Kalavale

Oon joskus miettinyt, onko tylsää kirjotella tänne näyttelyistä ja teatteripätkistä, kun kuitenkin aina tykkään kaikesta ees jonkin verran ja kun kuitenkin aina voin suositella rientoja muillekin. No nyt ei oo sitä ongelmaa.

Kävin eilen katsomassa KOM-teatterin Kalavaleen, ja oli ihan hirveetä tuubaa. Eikä ees sen takia, että siinä viljeltiin vittua aika paljon, vaan koska se oli yksinkeraisesti huono. Samalla tavalla huono kuin se Mannerheim-nukkeanimaatio. Olevinaan jotenkin yhteiskunnan kipupisteitä peilailevaan, mutta todellisuudessa vain tosi juonetonta ja heikkoja hahmoja.

Laura Malmivaaran esitys oli tosi heikko. Jos pitäis antaa lukiolaisten näytelmäkerholaisille tehtäväks näytellä yläastelaista, niin tulos olis ehkä aika sama. Sellasta ylinäyttelemistä. Jos jotain positiivista hakee, niin Vilma Melasniemi oli kyllä aika hyvä nisti.

Mutta suosittelen käyttämään 24 euroa johonkin muuhun.

Kummilusikka

Eilisissä ristiäisissä miusta tuli Elsan kummi. Vaikka oon aiempien kummilasten kohdalla ollut aika pitkälti lusikkavastainen (ne on niin tylsiä), niin nyt päätin kummipäissäni tehdä oman variaationi kummilusikasta.


Katkaisin pienen hopealusikan varren, sahasin kuppiin sydämen ja tein siitä riipuksen. Porasin reiän ja hinkutin hiomapaprulla säihkyvän mattapintaiseksi. Juoksin puoli kaupunkia sopivan ketjun perässä.


Ton rasian kanssa touhu meni jo ehkä hiukan överiksi... :)

Aune ja Elsa

Ystäväni kaksostytöt saivat tänään nimensä. Sen kunniaksi tein heille kässäkerhon taannoisen kokoontumsen inspiroimana glamour-bodyt. Ja tarkoitan siis oikeeta glamouria, en mitään johannatukiais-glamouria. Aune sai Audrey Hepburn -bodyn ja Elsa Elizabeth Taylor -asun.


Tällasia nostalgisia kuvia oikeista tähdistä on jotenkin ihanaa painaa. Harmi ettei kamera oikein pysty vangitsemaan pellavan hehkua sellaisena kuin se on luonnonvalossa.



Ja jotenkin näitä ihania sabluunoita on niin riipaisevaa heittää roskiin. Paperitähdet...

Hei me skräpätään!

Täähän oli vielä ihan hauskaakin. Googlen kuvahaku ja jäsenetulehdet ovat ystäviä. Tosin amatööriydestä kertoo se, että en tiedä, onko olemassa jokin tekniikka, jolla voi estää liiman aiheuttamat kurtistumiset. Ehkä arkit pitäis olla kuitujen suunnassa. Ehkä kortteja pitäis malttaa suoristaa painon alla.

Kaupunkilaiselukat

Ihkua, ystäväni purjehti eilen avioliiton satamaan. Lahjaksi puuhasin heidän uutta kotiaan silmällä pitäen pellavaisia koristeltyynyjä. Uudessa kodissa on yhdistelty kaupunki- ja luontoteemaa, joten hää- ja tuparilahjassa seikkailevat kaupunkilaistuneet elukat:

citykani - jos ei halua lisääntyä kuin kani,
niin ainahan voi kuitenkin harjoitella...

häirikkölokki - joskus rakkaimpiaan joutuu
puolustamaan härskin lokin lailla

bubihuuhkaja - toivottavasti puolisoa
ei joudu liiaksi huhuilemaan.

Bubihuuhkajassa ei ole kirjoistusvirhettä, vaikka joku äikkänillittäjä voisi niin luullakin. En halunnut kirjoittaa sitä erisnimen kanssa, sillä erisnimellisiä elukoita on maailma väärällään. Yksi vaihtoehto olisi ollut tietty pubihuuhkaja, mutta ajattelin, että stadionin huuhkaja on jo niin legenda, että se on yleisnimensä ansainnut.

Helminauhan solmiminen - check

Viimeinen kuukausi on ollut hiljaista kässärintamalla, kun on ollu vappu ja kaikkee. No mutta nyt pukkaa sen verran paljon juhlaa lähipiirissä, että väkisinkin tulee aktivoiduttua kässäilyjutskissa.

Opettelin jokin aika sitten solmimaan helmiä, tässä makeanveden helmiä silkissä yhdistetyksi äitienpäivä- ja äidin synttärilahjaksi. Onpahan nyt sit tääkin tekniikka hanskassa.