Tässä Suomen keväässä ei oo miusta yhtään liioteltua työstää mohairkaulaliinaa, jonka aloitin vähän aikaa sitten. Pääsiäisenä tuli istuskeltua junassa niin paljon, että neulomuksetkin edistyivät. Kaulaliinan saa jo kuristettua kertaalleen kaulan ympäri ja solmuun. Ois tietty tosi kiva kiepauttaa se useammankin kerran kaulaan. Ja ihan luksusta ois, jos huivin päätkin jäis vielä hulmuamaan. Lapamadon sanoin: "Toivossa on hyvä elää".
Pikkuhuomio muuten tuosta langasta (se oli jotain Red heart Mozart-lankaa): Vaikka vyötteen mukaan oranssin ja vihreän pitäis olla ihan samaa kamaa, niin vihreä on kyllä aavistuksen paksumpaa. Mutta eipä se menoa haittaa, reunasta tulee hiukka epätasainen eri värien kohdalla, mutta voin aina väittää, että oon neulonu tuon ala-asteella (materiaali- ja neulevalinnan puolesta vois mennä läpikin, hehe) tai että sen kuuluu olla tuollainen.
Junamatkustamisen harventuminen ja tv-ohjelmien huonous ovat ehkä suurimmat syyt meikäläisen verrattain laiskaan neulomistahtiin. Ja se, ettei neuleita saa hetihetihetinyt yhdeltä istumalta valmiiks ja niitten sarjatuotantoon on aika rajalliset mahdollisuudet. Mutta onhan se silti ihan kivaa, ja oma kädenjälki valmiina tuo yleensä jonkinmoista narsistista tyydytystä. Niin, mutta siis junamatkat ja telkun tölläys ois mitä loistavinta neulomis- ja virkkausaikaa mutta myös harvinaista herkkua. Ainoot hyvät tv-sarjat on Täydellisten naisten loputtua Lost (jonka ekan tuotantokauden oon jo nähnyt) ja Murhasta tuli totta (miksi se tulee niin aikaisin iltapäivällä?). Niin, ja Conan tulee vähän turhan myöhään. Pääsiäisenä tuli muutama hyvä nörttidokumentti, joten joulunpyhinä aloitettu villapaitakin (Fritidsgarnista) eteni parilla raidalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti