Voihan velociraptor!

Lähipiirin pikkupojat saivat joululahjaksi dinosauruspaidat. Oletan, että kuvassa on velociraptor - ja jos ei ole, niin jään kyllä varmasti kiinni, sen verran asiantuntevaa hirmuliskosakkia on vastaanottajien joukossa. Jännä, miten osa kavereista ei osaa vielä sanoa R:ää eikä S:ää, mutta sellaisten sanojen kuin Triceraptos ja Stegosaurus lausuminen ei tuota mitään tuskaa.

On muuten hankala löytää ei-ihan-vauvan-kokoisia yksivärisiä, hyvälaatuisia t-paitoja. Tuntuu, että kaikissa 2-5-vuotiaiden paidoissa on valmiiksi jokin Autot- tai Star Wars -painatus. Tällä kertaa päädyin painamaan pikkujekkejen paitoihin hillittyjä kultaisia, hopeisia ja pronssisia kuvia. Lopputuloksesta tuli ihan hauska. Sain vieläpä sabluunan irti ehjänä, joten tätä kuviota voi vielä vaikka uusiokäyttääkin.

Niin, ja oli minun pakko painaa yksi paita yhdelle yli kolmekymppisellekin dinosaurusasiantuntijalle.

Vauvakutsuilla

Viime viikonlopun ohjelmassa oli vauvakutsut. Vein tulevalle vauvalle lahjaksi pöllö-bodyn ja Mauri Kunnaksen kirjan. Pöllö-bodyssa kokeilin kaksiväristä painatusta sabluunalla - se vasta oli jännää ja aika vaikeaakin.

En ole mikään asiantunteva vauvaekspertti, mutta itse painettu body nyt on melko varma juttu. Ja sen olen oppinut, että kunhan vauva kasvaa lapseksi, niin hän taatusti tykkää etsiä Herra Hakkaraista Kunnaksen kirjojen sivuilta.

[kju: ti pai]

Ystäväni saa pian vauvan, ja hänelle järjestettiin vauvakutsut. Ajattelin, että diplomi-insinöörien vauvalle sopii matemaattiset kaavat - tai ainakin matemaattiselta näyttävät kaavat. [kju: ti pai] eli cutie pie eli söpöliini. Idea pöllitty siskoltani.

Vapise, Kaffe Fassett

Halleluja! Olen tehnyt elämäni ensimmäisen yli kymmenestä tilkusta koostuvan tilkkutyön. Minä, joka en tod ole tarkkuutta vaativien tilkkutöiden ylin ystävä. Mutta olin luvannut itselleni, että jos Laura joskus saa lapsen, niin minä teen hänelle tilkkupeiton kankaanpainannan harjoitustilkuista.

Mukana olivat siis (linkit viittaavat alkuperäisiin töihin):


    Ridge ja Brooke sekä Humphrey


    Scarlett ja Rhett


    Tuomas-veturi


    Lemmenlaivan Doc ja Ritari Ässä


    Iron Chef ja MacGyver (joka on muuten ajalta ennen blogia!)


    M.A. jäniksenä, Liz ja Jorma


    Ja Jorman jälkeen Audrey


    Antti Rokka, Ohukainen ja Paksukainen


Ja lopuksi Isaac ja Uuno



Jonkun värisilmää voisi ehkä koskea, mutta eikös vauvoille tee hyvää olla värien ympäröimänä? Nurjasta puolesta tein kuitenkin varmuuden vuoksi rauhallisemman värisen. Jotenkin se tuossa kuvassa kurtistaa...



Mutta olipahan homma. Nyt muut ystävät eivät sitten saa loukkaantua, että miksi en heidän lapselleen tee tilkkutäkkiä - itsensä tarvitsee voittaa vain kerran!

The Love Boat Rockers

Tuli pitkästä aikaa tehtyä kangastöhryjä, kun meidän bändin tartti saada esiintymisasut. Kyllä, meillä on duunissa bändi, jonka ensiesiintyminen oli tänään toimistolla, kesäjuhlien etkoilla.




No eihän meidän bändillä varsinaisesti ollut nimeä, ennen kuin pari päivää ennen esiintymistä joku tajusi ottaa puheeksi, että mikäs meidän esiintymisasustus olis. No, kesäjuhlat olivat meriteemaiset ja minulla sattui olemaan muutama t-paita jemmassa sekä Isaac-sabluuna, joten ongelma ratkesi. Ja nimeksi tuli The Love Boat Rockers. Vaikka Suomi-poppia me oikeastaan soitettiin.

