Tässä kun tarkemmin miettii, niin on kyllä tullu reissattua ja rampattua ihan urakalla - onneksi tulevan viikonlopun voi olla ihan vaan kotona.
Olimme keskiviikkona päiväristeilyllä Tallinnassa. Kaikki taivaankappaleet (muutkin kuin aurinko) olivat kyllä varmaan just nappiasetelmissa, sillä oli tosi kiva ja onnistunut reissu. Jotenkin aina ennen kun olen ollut Tallinnassa, on ollut liian kylmä tai kuuma tai krapulainen olo, mutta nyt oli just loistava! Käppästeltiin koko päivä vanhassa kaupungissa, kirkoissa ja linnoituksilla. Oikein hävettää, kun tajusin, etten tiedä naapurimaan historiasta paljon mitään, vaikka se on mielettömän hieno paikka ja (siltä vähältä tietämältäni) historialtaan tosi mielenkiintoinen. Nyt pitää ottaa kyllä itseään niskasta kiinni ja selvittää vähän juttuja.
Lauran perusteellisen Tallinna-reportaasin innoittamana piipahdimme myös parissa lankakaupassa. Ja meikäläinen hamstrasi hahtuvaa pienen hahtuvapilvilinnan verran. Mutta suunnitelmat ovat jo ihan selviä, joten koiperhosille asti näistä ei riitä.
Sitten asiasta menneeseen, nimittäin sunnuntaina kotimatkalla Porista kävimme myös Tampereella. Olisimme käyneet katsomaassa Johannes Heinosen maalauksia Tarja Halosesta, mutta olimme armottomasti kolme viikkoa myöhässä. No, näyttely on marraskuussa Kuusankoskella ja neuvotteluja Helsingin kanssa käydään. Kouvolahan hyllytti jo sovitun näyttelyn, koska kaupungin viskaalit eivät halunneet vastata negatiiviseen palautteeseen, jota näyttely kuulemma joka tapauksessa herättäisi. Kouvola on siis kaiketi sekä kaunis että huumorintajuinen kaupunki.
Tampereella poikkesimme vielä Vapriikissa katselemassa munia, nimittäin Fabergé-munia. Tai itse asiassa keisarillisia munia siellä ei ollut kuin kolme, mutta aika hienoja väkerryksiä muuten. Esimerkiksi kovakuoriais-rintakoru, jossa oli ruusuhiottuja timantteja, rubiini, safiiri ja ametisti. Ei siis mitä tahansa blingblingiä...
Hmm... No, nää kaksi kaupunkikuvausta ei kyllä liittyneet toisiinsa mitenkään. Paitsi että kumpikin alkaa t:llä ja kummatkin ovat teekkaripaikkakuntia. Ja aurinko paistoi kummassakin kaupungissa.
LP41!:n kolmas pumppu, Sami Pitkämö Orchestra oli kyllä taitava mutta aika persoonaton. Soittivat virkamiesmäisen tarkasti ja ilman tunteenpaloa Frank Sinatraa.
Mutta sitten lopuksi meikäläiselle täysin uusi tuttavuus, Nieminen ja Litmanen (ei tennis-Jarkko eikä jalis-Jari) räjäytti pankin. Lavalla oli kaks turaparroista huolimatta pikkupojan näköistä heppua, joista toinen soitti Hammondia ja toinen rumpuja. Ihan tosi hulvatonta! Keikkakalenterin mukaan ne esiintyis ens sunnuntaina (30.7.) Kaivarissa. Suosittelen!
Keikkojen välillä Ismo Leikola heitti stand up -settiä, mutta todellista tragikomiikkaa tarjoili kyllä nimettömäksi jäänyt juontajatytsä (joka näytti vähän uransa alkuvaiheessa olevalta jakkupukuiselta Laura Voutilaiselta). Hän ilmeisesti luuli, että selkeä artikulointi ja hidas puhe ovat samoja asioita. Myös spiikkejä olis ehkä voinut vähän miettiä etukäteen: "Seuraava loistava artisti... laittaa... jalkanne... tanssimaan... kuin... juna!" "Tänään täällä tanssitaan... tähtien kanssa. Tähtiä... meillä on... katossa, tähtiä... meillä on... lavalla... ja tähtiä... meillä on... yleisössä!"Voi tsiisus! En tiedä, oliko tää mimmi joku missi, mutta oli tai ei, niin onko kaunis ulkonäkö todella ainut asia, joka tekee kenestä tahansa pätevän juontajan?
Toisena LP41!:ssä irroitteli aivan huippu Three Ladies of Blues. Hyvä bändi, hienot äänet, ihanat 1920-luvun tyyliset vaatteet sulkahattuineen ja kimaltavin pukuineen ja mieletön lavakarisma. Siinä kyllä mammat osasivat ottaa yleisönsä.
Tämä jazz-tyttö oli niin haltioissaan keikasta, että taidan sittenkin vaihtaa alaa ja ruveta isona isoksi mustaksi blues-ladyksi. Sitäpaitsi minulla on jo valmiina 20-lukulainen outfit, jonka näpersin kaverini jazz-henkisiin häihin alkuvuodesta, tässä näyte pääkoristeesta:
V-muotoisen paljettihörsylän löysin Eurokankaan paljettilaarista, maksoi muistaakseni 75 senttiä. Hörsylän päihin ompelin mustan kuminauhan, jotta päätötterö pysyisi aloillaan. Kuminauhan päälle ja paljettikomeuden takapuolelle ompelin mustan satiininauhan, jotta paljettien kiinnitykset eivät porautuisi otsaan ja jotta musta kuminauha ei näkyisi. Pisteenä i:n päällä oli kulmakarvojen tasalle laskeutuva H&M:n stimanginen rintarossi.
Olimme viikonlopun kaverin möksällä Porin liepeillä ja lauantai-iltana kävimme vähän jazzailemassakin LP41!-konsertissa. Esiintyjät olivat ihan tutustumisen arvoisia, joten asiantuntevana musakriitikkona rustailen tänne arvioita artisteista jahka kerkiän.
Ekana (suom. lämppärinä) esiintyi brittiläinen "vaihtoehtorokkia soittava" Fiction Plane. Minusta se oli kyllä aika main stream -kamaa, mutta ihan harmitonta ja ihan jees.
Sitten hauska, pieni, epämusikaalinen kuriositeetti:
Hehän ovat kuin kaksi marjaa...
... Stingin keikkakalenteri:
22 Jul 2006 Pori, Finland
24 Jul 2006 St. Petersburg, Russia
26 Jul 2006 Moscow, Russia
28 Jul 2006 Tallin, Estonia
29 Jul 2006 Riga, Latvia
30 Jul 2006 Vilnius, Lithuania
... ja Stingin pojan keikkakalenteri:
7/22/2006 Pori Jazz Festival Kirjurinluoto
7/24/2006 St. Petersburg New Ice Arena
7/26/2006 Moscow Olympiski
7/28/2006 Tallinn Saku Arena
7/29/2006 Riga Arena
7/30/2006 Vilnius Siemens Arena
Iskä ei tule, jos poikakaan ei pääse.
- Vanha kultaniittyläinen sanonta
Onko se susi lampaiden vaatteissa? Ei. Käärinliinoihin pukeutunut muumio? Ei. Sika jänisten vaatteissa? Bingo!
Tarkoituksenani ei ole rakentaa pehmoeläimille garderobia, vaan ajattelin virkata pikku välityönä jäniksen Huopasesta. Luulen nimittäin, että haikara vierailee hetkenä minä hyvänsä yhden kaverini luona. Idean sain Lauran pitkäkoipipupusta, jonka ohjeen hän oli bongannut täältä. Saa nähdä tuleeko tälle vemmelsäärelle pitkiä raajoja vaiko eikö. Mutta ajattelin kuitenkin vähän lihottaa pupua vanulla ja heittää sen pesukoneeseen vanuttumaan.
On tässä hommassa toinenkin motiivi taustalla. Kävin nimittäin tässä päivänä eräänä Lauttasaaressa Novitan tehtaanmyymälässä ja voi morjens! Luulen, että sain auringonpistoksen matkalla sinne. Vointi oli loistava, mutta lankoja tarttui mukaan ihan hervottomasti. Piirrettyjen Reginan ja Nipulin pehmoeläinesikuvat saavat nyt luvan vahtia, että teen vanhoista langoista jotakin ennen kuin investoin taas uusiin.
