31.3.06

Rillivisa

Tänään on Suomen Rakennusinsinöörien Liiton nuorten jaoston, RIL-Nuorten (kuulostaapas tosi nuorekkaalta) RILli-ilta. Homman nimi on siis se, että järkkäämme vastavalmistuneille tai "valmistumisvaiheessa oleville" rakennusalan diplomi-insinööreille mahdollisuuksia sosiaaliseen verkottumiseen ja ammattitaidon kehittämiseen. Vaikuttaa pätevältä, mutta tuo äskeinen ei ollutkaan omakeksimääni tekstiä, vaan RIL-nuorten säännöistä vapaasti tulkittua.

Tänäiltana paneudumme siis siihen sosiaaliseen verkottumiseen ja pidämme bileet Kalliossa, ravintola Toverissa. RILli-illassa pitää tietty olla hauskat rillit, ja parhaat tullaan palkitsemaan. Ajattelin tehdä itselleni teesihdeistä kärpäslasit, koska miulla on joskus ollut sellaset, mutta se osoittautuikin luultua hankalammaksi; nykyiset teesihdit ovat liian hyvälaatuisia! Ajattelin liittää kaksi sihtiä yhteen ja taivuttaa kahvat sangoiksi, mutta löysin kaupoista vain huippukestäviä, ruostumattomia terässihtejä. Miksei kukaan myy enää käsintaivuteltavia alumiinihempuloita? No ehkä siksi, että niitä ei voi pestä tiskikoneessa ja että ne ei kestä mitään, mutta ei kai kukaan nyt käytä kärpäslaseihin kymmenen euron teesihtejä, kun alumiinisia sai silloin joskus parilla markalla. No, luotan siihen, että löydän sopivat sihdit vielä ennen kuutta.

Illan ohjelmassa on siis vapaata hengailua sekä jotain pientä rakentavaa tai rilleihin liittyvää puuhastelua. Meikäläisen homma oli tehdä kuvavisa kuuluisista silmälaseista. Vastauksia en uskalla vielä laittaa näytille, mutta onpahan siksi aikaa jotain haastetta internet-elämässäkin.

Toivottavasti paikalle ilmaantuu porukkaa, semmosia ei-kaikkein-läheisimpiä opiskelukavereita näkee nykyisin aika harvoin, kun kaikki on jo töissä tai valmistuneet. Ja kyllä miekin kovasti yritän, tällä viikolla oli nimittäin todennäköisesti viimeiset luennot ja harjoitukset! Siis tähän tutkintoon. Ja siis viimiset, joille ajattelin osallistua.

30.3.06

Valivali

Niin kauan kun miulta uupuu tarvittava elektroniikka nypertelykuvien siirtämiseen kamerasta tietskarille, joudun vaan lätisemään muusta.

No, kerrottakoon näin jälkijunassa, että olin sunnuntaina kattomassa Kiasman valituskuoron esiintymistä Paasikiven aukiolla. Ilma oli ihan loistava ja laulukin hauska. Laulun nimi oli muistaakseni tai siis ymmärtääkseni On se niin väärin. Sanat oli koottu ihmisten lähettämistä valituksista ja kuorolaisetkin kasattu jonkun ilmotuksen perusteella, laulutaito ei siis ollu este osallistumiselle. Kuoron koko oli kylläkin rajoittava tekijä, koska kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan.

Melodia oli tosi hauska ja tarttuva, samoin se hyvä fiilis, jolla kuorolaiset veti sen biisin - sellaset ei-liian-sliipatut jutut on yleensä just huippuja, sellaset joissa näkyy tekemisen meininki. Oli siinä laulussa ihan hauskoja ja osuvia valituksiakin, kuten että idiootit asettuu rullaportaissa väärällä puolelle, pitkä mies seisoo aina minun edessäni tai soittoäänet ovat kaikki yhtä ärsyttäviä.

Vähän kyllä töksähti korvaan se, että niin iso osa siitä laulusta oli sellasta maailmanvalitusta, tyyliin: miksi vieläkin on sotia ja naisten palkka on vieläkin pienempi kuin miesten. (Ja kukahan nyt valittaa, ha haa!) Ihan kiva että maailman vääryyden teemoja pidetään yllä, ettei ne varmasti unohdu keltään, mutta tässähän olis ollu oivallinen tilaisuus saada mediajulkisuutta sille, että pakkoko siellä yläkerrassa on siirrellä huonekaluja aina tiistaisin iltakymmenen jälkeen tai hemmetti jos sattuu aivastamaan just kun on sutinut ripsarit silmiin eikä ne ookaan ehtiny vielä kuivuu. Niin, ja on telkkarisarjojen näyttelijöillä ei ikinä turpoo nenä, kun ne itkee, mutta oma nenä on pienenkin tirautuksen jäljiltä ihan kuin tomaatti.

Mutta joka tapauksessa hyvä mieli jäi kuoron kuuntelun jäljiltä. Esityksistä koottu video on kaiketi nähtävillä Kiasmassa ARS 06:ssa ja siellä oli myös alkuperäinen Birminghamin valituskuoro ja I want my money back, joka oli suomalaisversiotakin loistavampi.

29.3.06

Indian Express

Kävin eilen Tennispalatsin Indian Express -näyttelyssä. Oli aika yltäkylläinen ja osittain aika kummallinenkin näyttely. Olisin varmaan saanut näyttelystä enemmän irti, jos tuntisin intialaista meininkiä paremmin, mutta kun meikäläisen kontaktit intialaiseen kulttuuriin rajoittuu lähinnä Namaskaarin ruokaan, yläasteen unskonnonopetuksen hindut-osioon sekä hyvän päivän toivotuksiin entisten intialaiskämppisten kanssa.

Mutta värien ja helyjen käytön intialaiset todellakin osaa. Huomasin jopa, että oon ite tulossa vanhaksi, kun siitä värien paljoudesta meinasi tulla paha olo (kuvotus saattoi johtua myös suitsukkeista ja hajusaippuoista, joita kaupattiin näyttelyn oheiskrääsänä). Ja Bollywood-julisteet! Ne oli just hienoja! Jos sekoittaa 50-60-luvun Hollywood-leffajulisteet, Vartiotorni ja Herätkää! -brosyyrien piirrostyylin ja itämaisen kitschin, ei voi tulla kuin hauska lopputulos!

En nyt tiedä, oliko tuo Indian Express mikään maailman sykähdyttävin näyttely, mutta ihan käymisen arvoinen. Enkä koe, että rahat olis menny hukkaan, sillä hommasin sellaisen Helsingin kaupungin taidemuseon vuosikortin, jolla pääsee Tennariin ja Meilahteen vuoden päivät yhdellä maksulla. Kortti maksoi pari kymppiä, eli 3-4 käynnillä tienaa omansa pois.

Tadaa

Tarkoituksenani on tehdä tästä mestasta kaikenlaisen nypertelyni galleria - tai kaatopaikka. Yritän koota tänne tilityksiä, kuvia ja ehkäpä ohjeitakin kaikenlaisista hengentuotoksistani. Tai siis heti kun saan jotain sähköiseen muotoon...