Täytyy kyllä sanoa, että ihmiselle tekee välillä ihan hyvää voittaa jännityksensä ja tehdä jotain vähän kornia. Kuten laulaa julkisesti mikkiin, vaikka aina ei osuisikaan muun bändin kanssa ihan samaan nuottiin. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti - varsinkaan itseään.

iSock

Lupasin aikapäiviä sitten tehdä työkaverilleni mp3-soittimen suojuksen. Venähtäneessä toimitusajassa on se hyvä puoli, että idea ehtii jalostua. Ja tsägällä niitä ideoita ehtii tulla monta lisää. Niin kävi nyt: yhden iSockin sijaan teinkin kolmen pussukan sarjan: Jussi, Tia-Maria ja Leena.

 

En kuvitellut ikinä neulovani mitään Jussi-kuvioista, mutta niin ne periaatteet murenevat.

Olin tosi järkyttynyt, kun kuulin, että työkaverini pitää Yön biiseistä - siitä Tia-Maria nimi. Mustaa nahkaa ja paatosta.

Ja lopulta Leena. Hefner. Omaa sukuaan Herppeenluoma. Niin on nättinä ja fiksuna ja ja ja.

Ja hirveen nätti hiuskiehkurakin läpän sisäpinnassa.

Jorma soittaa!

Kummityttö ja sen sisko täyttävät 3 vuotta. Lahjaksi hommasin heille leikkikännykät (aidoilla soittoäänillä, tietty, onnea vaan vanhemmat) ja tokihan surautin heille myös kännykkäpussit.

Historiallista, sillä ei kai tuota Jorman aikaa enää kauaa kestä.

Kyllä minä mieleni niin pahoitin...

...kun nykynuoriso ei ymmärtänyt näiden esineiden yhteyttä toisiinsa.

Jos Tuomas-veturi ei tule tädin luo...

...niin tädin on mentävä Tuomas-veturin luo.

Ei meinaan löydy Suomesta juuri mitään Tuomas-veturi-kamaa. Joten täytyi tehdä itse.

Marakatit

Veljen pojat saivat (toivottavasti) kokoisensa apinapaidat (toinen kultaisella, toinen hopeisella painatuksella) ja tumput (toinen peukaloilla, toinen ilman).

Pikku-Einstein

Pikkuiselle veljenpojalle pikkuinen Einstein.

Ilu ja Masa

Kummityttöni ja hänen kaksoissiskonsa täyttivät jo 2 vuotta! Lahjaksi ikuistin heidän lempilelunsa t-paitoihin. Kirahvi on Ilu ja norsu on Masa. Nirahvi ja kelefantti.

Hahmot on painettu seulalla, tein ääriviivojen muotoiset sabluunat. Silmät, suut, täplät ja korvat on liimattu maalarinteipillä seulaan ennen painamista. Helppoa ja nopeaa.

Pikku-Iita

Kaverini sai hiljattain kolmannen lapsen. Nimeksi tuli Iita, joten tein hänelle paidan, jossa oli Vaahteramäen Pikku-Iita.

Valkoista valkoisella

Ystäville on tavallaan ihanaa ja tavallaan kamalan riipaisevaa tehdä lahjoja. Minulle on hirveän tärkeää tehdä itse, sillä tavoin saan ihan eri tavalla tunnetta mukaan lahjaan. Ristiriita syntyy siitä, kun haluan kuitenkin kunnioittaa myös lahjan saajaa, hänen/heidän tyyliään ja tarpeitaan, enkä haluaisi antaa ihan mitä tahansa räpellyksiä tai huonolla tavalla itse tehdyn oloista. Sydänveren vuodatus täytyy vain koittaa kanavoida johonkin käyttökelpoiseen muotoon lahjan saaja ja juhlan luonne huomioiden. Mutta kyllä ystävät ovat mitä parhaimpia inspiraation lähteitä, ja varmaankin puolet tuotoksistani olisivat jääneet syntymättä, ellei olisi ollut valmistujaisia, häitä, syntymäpäiviä, ristiäisiä, joulua tai muuta juhlaa tiedossa.

