Kuukiviä

Joululahjakoru jätti hingun tehdä samalla ajatukselle jotain itsellenikin. Laavakiviä, hopealenkkejä, hauska lukkorenkula ja kadulta löytynyt, hieman tallaantunut en-nyt-muista-minkä-sarjan hopeinen korvakoru.

Kyllä minä mieleni niin pahoitin...

...kun nykynuoriso ei ymmärtänyt näiden esineiden yhteyttä toisiinsa.

Tiikeriankka ja sammakko

Joistain jouluperinteistä on vain pidettävä kiinni - nimittäin viimetinkaisesta lahjojen nysväämisestä. Sain kuin sainkin aatonaaton puolella nämä Panama-lapaset valmiiksi, vaikka tiukoille meni.

Varapäreitä

Tämän joulun hittituote (ainakin tekijän näkökulmasta, lahjan saajista en tiedä) ei ole piikkimatto eikä kapselikahvinkeitin, vaan pärekori.

Punoin näitä neljä joululahjoiksi - yhden värikkään ja kolme pellavaista. En nyt sitten viittinyt ottaa kaikista kolmesta pellavaisesta erillistä valokuvaa.

Ihanaa saada kangasvarastoja vajumaan!

Joulun ainoa hely

Joulun ainoa koru. Tästä tuli niin kiva, että hyvä jos raaskin kääriä pakettiin. Tuo iso renkula on lukko. Täytyy varmaan tehdä ittellenikin samantyylinen.

Jos Tuomas-veturi ei tule tädin luo...

...niin tädin on mentävä Tuomas-veturin luo.

Ei meinaan löydy Suomesta juuri mitään Tuomas-veturi-kamaa. Joten täytyi tehdä itse.

Marakatit

Veljen pojat saivat (toivottavasti) kokoisensa apinapaidat (toinen kultaisella, toinen hopeisella painatuksella) ja tumput (toinen peukaloilla, toinen ilman).

Joulukortit 2011

Tänä vuonna tein taas klassiset: odotin viime tinkaan saakka joulukortti-inspiraatiota - ja tulihan se sieltä. Leikkelin kahdesta Myyrä-kalenterista tammi-, marras- ja joulukuun kuvista palasia.

Olen jemmannut noita kalentereita tosi pitkään, kun kuvat ovat minusta niin herttaisia. En ole oikein raaskinut käyttää niitä mihinkään. Mutta nyt tuli sellainen fiilis, että jos ei niitä voi käyttää rakkaimmille ystäville ja läheisimmille sukulaisille meneviin juttuihin, niin turha niitä on sitten hautoakaan.

Nut Island's Peace

No nyt minun oli jotenkin pakko perustaa tämmönen rojekti. Saapi nähä kauanko jaksan innostua. Mutta senhän näkee kokeilemalla.

Kärrrmes

Joulupukin paja on taas täydessä töhinässä. Tänä vuonna kyllä koitin käydä ostamassa valmiita leluja, mutta ne olivat niin kammottavia, että rupesin melkein hyperventiloimaan. Niinpä tänäkin vuonna lahjat ovat pääosin joko itse tehtyjä tai kirjoja.

Ensimmäinen pajan tuotos on jättimäinen käärme. Pituutta melkein 2,5 metriä. Järkeilin tän niin, että lasten mielestä överit on parempi kuin vajarit. Vanhemmat eivät ehkä oo samaa mieltä, mutta onneksi heidän mielipidettään ei kysytä.

Loput joulupukin asiat julkaisen vasta, kun joulupukki on hoitanut hommansa. Siihen saakka: tip tap!