Jollain näyttäis olevan vähän ylimääräistä aikaa, kun se roikkuu täällä koko ajan kirjottelemassa. No se hyvä puoli lomassa just onkin! Tässä vähän joulupukinpajan tuotoksia, aloitetaan pehmeästä päästä (öh... eli omasta päästä?).
Mummolleni ja tädilleni koitan keksiä joulutervehdykseksi yleensä jotain kirjekuoreen mahtuvaa. Tänä vuonna neulahuovutin lumitähdet, joihin kiinnitin hopeoidusta kuparilangasta väännetyt lumihiutaleet. Teki melkein mieli alkaa leikellä silkkipaperista lumihiutaleita ikkunaan!
Veljelleni ja hänen vaimolleen tuhrasin siveltimellä koristetyynyt heidän kissoistaan. Oikealla Allu ja vasemmallla Tätä.
Isälleni painoin sabluunalla hirvi t-paidan. Paita oli vain toinen osa lahjasta, sillä kuvassa olevat numerot viittaasivat reseptivihkosen hirviohjeisiin. Koitin haalia sellaisia reseptejä, joita isäni ei ehkä normaalisti tekisi, mutta jotka kuitenkin olisivat tarpeeksi suoraviivaisia. Kuulemma muut osat (niska, sisä-/ulkofile ja paisti) menivät melko lailla kohdilleen mutta nelonen eli maksa oli piirretty erehdyttävästi keuhkojen kohdalle. No, biologia ei ole koskaan ollut vahvimpia alueitani.
Herra taloudessamme löysi paketistaan muun muassa kelefantti t-paidan. Kelefantti ei ole mikään halpa kopio/suurennus kiroilevasta siilistä eikä keletapeista, vaan joskus mielikuvituksessa syntynyt risteytys elefantista ja kirahvista. Kuviosta tuli aika hauskan retrohenkinen kaikessa rosoisuudessaan.
Niin ja tein minä vielä äidilleni huovutetun patalapun, joka näytti vähän yhteenliimautuneilta englanninlakuilta. Niiltä keltaisilta kookoshässäköiltä, joissa on laku keskellä.
Kaiken tämän neljän osan mittaisen alkulöpinän tähtäin on ollut siinä itsessään eli kankaan painamisessa. Tämä postaus koittaa valottaa, mitä kaikkea itse painamisprosessiin liittyy, toisin sanoen mitä tapahtuu, kun kangas ja painokuvio on valittu ja välineet on tanassa odottamassa tositoimiin pääsyä.
Valmistelut
Valmisteluista työläin on varmastikin sabluunan leikkely. Kuten aiemmissa postauksissa olenkin selostanut, teen yleensä niin, että bongaan jonkin sopivan kuvan, vetäisen sen grayscale-kuvaksi ja täräytän kontrastinupit melko lailla kaakkoon. Sitten printtaan kuvan normipaprulle, ja piirrän kuvan lyijykynällä litoposterille. Sitten nihrustan pois leikattavat osat kirurgin veitsellä.
Osittain leikelty sabluuna
Kokonaan leikelty sabluuna
Uskon vahvistusta: sabluunan mallausta kankaan päälle
Itse painamistapahtuman aloitan yleensä sillä, että levittelen sopivan määrän sanomalehtiä lattian suojaksi. Haen talouspaperin käden ulottuville ja haalin muutaman ylimääräisen mainoslehden myös lähettyville, sillä ei koskaan tiedä, milloin joutuu pitämään luovaa taukoa olosuhteiden pakosta.
Seuraavana tsekkaan, että painettavat kankaat ovat varmasti sileät. Jos eivät ole, silitän ne, ja lopuksi laitan mainoslehdyköitä painettavien paitojen sisään, jottei painatus vahingossakaan mene esim. paidan rintamuksesta läpi selkään asti. Sitten on yleensä vuorossa väritsekki: onhan kaikkia tarvittavia värejä valmiiksi sekoitettuna ja tarpeeksi. Tämän jälkeen levittelen painettavat kankaat/paidat/tms jonkinmoiseen painojärjestykseen sanomalehtien päälle. Viimeisenä kiinnitän sabluunan seulan pohjaan maalarin teipillä, litoposterin kiiltävä puoli seulaa kohti.
