Vaalikahvit

This time only in Finnish about election. And election coffee.

Huomenna olis sitten taas päivä, jolloin kansalainen pääsee käyttämään äänioikeuttaan. Ylioppilaskuntavuosien jälkeen itse vaalipäivä on muuttunut minulle jotenkin merkityksellisemmäksi. En tiedä johtuuko vaalikiinnostukseni varsinaisesti mistään yhteiskunnallisesta heräämisestä. Jos totta puhutaan, niin kyse on myös osaltaan tirkistelynhalusta - on ollut ihan hauskaa nähdä, miten SYL:n liittareissa pyörineet hitihatit, kilarit, pönöttäjät ynnä muut kampanjoivat ja lopunviimein menestyvät kunta-, eduskunta- tai eurovaaleissa. Mitään HOK-Elannon vaaleja en sentään ole jaksanut seurata. Viimeisen viiden vuoden aikana olen jopa keittänyt aika usein seremonialliset vaalikahvit aina varsinaisena vaalipäivänä.

Yo-kuntatuttujen bongailun lisäksi toinen hauska vaalihupi on ehdokkaiden sloganien ja titteleiden bongaus. Tänä vuonna meikäläisen ääntä ei voitettu mottotunnuslauseella "jokaisella on oikeus vauvakuumeeseen". Myöskään "katso kuvaa niin tiedät linjan" (kuvassa noin 70-vuotiaalta näyttävä, reilu kolmekymppinen pukumies) ei purrut, tosin ehdokkaan ja minun kaupungitkaan eivät mätsänneet. Sitten on tietty nämä "äiti, tytär, vaimo, ystävä, naapuri" luonnehdinnat... Ei! Vaalimainoksiin voisi ehkä myös soveltaa sitä Suomen Kuvalehden synttärigallerialeikkiä: jokainen yrittää vuorollaan poseerata samalla tavalla kuin joku ehdokkaista, ja muiden täytyy arvata, kenestä on kyse.

Kuntavaaleissa Espoo on tavallaan kovin vapauttava mutta kuitenkin melko turhauttava kaupunki äänestää. Vapauttava siinä mielessä, että kaupunki on tarpeeksi iso ja tarpeeksi sekoittunut. En ikinä ehtinyt äänestää joutsenolaisena kunnallisvaaleissa, mutta siellä asetelma oli jotenkin aika ennalta määrätty ja staattinen vuodesta toiseen. Turhauttavaa Espoossa äänestämisestä tekee se sellainen espoolainen mentaliteetti, joka kiteytyy juuri kunnallispolitiikassa. Että ollaan hiukan parempia ihmisiä. Että pelätään metron rakentamista, koska ne Itä-Helsingin narkkarit varmasti ottaa sen ensimmisen länteen tulevan metron kello 5.30, ja hurauttavat sillä örveltämään Länsiväylän varren asutuskeskittymiin. Että jokaisesta Espooseen rakennettavasta tunnelista pitäisi teettää erillinen tutkimus, miten tunnelissa leijailevat pakokaasut vaikuttavat ajajaan niiden kolmen tunnelissa vietetyn sekunnin ajan - vaikka tunneleita on varmasti rakennettu ja tutkittu sekä meillä että maailmalla kasapäin. Että lautakuntien kokouksissa asiat pöydätään lisätietojen saamiseksi, vaikka kyseessä olisi tiedoksi merkittävä ilmoitusasia.

Lueskelin hiljattain alennusmyynnistä ostamaani kirjaa Espoo - totuus Suomesta. Siinä oli tavallaan ihan osuvia huomioita, mutta jotenkin niistä tuli myös sellainen yliannostus. Ja vähän sellainen olo, että helpoin tapa yrittää alleviivata omaa älykkyyttään on haukkua Espoota (ööh... mitäs minä sitten teen). Tai Amerikkaa. Ja vieläpä rinnastaa Espoo ja Amerikka.

