5.4.06

Vapaalankavanutus

Lupasin itselleni, että saan kokeilla vapaalankavanutusta sitten, kun viime viikon kaksi esseetä puuhake-energian elinkaarianalyysistä ja teollisista ekosysteemeistä olisi paketissa.

Olin haaveillut valkoisesta, kolmionmuotoisesta, ehkä vähän pitsisestä huivista, jossa olisi vaaleanpunaisia kukkia ja vihreitä varsia (vaaleanpunainen ja limehtävä vihreä on tällä hetkellä ihan miun suosikkiväriyhdistelmä). Valkoisesta kukkahuivista tulee ainakin meikäläiselle mi
eleen maatuskahuivi, mutta ei miuta nyt varsinaisesti kiinnosta ihan sellainen look.

Rajasin kolminkertaisella Huopasella kolmion lakanan päälle. Kieputin kutakin kolmen nippua hieman kierteelle, sillä ajattelin säikeiden huopuvan paremmin yhteen, jos ne olisivat jo valmiiksi kietoutuneita toisiinsa. Sitten tein yksinkertaisista diagonaalisuuntaisista langoista pohjan muille kuvioille. Survoin yksinkertaiset säikeet vieläpä reunojen kierteiden väliin, jotta huivi varmasti pysyisi kasassa.


Seuraavana laiton harsomaisen kerroksen valkoista Pirkka-lankaa epämääräisen kiharasti kiemuroille. Olin jostain blogista lukenut, että Pirkkakin huovuttuisi pesukoneessa, mutta näppituntumani sanoi, että ei se taatusti huovu yhtä paljon kuin Huopanen. Kiharoiden päälle laitoin toiseen suuntaan diagonaalit Huopas-säikeet, ja näin siis ohuen kiharat jäivät ikään kuin halsteriin Huopasten väliin.

Diagonaalien risteyskohtiin kieputin kahdesta hiukan erisävyisestä Fritidsgarnista spiraaleja ja laitoin kahdesta erisävyisestä vihreästä kukille varret. Spiraalin keskikohtiin laitoin pienet tupot keltaista huovutusvillaa emiksi (vai onko ne heteitä, en ole mikään hortonomi). Lisäsin vähän väriä vielä keltaisella Fritidsgarnilla. Koska viritelmä näytti niin ohuelta, laitoin vielä pysty- ja vaakasuuntaiset Huopaset vahvistamaan kudosta. Sitten ei muuta kuin lakana rullalle, rulla kiinni ja tyynyliinan sisään pesuun.


Pesin mytyn 60 asteen kirjopesussa ja käytin tavallista kirjopesuainetta. Pesuohjelman jälkeen riivin mytyn auki ja siloittelin tekeleeni. Pirkka-harso ei todellakaan huovuttunut yhtään, Huopaset sitä vastoin ihan mukavasti, samoin kukat. Koska huivi oli liian harsomainen (tai harso on ehkä väärä sana, räkäinen kalanverkko on kuvaavampi) ja reikäinen käytettäväksi, söhersin loput valkoisesta Huopasesta huivin taakse kiharoille ja laitoin mytyn uudestaan koneeseen, nyt 60 asteen pikaohjelmaan.


Kun suoristelin lopullista tekelettä oikeanmuotoiseksi, mietin mitä olin kaavaillut ennen hommaan ryhtymistä. Ei neuvostomummon huivia. Niin tai näin sen maatuskamielikuvan kanssa - miusta tuo huivi näyttää uitetulta karvamatolta. Ehkä siitä tulisi siistimpi, jos leikkaisin reunoja tasaisemmaksi. Tai sitten pitää vain odottaa seuraavaa hippimuodin sesonkia.


4 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Minusta tuo on kyllä ihan hieno. Palkon mageempi kuin omat tekeleeni.

Essex kirjoitti...

Minäkin tykkään kovasti tuosta!! Todella kaunis!!

Teija kirjoitti...

Tosi hieno huivi, en ole koskaan kokeillut tuollaista tapaa, täytyypä kokeilla. Muutenkin kivoja juttuja täällä blogissasi.

Katri kirjoitti...

Leikkasin pois nuo reunojen yli tulevat epämääräisesti huovuttuneet hapsut. Tökin vielä huovutusneulalla leikkausjälkiä pehmeämmiksi, joten nyt huivi on jo ihan siisti ja pidettävä. Alkaa vaan olla aika lämpimät kelit villahuiville (mikä ei siis oo huono juttu lainkaan).