Keittiö____logiaa

Sadepäivän ratoksi päätin siivota keittiön kaapit. Mieleeni juolahtivat seuraavat kyökkihenkiset kehitysideat:

Palasokeri. Käyttääköhän kukaan ystävistäni palasokeria vai onko appiukko ehkä ainoa, jota varten Sirkut ja Pulmut on hommattu? Ei taida olla kovin suosittu tuote kolmekymppisten keskuudessa. Kunhan nämä on syöty, niin jatkossa kahvivieraamme saavat tyytyä hienoon sokeriin - tällä kulutuksella palasokerin hommaaminen on ihan hölmöä.



Ohra- ja mannaryynit. Jos joku tietää, mistä sais ostaa ohra- ja/tai mannaryynejä punnittavana irtotavarana, niin saa huikata. Irtomyynti olis ihan täydellistä ihmiselle, jonka tekee mieli ohra- tai mannapuuroa ehkä kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa. Ihan turha ostaa koko pakettia, kun loppupaketti kuitenkin vanhenee noin vuoden sisään ostopäivästä. Ja en myöskään harrasta mitään hihhulikasvonaamioita, joten turha ehdottaa, että niistä saa näppärän ihonkuorintamönjän.



Siirappi. Käsi ylös joka on viimeisen vuoden aikana käyttänyt siirappitetran loppuun saakka? Aivan! Ei taida nykyemäntä paljoa piimäkakkuja pyöräytellä. Miksei siirappia saa yksittäispakatuissa desilitran törtsissä? Sellaisissa pehmeissä muovityynyissä niin kuin take away -ketsuppi. Oikeesti, yksittäispakkaaminen ei ole iso synti silloin, kun se on järkevää. Vähänkös ne olis helppo rutistaa tyhjäksikin, ei jäisi puolet aineesta astian reunoille. Dansukker, saatte ihan vapaasti hyödyntää tämän idean.

If you pay peanuts, you get monkeys

Nyt on ehkä vähän jäänyt levy pyörimään. Meinaan isohkoa korua pukkaa jälleen. Tällä kertaa ylijäämäpuuhelmistä pujoteltu pidempi nauha, jossa ei ole edes lukkoa.

Puuhelmien seassa keikkuu apina, joka on peräisin jostain kierrätysmatskukorviksista. Mutta kun korvisreikäni ovat kasvaneet umpeen, niin mitäs minä korviksilla enää.

Angry Birds -överit

Huh huh. Tampereen Angry Birds -puisto ei kuulkaa ole mitään. Olen viettänyt todella lintujentäyteisen päivän kummityttöni kanssa tee-se-itse-angry-birds-puistossa.

Oli ilmapalloja...

... ilmapallon päälle tapettiliisterillä tehtyjä lentäviä lintuja... 

... nimikoidut istumapaikat...

... asianmukaisesti esille katettuja muffinseja... 

... mölkkyjohdannainen ulkopeli...

... itse maalattuja rintanappeja...

... muotokuvia...

... ja tatskoja.

Vapise Tampere - voi olla, että kummityttöni perustaa kilpailevan puiston. Bisnesvainu hänellä ainakin on kohdallaan.

Minulle personoitu Berliini

Vielä kerran pojat...

Itselle räätälöidyt ja persoonalliset asiat ovat selkeästi kova juttu Berliinissä. Kaupungissa on huikea määrä mitä erilaisimpia kirppareita, second hand -kauppoja ja vintage-puoteja, joiden artikkelit eivät taatusti kävele kotikaupungissa vastaan. Myös ketjuihin kuulumattomia kauppoja ja käsityöläisten työhuoneita on kivijalat pullollaan. Mutta näiden valmistarjonnan mestojen lisäksi törmäsin Berliinissä kolmeen konseptiin, joiden kaltaisia toivoisin Suomeenkin.

Suunnittele itse laukkusi

Packattack tekee laukkuja kierrätysmatskuista, esimerkiksi vanhoista purjeista. Voit valita useasta vaihtoehdosta haluamasi koon, mallin, läpän, sivukankaat, takaosan, sisätaskun - ja he surauttavat sinulle haluamasi laukun 100% käsityönä. Toimitusaika tosin on useamman päivän.

T-se-itse-t-paita

Parin korttelin päässä Packattackista on paitapaino nimeltä Yack Fou. Ja minä kun luulin, että suomen kieli on ainoa sanamuunnoskieli. Yack Foussa voit valita painatuksen, paidan mallin, värin ja koon, ja kuvio prässätään haluamallasi tavalla ihan odotellessa.

Hullu helmikauppa

Tukadun helmikaupan valikoimiin kuuluu kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mitä ihminen vain voi keksiä ripustavansa koruun. Olin bongannut Mitten Tukadun jo aiemmalla reissullani, mutta en silloin jäänyt ostostelemaan täyteen ammuttuun liikkeeseen. Mutta en tiennyt, että Tukadussa voi myös tehdä koruja paikan päällä, ennen kuin ystäväni vinkkasi Kemikaalicocktailin blogikirjoitukseen. Ystäväni teetätti itselleen käsilaukkuvieheen ja minä noukin laareista tarvikkeet muhkeaan Marokko-henkiseen kaulakoruun. Siitähän tuli vieläpä ihan toimistokelpoinen.

Loppuun vielä erityiskiitokset semilokaaleille ystävillemme, jotka tutustuttivat meidät näihin ja muihin huippuihin paikkoihin!

Berliini & fiilistely

Tässä kolme vinkkiä fiilistelyyn Berliinissä.

