Huuuh, long time no post...
Oltiin viime viikonloppuna Kiasmassa tsekkaamassa Ars Fennica -ehdokkaat. Vähän jälkijunassa, kisahan oli siinä vaiheessa jo ratki, mutta parempi myöhään ja silleen.
Minä tykkäsin kovasti ehdokkaista. Mielestäni paras, eli Markus Kåhre voitti. Kåhren työt olivat ihan oikeesti kekseliäitä ja miellytti jopa kriittistä teekkari-DI-ark.yo-kokoonpanoamme. Kåhren töissä katselija oli oikeastaan pakotettu osallistumaan töihin muutenkin kuin vain pällisetelemällä. En yhtään ihmettele Kåhren kommenttia siitä, että työt voivat syntyä tosi hitaastikin.
Muutkin ehdokkaat olivat ihan ok. Elina Brotheruksen kuvat eivät kyllä oikein sytyttäneet - liekö syynä liika mediahehkutus viime keväältä vai mikä. Anna Tourin maalaukset olivat ihania: niitä oli pakko katsoa läheltä ja kaukaa ja uudestaan. Elina Merenmiehen työt muistuttivat kaikessa kolkkoudessaan vähän Hugo Simbergiä.
Ars Fennica -ehdokkaat olivatkin sitten tällä kertaa Kiasman parasta antia - kokoelmista kasattu näyttely oli aika laimea. Ehkä kuvaavaa oli se, että eräs seurueestamme nimesi kokoelmanäyttelyn parhaaksi anniksi minun hölmistyneen ilmeeni, kun katsoimme yhtä videoteosta. Taustatietona mainittakoon, että mielestäni hyvät videoteokset voidaan laskea yhden käden sormilla.
Nipuli laski väärin - joulu meni jo. Hyvää uutta vuotta!
Tänä vuonna joulu jotenkin yllätti aika pahasti, liekö syy epätavallisen sää-, opiskelu- vaiko työtilanteen, enkä siis saanut lähetettyä joulukortteja ennen joulua.
Mutta eikös se ole niin, että hyvän joulun toivotukset menettävät tehonsa loppiaisena, kun taas hyvän uuden vuoden toivotukset säilyttävät taikansa koko vuoden.