Silitettyä kangasta, suojattuja paitoja
Litoposterin kiiltävä puoli seulaa vasten
Sabluuna kiinnitetään seulaan esim. maalarinteipillä
Levittelyn riemua
Painaminen
Aloitan painamisen yleensä jostain harjoitustilkusta, sillä ensimmäinen painatus menee helposti hieman pieleen, kun väri ei ole tarttunut koko seulaan. Harjoitustilkun painan samalla värillä kuin varsinaisen työnkin. Mikäli teen samasta kuviosta useamman värivariaation, aloitan vaaleimmalla painovärillä ja siirryn aina tummempaan ja tummempaan. En yleensäkään pese seulaa värinvaihtojen välillä, sillä pieni värinvaihtoshiftaus on yleensä aika hauskakin tehokeino kuviossa.
Asettelen seulan sopivaan kohtaan painettavaa kangasta. Esimerkiksi t-paidoissa suuntaa kannattaa hakea kaula-aukosta, jotta painokuvion saa osumaan haluamaansa kohtaan. Tämän jälkeen lorautan maalia sabluunan reikien yläpuolelle niin, että maalivana ulottuu koko kuvion leveydelle. Tämän jälkeen vetäisen lastalla napakasti painaen ylhäältä alas ja tämän jälkeen alhaalta ylös, jotta maali tunkeutuu tasaisesti sabluunan reikiin. Toisinaan vetäisen vielä kolmannen vedon maalin kanssa, mutta liiaksi ei kannata jäädä nysväämään, jottei maalia tule kuvioon liikaa ja jottei painokuvion yksityiskohdat kärsi.
Loraus maalia sabluunan yläosaan
Lastanveto ylhäältä...
...alas...
...ja takaisin ylös
...ja bueno.
Seuraavana lasken lastan lepäämään mainoslehtisten päälle, ja nostan sabluunan kankaalta pois siirtääkseni sen seuraavan kohteen päälle. Tässä vaiheessa on nopean tilannekatsauksen aika: Oliko maalia sopivasti (ts. näyttääkö mallitilkun kuva liian runsaalta tai puutteelliselta)? Tarvitaanko vielä yksi lastanveto? Onko seulan asemoimisessa justeeraamisen tarvetta, eli tuliko kuva siihen kohtaan kuin ensin ajattelin? Jos välitsekki ei anna aihetta suurempiin muutoksiin, niin ei muuta kuin ettepäin!
Seula ylös 
Ja uutta putkeen!
Seuraavilla kerroilla sabluuna olisi saatava osumaan kerralla kohdalleen, sillä seulan pinnassa oleva maali voi tarttua ikävästi kankaan pintaan seulan sijantia säädettäessä. Toisella tai viimeistään kolmannella painokerralla ajankohtaiseksi tulee varmastikin värin lisääminen seulalle. Ennen kuin lisäät väriä, niin tsekkaapa lastan kumilärpäke, josko sinne olisi kertynyt jotain ylimääräistä, minkä saisi niistettyä takaisin seulalle ja sitä kautta kuvioon. Esim. muovilusikan varsi on hyvä tällaiseen "lastan nuolemiseen". Toki väriäkin kannattaa lisätä, kun siltä tuntuu, mutta jokaisen painatuksen jälkeen se tuskin on tarpeen varsinkaan pienemmissä kuvioissa.
Sitten varoitus: Jos olet kerran nostanut seulan pois painatuksen jäljiltä, niin älä yritä saada osumaan sitä samaan kohtaan "parannellaksesi" lopputulosta - ellet ole käyttänyt jotain todella hyviä ja eksakteja kohdennusmerkkejä jo ensimmäisellä painamiskerralla.
Loppuaskareet
Kun homma on hoidettu kotiin, on loppuaskareiden aika. Tärkein niistä on ehdottomasti välineiden puhdistus. Itse hoitelen seulan yleensä ensimmäisenä, sillä se on mielestäni kriittisin työkalu. Ensin poistan sabluunan - joko varovaisesti (mikäli haluan säästää sabluunan jatkokäyttöä varten) tai tarvittaessa hieman kovakouraisemmin. Mikäli et vahvistanut sabluunaa alunperinkään kontaktimuovilla, ei ehkä kannata elätellä liian suuria toiveita siitä, että sabluunan saisi irti kokonaisena. Pessimisti ei pety tässäkään asiassa :) mutta toki iloisiakin yllätyksiä tapahtuu.