No joo, minulla viha-rakkaus-suhde nykyistä kotikaupunkiani kohtaan. Toivoisin, että jossain vaiheessa voisin äänestää yhdistetyn Helsinki-Espoo-Vantaa-Kauniaisen kuntavaaleissa. Sitä ja huomista äänestystä odotellessa, vaalikahvibaakkelssin resepti:

2 dl vehnäjauhoja
1 dl jotain vähän terveellisempää viljatuotetta
1,5 dl sokrua
2 tl soodaa
2 dl piimää
75 g voita sulatettuna

Sotketaan mönjäksi ja levitetään isoon vuokaan.

1 purkki rahkaa
1 purkki ranskankermaa
2 tl tai enemmän vaniljasokeria
1 dl sokrua
1 muna

Sotketaan keskenään ja leivtetään taikinan päälle.

Muutama omena viipaloidaan pinnalle. Ja vähän kanelia. Puolukatkin menis. Samoin varmaan joku persikka tai päärynäkin.

Paistetaan 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Hopealusikka suussa... kaulassa

Silverspoon

Sunnuntai oli ihanan aurinkoinen päivä puuhastella ja nypertää Motown-musan tahdissa.

Sunday was sunny and it was nice to play with beads and listen to Motown.

Lopputulos ei ollut ihan yhtä riemuisa vaan ennemminkin hillitty, mutta olen tyytyväinen. Materiaalina oli lasihelmet, vaijeri, hopealanka ja hiihtokilpailujen palkintolusikka aitoa alpakkaa.

The result was not as cheerful as the Sunday afternoon, but I really like it. The materials that I used were glass beads, wire, silver wire and almost-silver spoon, some old prize of a skiing competition.

Berlin is the best

Männäviikko oli taas hirveetä totuttelua töihin viikon miniloman jäljiltä. Reissupläni oli tämä: Lennetään Amsterdamiin, hengataan siellä pari päivää, otetaan juna Saksan halki ja vietetään loppuloma Berliinissä. Amsterdam oli vähän nuhjuinen mutta ruoka ja palvelut oli huippuja. Junamatkustus Euroopassa on halpaa kunhan vaan ostaa liput tarpeeks ajoissa. Berliini puolestaan oli ihana kaupunki, ihan yksi meikän lemppareista!

Last week the post-holiday reality hit on the face. We took plane to Amsterdam, stayed there for couple of days, then train across Germany to Berlin. A'dam was kind of ok, the food and service there were super. Travelling by train in Europe is cheap if you buy tickets well in advance. But Berlin, Berlin, that's one of my favourite cities!

Berliinissä ruoka oli loistavaa, kaikki dönerit, vietnamilaiset, Eisbeinit ja kaikki. Kieltä ymmärsi, meininki oli rentoa ja keskustan itä-pohjoispuoli täynnä mielettömän huikeita pikkukauppoja, nuorten taitelijoiden tekeleitä, työhuoneita ja kaikkea mielenkiintoista. Vaatteissa löytyi kokoja tällaiselle korstollekin.

The food in Berlin was great: döner, vietnamese, pork and other good stuff. The language was understandable, athmosphere was relaxed and the eastern and northern part of the city centrum were full of lovely small shops, stuff from young artists, workshops and everything stimulating. And they even had proper size of clothes for this kind of semi-giant.

En ostanut mitään käsityöaiheista, mutta namnattelin ja kuolasin kaikkea näkemääni. Lisäksi räpsin aika lailla kuvia, tässä muutamia "luontokuvia" eläintarhasta.

I didn't buy anything regarding crafting, but I tried to keep my receptors open for all the inspiring things I saw. And I took quite a lot of photos, here some of them taken in the Zoo.

Elukat olivat kyllä vikkeliä. Aina ne ehtivät ilmaista mielipiteensä joko poistumalla takavasemmalle, kääntämässä pebansa kameraa kohti tai esittämällä haisevan vastalauseensa. No, en ota sitä mitenkään henkilökohtaisesti, vaan iloitsen jo verrattain kattavasta hanurigalleriastani.

Man those animals were quick. It's like they had constantly said "I'll get my coat" or turned their butt into my camera or expressed their stinky opinion in some other way. Nothing personal, right? Well, I'm actually a bit proud about my butt gallery :)