Eilen tanssittiin taas ystäviemme häitä. Tyylikkäälle hääparille halusin tehdä tyylikkään lahjan, ja koska he ovat hyvä ruuan ystäviä ja nautiskelijoita kaikilla aisteillaan, päätin tehdä tusinan verran kankaisia ruokaliinoja. Olin alunperin ajatellut paksua puuvillaa jollain hopeisella painatuksella, mutta kun bongasin kangaspakkojen joukosta kauniskudoksista kirkkaan valkoista pellavaa, oli valinta selvä. Tosin kudos vaati painatuksen yksinkertaistamista, joten kuva-aiheessa päädyin koukeroiden sijaan pariskunnan kahteen kissaan ja painoväri muuttui hopeasta valkoiseksi.

Jukebägi

Hyvää uutta vuosikymmentä! Avaan uuden vuoden bloggaukset perinteisesti esittelemällä viimeiset joululahjat.


Tein veljen pojalle ja kummitytölle tällaiset... miksihän näitä nyt voisi kutsua. No, joka tapauksessa, maalasin kankaalle värikkäitä otuksia, ompelin ne värikkään kankaan kanssa "taskuiksi", täytin vanulla ja laitoin jokaiseen vielä yhden kulkusen sisään ja surautin paketin kiinni pikkutyynyksi.


Nyt aluksi pikkutyypit voivat nauttia ihan vaan helistelystä ja kuolailusta. Myöhemmin he voivat alkaa tunnistaa nyssäköihin piirrettyjä otuksia. Ja vielä vähän isompana he voivat nostaa pussista yhden otuksen kerrallaan ja keksiä siihen liittyvään laulun: Vähän niinku pehmee jukeboxi mutta biisit on osittain arpojan päässä ja osittain helisevissä pikkutyynyissä, ja niitä säilytetään pussissa - siis jukebägi, obviously.

Hyvissä kantimissa

Käsityöläinen minussa haluaa antaa jouluna itse tehtyjä lahjoja. Insinööri minussa suosii joululahjoissa jonkinmoista konseptointia, kuten esimerkiksi jouluina 2008, 2007 1 & 2 ja 2006. Konsepti kuulostaa ehdottomasti paremmalta kuin sarjatuotanto.

Tämän joulun konseptilahja oli kullanhohtoisesti kuvioidut kauppakassit. (Oikolukiessani tätä ilman rillejä luin moneen kertaan että kapakkakassi. No, saa näitä kapakassakin pitää.) Kantimet toteutettiin yhteisproduktiona: ukkeli piirsi ja maalasi, minä valkkasin kankaat ja pojin ompelukonetta. Taiteellisilta erimielisyyksiltäkin vältyttiin.

Ohukainen, Paksukainen ja Valtava Jänis

Nyt napa naukuu laatikoista, kinkusta, kaloista ja kystä kyllä. Jouluruuista parasta ja odotetuinta minulle oli kuitenkin karjalan paisti ja pitkistä makaroneista tehty makaronilaatikko. Niitä ei pääkaupunkiseudun korruptiojoululounailla saa, eikä sen puoleen, niitä tuskin kukaan osaisi kiitettävällä tavalla tehdäkään niin kuin meidän äiskä ja iskä.


Kaiken tämän mässytyksen jäljiltä olo muistuttaa enemmän Paksukaista ja Valtavaa Jänistä kuin Ohukaista. Mutta ehkä se sisäinen Ohukainen sieltä taas löytyy joskus uuden vuoden puolella.

Ohukaiset ja Paksukaiset menivät veljen perheen paketteihin, Valtavat Jänikset kummitytskälle ja sen siskolle sekä muutamille lähipiirin vauvoille rotinoiksi. Lisää joulupukin pajan tuotoksia jahka saan kuvat käsiteltyä.

Isaac

Hihii! Näitä retroja painatuksia on niin kiva tehdä! Viinipullopussi on rehellisesti sanottuna aikamoinen turhake, mutta minkäs teet: kolme euron glögipullo tai kahdeksan euron viinipullo muuttuu luksuslahjaksi, kun sen sujauttaa tällaiseen pussiin.

