24.1.07

Oolapaloomaplankkaa!

Monta pientä Katri Helena -tyynyä!



Tässä killutaan nyt nerouden ja hulluuden rajamailla. Toistaiseksi tää idea tuntuu vielä nerokkaalta, mutta jos tää lipsahtaa hulluuden puolelle, niin ainakin näillä voi pehmustaa huoneen. Se, mihin muuhun näitä voi käyttää, on miulle itellenikin vielä vähän hämärän peitossa...


17.1.07

Ars Fennica

Huuuh, long time no post...

Oltiin viime viikonloppuna Kiasmassa tsekkaamassa Ars Fennica -ehdokkaat. Vähän jälkijunassa, kisahan oli siinä vaiheessa jo ratki, mutta parempi myöhään ja silleen.

Minä tykkäsin kovasti ehdokkaista. Mielestäni paras, eli Markus Kåhre voitti. Kåhren työt olivat ihan oikeesti kekseliäitä ja miellytti jopa kriittistä teekkari-DI-ark.yo-kokoonpanoamme. Kåhren töissä katselija oli oikeastaan pakotettu osallistumaan töihin muutenkin kuin vain pällisetelemällä. En yhtään ihmettele Kåhren kommenttia siitä, että työt voivat syntyä tosi hitaastikin.

Muutkin ehdokkaat olivat ihan ok. Elina Brotheruksen kuvat eivät kyllä oikein sytyttäneet - liekö syynä liika mediahehkutus viime keväältä vai mikä. Anna Tourin maalaukset olivat ihania: niitä oli pakko katsoa läheltä ja kaukaa ja uudestaan. Elina Merenmiehen työt muistuttivat kaikessa kolkkoudessaan vähän Hugo Simbergiä.

Ars Fennica -ehdokkaat olivatkin sitten tällä kertaa Kiasman parasta antia - kokoelmista kasattu näyttely oli aika laimea. Ehkä kuvaavaa oli se, että eräs seurueestamme nimesi kokoelmanäyttelyn parhaaksi anniksi minun hölmistyneen ilmeeni, kun katsoimme yhtä videoteosta. Taustatietona mainittakoon, että mielestäni hyvät videoteokset voidaan laskea yhden käden sormilla.

7.1.07

Hyvää uutta vuotta


Nipuli laski väärin - joulu meni jo. Hyvää uutta vuotta!

Tänä vuonna joulu jotenkin yllätti aika pahasti, liekö syy epätavallisen sää-, opiskelu- vaiko työtilanteen, enkä siis saanut lähetettyä joulukortteja ennen joulua.

Mutta eikös se ole niin, että hyvän joulun toivotukset menettävät tehonsa loppiaisena, kun taas hyvän uuden vuoden toivotukset säilyttävät taikansa koko vuoden.

1.1.07

Valoa kansalle, kauneutta ja rohkeutta keittiöön

Eilen tulikin juhlittua yllättävän paljon. En normaalisti pidä kauheasti uudesta vuodesta, se on jotenkin ollut semmonen pakkojuhla, mutta eilen oli ihan kivaa ja leppoisaa.

Päivällä olimme kummityttömme 1-vuotissynttäreillä. Ilmassa oli jo pienoisia lahjakriisin merkkejä, kun kaikki kauppojen lelut olivat ihan totaalista krääsää ja vaatteet sellaisia, ettei niihin olisi voinut piirtää itse mitään. Alunperin tylsännäköinen pöytälamppu toi kuitenkin pelastuksen. Kummityttömme mielestä lamppujen sytyttely ja sammuttelu on juuri nyt kuuminta hottia, joten tuhrustelimme valkoiseen kangasvarjostimeen epämääräisiä öttiäisiä. Tässä minun osuuteni varjostimen koristelusta:




Toiset kekkerit olivat yhdistetyt tuparit ja uuden vuoden kemut. Suolan, leivän tai viinipullojen vieminen on mielestäni aika ankeeta, joten tusasin "ihanan" Brooke ja Ridge -essun. Kangas on Anttilan verhokankaita ja Kaunarit painettu vuosi sitten joulumyyjäispaitojen yhteydessä. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni karmaisevan ihku. En kyllä tiedä, kumpi on pahempi: alaston kokki vaiko Kaunari-kokki.


Joululahjakatsaus, osa 2

Hip hei, hyvä double-ou-seven-vuotta!

Nyt kun ruokahalu on jouluruokien jälkeen taas palannut, voi jo hyvillä mielin esitellä parit käsin tehdyt (tai aiheeseen liittyvät) joululahjat, joita itse sain. Miusta näissä oli aika lailla ideantynkää:

Saunasetti
Pellavafroteinen pesukinnas (hyvän karhea)
Hiustenkuivain eli froiteinen turbaanimallinen hiuspyyhe
Itsetehty ruusuntuoksuinen saippua


2 x Debbie Stoller


Kruunupipo ja kiemurasukat

Kantapäättömien kiemurasukkien ohjeen olen nähnyt jossain (ehkä Pirkassa), mutta en arvannut niiden näyttävän livenä noin hauskoilta. Kruunupipoon liittyen minulla on teoria: Tarvitsisin siivouskruunun. Se olisi maailman hienoin ja sitä saisi pitää ainoastaan siivotessa ja tiskatessa, jolloin ankeat kotihommatkin tuntuisivat hohdokkaammilta. Kruunupipo on ehkä liian kuuma sisällä siivoamiseen mutta mattojen puisteluun ja räntäsateessa lenkkeilyyn se tuo varmasti lisähohtoa. Lisähohtoa räntäsateeseen tuo myös Lauralta saamani supertyylikäs heijastin, joka heijasti niin hyvin, etten onnistunut saamaan siitä kelvollista kuvaa.

Kiitos Joulupukille näistä ja muista huipuista säkin antimista!