Ruokottomuussokeri - niin minä sen ensin huolimattomasti luin. Ja juuri siksi sen ostinkin. Mutta hyvät porkkanamuffinssin kuorrutteet siitä tuli, kun sotki appelsiinituorejuustoon ja sitruunamehutilkkaan.
25.9.11
Ruokottomuussokeri
Ruokottomuussokeri - niin minä sen ensin huolimattomasti luin. Ja juuri siksi sen ostinkin. Mutta hyvät porkkanamuffinssin kuorrutteet siitä tuli, kun sotki appelsiinituorejuustoon ja sitruunamehutilkkaan.
21.9.11
Pikkurilli
Pikkusiskoni täytti taas vuosia. Jännä juttu, miten pikkusisko vanhenee ja minä pysyn vaan samanikäisenä. Milloinkohan se kiilaa meikäläisestä ohi?
Tein Reetalle lahjaksi pikkurillilliset lapaset. Jotta voi ryystää kaffetta hienosti pikkurilli ojossa. Tai eihän hän kahvia juo. Mutta teenjuoja voi näppärästi ripustaa teepussin kuivumaan pikkurilliin.
17.9.11
Älä kokeile tätä(kään) kotona: cocoronit
Pari viikkoa sitten Laura piti meidän kässätyttöjengille leipomiskoulua: teimme ruisleipää ja macaroni-leivoksia, siis niitä mantelisia ja täytettyjä pikkuherkkuja. Macaronit ovat vaikean leivonnaisen maineessa, ja senpä vuoksi halusimme päästä osalliseksi Lauran nikseistä.
Macaroneihin tuli siis mantelijauhoa, tomusokeria, tavallista sokeria ja kanamunan valkuaista sekä mahdollisesti jotain väri- ja makuainetta kuten mintunlehtiä tai pähkinää. Ja täyteskaala oli tietysti laaja: hilloja, suklaasörsseleitä tai vaikka mitä.
Macaronien onnistuminen on herkkää puuhaa, joten Laura koitti takoa päähämme seuraavat niksit ja onnistumisen salaisuudet:
1) Kaikki ainekset on punnittava. Jos ohjeessa lukee "2 munan valkuaista", niin pieleen menee, sillä kanamunat ovat niin eri kokoisia.
2) Kaikki kuivat aineet on siivilöitävä, jotta taikinaan ei pääse paakkuja tai liian suuria rakeita.
3) Valkuaisvaahdon on oltava löysempää kuin sellainen, joka pysyisi kulhossa vaikka kulhon kääntää nurinpäin.
4) Taikina on pursotettava pellille pystysuoraan, muuten macaroneista ei tule pyöreitä.
5) Pursotettujen macaroni-aihioiden on annettava seistä puoli tuntia ennen uuniin laittamista, jotta pinnalle muodostuu kalvo, joka taas takaa sileän pinnan uunissa kohoavalle leivokselle.
No, minä ahkerana kotisokerileipurina kokeilemaan; Lauran neuvot tiukasti mielessä.
Punnitsin kaikki ainekset grammalleen, siivilöin tunnollisesti ja vatkasin oikealla tavalla lässähtävää valkuaisvaahtoa. Mutta kun sekotin aineet toisiinsa, minulle valkeni, että taikinani on niin jöötiä, ettei se tulisi menemään läpi mistään pursottimesta.
Ei muuta kuin pyörittelemään pikkuleivän näköisiä klönttejä mantelimassan oloisesta taikinasta.
Ajattelin, että minun ei ehkä tarvitse kopauttaa peltiä (jotta ilmakuplat pääsevät pois vetelästä taikinasta), mutta annoin macaronien kuitenkin seistä sen puoli tuntia ennen uuniin laittamista, kun ohjeessa kerran niin sanottiin. Sitten tyrkkäsin piparit uuniin ja jäin viereen kyttäämään ja todistamaan, että leivokset eivät kohonneet millin milliä uunissa.
No, täytin muka-macaronini joka tapauksessa mustaherukkahillolla. Kyllä ne maistuivat vähän macaronimaisilta. Tosin maussa oli häivähdys kookosta, mikä johtunee siitä, että korvasin mantelijauhon kookosjauholla. Ja se ehkä selittää myös taikinan oudon käytöksen. Mutkumutku... ajattelin, että manteli on niin allergisoivaa, että sen vois varmaan kätevästi korvata kookoksella - cocoroni, you know. Ai ei... No ei sit.
