Kyseessä on siis tosi herkullisen väriset, melko ohuet mohair-langat. Joidenkin värisilmään oranssin ja vihreän yhdistäminen ei istu millään, mutta minusta ne sopivat periaatteessa ihan hyvin.
Ajattelin tehdä siis ensi syksyksi kaulaliinan. Ensi syksyksi siksi, että olen sekä realisti että optimisti: tiedän että kaulaliinan neulomiseen minulta menee vähintään kuukausi ja toivon myös, että kaulaliinakelit olisivat kuukauden kuluttua ohi tältä erää.
En ole ennen neulonut mitään mohairista, ja virittelin aluksi mielessäni jo helmineulekuvioita. Lanka osoittautui kuitenkin jonkin verran hankalaksi ja sotkeutuvaksi, joten päädyin tekemään aina oikein. Aika ala-astelaista mutta minkäs teet. Uskottelin itselleni, että tässä työssä ei tarvitse brassailla neuleella, kun lanka on niin hienoa. Vähän tuo vihreä näyttää neulottuna armeijan maastokuviolta, mutta kunhan kaulaliina pitenee ja sitten kun se oikeasti on kaulassa, niin en usko sen häiritsevän.
Ehkä tää mohairfiksaatio on jotain lapsuuden traumoja. Ala-asteen alussa, 80-luvun lopulla mohairneuleet olivat nimittäin ehkä ihaninta, mitä tiesin. Kyselin joskus kautta rantain äidiltä, miksei hän koskaan tee mohairista mitään. Oli kuulemma inhoittavaa neuloa. Olisin siis mielinyt mohairvillapaitaa. Nyt myöhemmin olen tajunnut, että kasarimuodista huolimatta meidän äiti ei ehkä ihan ole mohairneuletyyppiä (paitsi että oli hänellä yksi keltainen mohairpaita). Ja ne mohairunelmat unohtuivat meikäläiseltäkin, kun äiti teki tokaluokan koulukuvaan New Kids On The Block -villapaidan, joka oli siis maailman hienoin keltaisen pikeepaidan kanssa.
Ja nyt kun rikos on venhentunut, niin voin ehkä tunnustaa, että laitoin kolmannen luokan koulukuvaan salaa sen äidin keltaisen mohairneuleen. Ja sinisen silkkihuivin. Oli varmaan tosi luonnollisennäköinen vaatevalinta yhdeksänvuotiaalle. Sittemmin silkkihuivien ja mohairvillapaitojen käyttö onkin jäänyt vähemmälle meikäläisen osalta, tuli varmaan kiintiö täyteen jo silloin kolmannella.
2 kommenttia:
Ehhehee! Tulipas hyvät naurut tuosta silkkihuivijutusta, ja lapsuus mieleen. :-D Aivan upea muuten tuo NKotB-pusero, vieläkö se on tallella?
Pahoin pelkään, että Nyykkäri-paita meni kirpparille yläasteen angsteissa. Silloin en pystynyt vielä suhtautumaan yhtä kevyesti fanihistoriaani...
Lähetä kommentti