Lisää koruja!

Laura houkutteli minut taannoin lasikorukurssille. Tässä ensimmäinen lasikoruni, loput menivät joulupukille.

Materiaali: Bullseye-lasi
Malli: apinoitu kurssin pitäjältä

Nykerrellessäni riipuksiin lenkkejä ja lukkoja paikoilleen huomasin pitäväni korujen tekemisestä. Olenhan minä jonkin verran tehnyt helmikoruja mutta se on ollut täysin tarpeesta johtuvaa, koska kauppojen valikoima on niin surkea. Helmien pujoittaminen vaijeriin tai lankaan ei kuitenkaan vaikuta niin haasteelliselta ja kiehtovalta kuin ketjujen tekeminen: Voin jo kuvitella itseni koukussa ketjuiluun!

Tein jo rautalangalla muutamia kokeiluja. Nyt tartteis saada kunnon saha terineen sekä juotospastaa!

Juottimen hommasinkin jo. Mutta se oli vaikeampaa kuin kuvittelin. Marssin nimittäin Claes Ohlssonille. Harhailin aikani enkä löytänyt kolvin kolvia. Sitten koitin etsiä myyjää (kumma, miten rautakaupoissa myyjät luuhaa aina jossain piilossa). Matkalla info-tiskille huomasin creme bruleen pinnan karamellisoimiseen tarkoitetun kaasutohon, ja ajattelin tietysti, että paremman puutteessahan sekin voisi käydä. No, minä kysymään myyjältä:

Katri: "Hei, kuinkahan kuuma liekki tästä lähtee?"
Myyjä-äijä: "En tiedä. Kuinka kuuma pitäisi olla?"
K: "No ainakin kuumempi kuin tinakolvista, muistaakseni jotain päälle 1000 astetta. Mikähän sellaisen creme brulee -sokerin sulamispiste on?"
M-ä: "Siis mitä sinä ajattelit tällä sulattaa?"
K: "Sellaista hopeapastaa." Ajattelen: Ei urpo, se ei ole ruokaa vaikka tämä onkin jälkiruokatoho. "No onko teillä sitten jotain korkeampiin lämpötiloihin pääseviä kolveja?"
M-ä: "En tiedä, katsotaan kuvastosta." Katsoo kolviaukeamaa. "Ei näissä kerrota maksimilämpötilaa."
K: "Noi verkkovirtakapistukset ei oo tarpeeksi tehokkaita. Onko teillä jotain butaanilla toimivia?"
M-ä: "Ei tässä näytä olevan."
K: "Saanko vähän vilkaista..." Käännän sivua. "Tämä näyttää hyvältä! Missä näitä on."
M-ä: "Tuolla." Osoittaa hyllyä. "Voit käydä sieltä katsomassa."
K: "Kiitos." For nothing.

Loppujen lopuksi löysin oikean hyllyn. Olin itse etsinyt ensin elektroniikkatarvikkeista, mutta luonnollisestikin minun olisi pitänyt tajuta etsiä fillarinkorjaustarvikkeista - dah! Ja joka ikisessä kolvipakkauksessa oli merkintä maksimilämpötilasta!

Huoh. Nyt olen kolvin onnellinen omistaja. Enää saha ja hopeaa...

Karkkihelmet

Tein kummitytölleni asialliset huopahelmet:

Helmet
Huopa ja muoviset "lasihelmet"

Kummityttö laittoi helmet kaulaan ja alkoi välittömästi keimailla peilin edessä. Neidillä on siis ikää vuosi ja kymmenen kuukautta. Samainen neiti lähettelee kuulemma lentosuukkoja päiväkotiryhmänsä pojille. Onkohan flirttailu myötäsyntyistä vai opittua?

Kirkastuksia räntäsateessa

Karistelin eilen edellisiltaisia valkosipulin makuja lenkkeilemällä räntäsateessa. Onnistuin saavuttamaan ihan mielettömän ajatus-flow'n. Ei siis mitä tahansa tajunnanvirtaa vaan kirkkaita, jäsenneltyjä ajatuksia ja ideoita toisensa jälkeen. Omena on ilmeisesti pudonnut - jos ei nyt kauas niin ainakin - puun pohjoispuolelle. Nimittäin äitini saa kuulemma huipuimmat ideat aamuisin hiuksia föönatessa, siis aivoja lämmittäessä. Meikäläinen taas tarvitsee kylmää ja märkää, jotta lamppu syttyy.

Oivalluksista pienimmät koskivat joululahjoja. Mummoille on aina jotenkin tosi vaikea keksiä mitään, mutta nyt ainakin olen aloittanut ajoissa. Materiaalina vanha kunnon taikataikina, siis vesi, suola ja vehnäjauho.


Lisäksi kokeilin tehdä asianmukaisia rasioita männäviikolla tekemilleni lasikoruille. Tässä protossa ei ole käytetty lainkaan liimaa, joten sivut vielä tursuvat hieman. Mutta eiköhän nämä tästä... Lisää tuonnempana!