Ihan ehdoton suosikkijuttuni on t-paidat. Ostan paitoja milloin mistäkin, yleensä naisten paidat Lindexistä ja miesten KappAhlista tai Stockalta tai missä nyt hinta ja laatu (ja toisinaan myös määrä) sattuvatkin olemaan balanssissa. Sileäpintainen ja napakka puuvillatrikoo on kaikkein parasta, ribatulla tai ohuella kankaalla kuviosta tulee sotkuinen.
Teen paitoja pääasiassa lahjoiksi toisille, sillä itse töherretty t-paita on ehkä maailman helpoin ja kieltämättä ihan makeekin lahja. Suutarin lapsella toki muutamat kengät itselläänkin, joten tässä muutama esimerkki omista paidoistani, joita olen joskus aiemmin väsäillyt.
Tämä elukkapaita on vapaalla kädellä piirretty, eläimet hengailevat muuten valkoisen paidan alahelmassa. Sudin vihreää väriä myös kaula-aukon ja hihansuiden päärmeisiin. Ääriviivat piirsin Pébéon tuubiväreillä samoin kuin spiraalit nurmen päälle. En tiedä myydäänkö tuubivärejä enää, mutta niissä ongelma on usein se, että väri ei uppoa kankaan kuituihin ja hapertuu ajan myötä pois. Mutta kun käyttää väriä niukasti ja piirtää hankaavin vedoin, väri pysyy paremmin.
Muut osat on maalattu EMO-Tuotannon kangasvärit, jotka ovat mielestäni parhaat kangasvärit, joihin olen törmännyt. Ja olen kyllä aika monia kokeillut. Sotken värit itse lastenruokapurkkeihin: noin puoli purkkia pastaa ja 2-10 tippaa pigmenttiä, kansi kiinni ja armotonta ravistusta minuutin verran. Pigmenttejä minulla on keltaista, sinistä, punaista ja mustaa, joista sitten sekoittelen tarvitsemiani värejä. Välivärejä on vaikea saada onnistumaan suoraan pigmentistä, joten esimerkiksi vihreän teen yleensä jo pastaan sotketusta keltaisesta ja sinisestä.
Levitän maalin jäykähköllä pensselillä. Maalatessa trikoo ja kangasvärit käyttäytyvät ihan omalla tavallaan, vähän kuin öljyvärin ja vesivärin sekoitus. Mutta ei missään nimessä vaikeaa.
Siveltimellä saa aikaan ihan hienoja häivytyksiä ja varjostuksia, jos vain kärsivällisyys riittää. Erivärisiä shiftauksia on helppo lisätä suoraan märälle maalipinnalle. Läpikuultavuuden vuoksi päällemaalaus ei onnistu samalla tavalla kuin öljyväreissä, sillä ensin levitetty väri puskee aina taustalta läpi.
Tämä mansikka on maalattu keltaiselle pohjalle ihan kuten mikä tahansa maalaus. Kannattaa muistaa, että kuultovärejä käytettäessä kankaan väri ja kuviot kuultavat myös kuvion läpi. Kuultoväri imeytyy kankaan kuituihin, eikä kuivunut, maalattu pinta eroa juurikaan niistä pinnoista, joita ei ole maalattu.
Peittovärit taas peittävät, kuten nimikin sen kertoo. En ole vielä tavannut täysin peittävää väriä, joka imeytyisi kunnolla kankaan kuituihin, joten peittoväreillä tehty pinta myös tuntuu "maalatulta". Trikoossa ja muissa venyvissä kankaissa tulee huomioida, että peittoväripinta ei jousta kunnolla ja laajat, yhtenäiset väripinnat voivat halkeilla.
Töhersi t-paitoja sitten kuulto- tai peittoväreillä, niin sopivankokoinen paita on tässä hommassa valttia, vaikka trikooneulos onkin joustavaa. Venyessään kuviot vääristyvät, jopa halkeilevat, eivätkä värit pääse oikeuksiinsa. Lauantaimakkaraa vaan ei kannata survoa nakinkuoreen.
1 kommentti:
Wau mitä kuvia! Upeita!
Lähetä kommentti