräppäyskauppojen muka-vintage.

Kerrankin voin postittaa joulukortit ennen viidettätoista päivää.

Kasariheviä

Viikko sitten meillä oli työpaikan pikkujoulut Miami Vice -teemalla. Loistovalinta, nimittäin en ollut aiemmin tajunnut 80-luvun mahtavuutta. Parhaat pikkujoulut ikinä, eikä varmasti vähiten neon punaisten sukkahousujen ja hillittömien olkatoppausten vuoksi.

Pikkujouluissa minulla oli hirveä tupeerattu otsatukkaheitto, hyvä jos ovista mahduin kulkemaan. Tai siis tupeerattu kuontalo oli vasta toissijainen kampausvaihtoehto ja oikeastaan lyhyistä hiuksista aiheutuneen pakon sanelema. Silloin oikealla 80-luvullahan minulla oli tietysti pitkät suorat hiukset muuten ja sen lisäksi lyhyt, permanentattu otsatukka. I-ha-naa. Ja otsatukkapermis on nimittäin sellaista aitoa kasaria, jota nämä nykypäivän wanna-be-kasari-style-hipsterit eivät ole vielä uskaltaneet kierrättää tähän päivään. Sitä odottaessa.

Vaikka 80-luvun muotia mollataan, niin onhan 80-luvulla tehty paljon hyvääkin (minun lisäkseni). Tässä minun mielestäni 80-luvun populaarikulttuurin paras anti:

Paras action-sarja: MacGyver (ti-ti-ti-ti-ti-ti-tiii ti-ti-tiii...)

Paras draamasarja: Paluu Eedeniin (sain just äidiltäni kyseisen dvd-boxin)

Paras Suomen Euroviisu: Vicky Rostin Sata salamaa (pakkohan se oli laulaa pikkujoulu-karaokessa)

Paras balladi: Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart (tää on miun salainen nolosuosikkibiisi)

Paras leffa: Beaches (tätä metsästin pitkään dvd:llä, enkä oo muistanut vieläkään katsoa)

Paras artisti: Michael Jackson (80-luvulla se teki oikeesti hyvää musaa, 90-luvulla se alkoi sit pimahdella)

Näissä ei käy kiistäminen, eihän? Mikä on sinusta parasta 80-lukua?

Tämän postauksen kuvat ovat kasarihevilahjoja kavereiden lapsille.

Hyvää iskänpäivää!

Korvapuustit

Korvapuustit on parhaita!



En leivo pullaa juuri koskaan, mutta nyt vaan oli pakko.



Ohje on ihan vaan peruspullan ohje, ei mitään kikkoja.



Korvapuustien leikkaamista en oikein osaa, mutta haitannekko tuo.



Raesokerista en tykkää (eikä meillä ollut sitä), joten jätin sen pois.



Osa näistä näyttää vähän norsuilta, mutta hyviä ne oli silti.

Korttei

Kaikenlaisia kortteja on tullut puuhattua pitkin syksyä. Onko koira kotona, jalkasienestystä ja ropottiteemaa...

Korkatut Virut

En ole ollut Tallinnassa Viru Valgeaa tempomassa vaan työväenopiston Virkatut korut -kurssilla.



Ensimmäisenä työnä harjoittelimme kuparilangalla virkkausta ihan vaan ketjusilmukoilla ja väliin sujautettavilla helmillä.



Seuraavaksi uskaltauduin kiinteiden silmukoiden kimppuun. Tein kolmen silmukan levyistä "kaulaliinaa", sujautin siemenhelmiä aina kerroksen vaihteeseen ja sekalaisia helmiä sojottamaan kierteisiin "sarviin".



Välityönä tein pienen pitsikukan puuvillalangasta. Kukka tärkättiin, ja ajattelin kiinnittää sen napakkaan huopaan ja tehdä rintarossin.



Viimeisenä kokeiluna päällystimme helmen virkkaamalla. Tästä vois joskus tulla avaimenperä.

Mitä opin?

• Metallilangan virkkaaminen on kinkkisempää kuin luulin. 
• Kuparilanka on metallilangoista helpointa työstää, hopeoitu kupari voisi olla hyvä valinta ulkonakönsä puolesta.
• Tarvitsen ulkoisen kimmokkeen kokeillakseni sellaista, joka ei ensiajatukselta kuulosta omalta jutultani.

