Torttutesti: Eurest Metsänpoika

Ei hyvää päivää! Tai siis ei hyvää Runebergin päivää!

Meillä oli tänään töissä jälkiruuaksi Runebergin torttuja. Jotkut teistä ehkä muistavatkin parin vuoden takaisen työpaikkalounas-ruunarin. No, sehän ei ollut vielä mitään. Nyt on työpaikkaruokalassamme uusi ravintoloitsija ja uusi ruunari-reseptin - joten kyllä kelpaa!

Kuva: Jarkko Stenvall

Valmistaja: Eurest Metsänpoika
Ostopaikka: Eurest Metsänpoika
Hinta: 5,90 euroa (vai mitä se nykyisin maksaakaan, anyway, sis. lihapullat, salaatin ja juoman)
Ulkonäkö: Kääretorttulevy, jonka päällä villi hillo-sokerimassa-ilotulitus
Koostumus: Sokerikakkumainen
Kosteus: Kyllä siitä rasvaläntit jäi kertakäyttölautaseen
Maku: Ruokaöljy ja karvasmanteli
Arvosana: 5+

Tätä herkkua ei olisi ehkä heti tunnistanut Runebergin tortuksi, ellei menu olisi sitä paljastanut. 5+ tuli yrityksestä ja ravintolan sesongintajusta. Kun luottokonditoriani on ulkoistanut itsensä Kaakkois-Aasiaan, ei voi ruveta liian krantuksi. Joten söin kiltisti kaiken. Ensi vuonna uudestaan!

Tieteellistä torttuilua

Tänä vuonna ei tullut testattua yhden yhtä uutta Runebergiä. Itse asiassa R-bergailut jäi hyvinkin vähälle. Mutta jotain uutta näkökulmaa tämäkin vuosi toi tullessaan.

Syöksyin lauantaina Stockan leipäosastolle ja totesin, että siinäpä on torttu poikineen mistä valita. Runebergin päivän aatto on kuitenkin niin viimetinkainen ajankohta, että silloin ei enää riskeerata (lue: kokeilla mitään liian epäilyttävän näköistä). Toisaalta, olen jo maistanut täydellistä torttua, joten realistina en lähtenyt tavoittelemaan kuuta taivaalta, ainoastaan semi-hyvää kaupan torttua. Niinpä otin kiltisti leivostiskin vuoronumeron käteeni ja jätin Runebergin päiväni ammattilaisen huomaan: Kysyin tiskin tädiltä, mikä heidän valikoimissaan olevista tortuista on kaikkein kostein. Täti vastasi: Kanniston. Ja niin oli ostopäätökseni sinetöity.

Kosteus oli todellakin kohdallaan ja mukavan mureakin torttu oli, mutta jotenkin ohut maultaan. Kardemumma ja sokeri tuntuivat olleen ainoat mausteet. Ja nyt kun tätä kirjoittaessa tsekkasin aiemman Kannisto-tuomioni, niin samaan lopputulokseen päädyin näemma silloinkin. Mikä taas puolestaan todistaa montakin asiaa:

1. Torttumakuni on pysynyt vakiona. On myös ihan mahdollista, että minulla on absoluuttinen torttukieli (vrt. absoluuttinen sävelkorva).
2. Kanniston resepti on pysynyt samana.
3. Torttutestin tutkimustulokset ovat toistettavissa - ja näin ollen tieteellisessä mielessä täysin päteviä.

Taidanpa alkaa tässä valmistella torttutohtorinväitöstä...

Torttutesti: Anonyymi yksityiskonditoria

Varoitus: nyt ollaan lähellä täydellistä torttua. Uhkaus viime vuoden torttutestin mustasta hevosesta toteutui tänään, ja torttu oli odotuksen väärti.