Ihana kesäviikonloppu! Menimme Sipooseen grillaamaan jo perjantaina ja tulimme kotiin äsken. Emme kyllä ehtineet saada edes grilliä lämpimäksi perjantai-iltana, kun kaasu jo loppui. Eikä meillä tietty ole autoa eikä kai hullukaan kanna kaasupulloa kahta kilsaa lähimmälle huoltsikalle saati sitten vielä takasin. No, oishan ne makkarat voinu paistaa uunissa täällä kotonakin. Mutta oli vaan niin siistiä, kun ei oikein voinut tehdä mitään. Paitsi neuloa villasukkia tässä helteessä. Huippua! Ja sain noin tuhat hyvää ideaa vastaisuudenkin varalle. Loistoa!
Neulahuovutin kaverilleni pikkuavaruuskykloopin. Se on sukua avaruuskyklooppi vanhemmalle. Kaverillani aukeaa ensi viikolla näyttely, johon hän on tehnyt avaruushärveleitä. Ja mikä ajoitus, toivottavasti Discoverykin pääsee ehjänä maahan.
Tuo junior-kyklooppi näyttää ehkä vähän Monsters Inc:n Mikelta. Täytyy tunnustaa, että luulin ensin, että monster.fi-rekrytointisivusto on täysin tuon leffan promootiota. Ehdin jo ajatella, että onpa sairaan hyvä mainoskikka, koska aika työntekijälähtöistä bisnestähän ne hirviötkin siinä leffassa pyörittää (pähkäilin jo sitäkin, että meneeköhän ihmiset oikeesti monster.fi-palvelun kautta Monster Inc:iin työhaastatteluun ja millaisia ne työhaastattelut Monster Inc:ssä oikein on). No, asioilla on tapana valjeta ennemmin tai myöhemmin. Jopa minulle. Tai siinä uskossa ainakin elän.
Minä en aina ihan ymmärrä urheilua. En-ymmärtämisellä en siis tarkota sitä, että inhoaisin urheilua, ei. Urheiluun liittyy vaan aika monta pienempää asiaa, joita en ymmärrä. Niinku että miten jalkapallossa ne osaa kyllä syöttää ihan sairaan tarkasti, mutta maaliin osutaan verrattain harvoin? Tai miten hiihtäjät vetäsee 50 km kisan kuumeessa, kun ite on flunssassa ihan tööt? Tai no, sen Lahden douppauskäryn jälkeen oon kyllä alkanu suhtautuu vähän varauksellisemmin urheilijoiden nuhakuumeisiin.
Ja urheilun katsominen. Miks mennä paikan päälle katsomaan? Harvoinhan sieltä ees näkee mitään. Formulat hujahtaa tosi nopeesti ohi ja yleisurheilukentällä tapahtuu hulluna yhtä aikaa - kaukana. Vaikka onhan siellä tietty ne hodarit ja kaljat (ainakin Simpsoneissa, merkittävä osa miun urheilukatsomotietämyksestä on peräisin Simpsoneista).
Urheilusuoritusten seurailu mestoilla on varmaan ihan jees, mutta paljon mielenkiintoisempaa oli viime kesänä olla normaalissa päivätyössä Otaniemessä samoilla mestoilla, missä mm-yleisurheilijat kisakyläilivät. Ei sillä etteikö Otaniemessä normaalisti näkis lenkkeilijöitä (okei, ei ehkä ihan niin timmejä), mutta normaalisti lenkkeilijät vaan hölkkää. Nää kilpakäveli kaks kertaa nopeemmin ku normaali ihminen hölkkää. Ja entäpä ne alkuvaiheessa karsiutuneet urheilijat? Nehän hengas, biletti ja lirkutteli Alepan myyjille ku viimistä päivää. Näin tarkemmin ku järkeilee, niin isommissa urheilukarkeloissahan valtaosa on puristanu sen oman suorituksensa (tai karsiutunu) jo ennen ku kisat on ees puolivälissä. Sit ne vaan oottelee päättäjäisjuhlaa kisadiscoissa, mikäs siinä.