Valkoista valkoisella

Ystäville on tavallaan ihanaa ja tavallaan kamalan riipaisevaa tehdä lahjoja. Minulle on hirveän tärkeää tehdä itse, sillä tavoin saan ihan eri tavalla tunnetta mukaan lahjaan. Ristiriita syntyy siitä, kun haluan kuitenkin kunnioittaa myös lahjan saajaa, hänen/heidän tyyliään ja tarpeitaan, enkä haluaisi antaa ihan mitä tahansa räpellyksiä tai huonolla tavalla itse tehdyn oloista. Sydänveren vuodatus täytyy vain koittaa kanavoida johonkin käyttökelpoiseen muotoon lahjan saaja ja juhlan luonne huomioiden. Mutta kyllä ystävät ovat mitä parhaimpia inspiraation lähteitä, ja varmaankin puolet tuotoksistani olisivat jääneet syntymättä, ellei olisi ollut valmistujaisia, häitä, syntymäpäiviä, ristiäisiä, joulua tai muuta juhlaa tiedossa.

Eilen tanssittiin taas ystäviemme häitä. Tyylikkäälle hääparille halusin tehdä tyylikkään lahjan, ja koska he ovat hyvä ruuan ystäviä ja nautiskelijoita kaikilla aisteillaan, päätin tehdä tusinan verran kankaisia ruokaliinoja. Olin alunperin ajatellut paksua puuvillaa jollain hopeisella painatuksella, mutta kun bongasin kangaspakkojen joukosta kauniskudoksista kirkkaan valkoista pellavaa, oli valinta selvä. Tosin kudos vaati painatuksen yksinkertaistamista, joten kuva-aiheessa päädyin koukeroiden sijaan pariskunnan kahteen kissaan ja painoväri muuttui hopeasta valkoiseksi.

Jemma

Pari postausta sitten joku toivoi kommenttilootassa juttua askartelutarvikkeiden säilytysratkaisuista. Meillä työhuoneen pelastus on Ikean Bestå-hylly, joka kattaa käytännössä yhden seinän kokonaan. Ihanat pomppusalvoilla varustetut ovet ovat suoraviivaisen yksinkertaisen näköiset, luovat valoisuutta ja mikä parasta: peittävät kaiken taakseen. Aiempaan avo-Lundiaan verrattuna aika paljon rauhallisempi ratkaisu. Ja vaikka Ikea-laatu on vaihtelevaa, niin tämä hylly on onneksi laatuhaitarin yläpäästä.

Siinä vaiheessa kun Lundian hylly vaihtui Ikeaksi, myös säilytyslaatikot menivät vaihtoon. Aiemmant muovilootat vaihtuivat Ikean Kassetteiksi. No miks? No siks, kun muovilaatikot jättivät niin paljon hukkatilaa Beståhon. Ikea mahtuu Ikeaan just niin kuin hansikas. Valtaosa kamoista on siis nyt valkoisissa pahvilaatikoissa, muovisia vanhoja lootiakin on vielä muutama jäljellä.

Toinen loistolöytö säilytyslaatikkorintamalla oli Akateemisen Kirjakaupan mustat arkistointilaatikot. Niitä saa sekä A4- että A3-kokoisina, joten paperit säilyvät niissä nätisti. Osa hyllyistä on jo super tehokäytössä, osa vielä vajaatäytöllä, mikä on hyvä juttu. Kankaat haluaisin vielä pois sängynaluslaatikoista, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi ryhtyä siirtopuuhiin.

Säilytettävää kamaa todellakin riittää, ja kaikki pitäisi olla helposti löydettävissä ja ulos otettavissa just silloin kun inspiraatio iskee. Niinpä olenkin koittanut säilyttää kaikkia vähääkään pienempiä juttuja isommissa, loogisesti jaotelluissa laatikoissa (nopeasti ulos kaapista ja takaisin kaappiin), jotka on jollain lailla nimetty (löydettävyys).

Mutta rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että ei meillä nyt sentään kaikkien 20 kaapin oven takana ole askartelutarvikkeita. Iso osa hyllyistä on pyhitetty kirjoille. Minulla ei varsinaisesti ole mitään hirveetä tarvetta peittää kirjoja kaapinovien taakse, mutta kun niitä alkaa olla niin paljon, että yleisen järjestyksen ja pölyn minimoimisen vuoksi ovellinen ratkaisu on kyllä tosi järkevä.

Niin. Sellainen on meidän työhuoneen pelastus.