Valmistaja: Anonyymi yksityiskonditoria
Ostopaikka: -
Hinta: Priceless
Ulkonäkö: Kaunis. Ehkä korkein maistamani Runeberg. Upea sokeririnkula.
Koostumus: Murea ja kuohkean ilmava.
Kosteus: Punssia. Riittävästi. Namm.
Maku: Maukas. Ensimmäinen torttu joka selkeästi maistuu - eikä pelkästään sokerille.
Arvosana: 10-


Tämä torttu oli yksinkertaisesti mielettömän hyvä. Kuten mainitsin, kaupan tortut ovat kovin usein ylimakeita, tämä oli maukas. Maukas, maukas, maukas. Ja korkea - torttu oli leivottu insinöörimäisellä tarkkuudella hienomekaniikkapajalla tehtyihin alumiinimuotteihin. Ja täytyy myös todeta, että kattaus on puoli ruokaa: lasisen leivoskuvun alta otettu torttu on vaan aika eri juttu kuin muovilaatikossa tai pahvirasiassa kotiin kiikutettu ja keikutettu leivonnainen.


Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen, mistä miinus kympin perään tuli? Tämä jakoi tämäniltaista torttuseuruettamme: toiset pitävät rouheettomasta, minä pidän rouheisesta. Ja jos jätän arviossa vielä jotain tavoittelemisen varaa, niin ehkä saan maistaa näitä herkkuja uudestaan ensi vuonnakin ;) 


Kiitos ja kumarrus. Torttutesti vaikenee taas vuodeksi.

Torttutesti: Kanniston leipomo

Vannomatta paras. Näin se on. Vannoin viime vuonna, että tänä vuonna syön vain Kaisan ja Primulan torttuja, mutta toisin kävi.

Päätin tänään Runebergin päivän kunniaksi suunnistaa Primulan ravintolaan tortulle. Pöyristykseni ja hämmästykseni oli valtava, kun baarihenkilö sanoi, ettei heillä ole Runebergin torttuja - eikä mitenkään sillä äänensävyllä, että "kun ne loppuivat jo", vaan enemmän tyyliin "mitä sää tyhmiä kyselet". Siis oikeasti, Primulan ravintolalla/kahvilalla ei ole Runebergin päivänä torttuja?! Tyypeillä on kyllä sesongintaju lievästi hukassa!

Paheksuen lähdin marssimaan Pursimiehenkatua eteenpäin hakeakseni lohdutusta Crustumista. Crustumin kohdalla tajusin, ettei mieleni halaja muuta kuin Runebergiä, eikä niitä saksalaiskahvilasta saisi. Jatkoin siis katua eteenpäin, kunnes vastaani tuli mies, joka kantoi kahta torttua läpinäkyvässä rasiassa. Vaistoni heräsivät.



Muutaman kymmenen metrin päästä muistin: Kanniston leipomohan on ihan tässä hollilla. Sinne. Ja Kannistoltahan sai torttua. Todella mallikkaasti kostustettu (tosin rommilla), hyvä suutuntuma, mutta valitettavasti aika vaisun makuinen. Mutta ajoi asiansa - sillä mitäpä olisi Runebergin päivä ilman torttua.

Kasipuoli. Ja hillittömät pyyhkeet Primulalle.

Torttutesti strikes back: Ekberg

Vuosi sitten muuan torttuperse taisi vannoa, että vuonna 2011 keskityn vain Primulan ja Kaisan kahvilan Runebergeihin. Nooh, niinhän sitä voi koittaa huijata itseään. Mutta Runebergin torttujahan saa vain kerran vuodessa.

Hiippailimme viikonloppuna Bulevardilla, kun herra taloudessamme keksi ehdottaa, että mentäiskö ostamaan Ekbergiltä patonkia (Ekbergin patonki on ihan varmasti Helsingin parasta). Siellä sitä sitten jonotettiin numero kourassa patonkia ja kuolattiin herkkuja vitriinistä. Silmääni pisti tosi näivettyneen näköiset Runebergin tortut ankealla pinkillä sokerirenkaalla. Oikein säälitti.

