29.4.12
As. Oy Betonilähiö
Nyt kaikki lähiöiden mimmit ja kollit Uuteen Mustaan tsekkaamaan meitsin As. Oy Betonilähiö! Luvassa asiaa muun muassa betonin kauneudesta ja laadukkaasta lähiöasumisesta. Vauhdista ja jännityksestä pitää huolen muun muassa parvekepuutarhan kasvun seuraaminen.
6.4.12
Seiniin tuijottelun jalo taito
Muutama viikko sitten tosi moni Facebook-kavereistani ja Twitter-seurattavistani jakoi Hesarin kolumnin, joka oli varustettu otsikolla "seiniin tuijottelun jalo taito".
Ensilukemalla minulle nousi otsikosta ainoastaan ajatus: "no, toivottavasti ne seinät ovat edes hauskat, jotta niitä kestää tuijotella".
En oikein keksinyt, kuinka kolumnin sanomaan tulisi suhtautua.
Tavallaan olen sitä mieltä, että ihmisten ei pitäisi joutua juoksemaan pää kolmantena jalkana. Että ihmisellä ja organisaatiolla pitäisi olla aikaa pysähtyä miettimään juttuja. Pitäisi antaa aikaa haudutella ja sisäistää asioita. Ei saisi luoda turhaa stressiä joka asiassa.
Mutta toisaalta olen action-nainen henkeen ja vereen: huomaan usein, että fiksutkin ajatukset jäävät ajatuksen, filosofoinnin ja märehdinnän tasolle, koska ihmiset vain ajattelevat ja vatuloivat liikaa. Suunnittelevat asioita kuoliaaksi. Eivät uskalla tehdä, koska kaikkia mahdollisia skenaarioita ei ole ehkä ajateltu kaikilta mahdollisilta kanteilta loppuun saakka. Aika monessa asiassa kaunis ajatus ei vain riitä - vaan täytyy olla kykyä, tahtoa ja usein myös pientä painetta saattaa ajatuksia teoiksi.
Kyllä sitä tekemisen kurssia voi sitten justeerata matkan varrella.
No, oli miten oli, tärkeää on riittävän kivat seinät, joita kestää tuijotella.
Ensilukemalla minulle nousi otsikosta ainoastaan ajatus: "no, toivottavasti ne seinät ovat edes hauskat, jotta niitä kestää tuijotella".
En oikein keksinyt, kuinka kolumnin sanomaan tulisi suhtautua.
Tavallaan olen sitä mieltä, että ihmisten ei pitäisi joutua juoksemaan pää kolmantena jalkana. Että ihmisellä ja organisaatiolla pitäisi olla aikaa pysähtyä miettimään juttuja. Pitäisi antaa aikaa haudutella ja sisäistää asioita. Ei saisi luoda turhaa stressiä joka asiassa.
Mutta toisaalta olen action-nainen henkeen ja vereen: huomaan usein, että fiksutkin ajatukset jäävät ajatuksen, filosofoinnin ja märehdinnän tasolle, koska ihmiset vain ajattelevat ja vatuloivat liikaa. Suunnittelevat asioita kuoliaaksi. Eivät uskalla tehdä, koska kaikkia mahdollisia skenaarioita ei ole ehkä ajateltu kaikilta mahdollisilta kanteilta loppuun saakka. Aika monessa asiassa kaunis ajatus ei vain riitä - vaan täytyy olla kykyä, tahtoa ja usein myös pientä painetta saattaa ajatuksia teoiksi.
Kyllä sitä tekemisen kurssia voi sitten justeerata matkan varrella.
No, oli miten oli, tärkeää on riittävän kivat seinät, joita kestää tuijotella.
2.4.12
Päästäisen munia
Viime torstaina Hesarin ruokasivut kirjoittivat tikku-kakuista. Olin kokeillut vastaavia palleroita aiemminkin, silloin Domino-kekseistä tehtyinä, mutta nyt piti saada jotain pientä pääsiäismäistä herkkua, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.
Meinasi lipsahtaa taas säätämisen puolelle. Nimittäin valkosuklaa alkoi käydä uhkaavalla tavalla vähiin. Hetken mielijohteesta heitin sekaan tilkan kermaa. Ja jumps, valkosuklaa jämähti kovaksi ja rakeiseksi kontäksi. Vähän aikaa piti ventiloida, kunnes betonikemisti minussa sanoi: kaadat vaan lisää kermaa, kyllä se siitä. Ja niinhän se siitä. Mutta jatkossa en kyllä rupea jatkamaan valkosuklaata.
Ja toinen muikkari itselleni: suklaiset pallerot olis hirveen hyvä latoa leivinpaperin päälle. Olis meinaan helpompi irrottaa pallerot paperista kuin lautaselta.
Murskasin noin 250 - 300 grammaa kaurakeksejä ja sotkin murut paketilliseen (200 g) appelsiinituorejuustoa ja pikkutujaukseen sahramia. Pyöritin mössön palloiksi ja dippasin valkosuklaaseen. Koristelin strösseleillä. En jaksanut askarrella tikkujen kanssa ja suklaakuorrutuskin on vain yksinkertainen, toisin kuin Hesarin artikkelissa.
Meinasi lipsahtaa taas säätämisen puolelle. Nimittäin valkosuklaa alkoi käydä uhkaavalla tavalla vähiin. Hetken mielijohteesta heitin sekaan tilkan kermaa. Ja jumps, valkosuklaa jämähti kovaksi ja rakeiseksi kontäksi. Vähän aikaa piti ventiloida, kunnes betonikemisti minussa sanoi: kaadat vaan lisää kermaa, kyllä se siitä. Ja niinhän se siitä. Mutta jatkossa en kyllä rupea jatkamaan valkosuklaata.
Ja toinen muikkari itselleni: suklaiset pallerot olis hirveen hyvä latoa leivinpaperin päälle. Olis meinaan helpompi irrottaa pallerot paperista kuin lautaselta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)