Älä kokeile tätä kotona: laktoositon jogurtti

Minulla on reseptikirjassani mielestäni ihan hyvä jogurtin ohje:

1,5 litraa maitoa

1-2 dl maitojauhetta

1 prk bulgarian jogurttia

ripaus suolaa

Keitä puolet maidosta. Sotke muut aineet keskenään. Sekoita keitetty maito kylmiin aineisiin. Anna seoksen seistä huoneenlämmössä 8-9 tuntia. Kääri kulho froteepyyhkeeseen. Jäähdytä jääkaapissa syömislämpöiseksi.

Tein jogurttia viimeksi noin kymmenen vuotta sitten, ja muistan siitä tulleen ihanan pehmeän makuista ja jonkin verran lohkeavaa. 

Vaan tällä kertaa ei mennyt niinku Strömsössä. Nimittäin kun rupesin kauhomaan valmista kylmää jogurttia aamiaiskulhooni, huomasin rakenteessa olevan jonkin pahasti pielessä: jogurtti oli venyvää, vähän niin kuin hitaasti juoksevaa kumia. Oheinen kuva selittää rakennetta hieman. Ja huomaathan, kuvassa en kaada jogurttia kauhasta pois, vaan tuo kaikki tavara jäi roikkumaan kauhan pohjasta.

Kemisti taloudessamme päätti selvittää, mistä limaisuus johtuu, ja kohta löytyikin selitys: Jogurtoitumisprosessissa oleellista on maitosokerin käyminen maitohapoksi, ja se on se mikä tekee jogurtista paksua ja lohkeavaa. Ja minä kun olin tehnyt tämänkertaisen jogurttiviritelmän laktoosittomasta maitojuomasta ja vähälaktoosisesta maitojauheesta. Eli eipä tainnut olla liiemmin maitosokeria läsnä tässä kemiallisessa reaktiossa, minkä vuoksi seos jäikin tuollaiseksi liisteriksi. Harakoille meni.

Siispä: jos meinaat tehdä jogurttia, tee se tavallisesta maidosta. Sama pätee kaiketi viiliin.

Method Putkisto 30 päivän teho-ohjelma

Työkaverini opiskelee päivätyönsä ohella Method Putkisto ja MP Pilates -opeksi. Eräänlaisena harkkatyönään hän piti sekalaiselle työporukalle Method Putkisto -syvävenytyskurssin, joka kesti toukokuun ajan. Ohjelmaan kuului 3 ohjattua venytyskertaa viikossa ja 1-2 kotiläksyharjoitusta per viikko.



Method Putkisto on siis suomalaisen liikuntagurun, Marja Putkiston kehittämä (ja pitkälle kaupallistama) syvävenytysmenetelmä, jonka idea perustuu jotakuinkin seuraavaan (tai siis näin minä sen ymmärsin): Se, että kroppamme liikkuu, on pääasiassa luiden ja lihasten yhteistoiminnan ansiota - lihakset liikuttavat luita, ja sitä myöten koko akka liikkuu. Jos lihakset ovat kireitä ja lyhyitä, niin liikkuvuus kärsii. Monissa tapauksissa lihaksen pitäisi olla pidempi kuin vastaava luun pätkä, jotta jäsenemme pystyisi liikkumaan kunnolla. Siksi lihaksia tarvitsee venyttää.

Miten syvävenytys sitten eroaa tavallisesta venytyksestä? No, tavallinen venytys ottaa usein vain pintalihaksiin ja toisinaan jopa niveliin. Syvävenytyksessä ajatuksena on päästä käsiksi pintalihasten alla oleviin lihaksiin. Syvälle pääsemisessä oleellista on tietysti itse venytysliike ja sen pitkä(kin) kesto, mutta myös hengitys, keskivartalon tuki ja liikkeeseen keskittyminen - jotka olivat minulle tuttuja juttuja joogasta.

30 päivän teho-ohjelma oli aika rankka, mutta myös kiva. Ensimmäisellä viikolla pään ja kasvojen hermoja särki, kun lihakset alkoivat heräillä ikiroudastaan. Toisella viikolla olin energinen kuin Duracel-pupu ja minua janotti koko ajan. Kolmannella viikolla olo oli jo tosi ryhdikäs, liikkuva, ja huomasin nukkuvani tosi sikeästi. Neljäs viikko meni vähän plörinäksi muiden kiireiden vuoksi - mutta nyt ohjelman jälkeen huomaan kroppani olevan koukussa venyttelyyn.