Vaan sitten silmääni tarttui viereinen tuote: mehukkaan ja rehevän näköinen torttu, jonka lapussa luki "kostutettu Runebergin torttu (Fredrika)". Siis mahtavaa! Sieluni silmien edessä vilahti suomalainen kirjallisuushistoria leivoksina; kuivakka ja tylsä Johan Ludvig sekä mehevä ja täyteläinen Fredrika, joka valitettavasti omana aikanaan jäi miehensä varjoon. Pakkohan minun oli ostaa Fredrikan torttu.



Fredrika ei pettänyt. Kyseessä oli todella murea ja kuohkea torttu, rakenteeltaan aivan erinomainen. Kostuketta olisi minun makuuni saanut olla vaikka enemmänkin, mutta ymmärrän kyllä Ekberginkin kostutuspolitiikan - he eivät varmasti halua keräillä punssikännisiä mummoja kahvilan nurkista, joten sallittakoon maltillisempi kostutus. Ainoana miinuksena Fredrikasta täytyy sanoa, että torttu oli ehkä aika makea. Luulen, että makeus on Johan Ludvigin syytä: Voisin kuvitella että Ekbergin tortut tehdään samalla reseptillä. Johan Ludvigiin on kuitenkin saatava riittävästi makua vaikka siinä ei olekaan kostuketta. Näin ollen imelyys lyö ehkä aavistuksen yli Fredrikan kohdalla, sillä Fredikan makeutta lisää vielä makea kostuke. Mutta muuten erittäin kelpo torttu. Yhdeksän.

Täydellinen torttu

No nyt on torttutesti tehty.

Voittajia olivat mielestäni Kaisan Cafén torttu ja Primulan torttu. Nämä siksi, että maun ja koostumuksen lisäksi näissä tortuissa oli kosteus kohdallaan. Fasun tortulle annoin taannoin yhtä paljon pisteitä kuin Primulalle, mutta silloin en vielä tiennyt, kuinka vaikeaa on löytää riittävän kostea torttu.

Mutta millainen sitten olisi täydellinen torttu?

Ulkonäöltään täydellinen torttu olisi hieman tummempi - ei sellainen kalpea hattivatti kuin Ehon torttu. Hillo olisi tymäkkää aitoa vadelmahilloa ja sokeririnkula olisi reilu ja valkoinen, kuten Fazerilla oli. En todellakaan tajua, mikä järki on vaaleanpunaisessa rinkulassa.

Koostumukseltaan täydellinen runksu olisi ehdottomasti rouheinen: mantelia tai pähkinää, ei sen niin väliä, kunhan mantelia on tortussa jossain muodossa. Testiperiodin aikana huomasin myös, että pidän sittenkin hieman ilmavammista, ei niin taikinaisista tortuista. Ja mureaa sen olla pitää. Hyviä koostumuksia oli mielestäni kärkikolmikossa jokaisessa.

Kostukkeena täyden kympin tortussa olisi punssi. Sitä pitäisi olla riittävästi muttei liikaa. Kaisan torttu oli kosteudeltaan erinomainen ja Primulankin hyvä, kaikki muut olivat minun makuuni liian kuivia. Punssifiksaatiota ihmettelen hiukan itsekin, sillä en varsinaisesti pidä punssista - paitsi Jalluun sotkettuna. Runebergin torttu on minusta nimenomaan aikuisten leivos, joten pieni polte saa maistua kostukkeestakin läpi. Summa summarum, kosteuden pitää mielestäni tulla kostukkeesta, ei rasvasta tai raa'asta taikinasta.

Maultaan täydellinen torttu olisi, kuten äsken totesin, aikuismainen. Siinä saa olla kitkeryyttä, mutta esanssisuudesta en pidä. Hyvä Runeberg ei ole liian makea eikä missään nimessä rasvaisenmakuinen. Maun lisäksi suutuntuma on hyvässä tortussa ehdottoman tärkeä.

Ensi vuonna aion pitäytyä Kaisassa ja Primulassa. Tai saatan ehkä villiintyä leipomaan itsekin. Ehkä.