Tempelhofin lentokenttä

Vanha lentokenttä, joka ei ole enää lentokenttäkäytössä. Kenttä on nykyisin puisto, jonne ihmiset tulevat piknikille, grillaamaan, fillaroimaan, rullaluistelemaan, rullalautailemaan ja pelaamaan minigolfia. On jotenkin huikeeta, että natsien lentokentällä harrastetaan tänä päivänä kaupunkiviljelyä. Lentokenttärakennukseen olisi ollut kiva päästä sisälle (yleensä sinne kai pääseekin), mutta jo julkisivu nostatti ihon kananlihalle. Kiitoradalla oli kyllä vaan aika makeeta tallustella.




Venäläis-saksalainen sunnuntaibrunssi



Venäläis-saksalainen ravintola Pasternak Prenzlauer Bergissä tarjoili runsaimman brunssin, mitä olen kuunaan syönyt. Tarjolla oli noin 30 suolaista herkkua marinoiduista munakoisoista munakasrulliin, pikkublineistä sipulipiirakkaan ja lisäksi lohta, röstiperunaa, salaattia, mäti-kananmuna-hörsöjä ja vaikka sun mitä. Eikä siinä vielä kaikki, tarjolla oli myös tusinan verran jälkiruokia: rahkalettuja, romanovin mansikoita, tiramisua, voitaikinatikkuja, struudelia, hedelmiä ja nam nam. Brunssipöytä kustansi 12,50 henkilöltä plus juomat. Eipä tarvinnut syödä seuraavan kerran kuin vasta iltakahdeksalta.




Tietokonepelimuseo

Tietokonepelimuseo Friedrichschainissa on siitä hauska museo, että esineisiin saa koskea ja valokuvia saa ottaa. Vaikken mikään pelifriikki ole koskaan ollutkaan, niin pakko oli vähän takoa Pacmania jättikokoisella joystickillä. Ehkä suurin ylläri oli se, miten kammottavalta, kömpelöltä ja vanhanaikaiselta 2000-luvun alun pelilaite-design näyttikään! X-box ja Game cube olivat vain ihan hirveän rumia - vaikka siitä on vain ihan vähän aikaa.

Berliini & fäshön

Nyt tämä blogi muuttuu hetkeksi muotiblogiksi. Kotiuduin nimittäin eilen Berliinistä, jossa vierailin juurikin muotiviikon päättäjäisviikonloppuna. Ajoitin lomareissuni luonnollisestikin muotiviikolle, olenhan niin kovin fäshön-henkinen ihminen. Todellisuudessa ihmettelin, miten hotellit ovat niin buukattuja, kunnes minua valistettiin tapahtumasta. Ja heti seuraava ajatus oli, että en jaksa mitään takakireitä fashionistoja pyörimässä kaupungilla, kun minulla itselläni ei ole edes kunnon kesähousuja.

Lentokoneessa kävi ilmeiseksi, että kaikki Berliiniin menijät eivät ehkä olleet matkalla muotiviikolle. Ei ainakaan se sukkasandaalimies, joka kertoi kovaan ääneen mukahauskoja kaksimielisiä vitsejä. "Nyt ottaa eteen", tyyppi hihkui, kun kenttäbussin kuljettaja ohjasi matkustajia bussin takaosasta etuosaan. Sukkasandaalit ja ankeat vitsit nyt ei vaan kuulu muotiviikoille - sisäinen fäshön-henkilöni sai lievää hengenahdistusta.



Sukkasandaaliahdistustani lievensi se, että Miika Nousiainen, Suomen herttaisin kirjailija, oli samalla lennolla. En kuitenkaan mennyt pyytämään omistuskirjoitusta, vaikka mulla olikin Paperijätti matkalukemisena. Se ei vain olisi ollut kovin fäshönablea. Vähän teki kyllä mieli kysyä, että miten päähenkilön vaimo opiskeli Kauppakorkeakoulussa, vaikka olikin ruotsinkielinen. Miksei Hankenilla?

Sitten vihdoin päästiin Berliiniin. Muutama fäshön-mainos näkyi katukuvassa, mutta muuten aika perussettiä. Ihmiset pukeutuivat melko tavallisesti. Tisseistä kiinnostuneille vinkattakoon, että aika vähän naiset käyttivät siellä rintaliivejä. Veikkaan, että muotiviikolla ei ollut osuutta asiaan.

Kuvan tissit eivät liity katukuvan rintaliivittömyyteen, vaan kuuluvat Wannabe Ballerinasille, 

jotka esiintyivät Helsinki Freshin bileissä.

No mutta osallistuimmehan me nyt sentään yhteen muotiviikon tapahtumaan: Helsinki Freshin muotiviikon päätösbileisiin. Ehkä mieltäylentävin (lue: ainoa) fäshön-kokemukseni ikinä, nimittäin eräs fäshön-henkilökunnan edustaja kehui kaulakoruani. Hän myös kysyi, teenkö kaulakoruja työkseni. Vastasin rehellisesti, että "en, olen insinööri". Täytyy ehkä miettiä vähän katu-uskottavampi vastaus, mikäli alan notkua enempikin fäshön-piireissä.

Lisää Berliini-postauksia muista näkökulmista luvassa piakkoin, jahka palaan tästä fäshön-kuplastani maan pinnalle.

Kesäkoru 2012

Tämmösen kesäkorun duunasin jämähelmistä.

Ja siihen kaveriksi puuhasin vielä toisenkin. Näitä voi pitää sitten yksin tai erikseen.