Mitattaviakin tuloksia tuli: taivun eteen ja kummallekin sivulle jonkin verran enemmän kuin kuukausi sitten. Käsien liikkuvuus oli myös parantunut, mikä kertoo jäykkyyksien hellittämisestä rintalihaksissa, hartioissa, lavoissa ja kyljissä. Hengityskapasiteettini oli pysynyt samana. Mutta suurin ero näkyi lantiossa (josta väheni ohjelman aikana 4 cm) ja reidessä (- 5 cm) - mikä tarkoitti sitä, että farkut, jotka olin ostanut hiukan nafteina, sujahtivat ihan nätisti jalkaan.

Joku voisi kyynikkona sanoa, että "toi on kuule nestettä eikä läskiä, mitä oot menettänyt". Niin varmasti onkin - mutta itse koen, että minulle suurempi ongelma onkin ollut nesteen kertymisestä johtuva turvotus eikä niinkään perinteinen läskiylipaino. Ja summa summarum, jos unohdetaan sentit, niin ainakin sain hyvän olon, ryhdikkäämmän fiiliksen ja sikeämmän unen.

Takaisin Karjalaan

Teimme viime viikonloppuna retken luovutettuun Karjalaan.



Matkasuunnitelmamme oli Ensosta rajan yli, sitten Antrea, Kirvu, Räisälä, Käkisalmi, Lahdenpohja, Jaakkima ja viimein Sortavalaan yöksi. Todellisuudessa koukkasimme vielä ennen Käkisalmea Sakkolaan, sillä menomatkalla pääsimme odotettua sujuvammin rajasta yli. Toisen päivän ohjelmassa oli juoksuhautojen tonkimista Kollaalla, ja sitten takaisin Suomen puolelle Värtsilästä.


Näimme paljon väsähtäneitä taloja.


Ajoimme monia huonoja teitä.


Söimme eväitä Kirvun kirkolla. Isän puolen suku on Kirvusta.


Eväitä syödessämme lammas liittyi seuraamme.


Elementtirakentaminen oli pop neuvostoaikana.


Matkan varrelle osui lukematon määrä hautausmaita, tässä suomalainen sellainen kaikessa koruttomuudessaan.
Venäläisellä hautausmaalla jokaisella haudalla on vainajan kuva ja paljon värikkäitä muovikukkia. Jokainen hauta on ympäröity aidalla, ja aidan sisäpuolella on tuoli ja joskus myös pöytä. Haudalle tullaan sitten istumaan ja muistelemaan vainajaa. Ja juomaan votkaa hänen muistolleen.


Sakkolassa Vuoksi virtasi vapaasti ilman patoamista. Minua betoni-insinöörinä kiinnosti tietysti erikoinen rantatörmän vahvistamistyyli. Voihan sitä ontelolaattaa noinkin käyttää.


Vuoksen kalakojuja.


Yleisöpuhelin, joka toimi NMT-verkossa.


Käkisalmen linna.


Aiheellinen varoitus linnan muureilla.


Sateinen näkymä Laatokan salmiin Kurkijoella.


Jaakkiman kirkko sisältä.


Jaakkiman kirkkoa. Tämä oli poltettu muistaakseni 90-luvun alussa.


Ortodoksikirkon kunnostusta. Ilmeisesti kirkko oli muuttumassa sinisestä keltaiseksi.


Utelias mummo oven raossa. Valtaosa näkemistämme ihmisistä oli joko vanhuksia tai lapsia. Mikä tietysti kuulostaa biologisessa mielessä aika hassulta.


Neuvostoarkkitehtuuria.


Sininen auto.


Huuhanmäen varuskunta-alueen ruokala. Tänne äitini isä tuli ennen talvisodan alkamista. Katto oli ollut kunnossa vielä 2002.


Sama ruokala sisältäpäin.


Väinämöinen Sortavalassa. Taustalla Suomen Pankki.


Yövyimme Sortavalan seurahuoneella.


Osa rakennuksista oli ihan ok:sti säilyneitä.


Apteekkari Jääskeläisen hieno talo.


Bussipysäkit olivat milloin minkäkin mallisia, mutta aina sinisiä.


Silta ja pato Läskelässä. Ei tehnyt mieli nojata kaiteeseen.


Sininen penkki.


Juoksuhautoja ja korsunpohjia Kollaalla. Ukkini taisteli Kollaalla talvisodassa.


Venäläisten sotilaiden muistomerkki/hauta Kollaalla.


Hervoton korvasieni. Tämä (ja muut korvasienet) minun oli kerättävä mukaani.


Majatalo jossain Sortavalan ja Värtsilän välillä. Tarjolla oli tuoretta pullaa ja raparperipiirakkaa.


Majatalon pihassa oli koira, joka kuulemma haukkuu vain venäläisiä. Mene ja tiedä. Meitä se ei haukkunut.