Mutta nyt alkoi herkuton helmikuu.

Torttutesti: Kaisan Café

Sain vihdoin metsästettyä kauan kyttäämäni Kaisan tortun.


Valmistaja: Kaisan Café
Ostopaikka: Kaisan Café
Hinta: 1,70 e
Ulkonäkö: Symppis. Kuvassa sokerit ja hillot olivat jo vähän levahtaneet.
Koostumus: Kuohkea ja rouheinen.
Kosteus: Täydellinen. En tosin ole varma, oliko kostukkeessa alkoholia.
Maku: Todella miellyttävä, selvästikin aidoista aineksista peräisin. Ehkä aavistuksen liian makea minun makuuni, tai tämäkin makeus olisi toiminut loistavasti, mikäli tortussa olisi ollut hieman enemmän kitkeryyttä (karvasmantelia tai punssin poltetta).
Arvosana: 9-

Kyllä kannatti jahdata. Hieman isommalla rouheisuudella ja aavistuksen kitkerämällä maulla tämä olisi ollut nappitorttu.

Torttutesti: Sodexho

Töissä oli tänään jälkiruuaksi "Runebergin torttua". En saanut tortusta kuvaa, mutta se oli aika pitkälti tällainen:


Valmistaja: Sodexho Metsänpoika
Ostopaikka: Sodexho Metsänpoika
Hinta: 5,70 e (sis. burgundin pata, salaatti & juoma)
Ulkonäkö: Neliö, jossa suora hillo- ja sokeriviiva
Koostumus: Tomuinen. Torttu mureni heti, kun sille vain näytti haarukkaa.
Kosteus: En ole koskaan syönyt näin kuivaa torttua
Maku: Maustekakkumainen, kaardemummainen
Arvosana: 5½

Tämä torttu ei ollut Runebergiä nähnytkään. Päässä soi Leevien "Mieletön Melinda, hitto mikä hilloviiva..."

Torttutesti: Sinuhe

Sinuhen torttu oli todella tiukkaa tavaraa.


Valmistaja: Sinuhe
Ostopaikka: Tapiolan Stocka
Hinta: X e / 2 kpl (tortut maksettiin herran kukkarosta, hän ei muistanut hintaa)
Ulkonäkö: Paketin toinen torttu oli 1,5 cm matalampi (kuvassa) kuin toinen. Kosteannäköinen.
Koostumus: Ensituntumalta ihanan mehevä, mutta pidemmän päälle taikinaisen tahmea ja liian raskas.
Kosteus: Alussa tosi hyväntuntuinen, loppua kohti jopa liian kostea. Kostukkeena aito rommi ja arrakki.
Maku: Ihan hyvä, tosin raskas koostumus verotti hieman makua.
Arvosana: 7

Torttu oli koostumukseltaan niin raskas, että olin aivan uupunut yhden tortun jälkeen. Kuivan ja kevyen tortun ystävät, älkää ottako tästä turhia kaloreita riesaksenne. Päätin just, että Runebergin päivän jälkeinen helmikuu on osaltani herkuton.

Nyt en voi luvata varmuudella enempää arvosteluja ennen Runebergin aattoa, torstaita, sillä olen tämän viikon niin kiinni työriennoissa.

Torttutesti: Primula

Hohoo, löysin Tapiolan Aslakista kolme torttumerkkiä, joita en ole vielä maistanut. Kaikki olivat valitettavasti kahden tai jopa neljän tortun paketeissa, joten päädyin pienimpään tuplapakettiin, Primulaan.