Ja sit urheilijoiden kommentit, ne on ihan omaa luokkaansa! "Parhaani lähden tekemään ja katsotaan mihin se riittää." Kamoon, jotain ryhtiä, kyllä maailmalla kisaavalla urheilijalla pitää tavoitteita olla, muuten valmennus on epäonnistunut! Aina ei oo realistista tavotella mitalisijaa, mutta oisko paha sanoo ääneen, että tavottelee sijoja 12-18. Ja ne urheilukommentaattorit vasta onkin. Kuka tahansa tuntuu kelpaavan. Niinku Vesku Loiri mm-futislähetyksessä. Kas kun ei Vanessa Forsman Hockey Nightissä. Ja meikäläinenkin, todellinen urheiluasiantuntija vaan latoo kannanottoja täällä intternetissä. Kyllä on aikoihin eletty :)
Tämä viikonloppu onkin ollut varsinainen korkeakyldyyriviikonloppu. Teimme pikavisiitin Savonlinnaan, meillä oli nimittäin liput perjantain Ratsumies-oopperaan. Ooppera oli hyvä. Aika synkeen mahtipontinen eikä kauheen melodinen, mutta sikälis hyvä että laulajien äänet pääsivät tosi hyvin esille. Ja linnassa oli pirun kuuma, onneks oli viuhka mukana. Suosittelen lämpimästi - sekä viuhkaa että oopperaa (vaikka tää olikin vika näytös).
Tikutin junamatkalla tädilleni ja mummolleni tuliaisiksi ja kiitokseksi ylläpidosta villakukat, jotka toivottavasti säilyttävät kukkeutensa tästä helteestä huolimatta. Ensimmäinen kuva on siis vain kukan runko.
Lauantaina maleksimme kaupungilla ja meikäläinen fiilisteli oikein kunnolla (oon nimittäin ollut useampana kesänä Savonlinnassa töissä, ensin torilla toisen tätini kudonnaisia ja neuleita myymässä ja myöhemmin Virkkukoukkusen kesäpuodissa - ihan huippuja kesiä kaikki!).
Savonlinnan kesävisiiteissä on aina se ongelma, että on niin hirveesti nostalgisia herkkuja, joita ei muualta saa ja joita ei vain ehdi syömään yhdessä viikonlopussa: liha- ja omenalörtsyt, lippakioskin jätski, Majakan voileipä, Seurahuoneen muikut, auramöttöset ja rommipullat ainakin ihan vain muutamia mainitakseni.
Lauantaina kotimatkalla pistäydyimme vielä Retretissä, joka onneksi jatkoi toimintaansa, vaikka keväällä olikin vähän jänskät paikat. Luolastoissa oli kaikenlaisia valojuttuja. Päänäyttelyssä oli hauskoja Jean Dubuffetin töitä, sitten oli ei-pirullista Hugo Simbergiä ja näyttelyn loppupuolella yllättävän reteetä Pentikiä. Pentik oli ehkä näyttelyn positiivisin yllätys, sillä normaalisti niin pliisunvärisiä kippoja ja kuppeja ei ollut lainkaan esillä, vaan nämä tätä näyttelyä varten suunnitellut lautaset kylpivät väreissä! Tässä vähän esimakua. En panisi pahakseni, vaikka Pentik muuttaisi tyyliään näyttelylautasten suuntaan.
Joskus kauan sitten keväämmällä aloitettu mohairkaulaliina on vihdoin valmis ja päätelty. Ihan positiivista, että sain kerrankin jonkun huivin huiviks enkä vaan patalapuks.
Lanka on Red Heart Mozartia, puikot 3,5. Kumpaakin väriä meni reilut puolitoista kerää. Vihree lanka oli himpun verran tuhdimpaa kuin puna-oranssi. Huivin strategiset mitat on 20 cm x 195 cm. En tiedä, ostaisinko kaupasta tuollasta huivia, mutta jotenkin nuo häröt langat ja ainaoikein-neule tuo huiviin semmosta herttasta ja rosoista vintage-henkeä. Että kelpaa sitten syksyn aurinkoisina ja kirpeinä viikonloppuina pörhistellä katumarkkinoilla. Jos siis sattuis olemaan esim. Lontoossa.