Lää lää - vaiettu viides teletappi

Vauvanvaateblogista, hei. Taas pukkaa pikkusten bodeja, tällä kertaa body veljen vauvalle, jonka näin vihdoin livenä. Kaksiviikkoisen sanavarasto on vielä hieman suppea, pääviesti oli oikeastaan "lää lää" vaativan itkuisella sävelellä. Siksipä tein hänelle oman versioni teletapista, tällä kertaa ihan vain mustavalkoisesti.


Viikko sitten moikkasimme puolivuotiasta kummitytön pikkuveljeä, jolle valmistui "hieman" pikaisesti Suomi-verkkari hengessä sutaistu "en finne igen" body&pöksy-setti. Kummityttö pikkuveljineen asuu tätä nykyä muilla mailla vierahilla, joten pikkuveli voi sitten rauhassa tötöillä kunnon finnjävlan tapaan.


Joo, mutta tää saa nyt olla vähään aikaan vika lastenvaatepostaus...

Ihmeellisen hyvä eilinen

Eilinen oli tosi hyvä päivä. Herra taloudessamme lähti polttareihin ja minullla oli tavoitteena käydä joogassa ja maalata ikkunan karmit. Päätin kuitenkin kokeilla onneani ja soitin luottokampaajalleni, josko hänellä olis ollut aikaa jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa siivota kuontaloni. Ja niin pyyhkiytyi urheilusuoritus kalenterista turhamaisuuden tieltä. Voi video, että miun kampaaja on sitten virtuoosi leikkaamaan lyhyitä hiuksia! Ja vielä älyttömän mukavakin. Kaukana ovat ne ajat, jolloin kampaajareissulle piti ottaa varmuuden vuoksi pipo mukaan, jotta ilkesi sniikata takaisin kotiin.

Kampaajalta hurautin Töölööseen Gyosai-sushiin lounaalle. Gyosai ei oo yhtä hienostunut kuin melkein naapurissa oleva Umeshu, mutta fiilikseltään ihan ykkönen. Gyosaissa palvelee mestari-oppipoika-parivaljakko. Nyt oppipoika oli asioilla ja palasi, kun odottelin annostani. Palattuaan oppipoika sai hirveän läksytyksen mestarilta: "ai muka puoli tuntia poissa, aikaa meni enemmän". Maksaessani kehuin Gyosaita yhdeksi kaupungin parhaista sushipaikoista. Mestari iski nyrkin tiskiin ja alkoi mouhota: "Ei! Ei ole kaupungin paras paikka! Tämä on Suomen paras sushipaikka ja Skandinavian paras. (Sitten tuli jotain, mitä en ymmärtänyt mestarin japanilais-suomalaisesta aksentista). Ei tämä ehkä ihan maailman paras paikka ole, mutta ainakin maailman kolmanneksi paras, ja ehdottomasti Skandinavian paras sushi." Lopuksi mestari nojasi taaksepäin ja nauroi sellaista japanilaisleffojen tai telkkariohjelmien hullua naurua. Mahtavaa!

Kaupungista hilppasin rautakaupan kautta remppakämpälle, ja bussissa neuvoin eräälle mummelille, missä hänen kuuluu jäädä pois ja vaihtaa menopeliä. Mummo alkoi kertoilla kaikenlaisia juttuja, joita kuuntelin ja kommentoin niitä näitä. Lopuksi hän sanoi: "Yksi juttu vielä: sinä olet varmasti ollut aina hyvä matematiikassa. Minä näen tällaiset asiat." Jepjep, pitää kaiketi paikkansa, mutta jäin jotenkin iloisen hölmistyneeksi diagnoosista.

Remppakämpällä sain ikkunalaudat öljyttyä sekä ikkunan- ja ovenkarmin maalattua kertaalleen. Ihan hyvä suoritus sekin, vaikka kaikenlaiseen nysväämiseen meni hirveesti aikaa.

Remppakämpältä pois lähtiessäni äitini soitti, että veljeni oli just saanut potran pojan. Veljen vaimo ja lapsi voivat hyvin ja isukki oli oikeutetusti vähän pihalla viestien perusteella. Ihkua! Täytyy vain toivoa, ettei Michael Jacksonin sielu reinkarnoidu veljenpoikaani, kun tää ajoitus sattui tällaiseksi. Kotiin päästyäni nysväsin vielä tätipäissäni Spinal Tap -bodyn ja samanhenkisen kortin, jotka täräytän postiin heti maanantaina.


Kesälauantaihin mahtuu näköjään kaikenlaista.