Liekö Madventures II:n vai Obaman isästä kertovien viimeaikaisten artikkeleiden vaikutusta, mutta vähän afrikkalaistyyppiset helmet päjähti kasaan melkein vahingossa. Vaan ei nää kuitenkaan liian etnoliehukkeet oo.
Afrikasta apropoo tuli mieleeni jotenkin voodoo, vaikka se taitaakin olla enempi haitilaista. Mutta sama manner - ainakin tosi kauan sitten. Sain siskoltani ehkä maailman hyödyllisimmän joululahjan: cocktail-tikkujen pidikkeen. Ja kuka muka väittää tätä turhaksi kapistukseksi, se on ollu jo käytössä!
Oon jo pidemmän aikaa halunnut tehdä itselleni jonkin jokatilanteen ketjun. Pari viikkoa sitten keksin, että kelefanttihan sopii ihan täydelliseksi killuttimeksi ketjuun, ja ehkä vielä mieluummin ranne- kuin kaula-sellaiseen. Ketjussa on monta meikäläiselle uutta tuttavuutta: paksu hopealanka, levyn työstö sekä tee-se-itse-rumpukiillotus. Tarkoitus olis vielä lisätä kele-puhekupla killumaan johonkin toiseen kohtaan ketjussa, mutta kirjainpunsselien toimitus kestää niin kauan, etten jaksanut odottaa. Lisään sen sit joskus kun punsselit tulee.
2 mm langasta tehdyt 4,5 mm lenkit1,2 mm langasta tehdyt 3,5 mm lenkit0,8 mm levystä sahattu, mattapintaiseksi hiottu kelefantti
Meidän mummo täytti tänään 91. Senpä vuoksi askartelin kortin. Vähän lipsahti häröilyn puolelle. Ja siksipä minulle kristallisoitui, että korttien askartelu ei ehkä ole ihan meikäläisen vahvinta aluetta. Mukavaa se on, mutta en vaan millään saa aikaiseksi hillittyjä mutta kivoja kortteja. Siispä näillä mennään. Silja saa edelleen olla meidän suvun korttiekspertti.
Viikonloppu on vierähtänyt hopeapölyssä. Oon sahannut useamman metrin hopealankaa lenkeiksi, opetellut sahaamaan levyä ja metsästänyt täydellistä langan ja lenkin halkaisijan suhdetta. Epämukavuusalueellakin on tullut vietettyä aikaa vaikka kuinka, ja vähän väliä oon manannut jotain stimankien suojelupyhimyksiä, että "pliispliis jos tää vain onnistuis, niin lupaan kyllä olla ihan kiltisti sitten myöhemmin".
Olen Katri. Olen telkkarineuloja. Minulla on ongelma: telkkarista tulee liian vähän katsottavia ohjelmia, ja senpä takia neuleeni jäävät kovin usein kesken.
Eilen tauolle jäi maailman paras tosi-tv-ohjelma, Tanssi jos osaat. Ja minun huivini on vasta puolivälissä, jos sitäkään. No, Presidentin kanslia jatkuu, toistaiseksi (vaikkakaan Presidentin kansliaa ei jostain syystä löydy Ylen ohjelmalistauksesta, toivottavasti tää ei oo mikään enne). Tosin iloisena yllärinä huomasin tiistaina, että Silkkitie alkoi just uusintana!
...tämä rakettimme ei kuitenkaan ihan hetkessä valmistunut.
Siis voi terve, mitä sitä ihminen voi mennä heikolla hetkellä lupaamaan! Ja uskottelee vielä itelleen, että "joo, tää on hyvä idea". Lupasin siis herralle taloudessamme jälkitoimitusjoululahjaksi t-paidan, jossa on jokin avaruusaiheinen kuva. Ehdotin ehdotin vielä itse Tintin kuurakettia yhtenä kolmesta vaihtoehdosta. Olin jotenkin ajatellut, että voisin kokeilla painaa raketin kaksivärisenä, ihan vaan harjoitellakseni seulan kohdistamista moniväripainatuksissa.
No, mutta sitten satuin googlettamaan ihanan graafisen kuumaiseman, ja näin jo sieluni silmin herkullisen painatuksen.
No, kun sain vihdoin nyherrettyä sabluunan valmiiksi, syttyi hullunkiilto silmiin: "lähes samalla vaivallahan näitä saa monta".
Seula painamisen jälkeen
No, kun olin sitten oikeasti painanut ne kahdeksan kuvaa, iski järki ja jänistys: "tätä ei ehkä kannata pilata moniväripainatusten kohdistusongelmilla".
No, samassa silmänräpäyksessä järki oli taas tipotiessään: "miepä viimeistelen nää siveltimellä".