Sabluunan irrotus seulasta
Sabluunan irrotuksen jälkeen pesen seulan lämpimällä vedellä ja tarvittaessa miedolla käsitiskiaineliuoksella. Seula kannattaa ehdottomasti pestä kummaltakin puolen. Asetan seulan yleensä kylppäriin seinää vasten kuivumaan. Seuraavana vuorossa on yleensä lasta, jonka viimeinenkin kolo kannattaa puhdistaa. Erityisesti lastan kumilärpykän kiinnitykseen voi jäädä helpostikin maalia, joka voi seuraavilla painokerroilla aiheuttaa ikäviä ylläreitä.
Heti pesu-urakan jälkeen tarkistan vielä, että maalipurkkien kannet ovat varmasti hyvin kiinni, ja samalla purkit voi aika luonnollisesti siirtää paremmille säilytysmaille. Mikäli mahdollista, jätän painatukset kuivumaan lattialle omille paikoilleen. Tosin jos olen urakoinut illalla ja odotettavissa on yöjuoksuja tai vastaavaa, koitan nostella tuotoksiani hiukan syrjemmälle (sillä normaali painopaikkani sijaitsee luonnollisesti kulkureitillä makuuhuoneesta vessaan).
Viimeisin silaus koko urakalle on painokuvien kiinnittäminen. Käyttämäni värit ovat lämpökiinnitteisiä, joten kiinnitän värit silitysraudalla yleensä painamista seuraavana päivänä. Silitän tuotokseni yleensä kahteen kertaan, kummallakin kerralla noin minuutin verran silitysliinan läpi raudan kuumimmalla mahdollisella säädöllä. Silitettäessä painokuviosta haihtuu yleensä hiukan epämiellyttävä haju, joten migreenivaaran edessä ei kannata ryhtyä kiinnityspuuhiin.
Painotouhuissa on hyvä käyttää jotain ihan varta vasten tarkoitukseen dedikoitua silitysliinaa. Tein nimittäin kerran koti-kotona ystävälleni t-paidan Korvenkylän Rytmimunat (kuvitteellinen bändimme) -painatuksella. Kiinnitin värin hieman liian tuoreeltaan, ja se jätti jälkiä silitysliinaan. Hieman myöhemmin äitini prässäsi vaaleita kesähousujaan, eikä varmaan tarvitse enää kertoa, mitä äitini valkoisten housujen reidessä sen jälkeen luki...
Kunnollisen kiinnittämisen jälkeen painatus kestää ihan normaalia konepesua. Itse pesen kuviolliset tekstiilit 40 asteessa, mutta värivalmistajat lupaavat usein jopa 60 asteen pesunkestävyyttä.
Töhrytutoriaali on nyt hieman tauolla, pahoittelut siitä. Esimerkkipainatusprojekti on kyllä toteutettu jo, mutta dokumentointi on tällä haavaa jäissä joulupukinpajan tieltä. Palataan asiaan vuoden vaihteessa.
Joulupukinpajan lisäksi (niin kuin siinä ei jo olisi tarpeeksi) olen värkännyt kummitytölle synttärilahjan sekä parit vastasyntyneen tamineet, kun tuttavat pyöräyttelevät juurikin näillä hetkillä jälikasvuaan mualimaan.
Suunnittelin kummitytölle synttärilahjaksi keppihevosta, mutta koska ajattelin, etten osaa tehdä oikean pollen näköistä heppaa, päädyinkin lohikäärmeeseen.
Synttärisankari sanoi kovasti pitävänsä lahjasta, mutta että hän ei ole aivan varma, onko otus hevonen vai lehmä. Että se siitä itsekriittisyydestä aidonnäköisen hevosen suhteen...
Hyvän painokuvan aihe on selkeä. Kuvassa on jotain mihin tarttua, mutta ei kuitenkaan liikaa hörhellystä. Kuvaan on hyvä saada olla kunnon kontrastit, se helpottaa pois leikattavien osien hahmottamista. Klassinen esimerkki hyvästä painokuvasta on Che Guevaran pärstä.
