Kaunotar ja HIRRRVIÖ

Saimme kaimani kanssa valmistujaislahjaksi lahjakortin Kaupunginteatteriin. Iskuryhmämme otti siis suurempia aikailematta neuvosta vaarin - buukkasimme itsemme Kaunotar ja Hirviö -musikaalin aitiopaikoille. Teatterikappaleen valinta itsessään ei ollut kovin vaikeaa, sillä hirviömusikaali oli kummallakin mieltymyslistan ykkösenä. Mitä tämä kertoo henkisestä iästämme?

Muu yleisö edusti hyvin pitkälle samaa sukupuolta kuin me, tosin huomattava osa teatterivieraista oli meitä parikymmentä vuotta nuorempia. Illan aikana kävi erittäin selväksi, että laajasta ikähaarukasta huolimatta esitys tarjosi jokaiselle jotain.

Itse en ole perinteisestikään ollut mikään suuri musikaalien ystävä. Kantava juoni, kerronnan eteneminen, dramaattisuus ja oivaltava dialogi ovat ainakin osittaina loistaneet poissaolollaan niissä vajaassa kymmenessä musikaalissa, jotka olen elämäni aikana nähnyt (toisaalta, kuuluuvatko nuo edes musikaaliin?). Mutta jostain syystä Kaunotaresta ja Hirviöstä ei puuttunut mitään noista!

Näytöksen alkupuolisko hujahti lievässä hämmennyksessä. Joukkokohtaukset olivat uskomattoman hyvin ajoitettuja liikkeineen, pysäytyksineen, valaistuksineen ja lavastuksineen. Kynttilän (Risto Kaskilahti) ja kellon (Eero Saarinen) torailu hihitytti ja esineiden puvustus ihastutti. Ensimmäinen puolisko loppui älyhienoon joukkotanssikohtaukseen, jossa reviteltiin oikein kunnolla: leivosten, lautasten ja vihannesten ohessa Eppu Salminen ja Pertti Koivula tanssivat jotain sambantapaista jättiläisrapuina. Parhautta!

Toinen puolisko oli vähän pelottavampi, ainakin edessämme istuneen pikkumimmin mielestä. Hirviöllä oli jälkipuoliskolla selvästi suurempi osa ja tulimmekin kiinnittäneeksi huomiota hirviön ääneen: niin suureksi ja pelottavaksi kaveriksi se lauloi aika korkealta - tosi hyvin mutta hirviöksi melkein turhankin heleästi. Toinen puolisko huipentui hienoihin temppuihin ja efekteihin. Ja sit ne pussas!

Mutta kaiken kaikkiaan viihdyttävä musikaali, suosittelen HIRRRVIÖsti (mutta en alle kouluikäisille)!

Lapasia

Pakko ja/tai pakkanen ovat kyllä melko tehokkaita motivaattoreita. Pitkään lojuneet lapaset valmistuivat vihdoin eilisiltana. Vähän menee pehmoilun puolelle mutta minkäs teet.

Nipuli

Syrän

Snäkkipalaa

Vaikka en mitenkään erityisesti oo tällä foorumilla esitellyt mitään ruokaohjeita, niin nyt kyllä esittelen. Ihan vaan senkin vuoksi, että jos joskus vielä saan sellasen aivopierun, että päättäisin valmistaa itse ruuat hervottomalle ihmisjoukolle, niin onpahan jotain mistä lähteä kauppalistaan kasaamaan.

Seuraavat tarjottavat riittävät mainiosti noin 180:lle isoruokaiselle henkilölle. Ylikin jäi hieman. Eli varmaan 200 normaalia annosta näistä saisi.

Perunasalaatti
25 kg perunoita
5 kg maustekurkkua
6 kg sipulia
1 kg kaprismarjoja
1,75 l oliiviöljyä
0,9 l valkoviinietikkaa
oreganoa (ehkä jotain 15 rkl)
suolaa (ehkä 6 ruokalusikallista)
mustapippurirouhetta (jotakuinkin saman verran kuin oreganoa)

Vihreä salaatti
12 keskikokoista kerää jäävuorisalaattia
10 rehevää nippua tammenlehväsalaattia
10 rehevää nippua rucolaa
1 maustepussi basilikaa
1,5 dl balsamiviinietikkaa

Pellillinen suklaakakkua
300 g sulatettua tummaa suklaata
300 g sulatettua voita tai margariinia
6 munaa
6 dl sokeria
5,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl vaniljasokrua
3 rkl kaakaojauhetta

Kuorrutteeseen:
200 g sulatettua tummaa suklaata
5 rkl kermaa
100 g sulatettua voita tai margariinia

Suklaakakkuja meni tasan 5 pellillistä, joista yksi oli vähälaktoosinen. Kakkupalat olivat valmiiksi leikattuja - jos ihmiset olisivat leikanneet itse, olisi kuudeskin kakku varmasti mennyt.

Näiden lisäksi tarjolla oli vielä leipää, piirakoita sekä kymmenen kiloa savukinkkua. Ja boolia. Kinkkua jäi ehkä eniten yli, 8 kg olis riittänyt.

Lopun viimein nuo tarjoilut eivät edes olleet kovin kalliit (kun omalle työlle ei laske hintaa). Luulen, että saavutimme aika hyvän hinta-laatu-määrä-maku-optimin.