Lopputuloksena herralla on nyt kaksi kuurakettipaitaa. Itselleni käteen jäi kuusi helvetillisellä vaivalla nyherrettyä kangastilkkua. Joku voisi tietysti kyseenalaistaa, että kannattiko puolen tusinan kangasretaleen takia vaivautua ja nyhertää tuntitolkulla. Varsinkin, kun tilkkujen käyttötarkoituksesta ei ole vielä hajuakaan. Mutta eihän tässä tuntipalkkaa lasketa. Lopputulokseen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Ja kaikesta kiroilusta huolimatta fiiliskin on positiivisen puolella.
Sitä vois luulla, että joulun jäkeen on saanut kystä kyllä kaikista kylmistä kaloista ja riisipuurosta. Mutta Annan suosituksesta tuli tänään testattua Umeshun sushit. Ja voi että voi raaka kala ja riisi maistua hyvälle! Ja ruuat oli myös mielettömän hyvännäköisiä (kannattaa tsekata menu-sivun valokuvat). Ja tosi herttainen tarjoilijakin. Sai ylipuhuttua umeshut vielä jälkiruuaksikin. Namnam! Meni vähän ruokatilutukseks, mutta oli pakko kirjottaa tää tänne, jotta varmasti muistaa käydä tuolla myöhemminkin.
Melkein täysikuu ja kaikkee... Tuleekohan miusta yöllä ihmissushi?
Kävimme tänään moikkaamassa kummityttömme uutta pikkuveljeä, ja voi vitsit että kaveri oli pieni ja ruttuinen. Viemisiksi veimme robottipaidan, jonka painoin töhrytutoriaalin esimerkkityönä. Samassa setissä painoin myös ystäviemme esikoiselle bodyn, mutta siitä en ehtinyt räpsätä kuvaa.
Paidan lisäksi tein myös sitruunapiirakan rotinoiksi, kun en jaksanut käydä pullaa leipomaan. Wikipedia ei näköjään tunne rotinoita, tosin asia on mainittu varpajaisten yhteydessä. Olen koittanut pitää rotinaperinnettä omassa lähipiirissäni yllä, vaikka sitten hampaat irvessä - kuten tänään. Nimittäin enpäs tullut ajatelleeksi, että sitruunat voivat olla tähän aikaan vuodesta aika kitkeriä. Piirakka maistui ihan kamalalta, vaikka olikin Hans Välimäen reseptillä tehtyä. "Happamia" sanoi kettu ja niin eespäin.
Olen kovasti koittanut alennusmyyntishoppailla, mutta aina kun lähden keskustaan, ajaudun kirjaimellisesti sivukujille ihmettelemään ja namnattelemaan. Välipäivinä en todellakaan hommannut toimistokelpoisia vaatteita, kuten oli tarkoitus, vaan mukaan tarttui Sammakon kirjakaupasta muun muassa Malinen. Suosittelen!
Tänään sitten vihdoin hengitin syvään, otin nenästä kiinni ja sukelsin ihmisten sekaan Selloon (koska siellä ei ole muita houkutuksia vaan tarjolla on pelkää ostoshelvettiä). No, sain jopa hommattua mustan neuleen (jollainen minulla on jo ruskeana) ja violetit kengät (samanlaiset mustat löytyy jo kaapista) sekä parit juhlahepenet talven tuleviin juhliin. Näillä mennään taas jonkin aikaa...
Viime vuosi toi tullessaan vaikka mitä uutta työrintamalla, mutta niin vaan tupsahti uusia juttuja harrastusten sarallakin. Viime vuoden uusi näpertelytuttavuus numero uno oli ehdottomasti korut: Hopea, vaijerit, stimangit. Koruja puuhailin myös joululahjoiksi ja sain näin ollen stimangivarastoja hiukan kevyemmiksi. Mikä tietysti tarkoittaa, että kohta voi tilata taas lisää!
Siskon kaulakoru
Hopealusikka, pronsiitti, hopea
Veljen vaimon kaulakoru Hopealusikka, fluoriitti, hopea
Anopin kaulakoru Hopealusikka, sateenkaarijade, hopea
Äidin rintaneula Hopealusikka, rautalanka
Ystävän rannekoru Fluoriitti, ametisti, hopea
Toinen viime vuoden uusi harrastuslöydös oli astangajooga. Rationaalinen insinööri sisälläni pistää hanttiin joka kerta, kun joogaope sanoo jotain höpöhöpöä (kuten että "tunne olevasi yhtä maan kanssa"), mutta höpinätkin kestää, kun itse joogaliikkeet on niin kivoja. Ja on ollut mieletöntä huomata, että oma tönkkösuolattu kroppa on neljän kuukauden harjoittelun jäljiltä notkistunut jo ihan huimasti.
En aio tehdä mitään uuden vuoden lupauksia, mutta uskon, että nuo viime vuonna mukaan tarttuneet harrastusuutuudet pysyvät mukana tänäkin vuonna.
Oikein stimangista uutta vuotta kaikille!
