Remppatestamentti

Remppa on nyt jotakuinkin onnellisesti jotakuinkin ohi, muutto suoritettu, vanha kämppä luovutettu ja uusi kämppä on ihan hirvee kaaos ilman nettiyhteyttä ynnä muita elämisen perusasioita (kirjoitan tätä nyt äitylin luona). Mutta kaikesta kaaoksesta huolimatta meillä on nyt koti eikä mikään väliaikainen kämppä! Ja ehkä tässä pikkuhiljaa sosiaalinen elämä ja askartelupaskartelutkin heräävät taas henkiin kolmen kuukauden hiljaiselon jäljiltä.

Ajattelin kirjoitella tänne muutaman remppakokemuksen siltä varalta, että niistä on jollekin hyötyä - hyvää kirvesmiestä kun ei keltaisilta sivuilta umpimähkään löydä, vaan kaikki perustuu kaverien tai tutun tuttujen kokemuksiin ja suosituksiin.

Remont Blanc - kahden miehen remppapulju, joka korjasi meillä kylppärin seinän ja teki keittiön välitilan seinälaatoituksen. Heput tekivät todella hyvää jälkeä, nopeasti ja tunnollisesti. Ja lisäksi kaverien ammattiylpeys oli terveellä tavalla kohdallaan. Suosittelen!

OP-puu - Suomenojalla majaansa pitävä puutavaraliike, jossa mielestäni hinta ja laatu olivat kohdallaan. Esim. täyspuiset jalkalistat maksoivat vajaat puolet siitä, mitä K-raudan MDF-listat.

Kvik-keittiöt - hienoinen pettymys. Suunnittelupalvelu toimi ihan hyvin, mutta kaikki siitä eteenpäin (tilauksen vahvistus, toimitus, toimituksenaikainen palvelu) oli aika amatöörimaista sutimista. En tiedä, johtuiko nihkeily siitä, että oma myyjämme lähti puljusta juuri meidän tilauksen tekemisen jälkeen vai jostain muusta, mutta ottaen huomioon että keittiö oli ylivoimaisesti kallein osapotti koko rempassa, olisin odottanut hieman sulavampaa toimintaa. No, lopun viimein saimme kaikesta säätämisestä jonkin verran hyvitystä, mutta aikaa ja hermoja paloi kyllä ihan suotta.

Tahmeeta ja imelää

Wuooh, nyt väsyttää. Haahuilin eilen melkein kaksi tuntia Ruoholahdesta Leppävaaraan - kävellen olis ehkä ollut perillä reilussa tunnissa.



Mutta keikka oli kyllä hyvä! Meidän paikoilta Madonna näytti hiukan Lego-ukkelia suuremmalta, mutta niinkin kaukaa show oli kyllä ihan vaikuttava: Voguen käsiliikkeet, tanssipotkut ja tausta-screenin visualisoinnit olivat näyttäviä sekä kaukaa katsottuina että sivu-screenien lähikuvissa.

Vaikka show oli näkemisen arvoinen, niin laulut olivat kuitenkin aika kliinisiä. Vain La Isla Bonita ja You Must Love Me olivat minusta sellaisia, joissa oli oikeasti fiilistä ja joista tuli vähän kanan väreille. Tai siis kanan lihalle ja kylmille väreille.

No näyttikö se mamma friikiltä? Jonkin verran, joo. Seuraavassa kameleonttimuutoksessa Madonnan täytyy ehkä jo keksiä jotain peittävämpää käsiinsä kuin ne pienet hanskat. Skittarevittelyjen lähikuvissa ranteiden kohdalla nimittäin näkyi jotain, mitä reisilihaksista ja kiristetyistä kasvoista ei nähnyt: Madonna on lähempämänä eläkeläistä kuin opiskelijatyttöstä. Tai ehkä mamma Madonna voisi heittää hanskat pois. Ei tiskiin mutta pois. Ja pliis, Madonna, älä kiristä naamaasi enää enempää - koita pitää businekset siinä jamassa, että ihmisille jää päälimmäisenä mieleen musa ja show eikä överi-kirurgia.