Mikäli suunnittelet ihmiskasvojen painamista, kannattaa huomioida muutama juttu. Kuvassa, varsinkin kasvokuvassa täytyy olla jotain todella tunnusomaista. Esimerkiksi Lemmenlaivan lääkärissä on erittäin hyviä ja tunnistettavia piirteitä, jotka on helppo nostaa esille kuvassa. Doc onkin ollut yksi onnistuneimmista painokuvistani. Olen monesti halunnut tehdä Ritari Ässästä sabluunan, ja kahdesti olen yrittänytkin mutta epäonnistunut. Fakta vaan on, että David Hasselhoffin kasvoissa ei ole mitään mihin tarttua, mikä tarkoittaa, että Michael Nightistä ei vain saa herkullista painokuvaa.
Uuno ja Doc ovat verrattain yksinkertaisia
mutta kuitenkin tunnistettavia painokuvia,
sillä heidän kasvoissaan on jotain mihin tarttua.
Michael Knight puolestaan näyttää jota kuinkin
Suosikin "lähetä meille piirustuksia idolistasi"
-tyyppiseltä lopputulokselta...
Toinen muistamisen arvoinen, ja onneksi armollisempi juttu on se, että kauneus on katsojan silmässä. Eli vaikka itse painokuviossa viivoja olisi katkaistava käytännön syistä tai vaikka kuvan valot ja varjot tuntuisivat liian rajuilta, niin ihminen on aika hyvä täydentämään puutteellistakin kuvaa ja näkemään sen kokonaisena. Lopullisessa painatuksessa aivot muodostavat väripintojen vaihteluista yhtenäisen kuvan, vaikka silmä näkisikin sabluunassa vain repaleisen alienin.
No mistä niitä kuva-aiheita sitten saa? Omista varastoista tai piirustuksista löytyy aina jotain, mutta kyllä Googlen kuvahaku on ystävä tässäkin aiheessa. Mustavalkoisista kuvista on ehkä helpompi hahmottaa poisleikattavat osiot kuin värillisestä, mutta aika nopeasti silmä oppii seulomaan värikuvistakin potentiaaliset halutulokset.
Sabluunan hahmottelua varten tallennan kuvan yleensä harmaansävyisenä. Jos sinulla ei ole käytössä kuvankäsittelyohjelmia, niin ihan perus Wordin kuvanmuokkaustyökalutkin käyvät. Grayscalettamisen jälkeen lisään sopivasti kontrastia ja valoisuutta, jotta saan leikattavat pinnat (robottiesimerkissä mustat osat) erottumaan. On hyvä muistaa, että jäljelle jäävät sabluunan osat (kuvassa valkoiset) on oltava yhteydessä toisiinsa, jottei painokuviota tule leikattua kokonaan irti paperista. Tämä on vielä suht helppo muistaa, mikäli kuvan meinaa painaa tummalla (kuvan tummat osat leikataan, valkoiset jätetään), mutta jos painaakin vaalealla värillä tummalle, niin minun on ainakin oltava tosi tarkkana, mikä detsku kuvasta tulee leikata pois ja mikä jättää kiinni paperiin, jotta sabluunasta ja sitä kautta painojäljestä saa halutunlaisen (hymytyttö-esimerkki).
Lähtötilanne 
Grayscale + contrast
Vaalealla painettavan kuvan pois leikattavat osat
voivat aiheuttaa päänvaivaa
En yleensä vedä kuva-aihiota ihan musta-valkoiseksi asti, koska silloin tarkkuus kärsii. Siksi jätän aiheen yleensä hiukan grayscaleksi. Itse en myöskään koskaan tee sabluunaa suoraan printistä, vaan hahmottelen detaljit aina ensin käsin sabluunapaperille. Sillä tavoin detaljeja voi vielä itse hiukan parannella ja toisaalta kuva tulee käytyä läpi, jotta kaikki jäljelle jäävät osiot ovat riittävän monesta kohdasta yhteydessä toisiinsa. Lopulta vielä printtaan harmaansävyisen kuvan lopullisessa koossaan, ja käytän printtiä apuna sabluunan hahmottelussa.Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että kannattaa aloittaa yksinkertaisista jutuista. Hinku ja Vinku ovat hyviä ensitöitä, samoin erilaiset tekstit. Pikkuhiljaa, kun veitsenkäyttötaidot ja kärsivällisyys antavat myöden, voi siirtyä suuritöisempiin kuviin.
Hinku ja Vinku
