En ole mikään himomökkeilijä. En etenkään juhannuksena. Olemme viettäneet useamman juhannuksen kaupungissa milloin mistäkin syystä. Ehkä yksi suurimmista syistä on ollut se, että en ole koskaan aloittanut kesälomaa juhannukselta, ja senpä vuoksi reissaaminen satojen kilometrien taakse viikonlopuksi ei ole houkuttanut - kun sieltä pitää tyypillisesti palata vielä takaisinkin viimeistään sunnuntaina saattamaan maailma valmiiksi ennen lomille jäämistä.
 |
| Kellumista Kivinokassa. Taustalla Pasilan TV-torni. |
Tänä juhannuksena saimme yhdistettyä mökki- ja kaupunkijuhannuksen mitä parhaimmalla tavalla: otimme metron Kulosaareen ja jatkoimme pari kilsaa jalan - ja olimme perillä Kivinokassa, keskellä mökkijuhannusta.
 |
| Kivonokkaan ei pääse autolla, mutta muilla kulkuneuvoilla kyllä. |
 |
| Kaupungin siluetti, rehevää luontoa ja saaristolaisfiilistä - all in one. |
Kivinokka on se paikka, jonne Allu vei Lucyn Kjell Westön ihanassa Missä kuljimme kerran -romaanissa. Kivinokassa on siis vietetty kesää kautta Helsingin historian. Aiemmin majat olivat työväestön kesämökkeröisiä. Toki tänäkin päivänä iso osa omistajista on varmasti työssä käyviä, mutta kohtalaisen hyvätuloista sellaista; ränsistyneestäkin kuuden neliön majasta pyydetään jopa 30 000 euroa.
 |
| Nelivuotias kummipoikamme toimi kaavoitusarkkitehtina ja työnjohtajana, kun kaupunkimme alkoi nousta hiekasta. |
Kivinokka oli jännä mesta. Paljon vieri vieressä olevia pikkumökkejä, uimaranta, yhteisvessat, vesipisteitä siellä täällä. En ihan osaa sanoa, oliko Kivinokka mielestäni riittävän kansoitettu ja siksi anonymiteetin turvaava, vai olisivatko naapurit ruvennut pidemmän päälle ärsyttämään. Uimarannan mustaa hiekkaa tonkiessani en voinut olla miettimättä vastarannalla 30 vuotta sitten tupruttanutta Kyläsaaren jätteenpolttolaitosta.
 |
| Juhannustanssit. Pieni kavaljeerini antautui Los Laajasalos'in rytmien vietäväksi vasta hieman myöhemmin. |
Tällainen minimökkijuhannus oli mitä mainioin: seura oli loistavaa, sää suosi, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi muttei överisti, juhannustanssitkin on nyt tsekattu, ja luksusloppukaneettina: Kivinokasta saattoi ottaa viimeisen metron takaisin kotiin ja matka taittui julkisilla tunnissa takaisin omaan sänkyyn ja unten maille.
 |
| Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa superkuu. |
Kun mulla ei nyt ole mitään kässäjuttuja kerrottavana (ei vaan ole hotsittanut), niin keräilenpä tähän loppuun vielä kuvia juhannuksen varrelta ja sunnuntain Suomenlinnan-keikalta.
 |
| Kesän eka mansikkakakku. Palvova, jonka kermavaahto on maustettu lemon curdilla. Toimii! |
 |
| Vasten ilta-auringon siltaa. |
 |
| Sateisen juhannuspäivän must-have: Suomi-filmi (Vaimoke), villasukat ja ristikko. |
 |
Terkkuja sumuisesta Helsingistä!
Onneksi tämä on vain sumua eikä Kaakkois-Aasian myrkkysavua (tsemppiä, Singapore!). |
 |
| Sitten yhtäkkiä sumu alkoi laantua. |
 |
| Suomenlinna on kyllä kaunis paikka. Tämäkin uimapoukama! |
 |
| Täällä asuu Hobitti? |
 |
Näissä melkein-tippukiviluolan kattoholveissa
on meikäläisen teekkarilakkia nuohottu taannoin oikein huolella. |
