Ruista ranteeseen

Muutama viikko sitten sain Lauralta ruisleivän juuren ja oppeja, kuinka ruisleipää leivotaan. Männä viikonloppuna kokeilin sitten ihan itse. Nam. On ihan mahdollista, että en halua ikinä enää mitään kaupan leipiä syödäkään - tästä tuli niiiiin taivaallista. Ja lopun viimein touhu oli aika helppoa, vaikka toki valmistelut piti aloittaa hyvissä ajoin.

Laitoin kuivatun juuren tekeytymään keskiviikkona, ja leivoin leivät perjantaina. Tuli just hyvä happamuus. Tiedän, että blogilla on lukijoita Etelä-Karjalassa, joten sen vuoksi on järkeä vähän mainostaakin: ostin Lehtolan Luomutilan täysjyväruisjauhot syyslomareissulla Karjalan Portin suoramyyntituvasta, ja voi vitsi miten hyvää tavaraa! Sinne kaikki shoppailemaan lähiluomua, jos vaan suinkin ootte niillä nurkilla liikenteessä.

Pyhitin yhden kulhon ja kauhan ihan tätä touhua varten. Siinä saa juuri kuivua ja tekeytyä - ja eipähän tarvii tiskata. Tässä samalla tuli pari myyttiä murrettua (ja täräytettyä urbaani mieli takaisin luontoon):

1) Ruisleipätaikinaa ei tarvitse vaivata paljoa, joten sitä varten ei tarvita monitoimikonetta (ihan niin kuin niillä olis sata vuotta sitten ollut mitään Kitchen Aideja)

2) Juurta ei tarvitse pakastaa, vaan sen voi kuivata (eihän niillä silloin pakastimiakaan ollut)

Syysloman satoa

Pykäsin toisenkin korin. Tää toimittaa yöpöydän laatikon virkaa, koska siis yöpöytäähän minulla ei ole. Tämä kori syö ainakin nenäliinoja, pinnejä, korvatulppia, silmälappuja ja kulloinkin työn alla olevan yölukemislehden. 

Tämä toinen kori meni jo ensimmäistä sujuvammin, vaan silti jäi vieläkin opittavaa: Peruslakanakangas on parasta tähän tarkoitukseen. Tein tällä kertaa ylimmästä pannasta kaksinkertaisen - siitä tuli jo parempi mutta vielä täytyyy harjoittaa tuotekehtitystä.

Ja kuulkaas, näin Formverkissa myynnissä valkoisia pärekoreja! Eli kyllä nää korit on niin tissainin eturintamassa, että ei paremmasta väliä.

Lisää pikkurillejä

Nyt kun ensimmäinen pari pikkurillejä on harjoiteltu, niin toinen pari sujui jo mallikkaasti.

Voi vitsi jos olisi enemmän aikaa ja kärsivällisempi, niin näitä olis kiva tehdä jokaiselle tuulenpuuskalle sopivat: Nää pikkurillit olisivat hienostelupäiviin, keskarilapaset huonostelupäiviin, etusormilapaset osoittelu- ja soosottelupäiviin - ja niin edespäin.  

Cocoronit maineen polulla

Ha haa, cocoronien tie maailman maineeseen on alkanut! Tosin ihan ei puhtia vielä riitä itsenäiseen poseeraukseen (vaalean)punaisella matolla, mutta hienosti ne pönöttövät macaronien rinnalla Koto living -blogissa.

Macaronit vs. cocoronit

Halusin antaa cocoroneille vielä yhden mahdollisuuden. Ja itselleni myös - nimittäin halusin todistaa, että osaan leipoa myös ohjeen mukaan. Tein siis sekä macaroneja että cocoroneja. Kummankin herkun ohje oli muuten sama, mutta jauhojen määrä ja laatu vaihtelivat: cocoroneihin laitoin kookosjauhoja puolet siitä määrästä mitä macaroneihin tuli mantelijauhoja. Macaroneista tuli kauniimpia mutta cocoroneista maukkaampia.