23.2.08

Jonkin kauan sitten unohtuneen...

Memory, all alone...

Kymmenen vuoden takaiset kummitukset hyökkäsivät kimppuuni viimeksi koti-kotona vieraillessani. Äitini oli löytänyt lukioaikoina tekemiäni keskeneräisyyksiä. Lukioaikaan tuloni koostuivat lähinnä leivän ja omatekoisten käsitöiden myynnistä.

Ghosts from the past attacked me as my mom had found some unfinished stuff of mine. 10 years ago I was in high school and my income was about working for a local bakery and making crafts.

10 vuotta sitten kännykät alkoivat olla kova juttu, joten silloinen hittituotteeni oli kännykkäpussit. Valitettavasti niitä minulla ei ole enää yhtään jäljellä. Kalakukkarot eivät olleet aivan yhtä raju hitti, mutta niitäkin meni ihan mukavasti.

10 years ago cell phone was the thing. My ultimate hit item at the time was a bag for a mobile phone. Unfortunately I never saved a single bag for myself. Fish wallets were not that big hit but fairly good anyway.


Epämääräisen luonnostelun asteelle jäivät muun muassa värikkäät rahapussiviritelmät, opiskelijan ostoskassi sekä ilmeisesti rapujen syöntiin liittyvät tilkut, joiden käyttötarkoitukseksesta minulla ei ole mitään muistikuvia – on myös mahdollista, ettei mitään suurempaa käyttökohdevisiota koskaan ollutkaan, tuo kangas vain oli niin ravunpunainen.

Some other items such as colourful wallets and shopping bags for students remained on a foggy sketch level. Obviously I have also had some plans about making some crab-cloth-things but unfortunately I can’t recall my vision about this – if there was a vision.


Juu-u. Jotkut asiat vaan kuuluvat jonnekin menneeseen. Siitä osoituksena vaikkapa kalapuikkopaketin hinta 3,90. Euroaikana 3,90 kalapuikoista tuntuu kohtuuttomalta ja naurettavalta mutta markka-aikana se menetteli.

Yeah. Some things belong to past and they may stay there. 3,90 as a price of a fish finger package seems pretty ridiculous now in €-time. But back then 3,90 FIM was not that bad.

17.2.08

Lahjoja

Gifts

On tämäkin blogi, kun ei osaa päivittää itseään! Nyperrystä on valmistunut alkuvuodesta vaikka kuinka, mutta mikään tuotoksista ei ole päätynyt tänne. Uuden vuoden lupauksena ajattelin kokeilla myös enklanniksi bloggausta, saapi nähdä kuinka kauan tämä lupaus kestää.

Bad blog - why can't you update yourself! I've done lots of things but for some reason they haven’t ended up in here. But I did make a new year’s promise: I’ll try blogging in English also. We’ll see how long I’m able to keep this promise.

Kummitytsä täytti 2 vuotta. Vastuuntuntoisina kummeina halusimme antaa lahjaksi jotain verrattain sukupuolineutraalia, joten hommasimme työkalusetin porakoneineen ja vasaroineen. Oheen tuhrustin sekä reippaan remppapaidan että stimangi-koristeisen rimpsrenssapaidan. Tosin meikäläisellä oli vain karu aavistus, että kaksivuotiaat ovat ehkä noin metrin mittaisia (kuten varmaan kolme-, neljä- ja viisivuotiaatkin), joten kasvuvaraa noissa paidoissa kyllä on.

Our goddaughter turned two years. Wise and responsible as we are, we decided to give her a tool set including screwdriver and hammer. I also painted her two t-shirts: one for construction work and one for princess purposes. My guess was that all the kids are about one meter tall, which means that in terms of size she’s now well prepared for the future.



Mummini puolestaan täytti 90. Mummi on vielä ihan oikeasti sitä ikäpolvea, että hänen "toinen nimensä" on Xenian tytär. Rock! Sitten kun minä olen mummeli, niin haluan samanlaiset vitivalkoiset hiukset. Mummille huovutin taulun, joka ei ehkä ole ihan minuntyyliseni mutta hänen tyyliään kylläkin.

My grand mother celebrated her 90th birthday and she rocks! When I get old I want to have as white hair as she has. I gave a felted angel to grandma. Maybe not exactly my style but definitely her style.