Valmistaja: Primula
Ostopaikka: Tapiolan Aslakki
Hinta: 2,90 e / 2 kpl
Ulkonäkö: Pieni. Alan jo tottua vaaleanpunaiseen sokeririnkulaan, vaikka se onkin mielestäni keinotekoinen.
Koostumus: Murea ja mehevä, olisi voinut olla rouheisempi.
Kosteus: Ensimmäinen, joka täyttää kostutuksen minimivaatimukseni. Kostukkeena rommi.
Maku: Melko miellyttävä, hieman yllätyksetön. Jäin vähän kaipaamaan karvasmantelin ja punssin makua (aineksissa oli listattuna hirvensarvisuola ja rommi). Voilla leivottu, ja sen huomasi.
Arvosana: 8½

Tähän asti testatuista tortuista tämä oli pienin, mehukkain ja kappalehinnaltaan edukkain. Tässä alkoi olla jo oikeaa fiilistä.

Torttutesti: Haaga

Haagan torttu muistutti maultaan paljon Fasun vastaavaa.

Valmistaja: Haagan Leipä
Ostopaikka: Tapiolan Stocka
Hinta: 2,25 e
Ulkonäkö: Kivan muhkurainen, miinusta pinkistä sokeririnkulasta
Koostumus: Tosi murea, jopa mureneva, pähkinärouheinen
Kosteus: Kuivahko
Maku: Punssiaromi maistui mutta aromin keinotekoisuus iski vähän läpi
Arvosana: 8+

Kävin jo Kaisan kahvilassa norkoilemassa Kaisan torttuja, mutta ne olivat tältä päivältä loppu :(

Torttutesti: Eho

Seuraavana täydellisen tortun metsästyksessä Ehon Runeberg.


Valmistaja: Eho
Ostopaikka: Tapiolan Stocka
Hinta: 1,65 e
Ulkonäkö: Jotenkin valju, vähän hattivattimainen. Säälittävä sokeririnkula ja jellyä muistuttava hillo.
Koostumus: Parempi kuin ulkonäkö antaa ymmärtää. Kuohkea ja murea muttei kuiva, tosin ei kosteakaan. Rouheutta olis saanut olla enemmän.
Maku: Edeltäjiään makeampi. Ei tietoakaan punssin mausta.
Arvosana: 7

Sellasta oon tässä viime aikoina miettinyt, että monenkohan Runebergin manteleista kertyy vaarallisen rajat ylittävä määrä syanidia...

Torttutesti: Fazer

Seuraavana vuorossa Fazerin torttu.


Valmistaja: Fazer
Ostopaikka: Tapiolan Aslakki
Hinta: 4,90 e / 2 kpl paketti
Ulkonäkö: Rehevä, puhtaanvalkoinen ja reilu sokeririnkula
Koostumus: Jämäkkä, mantelirouheinen, murea
Kosteus: Aavistuksen kuivakka
Maku: Hieman makea, punssiaromi maistui muttei tullut liikaa läpi, hyvä suutuntuma
Arvosana: 8½

10 vuotta sitten olin töissä Fazerilla konsulenttina. Tuolta ajalta muistan, miten Runebergin tortut (tosin irtomyyntitortut) olivat tosi hankalia myydä ja pakata, koska ne suorastaan tihkuivat punssiaromilientä. Kovin ovat ajat muuttuneet, sillä ainakin nämä pakatut tortut olisivat kaivanneet hieman lisää kostuketta.

Toiseksi, olisin kaivannut yksittäisiä torttuja. Kahden pakkaus on tosi iso - varsinkin kun taloudessa on vain yksi mantelikykeneväinen.

Torttutesti: Kakkukeisari

Huippuhomman niin-suuri-kuin-suinkin torttutesti polkaistaan käyntiin Kakkukeisarin Runebergillä.


Valmistaja: Kakkukeisari
Ostopaikka: Tapiolan Stockmann
Hinta: 1,95 e
Ulkonäkö: Ihan ok, miinusta vaaleanpunaisesta ja kapeahkosta sokerirenkulasta
Koostumus: Jämäkkä, melko homogeeninen
Kosteus: Aavistuksen kuivakka
Maku: Mantelinen, hieman taikinainen. Ei liian makea, mutta kostuke olisi saanut maistua enemmän.
Arvosana: 7½

Perussettiä, ei mitään erityistä suuntaan eikä toiseen.