Macaroneihin tuli siis mantelijauhoa, tomusokeria, tavallista sokeria ja kanamunan valkuaista sekä mahdollisesti jotain väri- ja makuainetta kuten mintunlehtiä tai pähkinää. Ja täyteskaala oli tietysti laaja: hilloja, suklaasörsseleitä tai vaikka mitä.
Macaronien onnistuminen on herkkää puuhaa, joten Laura koitti takoa päähämme seuraavat niksit ja onnistumisen salaisuudet:
1) Kaikki ainekset on punnittava. Jos ohjeessa lukee "2 munan valkuaista", niin pieleen menee, sillä kanamunat ovat niin eri kokoisia.
2) Kaikki kuivat aineet on siivilöitävä, jotta taikinaan ei pääse paakkuja tai liian suuria rakeita.
3) Valkuaisvaahdon on oltava löysempää kuin sellainen, joka pysyisi kulhossa vaikka kulhon kääntää nurinpäin.
4) Taikina on pursotettava pellille pystysuoraan, muuten macaroneista ei tule pyöreitä.
5) Pursotettujen macaroni-aihioiden on annettava seistä puoli tuntia ennen uuniin laittamista, jotta pinnalle muodostuu kalvo, joka taas takaa sileän pinnan uunissa kohoavalle leivokselle.
No, minä ahkerana kotisokerileipurina kokeilemaan; Lauran neuvot tiukasti mielessä.
Punnitsin kaikki ainekset grammalleen, siivilöin tunnollisesti ja vatkasin oikealla tavalla lässähtävää valkuaisvaahtoa. Mutta kun sekotin aineet toisiinsa, minulle valkeni, että taikinani on niin jöötiä, ettei se tulisi menemään läpi mistään pursottimesta.
Ei muuta kuin pyörittelemään pikkuleivän näköisiä klönttejä mantelimassan oloisesta taikinasta.
Ajattelin, että minun ei ehkä tarvitse kopauttaa peltiä (jotta ilmakuplat pääsevät pois vetelästä taikinasta), mutta annoin macaronien kuitenkin seistä sen puoli tuntia ennen uuniin laittamista, kun ohjeessa kerran niin sanottiin. Sitten tyrkkäsin piparit uuniin ja jäin viereen kyttäämään ja todistamaan, että leivokset eivät kohonneet millin milliä uunissa.
No, täytin muka-macaronini joka tapauksessa mustaherukkahillolla. Kyllä ne maistuivat vähän macaronimaisilta. Tosin maussa oli häivähdys kookosta, mikä johtunee siitä, että korvasin mantelijauhon kookosjauholla. Ja se ehkä selittää myös taikinan oudon käytöksen. Mutkumutku... ajattelin, että manteli on niin allergisoivaa, että sen vois varmaan kätevästi korvata kookoksella - cocoroni, you know. Ai ei... No ei sit.
14.9.11
Päreet paloi...
Malli on Marimekon Surrur-kirjasta. Pari parannusehdotusta itselleni seuraavia koreja ajatellen:
1) Jos jostain löytyisi kaksipuolista kovikehuopaa, niin se olis bueno. Nyt Eurokankaassa oli vain sellaista, jossa oli yksi liimapuoli, joten nysväämiseksi meni, kun kikkailin päreet liimahuovan ja ohuen liimakankaan avulla kiinni toisiinsa.
2) Ylin "panta"saisi olla kaksinkertainen, niin korista tulisi napakampi ja viimeistellympi.
10.9.11
Parempi kuin 100 jänistä
Se mies, joka asuu meillä, täytti taas hiljattain vuosia. Hommasin hänelle synttärilahjaksi hianot Hai-saappaat, jotka olivat tietystikin liian isot. No, mittojen arviointi ei ole koskaan ollut meikäläisen ydinosaamista.
Mutta se, mikä meni nappiin, oli saappaan sisään tungettu ylläri: U900-jänis. Ja siitä on ollut iloa jo moneen kertaan. Jänö on ihan mahtava, kun sen laittaa soittamaan ilmakitaraa, ilmabongoja, ilmapianoa tai vaikka mitä ilmasoitinta.
Mutta se, mikä meni nappiin, oli saappaan sisään tungettu ylläri: U900-jänis. Ja siitä on ollut iloa jo moneen kertaan. Jänö on ihan mahtava, kun sen laittaa soittamaan ilmakitaraa, ilmabongoja, ilmapianoa tai vaikka mitä ilmasoitinta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)